Siis sellainen tasokas elokuva, joka saa oman elämäsi tuntumaan ei-niin-pahalta. Oma TOP vitoseni on tässä, parhausjärjestyksessä, paras ensin. Sano rohkeasti, jos mielestäsi joku puuttuu:
1. Vangitut (2013)
http://www.imdb.com/title/tt1392214/
2. Tie (2009)
http://www.imdb.com/title/tt0898367/
3. Paha maa (2005) SUOMALAINEN
http://www.imdb.com/title/tt0388318/
4. 80-luvun alkuperäinen Liftari (1986)
http://www.imdb.com/title/tt0091209/
5. (tähän sinun ehdotuksesi)
1. Vangitut (2013)
http://www.imdb.com/title/tt1392214/
2. Tie (2009)
http://www.imdb.com/title/tt0898367/
3. Paha maa (2005) SUOMALAINEN
http://www.imdb.com/title/tt0388318/
4. 80-luvun alkuperäinen Liftari (1986)
http://www.imdb.com/title/tt0091209/
5. (tähän sinun ehdotuksesi)
Vastaukset 75
Vanhimmat
Tässä ei ole synkkä tunnelma, mutta voisi muuten kyllä kelvata tuohon vitosen kohdalle:
Before the Devil Knows You're Dead (2007)
www.imdb.com/title/tt0292963/
Synkkä ja mystinen The Triangle
http://www.imdb.com/title/tt1187064
Platoon
http://www.imdb.com/title/tt0091763
Sofien valinta
http://www.imdb.com/title/tt0084707
Hard Candy
http://www.imdb.com/title/tt0424136
KIller Joe, Antichrist, Tyrannosaur, There Will Be Blood, Kellopili Appelsiini jne...
Meinasin itsekin laittaa tuon Daniel Day-Lewiksen parhaimman roolisuorituksen sisältävän There Will Be Blood -spektaakkelin. Kellopeliappelsiinissa on jäljittelemätön, ainutlaatuinen tunnelma, mutta ei se ole mielestäni synkkä.
Hostage (2005) unohtui. Ei niin tasokas, kuin Prisoners (2013), mutta taatusti suorastaan ahdistava tunnelma:
Panttivanki (pääosassa Bruce Willis)
www.imdb.com/title/tt0340163/
Jännä sattuma muuten, että kaksi elokuvaa 2000-luvun tällä puolella, jotka ovat onnistuneet räjäyttämään tajuntani, niin molemmissa on Paul Dano erittäin merkittävässä roolissa. Eli Prisoners (2013) ja There Will Be Blood.
Siellä tulee olemaan verta (2007)
http://www.imdb.com/title/tt0469494/
joo https://www.imdb.com/title/tt0870984/ fucked up, masentava ja sillee
Samoin kuin There WIll Be Blood, tässäkin huippuelokuvassa hyvin buildattu loppukohtaus räjäyttää tajunnan. Ei se olisi kovinkaan kummoinen ilman tuota pohjustamista, jota rakennetaan jopa tunteja. Kuuluu näihin elokuviin, joiden jälkeen jäät toljottamaan suu auki ja sun täytyy ihan oikeasti kerätä itsesi katsomisen jälkeen. Monta kertaa tulee katsottua sama elokuva yhä uudestaan ja uudestaan sitten toipumisen jälkeen.
Dogville (2003)
www.imdb.com/title/tt0276919/
Trier on tehnyt useita elokuvia, joita ei vielä ole mainittu, joissa tunnelman synkkyys iskee päälle viimeistään lopussa kuten Dancer in the Dark, Antichrist ja Melancholia.
Kaikki kolme nähnyt, mutta hitto toi buildattu loppukohtaus Dogvillessä. Tipuin oikeasti penkiltä. Tätä ei tapahdu, jos tilannetta ei rakenneta ja totaalisesti tutustuta kaikkiin henkilöihin.
