Mummot ja papat aina vaatimassa istumapaikkaa! Hävetkää!!

Jos sinua haukutaan, puolustaudu. Etkö oikeasti pysty sanomaan lausetta: Ikävä kyllä minun on voitava istua, koska polviin/selkään/vatsaan/hampaisiin... koskee niin kamalasti.

Onko lähtöolettamasi, että mummeli on aina ilkeä? Monet heistä ovat kilttejä ja kivoja. Olen myös nähnyt, miten lähes kahdeksankymppinen rouva sanoi ratikassa, että antaa nuorten istua, kun on raskas koulupäivä takana ja varmaan nälkäkin.

Oletpa muiden mielipiteiden varassa! Kuitenkin bussissa on 45 istumapaikkaa. Miksi juuri sinun paikkasi pitäisi luovuttaa mummulle? Kaikki muut istuvat hyvällä omallatunnolla. Opettele samaan.

Jos et pysty seisomaan puolta minuuttia kivuiltasi, niin on kyllä todella saavutus, että pystyt matkustamaan julkisilla kulkuvälineillä!

Varmaan myös oletetaan että mummot haluavat istua, vaikka eivät haluaisikaan. Minä seison ihan mielelläni ja tuntuu vain kiusalliselta jos joku tarjoaa istumapaikkaa. Ei ikä tarkoita sitä että pitää istua, vaan sairaus. Ei tarvitse ainakaan olettaa toisten vaativan paikkaa, jos eivät sano sitä ääneen. Samoin sinä voit sanoa ääneen että tarvitsisit istumapaikan, ja uskon että kaikki ymmärtävät että kipuja voi olla kaiken ikäisillä. Kukaan ei tietysti ole ajatustenlukija...

Itselleni sattui nuorena, raskaana ja kipeänä tilanne että joku täti käski antamaan paikan vanhemmalle. En saanut sanotuksi vastaan ja nousin, ja tämä vanhempi ihminen ei sitten halunnutkaan paikkaa, vaan seisoimme molemmat. Silloin ajattelin että ainakaan ulkopuolisten ei pitäisi ruveta järjestelemään toisten asioita ja kuvittelemaan mielessään, kuka tarvitsee paikkaa eniten.

Älä ajattele toisten puolesta, kun et kuitenkaan voi tietää, mitä heidän päässään liikkuu.
Onhan siihen totuttu, että nuoret eivät kovinkaan hanakasti luovu paikastaan, hyvä, jos siirtävät jalkansa vastapäiseltä istuimelta ja reppunsa viereiseltä. Et siis ole ainoa. Tilanteesi toki on melko harvinainen, yleensä nuoret ovat terveempiä kuin vanhat.
Omasta puolestani voin sanoa, että annan usein paikkani jollekulle, joka näyttää sitä tarvitsevan, vaikka jo mummo olenkin. Ja availen ovia raihnaisemman näköisille, ja tulen vasta sitten ajatelleeksi, että he ovat ehkä minua nuorempia.
Minusta tuntuu, että huono vointisi kiusaa sinua myös henkisellä puolella, ja projisoit harmisi syyttömiin sivullisiin. Toivottavasti saat vaivaasi hyvää hoitoa ja paranet pian.

Opettele olemaan huomioimatta ne katseet yms. Haluat siis huomiota itsellesi. Toinen vaihtoehto on alkaa laveasti kertoa ventovieraille omasta terveystilanteestaan, joka tuskin ketään kiinnostaa.

Ei istumapaikkaa muuten saa kuin huutamalla kovalla äänellä heti ovella: "OLEN invaliidi. Ylös penkistä ja paikka mulle!" Usein löytyy monta paikkaa, mistä sitten voin valita, ikkunapaikka on mieleisin tietysti.
Ikäihmisenä olen oppinut pitämään puoleni. Kun on vanha, niin pitää sada istua kun haluaa.
Niinhän me kaikki vanhat teemme. Kuka sen tietää, olemmeko oikeasti invaliideja. kaikilla ongelmat eivät näy.
Ja sitten alamme kertoa, kuinka kamalia nuoret ihmiset ovat, itsekkäitä ja tympeitä. Eivät ikinä ota muita huomioon, vaativat vaan kaikkia etuja. Haluavat istua bussissa, esimerkiksi. Törkeitä.

