millä viikolla syntyivät kaksosenne - monikkonne?

Meillä synty viikolla 37.4.Molemmat 2500 ja 46 cm.pitkiä=)Synnytys sujui tosi nopeesti elikkäs 9.00 sairaalassa ja 10.25 kaikki ohi.Vilinää riittää mutta päivääkään en vaihtas pois(muutaman yön kylläkin)

Viikolla 36 5 46,5 cm 2,7 kg ja 48 cm 2,81 kg (ainut synnytys, en siis voi vertailla muihin synnytyksiin). Synnytys kesti kellon ympäri ja epiduraali auttoi. Itse olen 162 cm. Ei tarvittu happikaappia eikä valohoitoa. Lähdettiin kotiin viikon päästä, aiemminkin olisi päässyt, jos olisi halunnut. Mieheni oli ensimmäiset kuukaudet vuorotteluvapaalla ja hoiti yötyöt. Helpommin sujuu, jos voi luottaa itseensä lastenhoitotaitojen suhteen eikä stressaanu niin kuin minä.

Viikolla 38 5.
Sairaalassa kolme viikkoa ennen synnytystä verenpaineen ja valkuaisen vuoksi..Synnytystä käynnistetiin kaikkiaan viisi kertaa kun eivät halunneet tulla pois... A-vauva 3430gr 9 pistettä ja B 2380 gr 4 pistettä. B-vauva joutui happikaappiin hetkeksi, pisteet nousivat pian kahdeksaan.

Molemmat saivat valohoitoa muutaman päivän. B-vauvasta puhuttiin keskosena ja sanottiin, että ottaa kasvussa toisen kiinni vuoden sisällä - siihen meni vain kuukausi, eikä eroa enää huomaa mistään.

Synnytys alateitse, kesti sitten kuin käynnistys auttoi noin 6 tuntia - epiduraalipuudutus auttoi tosi hyvin. Istukka tosin repesi synnytyksen jälkeen, jolloin lääkäreille tuli kiirus runsaan verenvuodon vuoski, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Ei minkäänlaisia traumoja jäänyt.

Kotona vilkasta alkuun - mutta aika kultaa muistot. Pari ekaa vuotta meni vähän kuin "sumussa" minkä jälkeen helpotti. Onneksi olivat kuitenkin perusterveitä.

"Lapset ovat elämäni ilo ja tarkoitus, enkä mitään muuttaisi"

Nyt 7 viikkoa vanhat kaksostyttöni syntyivät viikolla 36 0, toinen painoi tasan 2 kg ja toinen 2,180 kg. Synnytys oli TOSI nopea, vauvat olivat maailmassa kolmen tunnin sisällä siitä kun kipeät supistukset alkoivat. Asiaan tosin vaikutti varmastikin se, että kohdunsuuni oli pehmennyt ja lähtenyt aukeamaan jo elokuussa niin että olin aika pitkälle vuodelevossa lähes kaksi kuukautta.

Mitään kaksosuus-komplikaatioita ei tullut, B-vauva tuli maailmaan perätilassa mutta se ei ollut ongelma kun A oli 16 minuuttia aiemmin avannut tien pää edellä :) Ensimmäiset päivänsä vauvat viettivät kuitenkin valvomossa lämpösängyssä. He eivät nimittäin osanneet itse pitää yllä ruumiinlämpöään. Viikossa kuitenkin oppivat pysymään tasalämpöisinä kuten nisäkkäiden kuuluukin :)

Keskosuus vaikutti siten, etteivät vauvat osanneet imeä rintaa, pullosta kyllä osasivat lutkuttaa alusta alkaen itse eikä nenämahaletkua tarvittu. Nyt vauvat kyllä osaavat juoda tissistä ja mielellään niin tekevätkin, mutta maitoa ei riitä kummallekin niin että vaikka annankin kaiken mikä tisseistä irtoaa, he syövät silti pääasiassa korviketta.

