Hei,
tätä on hyvin vaikea kuvailla, mutta sisälläni on kokoajan jatkuva tyhjyyden tunne ja haikailen aina jotain vain enemmän ja sen vuoksi teen asioita joita myöhemmin kadun. Olen saanut diagnoosikseni kaksisuuntaisen mielialahäiriön, joka ei todellakaan pidä paikkaansa. Kaksisuuntainenhan on käsittääkseni enemmän fyysistä kuin henkistä, jos ymmärrätte mitä tarkoitan (?)
Diagnoosinani on myös epävakaa persoonallisuus, joka voi hyvinkin pitää paikkansa. Mielialani vaihtelevat tuon tuosta tilanteen mukaan ja voi kestää viikkojakin kunnes toivun jonkun ihmisen ilkeilystä minua kohtaan. Olen vihaisena myös aggressiivinen ja olen käyttänyt nyrkkejä asioiden hoitamiseen.
Viinakset tuntuvat maistuvan minulle hyvin.
En koe olevani masentunut enkä uupunut. Olen enemmänkin saamaton paska, joka ei jaksa toimia tässä yhteiskunnassa ja kantaa korteaan kekoon. Ihmettelen niitä, jotka jaksavat. Miten te teette sen? Mielestäni työssäkäyminen on modernia orjuutta.
Jännitän kaikkia uusia tuttavuuksia ja vanhojakin. Minun on vaikea päästä liikkelle kotoa jännitysoireilun takia. Mulle ei tuu mitään fyysisiä oireita kun jännitän eikä sellainen ole koskaan mua häirinnyt. Mulla on enemmänkin vaikeita päähän pinttymiä, joita on vaikeaa korjata. (Vanha koirahan ei opi uusia temppuja). Mä siis kuvittelen että ihmiset:
- Tuijottavat juuri minua olemukseni, pukeutumiseni tai ihan vaan minun takia.
- Ajattelevat musta pahaa, koska olen tällainen kuin olen
- Näkevät musta päälle päin millainen skitso olen.
Minulla on jatkuvasti tylsää ja yritän keksiä aina jotain tekemistä, mutta en tiedä mitä se voisi olla. On vaikeaa pysyä aloillaan. Viina auttaa tähänkin ongelmaan.
Olen nuori, joten voisiko kaikki tämä johtua pelkästä levottomuudesta? Mikä mulla siis oikein on?
Kaiken tämän lisäksi en ole järin fiksu tai ajattele asioita kovinkaan syvällisesti. En saa suutani auki suuressa ihmisporukassa, jonka vuoksi moni varmaan luulee että puhun vähän, mutta asiaa vaikka tämä ei pidä paikkaansa.
Viime aikoina myöskin kiinnostukseni ihmisiin on heikentynyt. En koe ihmisiä järin mielenkiintoisina, pääasia että MINÄ saan hyväksyntää. Ja kyllä, tiedostan että olen hyvin itsekeskeinen persoona.
Mulla on vaikea menneisyys, jonka en kuitenkaan usko vaikuttavan ongelmiini. Tiivistettynä: olen kokenut turvattomuuden ja avuttomuuden tunteita.
tätä on hyvin vaikea kuvailla, mutta sisälläni on kokoajan jatkuva tyhjyyden tunne ja haikailen aina jotain vain enemmän ja sen vuoksi teen asioita joita myöhemmin kadun. Olen saanut diagnoosikseni kaksisuuntaisen mielialahäiriön, joka ei todellakaan pidä paikkaansa. Kaksisuuntainenhan on käsittääkseni enemmän fyysistä kuin henkistä, jos ymmärrätte mitä tarkoitan (?)
Diagnoosinani on myös epävakaa persoonallisuus, joka voi hyvinkin pitää paikkansa. Mielialani vaihtelevat tuon tuosta tilanteen mukaan ja voi kestää viikkojakin kunnes toivun jonkun ihmisen ilkeilystä minua kohtaan. Olen vihaisena myös aggressiivinen ja olen käyttänyt nyrkkejä asioiden hoitamiseen.
Viinakset tuntuvat maistuvan minulle hyvin.
En koe olevani masentunut enkä uupunut. Olen enemmänkin saamaton paska, joka ei jaksa toimia tässä yhteiskunnassa ja kantaa korteaan kekoon. Ihmettelen niitä, jotka jaksavat. Miten te teette sen? Mielestäni työssäkäyminen on modernia orjuutta.
Jännitän kaikkia uusia tuttavuuksia ja vanhojakin. Minun on vaikea päästä liikkelle kotoa jännitysoireilun takia. Mulle ei tuu mitään fyysisiä oireita kun jännitän eikä sellainen ole koskaan mua häirinnyt. Mulla on enemmänkin vaikeita päähän pinttymiä, joita on vaikeaa korjata. (Vanha koirahan ei opi uusia temppuja). Mä siis kuvittelen että ihmiset:
- Tuijottavat juuri minua olemukseni, pukeutumiseni tai ihan vaan minun takia.
- Ajattelevat musta pahaa, koska olen tällainen kuin olen
- Näkevät musta päälle päin millainen skitso olen.
Minulla on jatkuvasti tylsää ja yritän keksiä aina jotain tekemistä, mutta en tiedä mitä se voisi olla. On vaikeaa pysyä aloillaan. Viina auttaa tähänkin ongelmaan.
Olen nuori, joten voisiko kaikki tämä johtua pelkästä levottomuudesta? Mikä mulla siis oikein on?
Kaiken tämän lisäksi en ole järin fiksu tai ajattele asioita kovinkaan syvällisesti. En saa suutani auki suuressa ihmisporukassa, jonka vuoksi moni varmaan luulee että puhun vähän, mutta asiaa vaikka tämä ei pidä paikkaansa.
Viime aikoina myöskin kiinnostukseni ihmisiin on heikentynyt. En koe ihmisiä järin mielenkiintoisina, pääasia että MINÄ saan hyväksyntää. Ja kyllä, tiedostan että olen hyvin itsekeskeinen persoona.
Mulla on vaikea menneisyys, jonka en kuitenkaan usko vaikuttavan ongelmiini. Tiivistettynä: olen kokenut turvattomuuden ja avuttomuuden tunteita.
Vastaukset 11
Vanhimmat
koprofilia
Paskanjauhantaa, kirjaimellisesti.
Ja koprofiilikolle voisin sanoa, että siitä puhe mistä puute. Heh.
Sinulla on läheisriippuvuus.
Ensiapuna siihen auttaa pehmoinen sylinalle,
varsinainen apu täytyy hakea sitten kuitenkin psykoterapeutiltasi.
Mistä tiedät, että kärsin läheisriippuvuudesta? Saisinko perustelut niin uskoisin varmemmin?
Jospa tästä olisi sinulle apua:
http://www.iltalehti.fi/ruoka/2014041118205557_ru.shtml
Kiitos linkistä, mutta juomiseni ei kyllä pysy kohtuudessa. Kun otan, niin otan niin paljon että laatta lentää tai kunnes sammun.
Lisäksi juon usein. Tiedän, että olen alkoholistikin, mutta mikä muu voisi olla kyseessä?
Se on naisen puute.
En ole lesbo
Ihan täysin kuin olisin itsestäni lukenut! Mulla on diagnosoitu "epävakaa rajatilapersoonallisuus ilman psykoottisia oireita". Epäilen AP:lla olevan samantapainen kuten itsekin arveli epävakaata persoonallisuutta... En kyllä ole mikäänasiantuntija kunhan mietin.
Selvästi flunssa, kuumaa juomaa, lepoa ja buranaa kuumeeseen.