blondit

olipas hauska tarina, todellakin!

....väärä foorumi, mutta tässä Netissä aikojen saatossa jalostunut versio aiheesta.

BLONDIT RAKENNUSTYÖMAALLA DUUNISSA

Linda: Voi ei, Pamela on taas myöhässä. Me ei ikinä saada tätä urakkaa valmiiks ennen jouluu.

Doris: No, eihän täs enää paljon puutu. Seinät ja katto vaan. Joko sä oot ostanu joululahjat?

Linda: En mä kaikkii.

Doris: Mä tiedä yhtään, mitä mä ostasin Eskolle, kun se isänpäivälahjakin meni myttyyn.

Linda: Miten niin?

Doris: No, mä ostin sille solmion, mutta se piti viedä takas kauppaan.

Linda: Eikö Esko tykänny sen väristä?

Doris: Ei siinä värissä ollu mitään vikaa, mutta se oli niin ahdas, ettei me saatu Eskon päätä siitä läpi.

Linda: Voi kauheeta. Kaikkee ne myyvät.

Doris: Sanos muuta. Sitten Esko sano, että mulle on hirveen vaikee ostaa joululahjaa, kun mulla on jo kaikkee.

Linda: No helppoohan sellaselle on ostaa. Sähän tarviit niihin kaikkiin penisiliiniä.

Doris: Toi oiski hyvä idis. Vihjasisitkohan Eskolle; se menee vielä ennen joulua käymään Tallinnassa?

Linda: Voin mä tehdäkin sen. Miks sä muuten viskot niitä nauloja pois? Onko niissäkin jotain vikaa?

Doris: Kato nyt, näissähän on nuppi ihan väärässä päässä.

Linda: Äh, et sä tajuu. Ne tulee tietysti seinän toiselle puolelle.

Doris: Niin tietysti! Voi että mä oon joskus hölmö! Mä panen toiseen pinoon ne, mitkä menee toiselle puolelle.

Doris: Mä on muuten innostunut seuraamaan futista. Tosi nastaa kun hikiset miehet vetää maalin tehtyään paidan pois ja tuulettaa. Ihan rupee tekeen mieli. Yhtä juttua en vaan tajuu.

Linda: Mitä?

Doris: No kun siellä kentällä on yks erilailla pukeutunu musta mies ja se ei koske palloon ollenkaan.

Linda: Just samaa mä on ihmetelly lätkässä. Mutta niitä on kentällä kolme, ja ne taas koskee kiekkoon käsin, mut niil ei oo niitä keppejä, joilla muut pelaajat hakkaa toisiaan.

Doris: Ihme homma. Kysyin Eskoltakin, muttei se edes ymmärtäny mun kysymystä, vaikka on kaiken tietävinään joka lajista. Kysy siltä vaikka kuka on tällä hetkellä Namibian kakkosdivarissa nousijan paikalla, niin heti tulee vastaus. Tietäsköhän Pamela?

Pamela tulee.

Pamela: Moi, joo, se on Walfish Bay City Wankers... sori että mä oon myöhässä! Ette arvaa mitä kaikkee sattu?

Doris ja Linda: No?!

Pamela: Mä rupesin peseen hampaita. Sitten mä puristin sitä hammastahnaa putkilosta niin paljon, että mulla meni tunti, ennen ku mä sain sen takas siihen saamarin putkeen.

Doris: Tollasta mulle ei onneks koskaan sattunu.

Pamela. Sit mua on alkanu yöllä janottaa hirveesti. Täytyy pitää vesilasia yöpöydällä. Viime yönä mää säikähdin kun join vahingossa tyhjästä lasista ja meinasin tukehtua yskimiseen.

Dorin: Miten niin tyhjästä?? Miks sullon tyhjäkin lasi pöydällä?

Pamela: Täytyyhän se olla, jos herätessä ei sillä kertaa janotakkaan. Miks tommosta ihmettelet?

Doris: Ihmettelimpä vaan...

Pamela: Ja sitten multa valu ne uudet e-pillerit ulos. Mun täytyy mennä uudestaan lääkäriin ja sanoo, että se määräis isompia pillereitä. Nää minipillerit ei kerta kaikkiaan pysy sisällä.

Linda: Voi jestas. Onneks mulla on kierukka. Siitä ei oo mitään vaivaa. Riittää kun putsaa kerran viikossa. Noi hapankorput tahtoo takertuu siihen.

Doris: Mulla ei oo mitään tommosia huolia. Esko käyttää kortsuja.

Linda: No hyvähän sun on, kun sulla on oma Esko. Tatjaana meidän konttorissa käyttää muuten myös pillereitä, vaikkei sill oo ees poikaystävää ollu pitkään aikaan.

Doris: Miks? On sil niin pahat menkat vai?

