HP Novelli täs on viimesen kirjan kuvitteellinen loppu

"No! Stop!" Harry yelled to Lupin, but he didn't hear. He just wanted to kill the one who had murdered his two best friends; Sirius and James. He ran into obvious death, he didn't care, he just wanted to see Voldemort suffering. He didn't see Wormtail behind him, pointing his wand on him and yelling: "AVADA KEDAVRA!"
"No! NO!" screamed Hermione and Harry, but they just had to watch when Lupin fell, he looked normal when he hit the floor, but Harry knew the truth. Lupin was dead, just like Ron, Dumbledore and Snape. Peter looked confused about what he had done, but then he turned to smile. His selfconfidence was high. He looked Voldemort coldly and said: "I don't have to do what you ask me to anymore."
Voldemort stared at him. "Wha...""AVADA KEDAVRA!" yelled Peter Pettygrew again. But Voldemort still stared at him, he wasn't dead. How was that possible? "What were you thinking? Didn't you know that Potter boy is the only one who has enough power to kill me?" Voldemort asked.
Then Harry realized. This was his only change to kill Voldemort.
"AVADA KEDAVRA!" he said. Voldemort looked confused, then he fell just like Lupin had done few minutes ago. At the second he hit the floor everyone knew it. Voldemort was beaten. But Harry couldn't be happy like everyone else did at the moment. He's best friend, godfather, principal and teacher were gone. It was not a happy though. Hermione turned on him. "What, Harry? Voldemort is dead, you should be happy!" Harry tried to smile. "I just can't be happy when Lupin and Ron and..."
" I know, Harry. But guess what! You're dead too!"
"What?"
"AVADA KEDAVRA!"
"NOOOOOOOO!"

"Harry, it's time to wake up!"
"What...?"
"Wake up, honey, it's time to go!"
"What? Time to go where?!?"
"To the Zoo, honey, of course! It's your birthday!"
"Wha..." Harry opened his eyes and saw aunt Petunias horselike face in front of him.
"Aunt Petunia?"
"Aunt? I'm your mother, silly!" Petunia said. She was smiling.
"WHAT?!?" Harry understood that he was not at Hogwarts. He was not fighting with Voldemort, neither. He was at Privet Drive.
"By the way, there's a visitor for you at downstairs, Harpkin! I let... Ermh... Him tell you one really, really odd thing... But before you do what he wants, we're going to the Zoo. He is going with us."
Harry got up and ran the stairs down. There he saw someone. Someone, who shouldn't be there. No way.
"Sirius?"
"Yeah, that's my name..." Sirius grinned.
"Well?" Harry waited Sirius to explain.
"Erh... Harry... I don't understand, why no one have told you before, but... I'm your real father. Not Vernon. And Petunia isn't your mother either. Lily Evans is."
Harry stared at him for a while. What was going on? Was the whole Hogwarts a dream? And Voldemort? Why Sirius was his father? Where was James? "I thought my father was James. James Potter." Sirius looked confused. Then he smiled.
"Your name is Harry Black. Didn't Petunia tell you that either? James was my friend at school and Lilys first boyfriend. But then he got into dark side... Now he's dead. That's a shame," Sirius rolled his eyes. "He was a nice boy."
Harry didn't even try to understand. "Ok. And I'll move with you in your house, is that what you mean?"
Sirius nodded. "But first we're going to the Zoo! Go to upstairs and dress up."
Harry was going to get upstairs, but then he saw a mirror. He looked himself and smiled. He didn't look like James anymore. No, he was very handsome, and his hair wasn't messed up att all. He didn't have glasses anymore. He looked very much like Sirius.
But then he saw a strange thing at his forehead. Something was still there. But it wasn't possible, was it? No way. But it was there.
Somehow he still had his scar.

