Ihastuin lähes kolme vuotta sitten yhteen naiseen,joka olikin sitten taidemaalari. Me ollaan tavallaan vielä yhdessä, joka tarkoittaa sitä, että on tavattu usein eli säännöllisesti. Olen myös usein yöpynyt hänen luonaan.Yli puoli vuotta sitten hän kyllä aina selosti, että minulla ei tule koskaan olemaan mitään suhdetta keskenämme, joten minun pitäisi kääntyä jonkun toisen puoleen seksiä saadakseni.Äskettäin hän kyllä myönsi, että hän on jo kauan käytännössä ollut tyttöystäväni ja että tarvitsee minua. Hän on myös sillä tavalla ollut aktiivinen osapuoli, että lähettää jatkuvasti minulle tekstiviestejä. Nyt meillä on jo oikea suhde. Olen todella rakastunut häneen ja nyt tämä nainen haluaa jo lapsen. Olen todella hämmentynyt ja peloissani,sillä tämä nainen hallitsee elämääni ja antaa minulle koko ajan neuvoja ja ohjeita enkä edes pysty jättämään häntä. Mitä nyt teen?Apua!
Ihastuin naistaiteilijaan
Ramioinen
4605
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
tulee joskus seinä vastaan.. jaksamisessa myös mut jos siedät komentelua ja rakastat aidosti ihmistä niin ei sille kai minkään voi vaikka omaakin tahtoa pitää olla.
Taiteilijat ovat usein itsekkäitä, hallitsevia, manibuloivia, kierolla tavalla, niin ettei edes muut välttämättä tajuaisi vaan pitävät hiljaisena, ujona, myöntyilevänä hissukkana.
En silti ymmärtäny mikä sulla mättää, jos rakastat naista, miksi sun pitäisi hänet jättää...
Jos hän hallitsee elämääsi liikaa, niin keskustele hänen kanssaan pelisäännöt selviksi, vaikka taiteilija yleensä saa aina tahtonsa läpi...eli turhaa tavallaan, mutta ainakin saat tunteen, että sinä "voitit" keskustelun...
juu kyllä se vähän niin on, että taiteilijattariin on kyllä helppo rakastua mutta eläminen niiden kanssa on sitten usein aikamoista vuoristorataa.
Itsekkyys kuuluu taiteilijan toimenkuvaan ihan luonnostaan ja tietty manipuloivuuskin.
Mutta itse taiteilijanaisen kanssa jo pitkään eläneenä sanoisin, että joskus kannattaa jaksaakin. Meillä on ollut kiivas suhde ja monta kertaa olen ollut jäämässä alakynteen. Onneksi en ole antanut periksi, sillä olisin varmaan saanut kenkää... Eli suhteemme on ollut värikäs ja antoisa vaikeuksista huolimatta.
Asiat menee todennäköisesti hyvin kun osaat vain sopivasti myötäillä ja toisaalta antaa vastusta naisellesi.
Taiteilijoiden kanssa ei ainakaan tule olemaan tylsää.....
Kyllä tässä jonkun sortin elämäntaiteilijoita ollaan itse kukin. Taiteilijapersoona osaa ilmaista ehkä vielä paremmin sisintään ja tunteitaan, kuin henkilö, joka keskittyy sisintään enemmän pinnalliseen elämään.
Esim. ei osaa käsitellä mielialojaan tuomalla niitä "taiteen" kautta esiin, vaan tukahduttaa tai purkaa niitä pinnallisuuksiin tai toimii "keskinkertaisuuden" ja "yleisesti hyväksyttyjen ahdasmielisten normien tai sääntöjen" mukaan.
Oikein taiteellinen persoona on omassa viehättävyydessään hauska ja mielenkiintoinen ja toisaalta älyttömän rasittava. Arkipäivän käytännön asiat kun tuppaavat luomisvimmassa jäädä vähemmälle huomiolle....
Pitäisikö taiteilijalla olla puolisona taiteilija vai oikein kunnon maanläheinen, jalat maassa seisova ja käytännöllinen realisti, joka hoitaa kaikki ikävät asiat, kuten laskunmaksut, siivoukset, kauppareissut, talorempat, autonkorjaukset ja vaipanvaihdot...
Kysyy vähemmän realistinen taiteilijan avovaimo, joka on ollut tässä suhteessa nyt kolme vuotta.
Taiteilija ymmärtää taiteilijaa, mutta ymmärtääkö joku muu? Meillä arkipäivän askareita hoitaa se kumpi ei sinä päivänä jaksa taiteilla ja välillä naapurin ukko, joka osaa korjata autoja ja taloa.... :)