Linda: Ei. Pomo määräs hankkiin ne. Pillerien avul Tatjaana tietää, mikä viikonpäivä on menossa.

Pamela: Kätsää. Mä lähen nyt maalaamaan sitä saamarin käytävää. Aatelkaa: ekapäivänä mä sain maalattua yli 10 metrii, tokapäivänä joku 8 metrii, eilen vain 5 metrii. Nyt tulee varmaan vaan pari metrii, kun on niin hiivatin pitkä matka maalipurkille.

Doris. No ei voi mitään. Se kuuluu tän työn luonteeseen. Kuulitko sä Pamela muuten, että se sun naapuris on irtisanottu asunnostaan?

Pamela: Ai? Minkä takii?

Doris: Se oli kuulemma pitäny elävää kukkoa asunnossaan.

Pamela: Ihan totta? Ja mä oon käyny jo kaks kuukautta terapiassa, koska mä oon kuullu kukon
kiekumista korvissani.

Linda: Tosta kukosta tuli mieleen, että mä en vieläkään käsitä, miks mä en silloin viime kesänä saanu niitä kanoja kasvamaan. Kerroinko mä jo sen jutun?

Pamela: Et kertonut muuta kuin että sä ostat kanoja.

Linda: No me Uunon kanssa tilattiin kymmenkunta kanaa kesämökille heti kun loma alko, mutt ei niist edes heltan puolikasta noussu esiin. Mä en käsitä, mitä mä tein väärin. Istutinko mä ne liian syvälle vai kastelinko mä niitä liikaa?

Doris: Ostakaa ens kesänä parikymmentä. Niitä oli varmaan liian vähän.

Pamela: Mä taas luulen, että ne pitää istuttaa jo syksyllä niin ku tulppaanit. Kysyitkö sä oliko ne yksvuotisia vai monivuotisia kanoja?

Linda: En mä huomannu kysyy. Mut saahan niit munia lisää onneks kaupasta. Pitää käydä tänään ostamas joulukinkkukin.

Doris: Mä panin sen jo kaks päivää sitten uuniin.

Pamela: Mitä ihmettä varten? Mä laitan vasta aattona.

Doris: No kyllähän sun vielä ehtii kun oot noin hoikka. Mulla on vähän eri juttu. Pakkauksessa luki, että paistoaika 1 tunti ensimmäiselle kilolle ja 45 minuuttia seuraaville. Mä painan ihan hirveesti liikaa ja Eskokin on aika tuhdissa kunnossa.

Pamela: Sit mä ymmärrän! Mä meen nyt maalailee. Tässä pomon lapussa sanotaan, että pitäs maalata seinät ja ikkunat valkoseks. Pitääkö mun maalata ikkunanpieletkin?

Linda: Paras että maalaat vain ikkunat, ettei tuu sanomista!

Pamela: Okei. Nähdään ruokatunnilla.

Linda: Pomo oli ihmeen höyli sen yhden viime viikon urakan kanssa. Se tarjos kolmasosan enemmän liksaa kun tavallisesti. Kokeilin piruuttaan, ja sanoin, että tarviin aikaskin viidesosan enemmän. Se katto monttu auki pitkään, piti varmaan roisin hävyttömänä, mut suostu silti heti tinkaamatta. Tais olla tosi kiirus saada duuni puihin.

Doris: Joo. Must tuntuu, ettei se toisinaan yhtään ymmärrä rahan perään. Sitä vois melkein vaikka kusettaa vähän joskus..

Linda: Sama on käyny mielessä. Mentäskö tänään elokuviin kesällä avattuun Drive in -paikkaan?

Doris: Eihän siellä joulukuussa mitään voi olla menossa?

Linda: On siellä. Näin ohi ajaessa ison mainoskyltin: "Suljettu talveksi". Vois olla kivakin raina; nimestä päätellen joku kaurismäkijuttu. Tykkään niistä ku ne on niin hitaita..

Doris: Emmää viittis tommosta. Mä tarvin vähän enemmän äksöniä leffoissa. Mennään mieluummin pitsalle?

Linda: Voitas mennäkin, muttei siihen paikkaa, mis oltiin viimeks. Pitsakundi leikkas mun annoksen kuuteen palaan eikä neljään niiku mä pyysin. Kuka nyt jaksais kuutta palaa syödä; ja kun mä olin vielä laihiksella.

Doris: Mennään sitten. Ootkos kuullu? Tatjaana sai viimeinki selville, miks sen lähettämät faksit menee niin huonosti perille.

Linda. Joo, kuulin meidän toisen työmaan tytöiltä. Tatjaana ei ollu hiffannu laittaa niihi postimerkkejä ollenkaan.

Doris. Miten joku voi luulla, että posti menee ilmaseks perille, vaikkei sitä kirjekuoreen laitetakkaa...?? Tatjaana on muuten viimeinkin saanut sen tietokoneen. Nyt hommat sujuu.

