Hei suomi24,
olen seurustellut tyttöystäväni kanssa nyt reilun puoli vuotta. Olen parikymppinen, ollut pari kertaa "vakavassa" suhteessa aikaisemmin.
Erään riidan aikana vaimoke sanoi rakastavansa mua. Se sai minut miettimään omia tunteitani. En nimittäin koe olevani rakastunut (edellisessä parisuhteessa kaikki alkoi hyvin voimakkaasta ihastumisesta, mutta sittemmin päättyi tunteiden yhtäkkiseen hiipumiseen)
En ole kovin ihastuvaa tyyppiä, ja pienenkin kiinnostuksen viriäminen on minulle harvinaista. Ensimmäistä kertaa 1,5 vuoteen hoksasinkin kiinnostavan naaraan ja pistin kaiken peliin. Päädyimme yhteen.
Suhde tuntuu olevan kaikinpuolin toimiva, olen tyttöystäväni "ensimmäinen" ja näemme yleensä viikonloppuisin ja muilla lomilla. Seksi on kokoajan parempaa ja parempaa, ja harrastamme sitä usein.
Kysymykseni siis onkin: Onko rakkaus tai voimakkaat tunteet todella tärkeimpiä parisuhteessa? Tuntuu, että nyt pystyn suhtautumaan välisiimme asioihin todella järkevästi. Keskustelemme pienetkin kränät läpi ja meillä on yleensä todella mukavaa.
Olen saanut monelta taholta käsityksen, että "romanttinen rakkaus" ei pitkälle kanna ja loppuu ennen pitkää, ainakin useimmille. Onko tässä siis mahdollisesti tuleva vaimoni, tuleeko tunteet mahdollisesti peliin myöhemmin vai kannattaako suhteen jatkoa harkita?
olen seurustellut tyttöystäväni kanssa nyt reilun puoli vuotta. Olen parikymppinen, ollut pari kertaa "vakavassa" suhteessa aikaisemmin.
Erään riidan aikana vaimoke sanoi rakastavansa mua. Se sai minut miettimään omia tunteitani. En nimittäin koe olevani rakastunut (edellisessä parisuhteessa kaikki alkoi hyvin voimakkaasta ihastumisesta, mutta sittemmin päättyi tunteiden yhtäkkiseen hiipumiseen)
En ole kovin ihastuvaa tyyppiä, ja pienenkin kiinnostuksen viriäminen on minulle harvinaista. Ensimmäistä kertaa 1,5 vuoteen hoksasinkin kiinnostavan naaraan ja pistin kaiken peliin. Päädyimme yhteen.
Suhde tuntuu olevan kaikinpuolin toimiva, olen tyttöystäväni "ensimmäinen" ja näemme yleensä viikonloppuisin ja muilla lomilla. Seksi on kokoajan parempaa ja parempaa, ja harrastamme sitä usein.
Kysymykseni siis onkin: Onko rakkaus tai voimakkaat tunteet todella tärkeimpiä parisuhteessa? Tuntuu, että nyt pystyn suhtautumaan välisiimme asioihin todella järkevästi. Keskustelemme pienetkin kränät läpi ja meillä on yleensä todella mukavaa.
Olen saanut monelta taholta käsityksen, että "romanttinen rakkaus" ei pitkälle kanna ja loppuu ennen pitkää, ainakin useimmille. Onko tässä siis mahdollisesti tuleva vaimoni, tuleeko tunteet mahdollisesti peliin myöhemmin vai kannattaako suhteen jatkoa harkita?
Vastaukset 4
Vanhimmat
on se välttämätöntä jos tahtoo olla onnellinen
... ja jos tahtoo tehdä toisen onnelliseksi.
Rakkautta on monenlaista. Paras rakkaus ei sisällä jatkuvaa draamaa. Rakkaus voi kasvaa tekojen ja yhteisten kokemusten kautta vahvaksi.
Ei rakastuminen tule viiveellä odotellen. Sitä joko rakastuu johonkin tai sitten ei. Rakastumisvaiheen jälkeen seuraa kriisi, jonka selvitettyään tunteet muuttuvat RAKASTAMISEKSI mikäli suhde jatkuu.
Toki voit olla ihan tyytyväinen nykyisessä suhteessasi ja tuntevasi esim. kiintymystä vähän kuten hyviin työkavereihin tunnetaan. Epäilen että kun oikeasti jossain vaiheessa rakastut on se menoa ja nykyisesi jää kuin nalli kalliolle.