Sinivalohoitoonkaan ei jouduttu kun keltaisuus ei iskenyt kumpaankaan, sen sijaan moni samaan aikaan sairaalassa ollut täysiaikainen vauva joutui! Keltaisuus on kyllä kuulemma aika yleistä keskosilla.

Ja siitä vilinästä... en olisi IKIMAAILMASSA uskonut, miten vähän omaa aikaa jää kun saa kaksoset! Yritämme väkisin pitää vauvat samassa syömisrytmissä, vaikka onkin rankkaa yrittää hoitaa kumpaakin yhtä aikaa, koska muuten ei saisi ikinä unta kun toisella olisi nälkä toisen nukkuessa...

Silti yöunet jäävät vähiin kun jompikumpi aina juttelee unissaan tai huutelee, jos ei muuten niin että "äiti, käännä minut kun en itse osaa!" Ja vaikka saisikin suurin piirtein nukuttua useita parin kolmen tunnin pätkiä, pitkän keskeytymättömän unen puute tekee hulluksi. Onkin pakko mennä nukkumaan eri huoneeseen vierassänkyyn kun vain saa tilaisuuden, esim. kun mies tulee töistä kotiin. Mies sitten herättää kun haluaa itse nukkumaan. Niin että mitään parisuhdetta ei tässä todellakaan ehdi ylläpitää ;) Varsinkaan kun lasten isovanhemmat, jotka ovat muuten kyllä aivan hulluina pienokaisiin, eivät USKALLA ottaa heitä yöksi luokseen "kun niitä on apua kaksi, enhän minä osaa..."

Sama ongelma on lastenhoidossa muutenkin, innokkaita hoitajia riittää mutta vain yhdelle kerrallaan. Jos joku urhea päättääkin yrittää selviytyä kummastakin ja päästää sinut päiväunille, vaatii sen verran totuttelemista saada kaksi vauvaa syömään tarpeeksi järkevän ajan sisällä, että loppujen lopuksi sinusta alkaa tuntua ettei vauvoja voi jättää muille... Ääh :)

Meillä on onneksi kuusikymppinen sukulaisrouva, jolla on jo paljon meitä vanhemmat kaksospojat, ja aika on kullannut hänen muistonsa niin että hän tosi mielellään ottaa välillä tytöt luokseen hoitoon ja päästää meidät hengähtämään. Mutta ei häntäkään koko aikaa kehtaa vaivata!

Meillä tytöt syntyivät viikoilla 39 2.
Sektiopäivä sovittiin jo n.kuukausi ennen laskettua aikaa,äidin lantion ahtauden vuoksi.
B-vauva oli perätilassa,joka osaltaan myös vaikutti leikkauspäätöseen.
Supistuksista ei ole kokemuksia,kun lapsukaisilla ei ollut mitään kiirettä maailmaan,olisivat varmasti olleet viikonkin yliaikaa,epäili jo lääkärikin tuolloin.

A-vauva painoi 3095g ja oli 48cm.B-vauva oli 2460g:n ja 46cm:n.Saman minuutin sisällä syntyivät,eli tosi nopea oli meillä se syntymätapahtuma.
Hetkeksi sain tyttäret ihasteltavaksi rinnalleni,sitten mieheni lähti hoitajan kanssa heitä pesemään ja syöttämään.
Illalla sitten heräämöstä päästyäni vasta näin heidät seuraavaksi,eli useita tunteja myöhemmin.Kyllä oli pitkä aika odottaa!

Tytöt ovat tähän mennessä ainoat lapseni(ens viikolla 5v.),ja kyllä on aika humahtanut heidän kanssaan hurjaa kyytiä.
Meillä on miehen kanssa käynyt työhommat niin mukavasti,että aina on toinen "saanut" olla kotona tyttöjen kanssa,eli vuorotellen ollaan töissä oltu,ja toinen "kotirouvana".

Kyllä oli meillä ainakin Luojan lykky nuo tyttöset,jotka päättivät syntyä samaan aikaan.On heistä niin paljon seuraa toisilleen,niin leikkikaveria,kun sitä kasvattavaa tappelukaveria.
Monissa asioissa huomaan kyllä pääseväni helpommalla kuin ystäväni,joilla on ns.yksöslapsia..

