Olen tehnyt elämäni viimeisen uuden vuoden lupauksen. Olen luvannut lopettaa oman elämäni tämän vuoden aikana. Masennus, ahdistus, yksinäisyys, ym ongelmat elämässäni ovat vieneet viimeisen 15 vuoden aikana täydellisesti haluni jatkaa tätä helvettiä jota elämäksi kutsutaan. Olen vasta 32 vuotias nainen, mutta henkisesti aivan loppu. En tiedä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, tapahtuuko mitään, mutta mikään ei voi olla pahempaa kuin tämä.
Uuden vuoden lupaus
BlackRose2
102340
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 102
Vanhimmat
Onnea matkaan rajan toiselle puolen! Itsekin suuntaan sinne jossakin vaiheessa.
Tämä minun elämä on ollut yhtä alamäkeä viimeiset 15 vuotta, joten tässä on ollut todella paljon aikaa ajatella asioita useista eri näkökulmista. Vanhemmille en ole kuin taakka, ja niiden muutamien ystävieni elämään poismenoni ei todennäköisesti vaikuttaisi millään tavalla. Miehet eivät ole kiinnostuneita kuin siitä yhdestä asiasta.
Tämä päätös ei ole tehty mitenkään hetkellisen tunnekuohun vallassa, vaan olen punninnut tarkkaan elämäni positiivisia ja negatiivisia asioita. Negatiiviset asiat selkeästi ylittävät satakertaisesti hyvät asiat. Vanhemmilla tulee olemaan jonkin aikaa rankkaa, mutta he oppivat elämään asian kanssa ajan kuluessa.
Mutta olisit kiitollinen edes siitä että joku on kiinnostunut harrastamaan seksiä kanssasi. Minulla ei ole koskaan sellaista tilannetta ollut eikä varmasti tule olemaankaan koska olen mies. Kyllä se pillu kuitenkin aina kelpais ennenkuin tapan itseni sillä eihän sitä nyt edes kerran naimatta kannata hautaan mennä. :)
Noh, itse kun en yhden illan juttuja harrasta, niin en jaksa kovin korkealle arvostaa niitä miehiä jotka ovat valmiita viettämään kanssani korkeintaan sen tunnin tai kaksi. Potentiaalisena tyttöystävänä miehet eivät minua näe. Seksiä on tullut harrastettua muutamien miesten kanssa, mutta ne jutut ovat aina päättyneet huonosti.
Entäs sitten sellainen friends with benefits tyyppinen suhde. En itsekkään halua mitään yhdenillan juttuja. Haluaisin naisesta pitkäaikaisen kaverin jonka kanssa voisi puhua mistä vain ja harrastaa seksiä säännöllisesti. En pysty seurustelemaan koska minulla on paha ahdistuneisuushäiriö ja sitoutumiskammo mutta haluaisin tästä huolimatta olla jonkun naisen kaveri ja saada myös seksiä tältä naiselta.
Pakko tähänkin kommentoida sen verran, että tuollainen friends with benefits-tyyppinen suhde ei kohdallani tulisi toimimaan. En halua pelkkää seksiä, haluan tavallista yhdessäoloa, asioiden tekemistä ja kokemista yhdessä sekä mahdollisen yhteisen tulevaisuuden suunnittelua. Eli olisin halunnut normaalin parisuhteen. Mutta se aito ja oikea rakkaus jää minulta nyt kokematta. Ei voi mitään. :(
Ja pil.luvonkaajat ilmestyivät jälleen paikalle kuin jokasyksyiset
kaatosateet.
Kuulostaa sellaiselta lupaukselta joka minunkin olisi pitänyt kyetä tekemään sillä ei tämä elämä 99% varmuudella tule paremmaksi muuttumaan. Kuitenkin se että on läheisiä ja muutama kaveri estää tekemästä lopullista päätöstä.
aivan mutta entä kun jos ei ole ketään ketä oikeesti kiinnostaisi, olen välillä ajatellut myös että olisi vain helpompi lähtee, olen kyllästynyt tähän kaikeen paskaan, nytkin kirjoitan tätä näin vaikka voisi nukkua. nukkua mitä se on en mä ole nukkunut enää aikoihin ainakaan silleen miten kuuluisi nukkua, luulen että se voisi vielä autaa ja pelastaa minut tässä vaiheessa kun olisi ihmisii ympärillä ja se yksi erityinen, mut ei sellaista mua vaqrten olekkaan olen kyllästynyt sitä hakemaan sellaista ei vain ole eikä löydy sillä selvä.miten edes osaisin lähestyy ketään tai mitään kun olen suurimman osan elämästäni ollut yksin 4 seinän sisällä.toivotonta edes yrittää mitään
et mitä tässä vielä miettimään
oliko tämä nyt sitten muka tässä 30v. kohta ja näin tämä päättyi
olisi se voinut jatkuu mut en mä jaksa tätä masennusta, kaikkee psakaa ja yksinäisyyttä
älkääkä sanoko et mee treffipuolelle jos seuraa haluut, ei sielä mulle seuraa löydy mul on siel profiili
mitä muuta, ei muuta
Black Rose2
Koostuuko maailma mielestäsi vain miehistä joita kiinnostaa vain se yksi asia??
Millaisessa ympäristössä sinä yksistään liikut
Ei maailma niin synkkä ole kuin kuvaat
Oletko liikkunut paljon maailmalla
minulla tämä on neljäs maa missä asun..joka paikassa ON hyvä olla jos niin ottaa
Voinko täältä ulkomailta kirjoitella sinulle?
Ei, en todellakaan väitä että kaikki miehet ovat samasta puusta veistettyjä. Omalle kohdalle on vain sattunut näitä pelureita jotka jättävät jälkeensä vain särkyneen sydämen. Ulkonäkö on varmaankin sellainen itsellä että houkuttelen näitä yhdenlaisia miehiä.
Juu, olen reissannut jonkin verran, ja asunutkin ulkomailla. Tässä kunnossa sillä ei ole väliä missä olet, täällä Suomessa vai ulkomailla, sillä ongelmat ovat tuolla pään sisässä. Ja ne seuraavat mukana ihan sama minne menet. Näitä ongelmia on käyty eri terapeuteilla, psykologeilla ja psykiatreilla selvittämässä vuosien aikana, mutta muutosta parempaan ei ole tapahtunut. Nyt on vain stoppi tullut vastaan ja voimat loppuneet.
" sillä ongelmat ovat tuolla pään sisässä"
Ei se ihan näin mene. Ne ongelmat on sydämessä, ei pään sisällä. Mikäli ne olisi pään sisällä ne pystyisi käsittelemään pelkällä järjellä. Sydämen ongelmat pitäisi käsitellä sydämen tasolla. Se ei olekaan yhtä helppoa kun pelkkä järkeily.
Sydän pumppaa verta. Ei sillä mitään ongelmia käsitellä.
Kuule, elämä kuoleman jälkeen voi olla ainakin tuhat kertaa pahempaa kuin se on pahimmillaan täällä. Niin kertoi eräs henkilö joka on saanut armon kurkata tuonpuoleiseen.
Se voi olla kyllä myös tuhat kertaa ihanampaa kuin mikään mielikuvitus tai kokemus maan päällä.
Ei ole tarkoitettu että älykäs ihminen lähtee oman käden kautta elämän koulusta. Muista että tämä aika täällä on kuin ilotulitusraketin väläys verrattuna iankaikkisuuteen, joka ei lopu koskaan.
