Hirvittää ja pelottaa ihan kamalasti, vaikka voisihan tuo luku pahempikin olla.
Olen nyt rv18 3, lapsivesipunktio tehdään ylihuomenna, sitten saa odottaa kolme viikkoa tietoa että onko sikiöllä kromosomipoikkeama...
Soitto äitiyspolilta tuli tänään. Olin vähän järkyttynyt, pidin taas sitä seulaa ihan vain rutiinina, onhan minulla jo kaksi tervettä muksua eikä mitään syytä olettaa että nyt ei olisikaan kaikki hyvin.
Seulakin meni vähän pyllylleen, kävin verikokeissa viikkoa ennen np-ultraa, ultrassa kun luulin olevani rv12 3 ultraaja olikin sitä mieltä että koon perusteella olenkin jo rv13 3, mikä sitten tarkoitti sitä että sitä ensimmäistä verikoetta ei voitu seulaa varten käydä ja jouduin sitten käymään parin viikon päästä uudestaan verikokeissa jotta saivat oikeat verikokeet.
Siksi kestänyt näin kauan saada tuloksia....
Harmittaa kyllä, jos nyt on jokin oikeasti pielessä olisin mieluummin saanut sen selville jo aikaisemmin, eikä nyt kun jo tuntee vilkkaan vauvan liikkeet päivittäin, ja lapsetkin silittelevät jo kasvavaa masua ja odottavat vauvaa.
Minä en vain pystyisi synnyttämään tietoisesti vammaista lasta.
Tiedän kyllä että mitä tahansa voi tapahtua synnytyksen jälkeenkin missä vaiheessa tahansa, ja että on vammoja joita ei saada selville raskausaikana, enkä tietysti tappaisi syntynyttä lasta jos se vammautuisi, mutta en vain pysty ryhtymään tieten tahtoen vammaisen lapsen äidiksi.
Olen tehnyt liian paljon töitä kehitysvammaisten laitoksissa.....
Nyt on kuitenkin ihan karmea olo ja jännittää todella paljon. En tiedä miten nuppi kestäisi raskaudenkeskeytystä raskauden puolenvälin jälkeen.... Olisin kuitenkin jo 23.raskausviikolla siinä kohtaa kun se tehtäisiin =(
Olen nyt rv18 3, lapsivesipunktio tehdään ylihuomenna, sitten saa odottaa kolme viikkoa tietoa että onko sikiöllä kromosomipoikkeama...
Soitto äitiyspolilta tuli tänään. Olin vähän järkyttynyt, pidin taas sitä seulaa ihan vain rutiinina, onhan minulla jo kaksi tervettä muksua eikä mitään syytä olettaa että nyt ei olisikaan kaikki hyvin.
Seulakin meni vähän pyllylleen, kävin verikokeissa viikkoa ennen np-ultraa, ultrassa kun luulin olevani rv12 3 ultraaja olikin sitä mieltä että koon perusteella olenkin jo rv13 3, mikä sitten tarkoitti sitä että sitä ensimmäistä verikoetta ei voitu seulaa varten käydä ja jouduin sitten käymään parin viikon päästä uudestaan verikokeissa jotta saivat oikeat verikokeet.
Siksi kestänyt näin kauan saada tuloksia....
Harmittaa kyllä, jos nyt on jokin oikeasti pielessä olisin mieluummin saanut sen selville jo aikaisemmin, eikä nyt kun jo tuntee vilkkaan vauvan liikkeet päivittäin, ja lapsetkin silittelevät jo kasvavaa masua ja odottavat vauvaa.
Minä en vain pystyisi synnyttämään tietoisesti vammaista lasta.
Tiedän kyllä että mitä tahansa voi tapahtua synnytyksen jälkeenkin missä vaiheessa tahansa, ja että on vammoja joita ei saada selville raskausaikana, enkä tietysti tappaisi syntynyttä lasta jos se vammautuisi, mutta en vain pysty ryhtymään tieten tahtoen vammaisen lapsen äidiksi.
Olen tehnyt liian paljon töitä kehitysvammaisten laitoksissa.....
Nyt on kuitenkin ihan karmea olo ja jännittää todella paljon. En tiedä miten nuppi kestäisi raskaudenkeskeytystä raskauden puolenvälin jälkeen.... Olisin kuitenkin jo 23.raskausviikolla siinä kohtaa kun se tehtäisiin =(
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ymmärrän että jännittää ihan kauheasti! Omia lapsia ei tosin ole, mutta pohdinta lapsen ja abortin välillä on varmasti raastava... Toivottavasti lapsi on terve ja kaikki on hyvin!
Kiitos.
Heti aamusta vain päässä pyörinyt "yksi sadasta, yksi sadasta" ja yritän sanoa itselleni että ei ole paha luku, jos kyse olisi lottovoitosta en tuollaisellakaan tidennäköiayydellä voittaisi. ..
Ja silti jännittää ja ahdistaa enemmän kuin eilen.
Onneksi mahdollisuus on pieni. toivottavasti kaikki menee hyvin. On varmaan raastavaa odottaa tietoa.
Oloni on ihan kamala ja huominen pelottaa... mitä jos huomenna jo ultrassa huomataan poikkeamia?
Tai mitä jos raskaus menee punktion takia kesken, ja kolmen viikon päästä saadaan tietää että näyte oli puhdas ja lapsi olisi ollutt terve?
Tai kaikki näyttää huomenna hyvältä, mutta sitten tulee tieto kolmen viikon päästä että sikiöllä on kromosomipoikkeama...
On helppoa päättää etukäteen että päädytään aborttiin siinä tapauksessa, mutta en tiedä miten selviäisin siitä.
Ja edelleen hoen itselleni että riski on vain yksi sadasta, ei ole paha...
Tässä on aborttiväelle näyte normaalista naisesta, joka on äärimmäisen huolissaan lapsestaan.
Ero ei voisi olla suurempi elvisteleviin abortööreihin, jotka herjaavat jopa surmaamaansa lasta ja kailoittavat tunteettomuuttaan ja tappamisesta saamaansa (kuvitelltua) etua.
Onneksi aborttiväki on lukumääräisestikin marginaalisakkia.
Luulen että on aikamoinen ero abortoida toivottua ja odotettua lasta siinä vaiheessa kun tuntee liikkeetkin jo päivittäin, verrattuna siihen että on tahtomattaan raskaana ja pääsee aborttiin mahdollisimman aikaisin.
IOlen aborttioikeuden puolustaja vaikka ajatus siitä että mahdollisesti joutuisin tässä vaiheessa turvautumaan siihen oikeuteen tuntuu kammottavalta.
"Luulen että on aikamoinen ero abortoida toivottua ja odotettua lasta siinä vaiheessa kun tuntee liikkeetkin jo päivittäin, verrattuna siihen että on tahtomattaan raskaana ja pääsee aborttiin mahdollisimman aikaisin."
Sanoit asian juuri niin kuin se on.