Otan tuttuni n.5 vuotta olevan marsun, koska hän ei pysty enää pitämään sitä muuton vuoksi.
Haluaisin ehdottomasti ostaa sille kaverin, mutta onnistuuko?
[siis. leikkautaisin ja ostaisin tytön kaveriksi]
Marsu on siis jo n.5 vuotta vanha eikä ole juurikaan muiden marsunjen kanssa ollut.
Haluaisin ehdottomasti ostaa sille kaverin, mutta onnistuuko?
[siis. leikkautaisin ja ostaisin tytön kaveriksi]
Marsu on siis jo n.5 vuotta vanha eikä ole juurikaan muiden marsunjen kanssa ollut.
Vastaukset 9
Vanhimmat
No sehän riippuu paljon myös marsusta ja sen luonteesta,mutta uskoisin kyllä,että se tottuisi hyvin toiseen marsuun:)..! Itse laitoin keväällä ensimmäisen marsuni (uros),joka oli meille tullessaan 2-vuotias,ja kesällä päätin laittaa sille kaverin (toisen uroksen),koska ajattelin,että olisi marsullani hauskempaa,kun sillä olisi kaveri.. Se oli siihen astisen elämänsä elänyt ilman toista marsua,ja hyvin ne kyllä sopeutuivat:)..! Heti ensihetkestä lähtien,kun toinen marsu tuli meille,niin ne olivat,kuin olisivat aina olleet yhdessä:)..! Ja ne ovat todella onnellisia keskenään:)..! Tuosta leikkauttamisesta en osaa sanoa,että voiko tuon ikäistä urosta vielä leikkauttaa,mutta viisaammat voivat vastata siihen:)..!
Mäkään en tiiä tuosta leikkaamisesta. Se on aina riski ja marsu on kuitenkin jo iäkäs. Se ei välttämättä edes halua tuolla ikää kaveria. Tosin sehän voi olla vasta mies parhaassa iässä. Toiset kuolee vanhuuteen 3- ja toiset 8-vuotiaana... ;) Mutta jos se kaverin huolii, niin kyllä pieni urospoikanen menee varmaan ilman leikkaustakin. Jos se ei halua kaveria, niin ei siihen leikkaukset auta, kun se on jo tottunut tekemään kaiken oman päänsä mukaan. ;) Sitten ne voi laittaa eri häkkeihin. Kommunikoihan nuo verkonkin läpi.
osta kirja nimeltä minä ja marsuni!! siinä on paljon tietoa marsuista, ja olen itse lukenut siitä kirjasta että vanha marsu tulee hyvin toimeen nuoren marsun kanssa. mutta en tiedä että ottaisitko tyttö tai poika marsun kaveriksi... se on varmaan sun päätös!
Ehodottomasti otat sille kaverin, mutta poikamarsun. Kaikki eivät varmastikaan sopeudu elämään yhdessä, mutta kokeilemalla ja hyvin tutustuttamalla saattaa onnistua! Jos tuo ei millään onnistu niin en tiedä olisiko tyttömarsun hankinnasta iloa niin, että he asuisivat vierekkäisissä häkeissä.. ehkä ei kannata.
Leikkaus on mielestäni aivan liian suuri riski noin vanhalle marsulle, joten unohda se vaihtoehto.
ei pojalle kaveriksi poikaa on parempi puhua eläinlääkärin kanssa ja neuvotella millainen riski olisi leikkauttaa tuon ikäinen poika ja jos se on 5 vuotta jo elänyt onnellisena niin ei se välttämättä kaipaa ees kaveria jos pidät sille tosi paljo seuraa!!
Pojan VOI ottaa kaveriksi, mutta se on todella yksilöllistä miten ne toisensa hyväksyy. Todennäköisimmin aikuinen tulee toimeen ihan luovutusikäisen kanssa, ainakin joidenkin yksilöiden. Tässä kohden ei voi muuta sanoa kuin että kokeile.
Anksulla ei ole tainnut oma marsu kuolla leikkauttamisen seurauksena? Minulla on kokemusta enkä suosittele kenellekään, etenkään noin vanhalle marsulle. Normaali leikkauttamisikä on kuudesta kuukaudesta ylöspäin, mutta parivuotiaskin alkaa jo olla vanha siihen touhuun.