Kyllä sinulle voimia annetaan käydä läpi tämä kärsimys ja se voi vielä helpottaa. Ota vain hetki ja päivä kerrallaan.
Onneksi ne uudenvuoden lupaukset eivät useinkaan onnistu.
Tuskin on mitään iänkaikkisuutta, on vain tämä yksi ainut elämä minkä olemme saaneet.
Niin, useimpien ihmisten mielestä tämä ei varmasti ole kovin fiksu/älykäs ratkaisu, mutta tähän lopputulokseen olen tullut parin viime vuoden aikana punnittuani oman elämän hyviä ja huonoja puolia. Ateistina ei ole mitään ylempää tahoa keneltä toivoa voimia tämän helvetin kestämiseen ja läpi käymiseen.
Kyllä tämä uuden vuoden lupaus on aikomus pitää.
Onneksi olet ateisti ..jokainen vähimmälläkin älyllä ymmärtää että sellaista jumalaa taivasta tai helvettiä ei ole olemassakaan...sen sanoi minulle jope eräs uskovainen
sanoen että emme me TIEDÄ ollenkaan vaan ne USKOMME että taivas ym olisi
olemassa.
Tietenkään ei ole helppoa selitellä mitään sinulle koska vain mainitsit
"tämän helvetin kestämiseen"
En tässä ala preciseeraamaan mutta sinulla tuskin paljon pahempaa helvettiä on kuin itselläni on ollut...joskus..ja siinä kyllä kaikki vaihtoehdot mielessä kävi
..
Vaikea mitään neuvoa kun ei tiedä mitä sinun "helvettisi" sisältää...
Jos todella omani kertoisin ...sanoisit kyllä että "no taidan vielä harkita päätöstäni"
Ja mikä sai sut uskomaan tähän henkilöön? Sitä paitsi, jos kuoleman jälkeen voi olla elämää niin miksei kuolemaa?
Usko pois, tämä minun helvettini on sieltä pahimmasta päästä. Tässä juuri tällä viikolla tapahtui taas yksi isompi vastoinkäyminen mikä entisestään vahvistaa päätöstäni poistua täältä. En vain yksinkertaisesti kestä enää yhtäkään pettymystä.
Ateismi on helvetin- ja kuolemanvaarallinen vakaumus ja aiheuttaa ajallisen ja iankaikkisen kärsimyksen.
Olet ateisti, mutta se ei tee silti iankaikkisuutta olemattomaksi.
Kuule kyllä usein tuntuukin ttä ei jaksa ei edes Halua jaksaa ja tuntuu etteioo mitään syytä jatkaaa vaellustaan...meillä monella tulee mieleen ..usein
Mutta ole varma että sieltäkin noustaan..en vain kaikkien luettavaksi minun
tapahtumia tänne laita..
Asuessani Puolassa kävin usein??..Auschwizsissä...Stutthof mm ne käynnit saivat
minulle monta uutta ajatusta olla tyytyväinen olooni.
.
Meidän olomme on vain tunne millaisna koemme hetken..SE ei ole todellisuus
Katsoin eräänä päivänä nuorta tyttöä joka nenällään ohjasi rullatuoliaan..siinä
hieman autoin häntä kun ihmiset eivät vaivaantuneet antamaan tilaa hänelle
Herätti ajatuksia ...olla tyytyväinen .........................
Juu, ulkopuolisen silmin tilanteeni voisi olla huomattavasti pahempi, olla esimerkiksi neliraajahalvaantunut. Mutta kenenkään tilannetta ei tulisi verrata jonkun toisen tilanteeseen. Me kaikki koemme meille tapahtuvat asiat ja tapahtumat subjektiivisesti, oman menneisyytemme, persoonallisuutemme ja kokemuksiemme värittäminä. Kukaan ei voi täysin tietää kuinka pahalta minusta tuntuu, enkä minä voi tietää muiden tuntemuksista täysin.
Okej!...otan takaisin sanomani..onko hyvä näin?
Ei tarvitse ottaa takaisin. Sinulla on oma mielipiteesi ja näkemys asioista, ja samoin minulla. Eihän siitä mitään tulisi jos me kaikki ajattelisimme samalla tavalla.
"Ateismi on helvetin- ja kuolemanvaarallinen vakaumus ja aiheuttaa ajallisen ja iankaikkisen kärsimyksen."
Joo, joo, älä lässytä. Entistä hullummaksihan siinä tulee jos on pakko uskoa johonkin satuolentoon kuten Jeesukseen ja menettää yöunensakin sen takia kun pelkää joutuvansa helvettiin. Eräänlainen mielensairaus kai se on tuo satuolentoihin uskominenkin.
Ok.
No mikäs sinua sitten auttaisi? Minulla ei ole kyllä sinulle mitään ihan oikeaa lääkettä ja ei noilla uskomattomillakaan taida olla sinulle neuvoja.
Kun toinen kysyy niin itsekukin vain vastaa, mistä on avun saanut.
Käsi Jeesuksen kädessä on hyvä ja turvallinen tehdä matkaa täällä ja elämällä on tarkoitus. Ja kuolemakin on kerran vain voitto.
Kuules nyt reppana, ei ole mitään taivasta ja helvettiä.
Kyllä se elämä loppuu, kun aika tulee.
Mutta usko sinä sitten mielikuvitus olentoon, jos siltä tuntuu.
"käsi Jeesuksen kädessä" ?????
haloo.
ja tällaiset ihmiset tuomitsevat iloisesti homoseksuaalit
ikuiseen kadotukseen.
eihän se olekkaan enkä haluaisi niin tehdä mutta, mikä muukaan ratkaisu siihen muka auttaisi kun tuntuu et kaikki keinot olen jo käyttänyt eikä mikään ole auttanut
Jos oot hoikka nin voit tehdä tuolle yksinäisyydelle aika paljon.
maksaa hautapaikka ettei jää muiden maksettavaksi, joohan :)
Ei tarvii olla ees hoikka, riittää ne hyvät munkitkin ni taatusti jotain
seuraa nykyään löytyy, jos ei liian ronkeliksi ala - tyyliin eikö rönttönen kelepoo.
Joo näinhän se on naisten kohdalla nykyaikana. Yleensä on naisella liian kova vaatimustaso jos yksin jää.
Omalla kohdallani yksin jääminen ei todellakaan johdu siitä että olisi liian korkea vaatimustaso. Riittää vain että kemiat osuu kohdilleen, on mukava olla ihmisen seurassa, saa nauramaan ja mikä tärkeintä, hyväksyy minut sellaisena kuin olen. Tietysti on plussaa jos miellyttää silmää, mutta kauneus/rumuushan on katsojan silmissä. Mies jonka itse koen komeaksi, voi jonkun toisen mielestä olla todella mitäänsanomattoman näköinen. Mutta kuten jo totesin aikaisemmin, itselläni miesten suhteen ei ole ollut oikein tuuria..
Etpäs sanonut oikeen mitään. 10 miljoonaa tilillä voi ihan hyvin laukaista sinun "nyt osuu kemiat kohdalleen"-reaktion for all we know ja se että "kauneus on katsojan silmissä" ei todellakaan välttämättä sulje pois sitä mahdollisuutta että sinulla on liian korkeat ulkonäköstandardit.
