Kun päättää lähteä hakemaan apua ahdistukseen, levottomuuteen, masentuneisuuteen, tms. mielialaongelmiin, niin mistä yleensä aloitetaan? Mennäänkö tavalliselle tk-lääkärille, vai suoraan mt- toimistoon? Jos on työtön opiskelija, niin voiko ensin mennä oppilaitoksen terveydenhoitajalle tai TE-toimiston järjestämälle psykologille?
Entä miten kannattaa selittää asia? Minä en ole koskaan varannut aikaa mihinkään tämän tyyppisten asioiden takia, enkä varmaan osaa selittää mitä olen hakemassa. Tuntuu omituiselta sanoa aikaa varatessa tai käynnin syytä kysyttäessä, että ahdistaa, masentaa. Pelkään, että siellä ajatellaan, että tämä on nyt vaan joku sairaslomaa kinuava tyyppi.
Jos menee terveyskeskukseen, niin kirjottaako ne siellä ensin lääkemääräyksen ja sitten lähetteen psykologille, vai miten se menee?
Entä miten kannattaa selittää asia? Minä en ole koskaan varannut aikaa mihinkään tämän tyyppisten asioiden takia, enkä varmaan osaa selittää mitä olen hakemassa. Tuntuu omituiselta sanoa aikaa varatessa tai käynnin syytä kysyttäessä, että ahdistaa, masentaa. Pelkään, että siellä ajatellaan, että tämä on nyt vaan joku sairaslomaa kinuava tyyppi.
Jos menee terveyskeskukseen, niin kirjottaako ne siellä ensin lääkemääräyksen ja sitten lähetteen psykologille, vai miten se menee?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Se voi mennä ihan miten tahansa,riippuu siitä minkäläiseen psykiatriin törmäät ensimmäisenä.Psykiatria on ihan oma hullu maailmansa missä ei päde normaalit pelisäännöt eikä lainalaisuudet.
Minua ei se psykiatrian "hullu maailma" pelota muuten kuin siinä mielessä, että jos joutuu jonkun freudilaisen hihhulimaakarin tai karismaattisen sielunhoitohöpöttäjän käsittelyyn. Ben Furmankin sanoi jossain ohjelmassa, että suomalaiset ällistyisivät, jos tietäisivät mitä kaikkea hömppää Kela kustantaa "psykoterapiana". Enemmän kiinnostaisi ihan perinteinen lääketieteellisesti uskottava mielenterveydenhoito, ja siksi kyselenkin, että minkä kanavan kautta sitä ehkä saisi varmemmin. Lääkitystä voisin kokeilla ja jotain kevyttä keskusteluapua tarkastuskäyntien yhteydessä, mutta mihinkään perhesuhteita loputtomasti kaivelevaan tuloksettomaan toimintaan en ryhdy.
Se on hullu maailma. Kenenkään hullun ei kannata mennä sinne,
ei mistään syystä eikä millään opeilla.
Siellä vaan väsätään niitä lausuntoja, olet hullu. Sekä ainakin julkisella
puolella saatetaan juoksuttaa aivan tyhjän pas.kan jauhuussa
kymmeniä kertoja, niitäkin siihen uppoavia rahoja voitaisiin käyttää
vaikkapa ko. henkilön kokonaisvaltaiseen parempaan terveydenhoitoon
myös fyysisen terveyden osalta, vois olla monelle hyödyllisempää.
Kun aikansa sieltä kautta hoetaan, olet hullu, olet hullu - lopputulos
on, yllätys yllätys, olet kuin oletkin hullu.
Niin mullekin kävi, en mä sinne mennessä vielä ollu sen hullumpi
kuin mitä enin osa ympäristössäni olevistakaan, sen ruljanssin
jälkeen nyt mä todellakin olen hullu.