Tällainen tarina meillä,aina on mukava kuulla muidenkin kaksosvanhempien kokemuksia,varsinkin kun tuosta yksösvanhemmuudesta ei meillä ainakaan edes ole kokemuksia.

Oikein mukavia Joulunodotuksia!

Kaksos tyttöni syntyivät viikolla 36 suunnitellulla sektiolla.
He painoivat 2370g ja 2650g ja kumpanenkin oli 46cm pitkiä.
Kaikki meni hyvin eli ei minkäänlaisia komplikaatioita.
Olimme sairaalassa viikon, koska toisen tytön paino ei lähtenyt ennen sitä nousuun.
Nyt tytöt ovat kahdenviikon ikäisiä ja nukkuvat suurimman osan ajasta,
joten toistaiseksi ainakin omaa aikaa on yllin kyllin.

syntyivät viikoilla 36 4. Raskaus sujui hyvin aina viikolle 35 asti, jonka jälkeen ilmaantui valkuaista virtsaan. Viikon sairaalassa olon jälkeen (oma ja vauvojen vointi oli myrkytyksestä huolimatta hyvä) synnytys käynnistettiin tipalla, kalvojen puhkaisun jälkeen kaikki tapahtui vauhdilla. Kivunlievityksenä oli pelkkä ilokaasu.

Kolmen tunnin päästä supistuksista oli poika jo maailmassa ja tyttö syntyi 19 minuuttia isoveljensä jälkeen. Molemmat olivat vierihoidossa alusta asti (pisteet 9-9-9). Poika 2350g ja 46cm, tyttö 2450g ja 47cm. Oikein pirteitä ja pontevia vauvoja molemmat. Pari päivää seurattiin verikokein vauvojen verensokereita (jotka olivat kokoajan hyvät),tytön lievä keltaisuuskin hävisi itsestään. Kuuden päivän päästä päästiin kotiin.

Kahtena ensimmäisenä päivänä saivat rintamaidon lisäksi lisämaitoa, mutta siitä asti on oma rintamaito riittänyt. Kasvavat ja kehittyvät hyvin. 2kk iässä poika 4720g ja 56cm, tyttö 4820g ja 55.1cm.

Ovat olleet virkeitä ja seurustelun haluisia heti syntymästään asti. Aluksi pidettiin kiinni 3-4 tunnin syöttöväleistä, mutta aika nopeasti huomattiin, että syömään herättely on turhaa. Yöunet pitenivät ja pitenivät pikkuhiljaa ja nyt 10 viikon ikäisinä nukkuvat 8-10 h/yö. Joskus nukahtavat 21, mutta joskus menee kahteen ennenkuin uni tulee. Ja voi niitä ihania öitä, kun molemmat nukkuvat yhtä aikaa. =) Ei olla pakotettu vauvoja samaan rytmiin, nukkuvat ja syövät silloin kun itse haluavat. Puolesta päivästä yöuniin asti ovat hereillä,välillä saattavat torkahtaa hetkeksi. Illat on yhtä syöttämistä,siksi varmaan pitkät yöunet maittaakin...

Eipä tässä toistaiseksi paljoa omiaan kerkiä puuhailla, mutta tuskin kellään pienten lasten vanhemmilla on ajankäyttö ongelmia. Parisuhdetta halutaan kumpikin vaalia, joten yhteinen aika järjestetään, vaikka välillä se vaikealta tuntuukin.