Noh, en todellakaan ole etsimässä itselleni mitään sugar daddya. Tilillä voi olla vaikka se 50 miljoonaa, mutta jos ihminen on kaikin puolin muuten vastenmielinen, niin ei kiitos. Raha ei ole ratkaiseva tekijä itselleni parisuhteen muodostamisessa. Eikä ulkonäkö. Pisin suhteeni oli henkilön kanssa joka eli minimituloilla, ei omistanut autoa ja joka muiden mielestä ei ollut millään lailla komea. Eli väitteesi ei anteeksi nyt vain omalla kohdallani pidä paikkaansa.
Ei kannattaisi aloittajan ehkä silti vielä luovuttaa... Entäpä jos masennus ja ahdistus saataisiinkin hoidettua ja yksinäisyys väistyisi? Entä jos joku rakastuu sinuun, saisit ystäviä ja masennus saataisiin kuriin erilaisella lääkityksellä? Mulla on ollut viimeiset 15 vuotta myöskin aika rankkaa elämässä, masennusta ja yksinäisyyttä myös. Olen nyt 29-vuotias. Tässä viimeiset pari vuotta on mennyt käytännössä siten että olen nähnyt perhettäni joskus ja asunut miehen kanssa yhdessä, mutta kavereita ei ole yhtäkään jonka kanssa voisi jutella tai tehdä jotain. En ole käynyt töissä, hyvä jos olen kauppaan jaksanut raahautua. Aika lailla olen elänyt kotona, enkä siis oikeasti elänyt. Nyt tässä kun olen sinnikkäästi alkanut harrastamaan liikuntaa, siis yritän jaksaa käydä muutaman lenkin viikossa kävelyllä, olen hakenut töitä paljon ja yritän pakottaa itseni positiiviseksi olen huomannut että ehkä minulla on vielä toivoa.
Olen yrittänyt että päätän olla hyvällä mielellä tänään ja yrittänyt samaa muina päivinä, ei aina onnistu mutta välillä edes. Ymmärrän kyllä että joku ei vain jaksa elämää, hyvin tuttua. Mutta se tilanne voi muuttua, se on mahdollista. Musta tuntui aiemmin, että pitäisi vain luovuttaa kun elämä ei ikinä tunnu muuttuvan paremmaksi, mutta jostain syystä musta tuntuu että omalla kohdalla se pikkuhiljaa alkaa muuttua hieman paremmaksi. Kannattaako se elämä sittenkään lopettaa vielä, vai pitäisikö sille yrittää antaa mahdollisuus? Onnistuisiko lähteä reissaamaan ympäri maailmaa tai muuttaa uusiin ympyröihin, hakeutua jonnekin jossa voisi ystävystyä tai etsiä vaikka netistä seuraa? Keksiä paljon kivaa tekemistä, jotta ei tarvitsisi olla niin yksin ja voisi tehdä muuta kuin murehtia ja surra omaa kohtaloa. Sieltä kun on niin vaikea päästä ylös kun sinne jää:/ Entä jos näkisit jollain kristallipallolla tulevaisuutesi? Jos siellä olisikin rakastava kumppani, ystäviä, mielekästä tekemistä ja onnea, naurua? Oletko tehnyt ihan kaikkesi tavoitellaksesi näitä asioita? Voisitko vaihtaa psykiatria, lääkkeitä tms? Yleensä uudenvuoden lupaukset ei toteudu, toivottavasti ei sinunkaan. Koska silloin viet itseltäsi mahdollisuuden siihen, että olisit saattanut elää vielä 70-vuotta nauttien elämästä täysillä. Sitä päätöstä kun ei saa takaisin, toivoisin että pikkuhiljaa saisit onnea elämääsi ja uskoa hyvään. Minä en luovuttanut, älä sinäkään. Tästä voi tulla vielä käänteentekevä ja hyvä vuosi kummallekin.
Kyllähän sitä reissaisi vaikka maailman ympäri, mutta kuntoutustuella ei juuri kotikaupunkia pidemmälle matkusteta. Muuttaminen toiseen kaupunkiin ei myöskään onnistu, voimia sellaiseen operaatioon ei yksinkertaisesti ole. Siellä joutuisi etsimään kokonaan uudet hoitokontaktit sun muut. Ja liikuntaa olen myös harrastanut eri muodoissa, mutta sekään ei enää tuota samanlaista mielihyvää kuin aikaisemmin.
Ja mielialalääkkeitä on kokeiltu vuosien aikana ainakin tusinan verran erilaisia. Huonoin tuloksin. Tämänhetkinen lääke auttaa nukahtamaan yöllä, mutta mielialaan se ei ole vaikuttanut. Rauhoittavat auttavat pahimpiin ahdistuskohtauksiin. Erilaisilla masennukseen liittyvillä kursseilla on myös tullut käytyä, sairaalassa olen ollut hoidossa, sähköhoitoa olen myös saanut, joten keinoja tämän taltuttamiseksi on kyllä aika lailla tullut kokeiltua. Tiedostan kyllä täysin että tämä päätös on lopullinen, sehän se onkin tarkoitus.
29nainen
Onnittelen sinua...ajattelutapasi johdosta tulet aikaa myoden onnellisemmaksi
jonka jatkona olisin Black Roselle antanut tieto millä hän olisi saanut intseensä
1..2 kk sama olo kuin sinulla nyt on, eipä edes halunnut sitä yrittää, Kun täällä siitä kerran sain sellaisen vittuilun tulvan en enää julkisesti siitä kirjoitaa
Hienosti ja kannustavasti kirjoitit...
Koetko siis minun vasta-argumentointini ja mielipiteeni ilmaisemiseni vittuiluna? Jos näin on, pyydän anteeksi.
Black Rose2
En osaa ilmaista itseäni tarpeeksi hyvin Suomeksi..Pyydän itse anteeksi.............
.
Tarkoitin että kun KAUAN sitten opetin sen menetelmän täällä suomi24 ssä,,,,
noin 2 vuotta sitten sain SILLOIN palkaksi vittuiluni ihanalta yleisöltä täällä...EN
sinulta .......ei kai pitäisi minun kirjoitella vajaalla taidollani,
siksi en yleisesti sitä täällä enää selitä..
.
Etkä ole anteeksipyytö velkaa kenellekään täällä..mutta kohtelias kun olet.........
oikeen laista tekstii noin se pitäisi mennäkkin, ja ajatella
niin toivoisinkin että tulisi se oikea nainen mínua vastaan joka pelastaisi minut tältä masennukselta ja muulta ikävältä
on se hyvä että keskustelussa on mukana joku selväjärkinenkin siitä isot plussat
Nainen saa kyllä aina seuraa ja jopa hyvää sellaista pienellä vaivannäöllä mutta mielenterveysongelmaisella miehellä joka on jo vuosia käynyt terapiassa ja syönyt lääkkeitä saamatta kummastakaan mitään apua ei todellakaan ole mitään toivoa.
En näkisi asioita näin synkästi jos olisi edes pienintäkään toivoa saada nainen mutta miten se muka koskaan onnistuu mieheltä joka kärsii pahimmasta mahdollisesta parantumattomasta sosiaalisesta fobiasta, yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä, paniikkihäiriöstä ja pahasta masennuksesta?