Proxy
http://www.imdb.com/title/tt2191888/
The Heart is Deceitful Above All Things (2004)
http://www.imdb.com/title/tt0368774/
Tämä oli aika ikävää katsottavaa, Asia Argenton esittämä huume-äiti ja tämän sekopää poikaystävä hakee 6v poikansa sijaisvanhemmilta luokseen asumaan. Väkivaltaa ja lapsen hyväksikäyttöä :/
Tosta tuli mieleen An American Crime
http://www.imdb.com/title/tt0802948/
Jumakauta. Toi sun elokuva saa vihaiseksi, koska tositapahtuma. Olin raivon vallassa, kun se venäläisperhe rupesi kiduttamaan sitä tyttöä.
Jos pidät An American Crime:stä, tykkäät varmasti myös tästä tositapahtumasta. Yhtä rankka ja saa just samanlaisen ärtyisyyden aikaiseksi Maailman pahuudesta:
Boys don't Cry (1999)
http://www.imdb.com/title/tt0171804/
Joo, kaikki missä Hilary Swank uppoaa täysillä, jopa sen paskemmat leffat kuten Karate Kid 4 :D
Tai no, The Residentiä en pystynyt katsomaan vaikka yritin monta kertaa...
Hilary Swank on tosiaan sellainen näyttelijä, että pakko nähdä kaikki hänen suorituksensa. En ole jättänyt väliin ainuttakaan.
Heh, on näköjään Hilary Swankilla paskojakin leffoja. Ei muuta kuin agentille potkut. Tuo nainen on nimittäin super-talentti. Samaa sarjaa, kuin Nicole Kidman.
Mun mielestä The Heart is Deceitful Above All Things (2004) loppuu kesken. Aivan, kuin olisi vain OSA 1.
Come and See (1985)
http://www.imdb.com/title/tt0091251/
http://www.elitisti.net/arvostelu/2008/04/001301/come_and_see_1985_tule_ja_katso.html
Men Behind the Sun (1988)
http://www.imdb.com/title/tt0093170/
http://www.elitisti.net/arvostelu/2005/01/000581/men_behind_the_sun_1988_mou_tun_fei.html
Saaks noita mistään tai näkeekö jostain, vaikuttaa mielenkiintoisilta
http://www.imdb.com/title/tt0086429
Viimeinen testamentti
Leffa jossa ainakin minä alan tuntea suurta myötätuntoa henkilöitä kohtaan. Jos et ole nähnyt, etsi jostain käsiisi.
Toinen samaa aihetta käsittelevä tv-elokuva on Threads. Se löytyy kokonaisena täältä: http://vimeo.com/18781528
Tuttu on, samoin Day After (ei niin hyvä) ja On the Beach (molemmat versiot, Gregory Peck vs. Armand Assante) jonka jälkimmäinen versio on turhaan aliarvostettu.
Day After muistuttaa paljon I am Legend -elokuvaa. Molemmat tosi mielenkiintoisia, kannattaa kattua.
Sore, tarkoitinkin tätä:
28 päivää myöhemmin
www.imdb.com/title/tt0289043/
Maa on syntinen laulu oli aika synkkä
Shokeeraamista oikeasta tappamisesta kameran edessä ei sallita. Painu víttuun mun ketjusta. Shock-value. Siihen pystyy kuka tahansa.
Tosiaan noi Trierin leffat ovat melekosen synkkiä. En oo kyllä siitä varma, että pistääkö ne tuntemaan oman elämän ei niin pahaksi :D Hyviä leffoja kuitenkin. Requiem for a dream voisi olla kanssa yksi... Niin ja David Lynchin elokuvat kuten: Blue Velvet, Mulholland Dr, Eraserhead, Twin Peaks: Fire Walk With Me (vain sarjan nähneille!), Inland Empire ovat tosi synkkiä ja ahdistavia ja omasta mielestä tosi hyviä elokuvia, joista ainakin itselle tulee hyvä (:D) fiilis.
Requiem for a dream kuuluu tähän ketjuun. David Lynch luo todella erikoisen tunnelman elokuviinsa, kuten Kubrick. Ne ei kuulu tänne, mutta Unelmien Sielunmessu on kyllä karu.
Jos haette todella erikoista tunnelmaa, niin David Lynch ei jätä kylmäksi.