Ja sama suomeksi



"Ei! Pysähdy!" Harry huusi Lupinille, mutta hän ei kuullut. Hän tahtoi ainoastaan tappaa sen, joka oli murhannut hänen kaksi parasta ystäväänsä; Siriuksen ja Jamesin. Hän juoksi varmaan kuolemaan, ei välittänyt, hän vain halusi nähdä Voldemortin kärsivän. Hän ei nähnyt takanaan olevaa Matohäntää, joka osoitti häntä taikasauvallaan ja huusi: "AVADA KEDAVRA!"
"Ei! EI!" Hermione ja Harry kirkuivat, mutta heidän vain täytyi katsoa kun Lupin kaatui, näyttäen normaalilta osuessaan lattiaan, mutta Harry tiesi totuuden. Lupin oli kuollut, aivan kuten Ron, Dumbledore ja Kalkaros. Peter näytti hämmentyneen siitä mitä oli tehnyt, mutta pian hän alkoi hymyillä. Hänen itseluottamuksensa oli korkealla. Hän katsoi Voldemortia kylmästi ja sanoi: "Minun ei enää tarvitse tehdä niin kuin sinä määräät."
Voldemort tuijotti häntä. "Mit..." "AVADA KEDAVRA!" huusi Peter Piskuilan uudestaan. Mutta Voldemort tuijotti häntä yhä, hän ei ollut kuollut. Miten se oli mahdollista? "Mitä sinä oikein ajattelit? Etkö tiennyt että tuo Potterin poika on ainoa jolla on tarpeeksi voimaa minun tappamiseeni?" Voldemort kysyi.
Sitten Harry tajusi. Tämä oli hänen ainoa mahdollisuutensa tappaa Voldemort. "AVADA KEDAVRA!" hän sanoi. Voldemort näytti hämmentyneeltä, sitten hän kaatui samalla lailla kuin Lupin oli tehnyt pari minuuttia sitten. Samalla sekunnilla kun hän osui lattiaan kaikki tiesivät sen. Voldemort oli kukistettu. Mutta Harry ei voinut olla iloinen kuten kaikki muut sillä hetkellä. Hänen paras ystävänsä, kummisetänsä, rehtorinsa ja opettajansa olivat poissa. Se ei ollut onnellinen ajatus. Hermione kääntyi häneen päin. "Mitä, Harry? Voldemort on kuollut, sinun pitäisi olla onnellinen!" Harry yritti hymyillä. "En vain voi olla onnellinen kun Lupin ja Ron ja..."
"Tiedän, Harry. Mutta arvaa mitä! Sinäkin olet kuollut!"
"Mitä?"
"AVADA KEDAVRA!"
"EIIIIIII!"

"Harry, on aika herätä!"
"Mitä...?"
"Herää, kulta, on aika lähteä!"
"Mitä? Aika mennä mihin?!?"
"Eläintarhaan, kulti, tietenkin! On sinun syntymäpäiväsi!"
"Mit..." Harry avasi silmänsä ja näki Petunia-tädin hevosennaaman edessään.
"Petunia-täti?"
"Täti? Minähän olen äitisi, hupsu!" Petunia sanoi. Hän hymyili.
"MITÄ?!?" Harry tajusi, ettei hän ollut Tylypahkassa. Hän ei myöskään taistellut Voldemortin kanssa. Hän oli Likusteritiellä.
"Muuten, alakerrassa on sinulle vieras, Harppuseni! Annan... Öh... Hänen kertoa sinulle erään todella, todella oudon asian... Mutta ennen kuin teet kuten hän tahtoo, me menemme sinne eläintarhaan. Hän tulee mukaamme."
Harry nousi ylös ja juoksi portaat alas. Siellä hän näki jonkun. Jonkun, jonka ei olisi pitänyt olla siellä. Ei todellakaan.
"Sirius?"
"Jep, se on nimeni..." Sirius virnisti.
"No?" Harry odotti Siriuksen selittävän.
"Öh... Harry... En ymmärrä, miksi kukaan ei ole kertonut sinulle aiemmin, mutta... Minä olen oikea isäsi. Ei Vernon. Eikä Petunia ole sinun äitisi. Lily Evans on."
Harry tuijotti häntä hetkisen. Mitä oli meneillään? oliko koko Tylypahka vain unta? Ja Voldemort? Miksi Sirius oli hänen isänsä? Missä James oli? "luulin että isäni on James. James Potter." Sirius näytti hämmästyneeltä. Sitten hän hymyili.
"Sinun nimesi on Harry Musta. Eikö Petunia kertonut sinulle sitäkään? James oli minun ystäväni koulussa ja Lilyn ensimmäinen poikaystävä. Mutta sitten James kääntyi pimeälle puolelle... Nyt hän on kuollut. Harmi," Sirius pyöräytti silmiään. "Hän oli mukava poika."
Harry ei edes yrittänyt ymmärtää. "Okei. Ja minä muutan sinun luoksesi, sitäkö tarkoitat?" Sirius nyökkäsi. "Mutta ensin me menemme sinne eläintarhaan! Mene pukeutumaan yläkertaan."
Harry oli jo menossa yläkertaan johtaviin portaisiin kun hän näki peilin. Hän katsoi itseään ja virnisti. Hän ei näyttänyt Jamesilta enää. Ei, hän oli hyvin komea, eivätkä hänen hiuksensa olleet lainkaan sotkussa. Hänellä ei enää ollut silmälaseja. Hän näytti hyvin paljon Siriukselta.
Mutta sitten hän näki oudon asian otsassaan. Siihen oli jäänyt jotain. Eihän se ollut mahdollista, eihän? Ei missään nimessä. Mutta siinä se oli.
Jostain syystä arpi oli vielä siinä.



lisäksi melkein unohdin kertoa:
kutoskirjan nimi on Harry Potter ja Liekehtivä vanki ja seitsemännen Harry Potter ja Azkabanin Kilta

pyytäisin palautetta varsinkin rakentavaa sellaista pistän tänne kohta lisää novelleja Harry Potterista