Eihän ketään muutenkaan miesten ongelmat tässä yhteiskunnassa kiinnosta kun naisten ongelmat tuntuu olevan aina tärkeämpiä kuin miesten ongelmat. Mies voi ihan rauhassa kärsiä seksinpuutteesta koko elämänsä ja muiden mielestä on jopa toivottavaa että hän tappaisi itsensä että loppuis joutava valitus. Ratkaisu ongelmiini olisi niinkin yksinkertainen että joku nainen vaivautuisi antamaan läheisyyttä ja seksiä mutta kun ei naisia kiinnosta. Tuijottavat vain mieluummin omaan napaansa ja ovat kokoajan asenteella MINÄMINÄMINÄ.
Naisilla on yleisestiottaen asiat paljon paremmin kuin miehillä eikä heillä ole edes mitään todellista syytä tappaa itseään. Ihan turhasta valittavat ainakin minun mielestäni mutta tappakoot sitten itsensä jos kerran näkevät elämän noin negatiivisessa valossa eikä sitä että itseasiassa heidän elämänsä on loppujenlopuksi todella helppoa verrattuna miesten elämään. Voisinkin heittää haasteen jonkun naisen suuntaan että tutustuisi minuun täysin ennakkoluulottomasti eikä aina keksisi jotain typeriä tekosyitä ettei voi antaa minulle mahdollisuutta.
Kyllä kuule nämä minun ongelmat, masennus, ahdistus ja sosiaalisten tilanteiden pelko, karkottavat miehiä ympäriltä samalla tavalla ihan kiitettävästi. En myöskään ole niitä kaikkein ulospäinsuuntautuneimpia ihmisiä, niin miesten tapaaminen on todellakin mission impossible.
Pisin, ja ainut, suhteeni muuten on ollut mieheen joka oli kärsinyt samanlaisista ongelmista kuin minä itse, eli vaikeasta masennuksesta. Tapasimme psykiatrisen sairaalan osastolla. Joten eivät mielenterveydellisten ongelmien täydy aina olla esteenä teille miehille naisten tapailulle. Valitettavasti meidän juttu loppui siihen että tunteeni eivät loppujen lopuksi olleet lähellekkään samalla tasolla kuin hänen.
Muistaakseni kyllä kerroit että on sinulla miehiä riittänyt mutta kaikki ovat vain olleet vääränlaisia tai vain sen yhden asian perässä. Se on vähän sama asia kuin valittaa siitä että saa lahjoja mutta yksikään niistä ei ole omaan mieleen.
Niin että jos haluaa mieleisensä miehen niin sen eteen pitää tehdä myös töitä kuten miesten sen eteen että löytää edes panoseuraa.
"Valitettavasti meidän juttu loppui siihen että tunteeni eivät loppujen lopuksi olleet lähellekkään samalla tasolla kuin hänen."
Eli siis kemiaa ei ollut. Aika tyypillinen selitys naisilta. Miehille taas yleensä kelpaa nainen kuin nainen vaikka ei oliskaan jotain mystistä kemiaa. Tuokin mies olisi varmasti mielellään jatkanut suhdetta kanssasi jos olisit antanut siihen mahdollisuuden.
Voi herran jestas sentään.. En ole väittänyt missään että niitä miehiä on kymmenittäin ollut. Ne miehet, jotka ovat olleet vain seksiä vailla ovat selkeä enemmistö. Anteeksi nyt vain kun sellaiset miehet eivät itseä kiinnosta. Jos olen tavannut ns. kunnollisia miehiä, ne ovat aika nopeasti vähin äänin kadonneet kuvioista kun ovat tajunneet elämäntilanteeni. Ja totta kai olen myös tavannut sellaisia miehiä jotka ovat ihan kivoja, mutta eivät sytytä sen enempää. Kaikki maailman ihmiset tapaavat sellaisia.
Suhteen alussa todellakin oli kemiaa, en muuten olisi aloittanut mitään hänen kanssaan. Mutta vuoden päästä tuo tunne oli pikkuhiljaa hiipunut. Pitkään yritin saada takaisin sitä alkuaikojen kipinää, mutta turhaan. Eli todellakin yritin antaa meille vielä mahdollisuuden. Lopulta piti tehdä päätös, että ei ole oikein kummallekaan että väkisin yritetään saada toimimaan.
Mää en ole ikinä tavannut ihmistä joka olis osottanu kiinnostusta millään lailla.
Ehkä niissä yhden illan panoissa oli sittenkin enemmän sitä kemiaa. Niihin kun olit jo tottunut.
Jos sulla ei tuon järkevämpää/fiksumpaa sanottavaa ole, niin voisitko jättää kokonaan kommentoimatta. Kiitos.
Sos-pelkuri mies:lle
Täällä 74 v nainen tarjoutuu auttamaan.
Vaikka epätoivoinen olenkin niin en minäkään nyt ihan ketä tahansa ota. Seuranhaussa oma ikähaarukkunani olisi jotain 18-53-vuoden väliltä enkä tosiaankaan ole liian nirso. Pieni ylipainokaan ei haittaa mitään kunhan on ainakin perusnätti jolla tarkoitan ihan tavallisen näköistä naista ja tietysti naisen on ymmärrettävä minun ongelmani ja rajoitteeni.
Voit tehdä sellaisen lupauksen, että opettelet oikeinkirjoitusta.
Voi anteeksi kauheasti herra kielipoliisi jos olen jotain kirjoittanut väärin. Keskittymiskykyni ei tässä elämäntilanteessa ole samalla tasolla kuin aikaisemmin, joten virheitä varmasti sattuu.
Oli varmaan osoitettu minulle tuo kommentti oikeinkirjoituksen opettelemisesta että tiedoksi vaan ettei se maailma pyöri pelkästään sinun ympärillä. Tuolle kielipoliisille puolestaan sanoisin että vedä vittu päähäs ja lähe Norjaan.
Joku kielioppi kun on täysin toissijainen seikka kun vakavia asioita ratkotaan.
Noh, oletin että kommentti oli minulle tarkoitettu ihan sen takia että olen tässä ketjussa ainut joka on minkäänlaisen lupauksen mennyt tekemään. Jos olet itse tehnyt jonkin lupauksen tässä ketjussa ja se on mennyt itseltä ohi, niin anteeksi etten ole huomannut.
Black Rose2
ET..ole anteeksipyynnön velkaa tälle zaatanan kielipoliisille, Viidessä maassa asuneena en yhdessäkään maassa ole hallinnut kieltä kuin hyvin auttavasti
ja yksikään EI tullut wittuilemaan huonosta kielestäni ..vaan tykkäsivät siitä että yritin heidän kieltään puhua...sen vajavuudesta huolimatta
No ei sinun minulta tai keneltäkään muultakaan tarvitse mielipiteitäsi pyytää anteeksi. Jokaisellahan saa ja tietysti pitääkin olla omat mielipiteensä asioista.
Haluan kiittää kaikkia jotka ovat jaksaneet lukea omia sepustuksiani ja kommenteillaan yrittäneet valaa edes hiukan toivoa ja valoa elämääni. Tänään oli erityisen synkkä päivä itsellä, mutta enköhän minä taas yhden päivän jaksa kestää täällä.
Black Rose2
Kiitos!
Kohtelias olet..Pyytänyt anteeksi meiltä jokaiselta "tyhmistä" kommenteista...
Kyllä sinullekin aurinko paistaa vielä..muistan itse niitä kamalia aikoja kun millään
ei mitään väliä ollut
Sinusta paistaa ihmisyys, olet vielä huipulla mitä nyt et tunne..