..Kaikille apuna olleille!
mun pappamarsu oli 5-v. kun ostin sille kaveriksi toisen marsun, vieläpä uroksen. jännitti aluksi kun äijä oli kuitenkin ollut jo pari vuotta ihan yksinään ja kaveri oli kuitenkin myös uros..
nyt myöhemmin voin sanoa, etten kadu pätkän vertaa! vanha marsu on piristynyt ihan silmissä ja innostuu pukittelemaankin kun pikkuinen riehuu:) pienempi oli 5-viikkoinen kun tuli meille ja haki pappasta kuin varaäitiä. ensin pappa vähän vierasti, mutta tottui ja tykästyi pian. pojat ei tappele ollenkaan, johtuen ehkä ikäerosta ja pienempi kyllä kunnioittaa pappaa.
totutettiin marsut sillai pikkuhiljaa, et eka päivä ku ne tapas toisens vietti aikaa yhes vaa kymmenisen minuuttia lattialla ja sitten erotettiin omiin häkkeihinsä (vierekkäin). siitä sitten lisättiin yhdesoloaikaa pikkuhiljaa.
siis uroksiakin voi pitää yhdessä, eikä koskaan ole liian myöhäistä hankkia marsulle kaveria!
Se tosiaan on ihan marsusta kiinni ja tuon ikäisen, ikänsä yksineläneen marsun voi olla todella vaikea sopeutua elämään kaverin kanssa, mutta ainahan kannattaa yrittää :) Aikaahan se tottuminen voi viedä. Tuon ikäistä en kyllä enää leikkaamaan menisi, mutta uros poikasta voisin kaveriksi harkita (jos siis ymmärsin oikein, että kyseessä on uros).
Meille tuli joskus toukokuussa kaverin 6-vuotias naaras eläkekotiin. Tämä naaras oli ikänsä elänyt yksikseen, eikä ollut koskaan tullut muiden marsujen kanssa toimeen (mitä nyt joskus olimme hieman kokeilleet). Aluksi kun se tuli meille, niin se pomoili muille marsuilleni niin kovasti, ettei sitä voinut jättää 5 minuuttia pitemmäksi aikaa muiden kanssa jos halusi välttyä puremilta. Näytti aluksi siltä, kuin se ei olisi osannut kommunikoida muiden marsujen kanssa, ja siitä ne suurimmat erimielisyydet aina alkoivatkin.
Olen nyt kuitenkin edennyt mummomarsun kanssa pikku hiljaa. Joskus elo-syyskuussa sitä pystyi jo juoksuttamaan muiden naaraiden kanssa, vaikka vielä jonkin verran tappelivatkin. Lokakuussa meille tuli uusi luovutusikäinen naaras. Ostin tälle uudelle tulokkaalle ja mummomarsulle uuden häkin ja kokeilin varsin että miten tulevat toimeen. Yllätykseksi kaikki menikin loistavasti ja mummeli hyväksyi poikasen kaverikseen.
Nyt ollaan jo edetty siihen pisteeseen, että siirsin tämän parivaljakon kahden muun naaraan seuraan. Ovathan ne jo tulleet ihan hyvin toimeen lattialla, nuo kaikki neljä naarasta. Ja voipa olla, että saavat jatkossakin asua yhdessä, sillä ainakaan vielä ei ole tappeluita syntynyt.
Uskomatonta että niinkin toivottomalta vaikuttanut mummomarsu on nyt sopeutunut lauman jatkoksi. Kaikenlainen uhkailu ja hampaiden kalina on jo unohdettu ja kommunikointikin muiden kanssa on alkanut sujumaan. Vaikka vanhus yrittikin aluksi olla kovasti lauman pomo, niin nyt se on jo melkein alimpana arvojärjestyksessä. Paljonhan se on vaatinut, päivittäistä totuttelua laumaelämään...aina vain uudestaan, vaikka edellinen yhdessä jaloittelu olisikin päätynyt tappeluun. Olen iloinen että olen voinut tarjota mummelille eläkepäivinään lajitovereiden seuraa :)