Miksi hevonen muka vaikeahoitoisempi?

Hevonen eroaa esim koirasta jo yksin kokonsa ja voimiensa vuoksi. Jos koira kiskoo hihnassa, se on vielä helposti pideltävissä, mutta jos hevosen kokoinen eläin alkaa riehua, on pulassa. Jos koira kaataa omistajansa ja juoksee yli, siitä ei kummoistakaan vahinkoa koidu, mutta jos jää hevosen jalkoihin, saattaa päästä hengestään.

Hevonen tarvitsee liikuntaa siinä missä koirakin, mutta koira voi olla tyytyväinen siihen, että sen kanssa käydään lenkillä muutaman kerran päivässä ja heitellään vähän keppiä kotipihassa, mutta hevonen ei keppiä nouda, joten sillä yleensä ratsastetaan tai ajetaan. Kuka tahansa osaa ottaa koiran narun päähän ja viedä sen kävelylle, mutta esim ratsastustaitoa ei todellakaan opi hetkessä. Toki kuka tahansa oppii kerrasta nousemaan satulaan ja istumaan kävelevän hevosen selässä, mutta kaikki muu siitä eteenpäin vie aikaa, koska ratsastaessa on keskityttävä moneen asiaan yhtaikaa. Plus että hevonen olisi hyvä pystyä hallitsemaan myös yllättävissä tilanteissa, mihin ei esim vuoden verran ratsastanut yleensä vielä pysty.

Perussairaudet on hyvä osata tunnistaa molemmilla, tai ainakin huomata jos jokin on vialla, mutta koira, joka asuu ihmisten kanssa talossa, tulee tutuksi aivan toisella tavalla kuin hevonen jota käydään tallilla katsomassa kerran tai pari päivässä ja sen kanssa viivytään jokunen tunti. Siksi koiran käytöksen, elekielen ja muut tavat oppii tuntemaan paljon nopeammin kuin hevosen.

Lisäksi hevosilla on paljon sellaisia varusteita joita koiralla ei ole. Riimu, suitset, satula (ehkä parikin), mahdollisesti valjaat, loimia... sen sellaista. Ja ne kaikki täytyy pitää kunnossa ja huolehtia siitä, että ne ovat sopivat eivätkä hierrä tai paina mistään. Keskiverto koiralla on kaulapanta tai valjaat ja niiden sovittaminen on hyvin paljon helpompaa kuin arvioida esim satulan istuvuus.

Sinänsä kokemattomuus ei ole este hevosen hankkimiselle, mutta mitä vähemmän on kokemusta, sen todennäköisempää on, että hevonen alkaa testailla rajojaan, ja mitä vähemmän on kokemusta, sen vaikeampi se on pitää kurissa, sille kun ei välttämättä siitä se, että sille karjaisee "EI!" kuten koiralle, ja siinä missä koiran saa kuriin tarttumalla sitä niskasta, hevonen ei sitä elettä edes huomaa. Kurinpito isolle eläimelle ei ole niin simppeliä kuin pienille eläimille, ja siksikin on hyvä omata edes vähän kokemusta ennen oman hankkimista.

Tässä nyt muutama ajatus asiasta. Henk koht olen sitä mieltä, että hevosista ei todellakaan tarvitse tietää ja osata kaikkea ennen kuin ostaa oman. Jos harrastaa ratsastuskoulussa, kehitys aika lailla pysähtyy n. 4 vuoden jälkeen, ja siinä vaiheessa on yleensä hyvä hetki alkaa katsella omaa hevosta. Siinä ajassa ehtii oppia perusasiat hevosen hallinnasta ja toivon mukaan hoidosta, ja lisää oppii ajan kanssa kokemuksen myötä kuten itsekin sanoit.

Edellisen voisi vielä lisätä, että hevonen on sairauksien hoidolta ja ruokinnalta haastavampi kuin esim. koira ja kissa.

Hevosen suolisto vaatii jatkuvaa korsirehun saantia ja se on yleensä hyvin herkkä ruokinnan muutoksille. Koiralle (kuten kaikille petoeläimille) on luonnollista, ettei ruokaa ole aina saatavilla ja koira kestää jopa useiden päivien paaston ja koira pystyy sulattamaan hyvinkin erilaisia ruokia. Hevosen suolisto taas on paljon herkempi.
Tästä syystä hevosen ruokinta on paljon haastavampaa.

Terveydenkin puolesta hevonen on haastavampi.
Saaliseläimelle on luontaista peittää kivut, koska luonnossa esim. ontuva hevonen on helppo saalis. Tästä syystä hevonen ei usein kovinkaan helpolla näytä kipuja ja vaatii paljon kokemusta jotta voisi tunnistaa ongelmat jo hyvissä ajoin. Koiralle on tyypistä näyttää ongelmat aikaisemmassa vaiheessa.
Lisäksi hevosella voi yleensä olla paljon laajempi kirjo ongelmia, koska hevosella ratsastetaan ja varusteita on enemmän. Näin ollen esim. epäsopivien varusteiden, vääränlaisesta ratsastuksesta tai vaikka huonosta ratsastajasta johtuvat ongelmat on iso ongelma. On hyvin tavallista, että esim. pukitteleva hevonen todetaan vain hankalaksi tai innokkaaksi, vaikka hevonen olisikin oikeasti selästään kipeä.
Tavallisella harrastekoiralla harvemmin on selkeästi ihmisen aiheuttamia ongelmia.

Moni kuvittelee että minkä tahansa lemmikin otto, hoito ja koulutus on lastenleikkiä. Luulee siis ettei vaadi erikoisosaamista ja se johtaa lähes aina sitten ikäviin virheisiin ja ongelmakäyttäytymiseen, kun ihminen ei ole viitsinyt laiskuuttaan ottaa selvää Ajoissa miten kyseistä eläintä kohdellaan. Matkan varrella opettelevat tekevät paljon virheitä ja antavat hyvin ristiriitaisia singaaleja. Siinä menee hyvin äkkiä luottamus ja johtajuus mitä ei sitten ihan heti korjatakkaan. Vain jos on oikeasti motivoitunut niin voi pelastaa tilanteen.

Itse olen opiskellut itsekseni erilaisten eläinten kouluttamista ja niiden kanssa kommunikointia. Järkytyksekseni olen ollut paljon taitavampi ymmärtämään, kohtelemaan ja kouluttamaan tuttujen kissoja ja koiria, kuin niiden omistajat itse.. Se on järkyttävää siksi koska omistajat ovat olleet lemmikkiensä kanssa koko niiden iän ajan ja eivät vieläkään ole oppineet käytännössä mitään. Ei lemmikin tunteminen yksistään ole omistajan velvollisuus vaan rankankin työn tekoa, että päästään sellaiseen pisteeseen missä omistaja ja eläin voivat mahdollisimman hyvin ja ymmärtävät toisiaan.

Hevoset ja ponit on varmasti onnekkaimpia lemmikkieläimiä Suomessa, kun on niin suuri kynnys hankkia omaa kaviollista ystävää ja sen verran kallistakin pitää ettei kukatahansa pääse sellaiseen käsiksi. On mahtavaa, kun lähes aina vähintään varmistetaan, että ne saavat hyvän ja osaavan kodin :)