Me ihmiset olemme sopeutuvampia kuin ikinä luulemme..
Sinä niiden joukossa..
Hienostipa osasit meitä kiittää, kaikenlaisista kommenteista huolimatta
yht,äkkiä tulee mieleeni että laillasi oletkin "meitä" korkeammalla
Olethan täällä meidän keskuudessamme...kunnes luonnollisesti poistut
sitten joskus....
.
Nyt muutaman kirjoituksesi jälkeen kaipaamme lisää ajatuksisi
Muista että olet yhtä arvokas kuin kukakin meistä
Mvh/A
Black Rose2
oikaisu...."tyhmistä" kommenteistamme........Se piti olla :'(
Suomi ei ole helppo kieli.
Jokatapauksessa kaikkea hyvää sulle vaikka monista asioista olemmekin eri mieltä ja toivottavasti et tee itsemurhaa vaikka olisit kuinka varma päätöksestäsi.
En ole vielä mitään tiettyä päivämäärää lyönyt lukkoon, mutta jollei mitään maata mullistavaa elämässäni tule tapahtumaan, tämä lupaus pitää. Sydän ja mieli eivät yksinkertaisesti enää vain kestä näitä jatkuvia vastoinkäymisiä ja pettymyksiä. Tämäkin vuosi alkoi sydämen särkymisellä. Liika on aina liikaa, erityisesti tässä kunnossa.
Oletko kokeillut nettideittailua? Sellaista kevyttä, ja jos joku iskee niin sitten voi kokeilla syventää suhdetta.
Voisit myös aloittaa uuden harrastuksen, vaikka ratsastuksen? Ratsastus on mielettömän terapeuttista ja siinä on myös kuolemanpelko kokoajan läsnä ison eläimen kanssa touhutessa. Saa hyvät adrenaliinit.
Juu, olen ajatellut nettideittisivulle profiilin laittamista. Mutta luulenpa että nämä masennus, ahdistus ym mielenterveysongelmat eivät kovin monia miehiä houkuttele ottamaan yhteyttä. Ja koska itsevarmuuteni ja -luottamukseni ovat aika lailla pohjalukemissa tällä hetkellä, minun olisi hyvin vaikea kirjoittaa sellaista profiilia itsestäni mikä toisi esille edes ne mahdolliset muutamat hyvät puolet. Voisin tietysti pyytää ystävää kirjoittamaan sen puolestani, mutta ne ovat kadonneet ympäriltäni.
Olen kokeillut mm joogaa ja kuntosalilla käymistä, mutta viimeisen vuoden aikana en ole saanut niistä oikein mitään enää irti. Juu, ratsastus voisi olla ihan hauskaa sen pari kertaa..mutta sekin on aika kallista lystiä. Ongelmahan on se, että tässä pisteessä ei mikään enää juuri tunnu miltään. Hyppäsin laskuvarjohypynkin muutamia vuosia sitten (sain lahjaksi), mutta ei se sellaista adrenaliiniryöppyä saanut aikaiseksi kuin mitä luulin. Ihan hauskaahan se oli, vanhemmat siitä taisi olla enemmän innoissaan/huolissaan kuin minä.
Black Rose2
Muutama ajatus sinulle mieheltä... jos netin kautta aiot tutustua johonkin .
varmaan tiedätkin että netin "taakse" on kaikenlaisten yksilöiden helppo
piiloutua ja niitä on ikävän paljon
Mutta eivät kaikki, jos osaat vähänkin "kuulusteluteoriaa" saat helposti selville
monta vilppiä
Sinun ei tarvitse ollenkaan kummallista profiilia itsestäsi tehdä
Etkä kenellekään ole velvollinen selostamaan A sta O hon olotilaasi
kuvittele itse ..kuka meistä on virheetön??
Jokainen saamme olla juuri oma itsemme .. jos SE ei kaverille kelpaa JÄTÄ
nopeasti sellainen
Kerro olevasi ihan tavallinen nainen..siinä kaikki, SE joka siihen vastaa on oikea
mies...joka ei, et mitään menettänykään
KAIKKI mitä tarvitset olla, on että kanssasi on helppo olla .. jutella, kokea vaikkapa
uusia paikkoja tai mitä ikinä, ja ettet esitä miljoonia vaatimuksia häneltä.........
Eikä hän sinulta
Jos vaaditaan sinun olevan "Sociaalinen" omistaa ystäviä .. hyvä työpaikka
virheetön .. psyykkisesti 100 % nen .. hyvä ulkonäkö .. paljon harrastuksia..
Keskutelutaitoinen .. kouluja käynyt .. mitä nyt ikinäkin vastaavaa.. unohda tämä
.
Jos kanssasi on miellyttävä olla kahvilla. istumassa katsoen auringonlaskua,
kävellä jossain, luonnossa, pidät toista käsivarresta..et tarvitse puheenlahjoja
Keskustella kuin Roomeo ja Juulia, silloin olet kaikki mitä sinun pitää olla.. ole niin tavallisesti kuin ikinäkin
"Jos vaaditaan sinun olevan "Sociaalinen" omistaa ystäviä .. hyvä työpaikka
virheetön .. psyykkisesti 100 % nen .. hyvä ulkonäkö .. paljon harrastuksia..
Keskutelutaitoinen .. kouluja käynyt .."
Valitettavan moni mies, joita olen kohdannut, niin vaativat juurikin näitä asioita tulevalta tyttöystävältä/vaimolta. Pitää olla se koko paketti.
Muuten kirjoituksessasi oli paljon kyllä asiaa, minun pitäisi kelvata miehelle juuri sellaisena kuin olen. Ja en itsekään tietenkään vaadi että mies on täydellinen, sillä eihän meistä kukaan ole. Kaikissa on ne hyvät ja huonot puolet.
Mutta pahoin pelkään että minun ei ole tarkoitus löytää sitä suurta rakkautta tässä elämässä. Jotkut on tuomittu elämään yksin.
Black Rose2
Kiitos arvostuksestasi!
Kuule jos joku vaatii tällaista kierrä se kaukaa ..Yhdelläkään niistä "vaatimuksista"
EI suhdetta luoda eikä onnelliseksi tulla
.
Riittää kun kanssasi on kiva olla kotona .. lähteä jonnekin .. poiketa kahville,
Pitää kädestasi .. matkustella .. jutella tulevaisuudesta .. sivellä hiuksiasi,
olla vain...........
.
Kirjoituksestasi huomaa että näet selvästi asioita ja todella olet molemmat jalat maassa..synkät ja lohduttomat ajatukset kuuluvat elämään...Vain mielipuoli
on AINA tyytyväinen...sitäpaitsi sitten kun aurinko taas paistaa tuntuukin se senkin paremmalta..
.
Tunnet elämää paljon koska ymmärrät että meissä kaikissa on puolensa
Muutama ominaisuus on toki oltava kun yhdessä ollaan "respekteerata" toinen
osapuoli..antaa normaali luonnollinen vapaus toiselle ...Haukankatseella
vartioiva puoliso myrkyttää ilmapiirin sietämättömäksi
Joka päivä näyttää että huomaa toisen..riittää jos silittää hiuksiasi ilman sanojakin se sanoo..."Ihanaa että olet olemassa"..."Onnellinen että olemme yhdessä"
"sinun kanssasi on hyvä olla"..sen kyllä voi toiselle sanoakin..Sellainen
merkitsee paljon...muutama yksinkertainen sana toiselle..