Mies aloitti kahden viikon isyyslomansa vasta sitten kun päästiin kotiin. Loput päivät hän piti pidennettyinä viikonloppuina, joka osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Öisin mies vaihtaa vaipat ja tuo vauvat viereeni syömään (nykyään nämä yörulijanssit on siis jäänyt pois). Aluksi miehen kontolle jäi myös kotiaskareet, mutta nyt yritän hoidella ne päiväsaikaan, kun mies on töissä. Parisuhde ei ole toistaiseksi rakoillut, vaikka välillä väsyttääkin. Molemmilla on tasapuolisesti tekemistä ja omaa aikaa. Meillä molemmat pyrkii käymään kerran pari viikossa tuulettumassa kotioloista. Mies käy harrastuksissaan ja minä olen toistaiseksi tyytynyt shoppailuun, mutta ensi viikolla alkaakin sitten jumppa. =)

Kunhan lapset alkavat syömään rintamaidon lisäksi kiinteää ruokaa, niin uskaltautuu jo jättämään lapsia hoitoon pidemmäksi aikaa. Onneksi on innokkaita ja luotettavia lastenhoitajia käytettävissä. On meillä jo mummo ollut sen aikaa lapsenvahtina, että pääsimme yhdessä ostoksille. =) Suunnitelmissa on keväälle kahden keskinen viikonloppureissu, hoitajatkin on jo hommattu.

Omalla positiivisella asenteella pääsee jo pitkälle. Välillä on luonnollista olla väsynyt ja surullinen, ei tarvitse siis tekopirteä olla. =) Silloin kun minua väsyttää, niin ajattelen vaikka tulevaa lämmintä, aurinkoista kesää ja kaikkea sitä kivaa mitä silloin voi jo lasten kanssa tehdä. Ehkä päästään miehen kanssa terassille siiderille...=)

Hyvää jatkoa kaikille!

Vieläköhän tätä viestiä lukee joku muukin kuin minä :). Meillä synnytys käynnistettiin ja se oli kaikin puolin karmea kokemus, alakautta ja lapsilla kuitenkin ikäeroa lähes 2h.... Ensimmäinen vuosi oli raskas, mutta nyt lasten ollessa 2-v kaikki on jo paljon helpompaa. Aivan ihanaa, että meillä on kaksoset :)
Tsemppiä kaikille kaksosia odottaville ja kaksosten vanhemmille.

Käynnistettiin, kun ei muuten tuntuneet pitävän kiirettä. Kätilö sanoikin että varmaan viikon ainakin olisivat vielä olleet, ellei olisi käynnistetty. Alakautta synnytin (onneksi sain, ettei ollut perätilaa tai mitään), ensin syntyi tyttö, 3350 g ja 48 cm, sai 9 pistettä. Sitten 19 minuuttia myöhemmin poika, 3 kg ja myös 48 cm. Poika ensin kääntyi vatsassa poikittain kun sai siskonsa pois tieltä, mutta käännettiin sitten mahan päältä uudelleen oikeinpäin. Poika sai 10 pistettä, putkahti maailmaan vauhdilla kun tie oli selvä, hyvä kun kätilö ehti kiinni ottaa.. =). Sairaalassa oltiin 3 pv. Kaikki meni hyvin, en onneksi edes revennyt mistään, niin että helppoa oli arki aloittaa. Vaikka kylläkin 1v 7kk isoveli työllisti myös aika paljon ja työttömänä ollut mieskin sai juuri sopivasti töitä heti lasten synnyttyä, niin että itse olin aika kiireinen lasten kanssa kotona, mutta hyvin pärjäsin, vaikkei mitään hoitoapua saatukaan.
Aika ainakin menee älyttömän nopeasti ja vuodet vierii ihan huomaamatta... toivoisin että voisi kelata aikaa vähän taaksepäin..

ja olivat vähän alle 2,5 kiloisia. Terveitä vauvoja, mitään hoitoja ei tarvittu.

Minun kaksoset syntyivät 1979 raskausviikolla 28. Pojat painoivat 960 grammaa ja 1080 grammaa. Isompi poika kuoli 18 päivän iässä, toinen jäi henkiin mutta parempi olisi ollut että tuo eloon jäänyt olisi kuollut ja se kuollut olisi jäänyt eloon sillä tällä eloon jääneellä on lievä älyllinen kehitysvamma, autismi, ADHD, epävakaa persoonallisuus, skitsofrenia, keliakia ja laktoosi-intoleranssi.