Linda: Ei suju vaan on hirveesti hidastunu.

Doris: Miten niin?

Linda: No kun on kuulemma kamalan hankalaa ottaa valkoinen korjauslakka pois näyttöruudulta, kun on tehny virheen. Sill on sitä nyt tuuman paksunen plakkikerros siinä ja se näkee kirjottaa vaan jostain pikku raosta.

Doris: On se Tatjaana sitt pimee vaikk onki brunetti! Eihän sitä lakkaa ruudulle panna!

Linda: No minne sitte?

Doris: No tietysti sille paperille, joka tulee printteristä. Sitte laitetaan se uudestaan printteriin. Sekin on kyllä hankalaa, kun se uusi teksti ei aina ihan oikein osu vanhan päälle. Serkkutyttö neuvo mua; se on käyny kurssit ja kaikki.

Linda: Siitä kurssista se kerto mullekin. Enin aika sillä oli menny kuulemma sen kurssin vetäjän kanssa datahuoneessa piuhoja tarkistamassa. Serkkus tuntien tiedät kyllä, että "piuhoja" siellä enemmänkin löysättiin kuin kiristettiin.

Doris: Voi olla noinkin. Sottaantuuhan se kirjoitinkin tommoisesta....

Linda: Silti, ihme värkkejä ja systeemejä tekevät ja ovat muka niin viisaita. Tai luulevat, että tavallinen toimistoduunari kaiken tajuu pelkästä hajusta.

Doris: Sanos muuta. Voi ne Tatjaanan vaikeudet johtua väsymyksestäkin: sillä on pitkästä aikaa vaki poikaystävä. Joku oikee lappalainen, joka on intissä Santiksessa.

Linda: Eihän lappalaiset normaalisti käy inttiä. Niillä on kutsunnoissa oma Cooperin testi, jota ei kukaan yleensä läpäise.

Doris: Millanen se testi on?

Linda: Pitää pystyä olee 12 minuuttia ilman, että ottaa lisää viinaa.

Doris: Lappalaiset on kyllä aika kauheita. Mä olin yhen kanssa kerran pääsiäisenä Ylläksellä.

Linda: Miten niin kauheita? Mitä se teki?

Doris: No kun eka aamuna mua jolis yön tohinoiden jälkeen jo nukuttanu makeesti, nii se sano, että kato tarkkaan silmiin, et nää mua vähään aikaan. Pelästyin ett miks se mut jo lemppaa ku vasta illalla tavattiin, oliks mä niin huono. Mut se sano sitte ettei se mihinkään lähde, mutta "...met naimha nyth muuthaman päivhän takhaa päihn..."

Linda: Tosi hyvältähän tuo kuulostaa eikä miltään kauheelta.

Doris: Joo, mut olisit nähny mut tai ainaski mun pimpsan sen viikon jälkeen.... eikä ne hiertymät tullu mistään hiihtohousujen hinkkauksesta; en meinaan yhtään metriä ehtiny hiihtään koko viikkona sen jälkeen... Sit se väitti viel, ettei tarvi ehkäsystä huolehtia, se osaa pidätellä miten pitkään vaan.

Linda: No osasko?

Doris: Ja v**ut osas! Kysyin pidättelijämestarilta kerran vessassa käynnin jälkeen, että onko sillä poro piilossa jossain ja missä vaiheessa se on lypsänyt sitä sängyssä? Oli meinaan niin joka paikka täynnä sitä ihteensä.

Linda: No mitä se siihen sano?

Doris: Em mää oikei muista. Mutisi jotain, että aamiaisella oli sänkyyn kaatunu litran jukurttipurkki ja se oli kiireessä siivonnu päällimmäisiä sotkuja pois. Hajusta päätellen saatto olla niinki.

Linda: Viittitkö antaa vasaran? (Doris ojentaa haalarin taskusta tamponin.)

Linda: Doris, eihän tää mikään vasara oo, tää on tampaksi, kato nyt!

Doris: Voi jestas! Anteeks. Mä oon varmaan erehdyksessä pannut veskissä käydessä vasaran sinne! Mut oota, mä haen toisen! Tiätsä, vasaran varresta tuli mieleen, mä oon jo monena yönä nähny sellasta unta, että mä oon jossain kukkaniityllä ja mä oon korviani myöten rakastunu yhteen hevoseen.

Linda: Onko se tamma vai ori?

Doris: Ori tietysti! En kai mä mikään epänormaali ole!

Linda: Et tietenkään! Onhan sulla Esko. Naulataan tää sitten. Mä pidän naulaa ja sitten kun mä nyökäytän päätä, lyö sitä niin lujaa kuin jaksat!

Doris: Okei! (Doris lyö Lindan tainnoksiin.)

Doris: Voi herrajumala! Sattuko suhun? Pamela tuu apuun!