. Muutama asia sinun pitäisi vielä "hioa" ajatuksistasi sekä tietää mitä ajatukset
ovat ja kuinka paljon ne oikeastaan meitä vievät ja vaikuttavat.
.
Kuin myös millainen on oikea mies..minkä kanssa voit elää
.
Ja muista Sinua EI ole tuomittu olemaan yksin....etkä myöskään tule olemaan yksin ...kuten "vihjaisit ;)
.
Muutaman asian haluaisin miehenä opettaa sinulle meistä..ja tulet olemaan yllättynyt millaiset sinun pitää valita
ainoa.. että kerran nämä täällä kirjoitin ja sain kommentit joita en enää halua
lukea...jos haluat voimme jossain toisessa paikassa siitä kirjoittaa enemmän
vaikka epostissanikin ..
.
Mvh/A
Kiitos kauniista sanoistasi.. :) ja monia hyviä pointteja toit esille. Minulle tosiaan riittäisi ihan se, että on todella hyvä olla miehen seurassa ja tuntee olonsa turvalliseksi hänen vierellä. Ja asioita on mukava tehdä yhdessä, oli ne sitten lenkkeilyä tai sohvalla makoilua.
Valitettavasti vain näin 32 vuoden kokemuksella voin sanoa, että miehen löytäminen on äärimmäisen vaikeaa, ellei mahdotonta omalla kohdallani. Miehet jotka ovat kiinnostuneita minusta, eivät sytytä minua millään tavalla. Ja päinvastoin.. :(
Black Rose2
Kiitos sinulle .. "Rosalinda" ;) Olet kohtelias ja huomaavainen.....
Sillä avaat ememän "ovia" ja teet kivan olon ihmiselle .. paljon parempi ominaisuus
kuin ne monet .. jo mainitsemamme "vaatimukset"
Ja kun sen teet vieraalle ihmiselle (minulle) on se tuoda kyynelen silmäkulmaan
.
Nuo neljä ensimmäistä riviäsi .. vie sinua vielä pitkälle , ole varma siinä
tuolla ylempänä sanottuani olen 5 maassa asuneena olen saanut vähän kokemustakin . ei vain mitä jotkut sanovat
.
Kuule etsi miehiä sieltä missä kunnon miehet ovat...eivät "roiku" baareissa
"iskemässä" naista.. ne kyllä siinä onnistuvat mutta lyhyen ajan päästä sinne
taas uutta ..ja uutta ja uutta iskemään
ja vielä ne jotka sanovat sinun olevan .. maaaaailman "Ihanin, kaunein, nainen
Teet hänestä "Maaailman onnellisimman miehen" tai jotain vastaavaa
tällainen mies on muutaman viikon tai kuukauden kanssasi...
.
Pahimmillaan on olemassa kirjoja jotka opettavat käyttämään hypnoosia
naisen "iskemiseen" ja jos et sitä tunne ..et osaa sitä myöskään varoa
Noh siitä riittäisi.............
.
Älä nyt loukkaannu, mutta mies, joka sinut heti sytyttää...............Ei ole pitkäaikainen..tai se joka sanoo päivän parin jälkeen rakastavansa sinua
Käyttää sanaa jonka sisältöä tunne..
.
Mvh/A.
Black Rose2
Unohdin kysyä mitä pidät näistä musiikkikappaleista
.
"Walz of Beauty - Francis Goya"
.
"Jardin Secreto Richard Clayderman"
.
Mvh/A
Nuita kyseisiä kappaleita en ole tainnut koskaan kuullakaan. Ihan outoja minulle. :)
Mutta ajattelin vielä kokeilla onneani täällä netin ihmeellisessä maailmassa, joten päätin laittaa sen profiilin jollekin deittisivustolle. Tämä on kyllä sitten se viimeinen oljenkorsi millä saattaisi löytää jotain valoa tämän mustan tunnelin päähän. Katsotaan miten käy. Pessimisti ja skeptikko minussa kyllä sanoo että tulen tässäkin asiassa tavalla tai toisella saamaan siipeeni. :/
Black Rose2
Satuitko lukeen kun kirjoitin kaksi viestiä peräkkäin?
oon ollut kauan pois Suomesta etten osaa tunnistaa muutamista sanoistasi millä
puolella maata asut..
Ajattelin sanoa juuri että voisit heittää pessimistin ja skeptikon roskiin ..ja syvälle
Positiivinen ajattelutapa "maksaa" ihan yhtä vähän...omaksuin sen aikanani
.
Kuule älä etsimistäsi pelkän netin varaan jätä, siksi yksinkertaisesti että niin paljon
vääriä ja vilpillisiä yksilöitä siellä liikkuu...sehän ovat senkaltaisten unelmapaikka
.
Irl on luonnollisempi paikka ...Tilastoon nojautuen sieltä juuri koskaan mitään
"pysyvää" on löytynyt (netistä) vaan mikäpä minä siitä olen sanomaan..
.
Pidä toki mielessäsi että jos "siipeesi saat" ...Ei se ainakaan sinun syytäsi ole
Tapa jolla kirjoitat on fiksu ja asiallinen sekä harvinainen "kontinuitet" mikä
monelta lähes täysin puuttuu..
Ei sellaista naista olekkaan joka ei saisi miehiltä paljon vastauksia. Jopa vaatimattomamman näköinenkin nainen kyllä saa miehen jos on valmis vähän joustamaan kriteereistään.
Aivan sama mitä siihen deittiprofiiliin kirjoitat niin taatusti siitä huolimatta kiinnostuneita miehiä on paljon tarjolla ja vieläpä lyhyessä ajassa varsinkin jos olet nätti nainen. Ihan turhaa vaipua negatiivisuuteen ja epätoivoon ainakaan sen asian takia että sinulla ei muka naisena olisi ottajia.
Ihan toinen tilanne se on miehenä kun kukaan nainen ei todellakaan ota yhteyttä jos olet tavallinen, ruma tai vaikka vain vain mielenterveysongelmainen mies. Ei auta vaikka osaisit laatia täydellisen deittiprofiilin niin viimeistään siihen se tyssää kun ensimmäistä kertaa treffataan jos nyt edes siihen asti päästään. Henkilökohtainen mielipiteeni on se että monella miehellä on kyllä paljon enemmän aihetta vaipua synkkyyteen kun naiset ei kiinnostu vaikka olisit ihan komeakin jos et osaa yhtään puhua naisille. Mieheltä kun vaaditaan monessa mielessä niin paljon enemmän seuran saamiseksi.
Juu, laitoin tällä viikolla deittisivulle profiilin, ja kyllähän niitä vastauksia alkoi tulemaan. Suurin osa viestin lähettäneistä olivat selkeästi liian vanhoja, asuivat joko ihan liian kaukana tai olivat seksiä vailla. Tai sitten vaikuttivat todella oudoilta tekstiensä perusteella. Pitääkö minun nyt sitten tällaisista vastauksista olla kiitollinen? Järkeviä vastauksia oli vain muutama, mutta niistä puuttui sitten kuvat. Itselläni on kuvallinen profiili, niin kyllä minä haluan tietää miltä se mieskin näyttää.