Tosiaan, Eraserhead ja Mulholland Dr.
Mun mielestä Lynchin paras elokuva:
https://www.imdb.com/title/tt0166924/
Tyypin elokuvista ei tule odottaa mitään loppuratkaisua. Nautit vain kyydistä.
Synkin leffa, joka tulee mieleen on David Fincherin esikoisohjaus Alien 3.
Happy endia elokuvasta tuskin löytää.
Hyvä leffa vaikka onkin täyttä roskaa Alien fanin näkökulmasta. Varsinkin Charles Dancesta tuli yks lemppareista ja nythän Kalle tanssi Game of Thronesissa joka myöskin synkkää on. Kukapa haluaisi kuolla paskajuussiin oman poikansa ampumana :D
Poikani Kevin on raskas elokuva katsella, henkisesti raskas siis.
Hyvä kyllä, joten katsokaa ihmeessä.
Vähän toisenlaisesta kuvakulmasta kuvattu tarina tuohon aiheeseen liittyen.
Marttyyrit
jes! ja perään mainitaan heti High Tension
Ei jumakauta nyt tuli mieleen se elokuva, jossa ne kloonit elivät ja rakastivat, mutta olivat olemassa vain elimien siirtoa varten olemassa. Kyse ei ole ISLAND -elokuvasta.
En muista nimeä. Todella synkkä, kun se tyttö kuolee siihen leikepöydälle, kun fataalisesti tarvittava elin otetaan pois sitä tarvitsevalle ihmiselle. Idea sama, kuin THE ISLAND -elokuvassa, mutta tosi synkkä tunnelma ja taitaa olla vanhempikin elokuva.
Jaa, olisko Never Let Me Go?
Just toi. Tyypit elivät ja rakastuivat, menettivät henkensä leikepöydällä.
http://www.imdb.com/title/tt1334260/
Lilja 4-ever ja Unelmien Sielunmessu. Noiden jälkeen oma tylsä elämä tuntuu ihan mukavalta..
Musta Pan's labyrint oli melko jysäyttävä kokemus..
Juu toi elokuva sai meikät itkemään siinä loppupuolella. Mahtava, synkkä tunnelma.
Pan's Labyrinth (2006)
https://www.imdb.com/title/tt0457430/
Aika synkkänä pidän vieläkin. Elem Klimovin ohjaamaa Come and See ( Tule ja Katso) vuodelta 1985 seteki semmosen vakituksen ettei aivan heti tullut uni silmään. Oli muuten leffan loputtua , kuuluuttajalta fiksuveto ( 80-luvulla oli vielä kuuluutaja, toivottomassa , hyvääyötä.) : tästäkaikesta huolimatta , hyvää yötä ja nukkukaahyvin.
En tiedä ovatko nämä synkkiä vai enemmänkin masentavia... ehkä kumpaakin:
Requiem for a dream
Lilja 4-ever
Dancer in the Dark
The Road (Tie)
Requiem for a dream on kumpaakin, rankka leffa.
The Road on mielestäni enemmän masentava.
Ovihyökkääjä rekisteröi vittuillessaan nimimerkkini, joten kirjoitan jatkossa variaatioilla. Nosto.
The Day- synkkä huonoutensa vuoksi.
Shannyn Sossamonin kauneuden tuhlausta.
Vihreä maili. Minusta se on synkintä mitä olen koskaan katsonut.
Todella koskettava elokuva, mutta ei synkkä imo ofc. Elokuvan sivusanoma, ehkä tahaton, on se, että kaikki pienet miehet ovat läpeensä pahoja. Siitä en pitänyt pienenä miehenä, mutta muuten kyllä tosi hyvä elokuva.
Sori kun kysyn, mutta jos tämä on synkin elokuva jonka olet koskaan nähnyt, mitä olet edes nähnyt? Tämä elokuva on ISO, ja tunteisiin menevä. Mielestäni ei kovin synkkä.