Me vanhat pidämme nuoret ruodussa. Ilman meidän ohjeitamme eivät selviäisi. Niitä pitää opettaa kaiken aikaa, ja senhän minä ainakin teen.

Olen 63 ja tietekin itse tunnen itseni ihan tyttöseksi. Ratikassa n. 30nen herrasmies tarjosi minulle paikkansa. Meinasin ruveta sanomaan, jotta älä vinoile, en minä niin vanhalta näytä. Mutta katsoin parhaaksi nopeasti istuutua ja kiittää. Ällistynyt kyllä olin.

En todellakaan odota että kukaan antaisi minulle paikkaansa, varsinkin kun teen istumatyötä. Toki oli hienokäytöksinen herran kuitenkin.

Toivon että et yleistäisi ja ajattelisi että kaikki mummot ovat kiukkuisia ja haluavat istumapaikan. Sinulla on myös oikeus pyytää itsellesi istumapaikkaa tai kertoa että et voi nousta seisomaan, siinä ei ole mitään pahaa. Puhumalla asiat selviävät. Itselleni ei ole mitään väliä istunko vai seisonko, vaikka olen mummo, koska pystyn seisomaan. Annan mielelläni paikan nuoremmalle joka on koulun tai työn jälkeen väsyksissä, koska itse eläkeläisenä ehdin levätä kotona. Mutta jos olisin kipeä, pyytäisin ilman muuta että joku antaisi paikan.

ennen sanottiin.nuorena pitää istua et vanhana jaksaa seisoa :), mutta jos nuori väsynyt tai kipeä, hän saa istua,samoin kuin vanha

Sopisi mainita, minkä ikäinen on "mummo" ja "pappa". Kirjoittaja mainitsi nuoren iäksi 24 v. mutta eläkeläisiä on niin monessa ikäluokassa, että arviossa pitäisi olla tarkempi.
Tämän kirjoittaja esimerkiksi on ollut 24 v. eläkkeellä. Sinä aikana on fyysinen kuntoni muuttunut aika tavalla. Tällä hetkellä en pääsisi ylös, jos kaatuisin keikkuvassa bussissa. Edes tasaiselta keittiön lattialtakaan en nousisi pystyyn kuin ähkien kahden tuolin varassa.
Liikkumiseni on kuitenkin ihan hyvää ja nousen bussiinkin ketterästi, painoa ei ole liikaa, ja olen varmaan juuri sellainen eläkeläismummo, jonka pitäisi antaa paikka nuoremmalle. Ulkonäkö kuitenkin pettää, ilmeisesti missä iässä tahansa. Aloittajakaan ei pysy minuuttia kauempaa pystyssä, siinä saakin pitää kiirettä, että ehtii istumaan ennen romahdusta.

Eräs mummo tuli kerran häätämään minut (raskaana olevana) pois penkiltä, sillä halusi istuutua siihen itse. Olin ehtinyt istua ehkä 10 sekuntia pitkän kävelyrupeaman jälkeen ja olin rättiväsynyt, mutta minun oli luovutettava istumapaikkani tälle mummelille.

Kerran taasen n. 25-vuotias mies tarjosi ystävällisesti minulle (tuolloin 30v ei-raskaana olevalle) istumapaikkaa metrossa ja kyllä hävetti. Meinasin kysyä minkä ikäisenä hän minua oikein piti. Ilmeisesti ei ainakaan 3-kymppisenä.

Onpas ystävä muiden ihmisten ajatusten varassa. Jos käyttäisin hattua niin pitäisin kiinni omista hyvistä tavoistani. Aivan turhaa häpeämistä ja nolostelua. Hyvillä tavoilla erottuu massasta ja jokainen saa todellakin käyttäytyä niin kauniisti kuin haluaa.