Eikö masennuksesi kenties häviäsi jos löytäisit itsellesi sen sopivan kumppanin joka ei ajattele seksiä tai ole ns. pelimies vaan on oikeasti kiinnostunut luonteestasi? Kaikki, varsinkin hieman varttuneemmat eivät ajattele pelkästään sitä. Samallahan yksinäisyytesi häviäisi. Oma ideani olisi että koittaisit treffata jonkun kuntoutumiskeskuksesta/mielenterveysjärjestöstä koska hänellähän voi olla samantapaisia kokemuksia ja hän ymmärtäisi paremmin. Luulisi että sieltä löytyisi tyyppejä jotka ei ole kiinnostunut pelkästään seksistä. Toinen vaihtoehto olisi että treffaisit jonkun aseksuaalin/harmaan aseksuaalin kanssa. Joku seurakunnan tyyppi ei kansakaan oo välttämättä niin seksin perään. Tosin en tiedä kuinka paljon tarvitset seksiä suhteeseen. Voithan laittaa treffipalstoille suoraan että seksi ei ole tällä hetkelle se ykkösjuttu. Myös ulkomaalaisilla treffipalstoilla on tilaa. Mieti jos pystyisit olemaan uuden kumppanin kanssa loppuelämän onnellinen? Mieti jos 15 vuoden tuskat kääntyisi periksiantamuudellasi ja sisulla 30 onnelliseksi vuodeksi? Kumppanin kaa arkena ei välttämättä ehdi miettiä masentuneita ajatuksia kun on kivaa tekemistä. Masentuneen on juuri kaikista vaikeinta nähdä pimeinä hetkinä itsenä tulevaisuudessa onnellisena. Eikö siinä olisi syy taistella tosissaan suosta ulos? Vain sinä voit vaikuttaa, muut voivat tosin auttaa. Etsi tiesi toiveisiisi.
Kyllä minä sitä seksiä kaipaan parisuhteessa samalla tavalla kuin suurin osa muistakin ihmisistä. Ei nyt ihan 24/7, mutta sopivasti. Että aseksuaaliset henkilöt ovat kyllä ihan poissuljettu vaihtoehto.
Ja pisin suhteeni oli tosiaan toisen mielenterveyskuntoutujan kanssa, joka ymmärsi tilanteeni täysin. Mutta kuten jo mainitsin, se ei toiminut pidemmän päälle.
Ja mielestäni parisuhteen löytäminen ei ole mikään parannuskeino tähän masennukseen/ahdistukseen, se saattaisi kyllä helpottaa elämää kun olisi se joku kenen kanssa jakaa ja tehdä asioita.
Black Rose2
Kyllä.. parisuhde ei paranna masennusta...masennus on symtom ei mikään tauti
Aivan kuin väsymys ei ole tauti
Masennuksen syy on usein psyykkinen..mutta ei aina..useimman eri mineraalin tai vitamiinin puute..L-Methylfolate on yksi jota kannattaa kokeilla.
masennus on aina parannettavissa.
"Miehet jotka ovat kiinnostuneita minusta, eivät sytytä minua millään tavalla. Ja päinvastoin.. :("
Tuo kyllä kuulostaa minun korvaani vähän siltä että sinulla on liian korkea vaatimustaso miesten suhteen mutta toivottavasti olen väärässä. Asia kun on niin että et välttämättä voi saada miestä joka on samaan aikaan komea ja hyvänluontoinen.
Olen 26-vuotias mies ja olisin varmasti kiinnostunut sinusta mutta en suoraan sanoen usko että olisit valmis antamaan minulle mahdollisuutta. Toisaalta kun en ole koskaan ennen omien ongelmieni takia seurustellut en tiedä kykenisinkö siihen vai kävisikö ahdistus sietämättömäksi.
Olen sellainen että tarvitsen paljon omaa aikaa ja rauhaa tai jos en saa välillä olla omissa oloissani niin ahdistun entistä pahemmin. Jonkinlainen etäsuhde ehkä vois toimia niin että molemmat asuis eri osoitteissa mutta kuitenkin nähtäis lähes päivittäin. Tuskin kuitenkaan haluaisit ryhtyä sellaiseenkaan ja myös mahdollinen välimatka saattaisi muodostua ongelmaksi.
Mineraalien ja vitamiinien puutteen lisäksi tarvitaan oikea rasvatasapaino omega 3 (kalaöljy) ja omega 6 (mm.oliiviöljy, voi) avulla. Pähkinöitä messiin kanssa. Kun on oppinut vaihtamaan ruokavalion aivoille sopivaksi voi mennä kuukausia ennen kuin alkaa huomaa olotilansa pikkuhiljaa kohentuvan.
D vitamiiniakaan ei kannata unohtaa.
Et todellakaan voi väittää, että minulla on liian korkea vaatimustaso miesten suhteen, koska et tasan tarkkaan tunne minua ollenkaan. Onko selvä? Olen lopun kyllästynyt ja vittuuntunut kuulemaan ihmisiltä, että en saa miestä sen takia että minulla on liian korkeat vaatimukset.
Juuri tänään kävin treffeillä miehen kanssa jolla oli hieno uusi auto, omakotitalo, hyvät tulot ja ulkonäkökin kunnossa. Tultiin juttuun ihan hyvin, oli mukava keskustella, yhteisiä puheenaiheita löytyi ym. Mutta, se kipinä, ne perhoset/se tunne vatsanpohjassa, miksi sitä nyt kutsutaankaan, puuttui täysin. Mies voi kaikin puolin olla täydellinen, mutta jos sitä kemiaa ei ole tai minkäänlaista vetovoimaa tunne tätä henkilöä kohtaan, niin sitä ei silloin tunne. Itse tiedän jo heti ensimmäisestä tapaamiskerrasta että tuleeko tästä mitään vai ei. Onko se liikaa vaadittu, että haluaa miehen ketä kohtaan tuntee sitä fyysistä vetovoimaa, tuntee sydämessä että tästä miehestä haluaa tietää enemmän ja oppia tuntemaan paremmin?
Paska oot. tee lupauksesi mukaan.
Olen mitä? Voitko selventää?
Black rose2
Älä Tdellakaan välitä mielisaireitten puheista mitään....Tuollaisten kanssa vain tulee itse hulluksi ei mitään muuta...
Black Rose2
Sulla on itselläsi viisaampi puheita kuin yhdelläkään muulla täällä....
Sä oot jo nelivuotiaana ollut järkevämpi kuin nämä täällä...
On HYVIN harvoin että täällä viisaita vastauksia saa..
Mutta niitäkin on.
"Et todellakaan voi väittää, että minulla on liian korkea vaatimustaso miesten suhteen, koska et tasan tarkkaan tunne minua ollenkaan. Onko selvä? Olen lopun kyllästynyt ja vittuuntunut kuulemaan ihmisiltä, että en saa miestä sen takia että minulla on liian korkeat vaatimukset."
En tietenkään voi varmaksi sanoa onko sinulla liian korkeat vaatimukset miesten suhteen kun en tiedä minkälaisia nämä miehet ovat olleet jotka eivät ole saaneet sinun kiinnostustasi heräämään. Jotenkin vain on sellainen tunne että katselet ainoastaan niitä kaikkein komeimpia ja supliikkimiehiä etkä ollenkaan huomio tai arvosta tavallisen näköisiä ja vähän hiljaisempia miehiä.
"Itse tiedän jo heti ensimmäisestä tapaamiskerrasta että tuleeko tästä mitään vai ei."