SAW leffat on aikast synkkiä.
juu ja sitte on "Lento".
siinä sitä on yhdelle äijälle opetusta ja näyttelijäsuoritus kyllä huippu.
suomalaisista vois vaikka mainita "seitsemän surmanluotia", jossa kyllä revitää juoppo aika päreiks. (tietty tositapahtumiin perustuvana kolahtaa)
Nykyisin Saw elokuvat menevät kastia "perus mättöä". Hurjaa hyvin tehtyä gorea, mutta sadisteille kidutuspornoa se vain on.
Dancer in the Dark, Hiekan ja sumun talo, kotimaisista Paha maa, Vuosaari, 8-pallo
Hiekan ja sumun talo on aivan saamarin hyvä leffa, harmi kun sen voi katsoa vaan kerran kun ei enää säväytä toisella kertaa.
Bum Rap
Donnie Darko (en nyt tiedä kuuluuko varsinaisesti sarjaan synkkä, mutta on vaan sellainen trippileffa josta saa fiilikset ilman apuvälineitä)
Prometheus (synkkää fiilistelyä tämäkin muttei ehkä aukene jos ei diggaa Alien leffoista)
Event Horizon (oliko jo mainittu? Aivan mahtavaa fiilistelyä tämäkin)
Mission to Mars
Dream House
Pandorum
Sinister
Skyfall
Supernova (James Spader ei Luke Perry)
The Descent
Mulholland Drive
American Psycho
Insidious
Lost Highway
The Jacket
Fatal Attraction
Devils Advocate
Moon
Disappearance of Alice Creed
The Hitcher (Rutger)
Puhuitte tuosta Hiekan ja sumun talosta aikaisemmin. Rankaksi sen tekee fakta, että tositapahtuma. Hyvä elokuva. Loppu varsinkin on todella synkkä.
House of Sand and Fog (2003)
https://www.imdb.com/title/tt0315983/
Kotimaisissa osataan panostaa masentavan ahdistaviin tunnelmiin. Siitä pisteet toki napsahtaa.
Irreversible
Tässä on karu tunnelma!
Hoidettu homma hyvin!
``Seitsemäs manner ``riittää mun synkkyyteen.
Neon demon on yksi veemäisimmistä lefffoista, ja kerron sen veemäisyyden takia juonenkin lyhyesti : Kaunis nuori tyttö menee New Yorkiin mallitoimistoon töihin. Muut rumemmat mallit alkavat kadehtia tätä ihan symppistä tyttöä joka alkaa saada tilauksia heidän nenien edestä. Kun vihollisuudet alkavat. luulisi leffan loppuvaiheessa tulevan hyvä loppuratkaisu. Mutta nämä muut kateelliset tytöt murhaavat tämän kaunottaren, ja sitten syövät hänet. Luulevat saavansa kai tytön "powerin" itselleen.
Elokuvasta jäi sellainen olotila, etten millään keksi miksi joku tekee tällaisen käsikirjoituksen ja saa vielä rahaa siitä leffan tekemiseen. Elokuva, tai sen loppu, ei edes ollut kauhea tai pelottava. Vaan vit...mainen, ei mitään muuta. Matto vedettiin kunnolla katsojan jalkojen alta lopussa. Jos joku nauttii tällaisesta, hän on pervo sadisti psykopaatti, joka tarvitsee hoitoa ja kasan lääkettä.
Meikä on myyty. Sama koskee monia muitakin ketjussa mainittuja elokuvia, joita ihme kyllä en ole nähnyt. Pitää ennen pitkää kyllä hommata kaikki. Jatkakaa samaan malliin!
Oletteko muuten hoksanneet, että kauhuelokuvat saavat aina poikkeuksellisen huonon IMDb -arvosanan katsojilta? Poikkeuksena ehkä Kubrickin Hohto ja Nicole Kidmanin tähdittämä The Others.
Katsoin elokuvan Neon demon ja täytyy sanoa, ettei se mikään The Human Centipede ollut, joka taas on täyttä skeidaa.
Neon demon sisälsi intensiivistä dialogia ja välillä hiukan psykedeellistäkin sisältöä, mutta silti täytyy myöntää, että todella sairas elokuva. Ei se kadehditun tytön syöminen, vaan se ruumishuoneen lesboilukohtaus sai minut oksentamaan.