Anteeksi nyt vaan mutta mielestäni teet vähän liian hätäisiä johtopäätöksiä. Esim johonkin ujompaan mieheen tutustuminen voi viedä aikansa ennekuin oikeasti oppii näkemään mitä sen tyypin sisällä on. Kun vain malttaa tutustua vähän pidemmän aikaa niin voi paljastua että tämä mies on todellinen kultakimpale.
"Onko se liikaa vaadittu, että haluaa miehen ketä kohtaan tuntee sitä fyysistä vetovoimaa, tuntee sydämessä että tästä miehestä haluaa tietää enemmän ja oppia tuntemaan paremmin?"
Onko se liikaa vaadittua että minä saan missitason kaunottaren jolla on kaikenlisäksi vielä täydellinen luonne ja että saan häneltä seksiä jokapäivä. Yhyy miksi en koskaan tule saamaan täydellistä kaunotarta itselleni joka olisi valmis ottamaan minun miehiset tarpeeni huomioon silloin kun sitä tarvitsen. :(
En minä ainakaan ole mielisairas mutta tottakai se vituttaa kun useimmat naiset on nykyaikana liian nirsoja eikä siitä pääse yli eikä ympäri. Kiinnostaisko vielä lähtee treffeille?
Mun älykkyysosamäärä on kylläkin 140 että varmasti paljon korkeampi mitä monella muulla täällä.
Jos sulla on järkee, niin miksi et käytä sitä??
Taidat olla vaan luulotautinen?
Taas yksi hamemies.
Niitä kyllä riittää.
Mikä vitun hame, häh!?! Pukeudu sinä vaan hameeseen jos tekee mieli.
Tämä on viimeinen kerta kun kommentoin mitään kirjoittamaasi.
Kuten jo aikaisemmin totesin, pisin suhteeni on ollut miehen kanssa, joka ulkoisesti ei ollut mikään komistus, hampaitakin puuttui suusta. Ja rahatilanne oli huonompi kuin minulla. Hänessä kuitenkin oli sitä jotain mistä kiinnostuin heti ensitapaamisella. Hän kuitenkin asui toisella paikkakunnalla ja elämä muutenkin vei meidät lopulta eri suuntiin. Joten en todellakaan kiinnitä huomiota vain niihin "komeimpiin supliikkimiehiin".
Ja itse nyt vain satun tietämään heti ensimmäisellä tapaamisella tuleeko siitä mitään vai ei. Hyväksy se tai et, minulle on aivan sama. Olen tuntenut muutamia itsestäni kiinnostuneita miehiä, joita olen tavannut aika ajoin kuukausien aikana ja ei sitä tunnetta väkisin saa muodostettua. Se on se olemus, katse, persoonallisuus, ym mitkä muodostavat ihmisen kokonaisuuden joka joko herättää mielenkiinnon tai ei. Vaikka mies kuinka osoittautuisi huipputyypiksi kuukausien aikana, ei sille mitään voi jos hän ei aiheuta sitä tunnetta vatsanpohjassa mikä muodostuu kun tapaa romanttisessa mielessä kiinnostavan ihmisen.
Vaatimukseni miesten suhteen eivät ole mitään tähtitieteellisiä. Miehen tarvitsee vain miellyttää MINUN silmää (ei muiden), kohdella minua kunnioittavasti sekä osoittaa teoilla ja sanoilla että ei halua olla muiden naisten kanssa.
Kiitos ja näkemiin.
Okei mutta toivottavasti et ole ainakaan tuollainen nainen sillä silloin sinulla ei minun mielestäni enää olisikkaan varaa kommentoida enempää näitä asioita.
http://www.menaiset.fi/artikkeli/seksi_ja_suhteet/seksi/petra_32_olen_ollut_sangyssa_130_miehen_kanssa
Lainaanpa tuosta artikkelista yhden lauseen:
"Valitettavan usein ne, jotka olisivat minusta kiinnostuneita, eivät kiinnosta minua pätkääkään. Yleensä he ovat liian kilttejä tai sitten he eivät ole tyylillisesti minulle sopivia."
Kuulostaa jotenkin niin tutulta ajatusmaailmalta useimpien naisten kohdalla ja sanotaan nyt että olisinkin valmis lyömään vetoa 10 000 eurosta että sinäkään et koskaan kiinnostuisi ujosta ja liian kiltistä miehestä jollainen itsekin todellisuudessa olen. Täällä minusta nyt tietysti varmaan saa aivan päinvastaisen vaikutelman mutta voin sanoa että kyllä olen kiltti ja tunteellinen mies jollaisista naiset eivät yleisesti ottaen kiinnostu kuin korkeintaan ystävinä.
Täällä tosiaan kuitenkin annan itsestäni aika erilaisen kuvan sillä tuolla ulkomaailmassa ja kasvotusten en koskaan esitä mielipiteitäni näin suoraan. Pyrin aina käyttäytymään sen mukaisesti mikä on sosiaalisesti hyväksyttävää käytöstä ja välttelen konflikteja viimeiseen asti koska vihaan riitelemistä. Minulla on siis ikäänkuin kaksi persoonaa, on nettipersoona joka ehkä sitten tuo esiin ne minun ikävemmät luonteenpiirteeni. Sitten on reaalielämän persoona joka on kiltti, hiljainen, herkkä, kaikille ystävällinen ja tunteellinen mies.
Mutta mielestäni tällaiseen rehelliseen keskusteluun kaikkien ihmisten pitäisi kyetä ihan kasvotustenkin ja niin että pystyisi tuomaan julki omat mielipiteensä vaikka ne ei aina kaikkia tietenkään miellyttäisikään. Myönnän että itselläni on tässä todella paljon parantamisen varaa. Mielestäni erityisesti naisten taas pitäisi kyetä vastaanottamaan rakentavaa palautetta ja kantamaan seuraamukset omista valinnoistaan (mikäli siihen aihetta on) ilman että heti suututaan ja vedetään herneet nenään kun joku on asioista eri mieltä.
Se on tietenkin todella ikävää ja harmillista jos minun mielipiteeni menee liikaa joidenkin tunteisiin sillä se ei ole tarkoitukseni enkä tahallani yritä loukata ketään. Yritän vain parhaani mukaan saada naisetkin avaamaan silmänsä ja tunnustamaan tietyt tosiasiat. Tuntuu vain että se on kuin taistelisi tuulimyllyjä vastaan joten ehkä on parempi omaltakin osalta antaa periksi ainakin toistaiseksi. Eli vaikenen ja jätän taas kerran jälkeeni savuavat rauniot.
Ja lopuksi myönnän että käyn sellaista yhden miehen "sotaa" jossa voin vain hävitä.
Pakko poiketa siitä mitä lupasin. Jos olisit lukenut aikaisempia kommenttejani ajatuksella, olisit huomannut tekstin jossa kerroin että en harrasta yhden illan juttuja. Ne miehet, joiden kanssa olen ollut intiimisti voidaan laskea yhdellä kädellä. Joten älä missään nimessä kehtaa verrata minua tuollaiseen naispuoliseen jakorasiaan.
Ja kuten olen jo aikaisemmin todennut mielipiteitä saa ja pitää olla. Mutta jos aletaan kirjoittamaan asioita sellaiseen tyyliin, että oletetaan automaattisesti ihmisen olevan tietynlainen ja luontoinen, niin silloin kynnet tulevat esiin ja on pakko puolustautua.
Asia selvä ja pyydän anteeksi.