Keanu Reeveksen rooli oli mielenkiintoinen ja se iso kissapeto siellä kämpässä.
Mieti mitä ahneus ja kateus saa ihmisissä aikaan jatkuvasti? Eli miksi kukaan sadisti psykopaatti tekisi sotaelokuvia ja miksi saada edes lupia? Sotahan on totaalista sairautta johon olemme tottuneet tyyliin "se vain on tällaista", ei se ei vain ole tällaista, vaan sotia EI saisi olla maailmassa, se on rahan ahneutta jonka vuoksi kuolonuhreja on jätkyttävä määrä, ja ihan syyttä.
Nämä elokuvatkin käsittelevät ja esittävät ihmismielen pimeitä puolia, sillä kaikenlaisia elokuvia saa ja kuuluukin tehdä. Arvostan elokuvia jotka saavat ihmisissä kokemiasi tuntemuksia ja järkytyksiä. Mieti mitä esimerkiksi Dahmer aikoinaan teki ihmisille? Hänestäkin on elokuvia tehty. Tositapahtumiin perustuvat elokuvat ovat synkkää tavaraa, mutta siitä ei tarvitse musertua se on vain karua faktaa maailmalta. Jos et kestä järkyttävää materiaalia, kerran se kirpaisee. Seuraava vastaava ei kirpaisekkaan enää yhtälailla ja totut sairaaseen kontenttiin ja haluat sitä lisää ja lisää. Kohta kun kaikki on läpi koluttu etkä saa enää sitä samaa hurmosta, niin alat kiduttamaan eläimiä, sitten ihmisiä ja pääset legendojen joukkoon. Vitsi vitsi... paitsi jos ei pää kestä.
Täytyy panna paremmaksi:
ranskalaisten Martyrsin jenkkiremake sekä Insiden jenkkiremake sekä Oldboyn jenkkiremake.
Näiden katsomisen jälkeen tuntuu niiden alkuperäisten katsojien mielessä pahalta. Ja se on jo saavutus!
Meikä on hiukan yllättynyt, ettei tätä elokuvaa ole vieläkään mainittu:
Monster's ball (2001)
https://www.imdb.com/title/tt0285742/
Synkempää isän ja pojan välistä suhdetta saa kyllä hakea. Et varmasti heti löydä vastaavaa. Nyt samassa yhteydessä toivoisin elokuvien postaajilta enemmän henk.koht. mielipiteitä, vaikka omanikin on kyllä kieltämättä tosi tynkä.
Esim. pari katsoin pelkästään postaajan kirjoituksen takia ja mielestäni ne olivat ihan tasokkaita elokuvia. Kiitos.
Halle Berry sai oscarin roolisuorituksestaan kyseisessä elokuvassa, mutta elokuvan isä-poika-suhteet sai minut ainakin tuntemaan kuin, että hitto MUN isä rakastaa meikäläistä! Jos vähän liioitellaan.
Tänään tai lähipäivänä ehkä katson kyseisen elokuvan. Mutta eilen kun katsoin elokuvan Poikani Kevin, se oli aikas rankka tarina äiti poika suhteesta.
lopeta se vitun ryystäminen tapa ittes juha kanerva. tunga se vitun kahvi perseesees.
Taidat itse olla kyseinen henkilö. Se on niin nähty palstoilla nämä itsensä dissaajat.
Kun Kellopeliappelsiini tuli teattereihin 1971- Elokuvalla oli arvaamattomat, aivan käsittämättömät seuraukset. Kubrick joutui perheensä turvallisuuden takia vetämään elokuvan poissa teattereista. Tappiot olivat valtavat.
Mitä helvettiä, miten tämä voi ollas mahdollista????
Paha maa, 8-pallo, Lilja 4-ever...
Metro Manila on aika synkkä, mutta samalla poikkeuksellisen tasokas ja mieleen jäävä elokuva.
Salo - Sodoman 120 päivää. Vaikea keksiä ankeampaa leffaa.
Buried