Kaikki täällä palstalla vaan kyselee, että kelpaako miehille/naisille ylipainoisena! Entä terveys?! Eikö ketään kiinnosta, mitä terveyshaittoja liikalihavuudesta on?! Lievä ylipaino ei vielä haittaa, jos muuten on terveet elämäntavat, mutta kyllä sydän ja esim. polvet on keski-ikäisenä kauheassa kunnossa, jos ei lainkaan välitä ylipainostaan.
Laihduttakaa terveytenne takia!
Hanna-81
4524
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mitäs sinä muutat elämäntavoissasi paremmaksi jos minä pudotan painoni? :) Kysyin vaan kun sinua tämä painokysymys niin huolestuttaa. Minkä sinun ongelman pitäisi siis huolestuttaa minua?
Paino on oikeastaan ainoa terveyteen negatiivisesti vaikuttava ongelmani eli muuta en voisikaan tehdä terveyteni säästämiseksi.
Tätä se elämä on, kaikella on vaikutus kaikkeen. Minä en kyllä usko että elämän tarkoitus olisi elämän pitkittäminen tai terveystilanteen parantaminen, mutta kai minäkin voisin painoani pudottaa kun se on niin suuri taakka muille. Ainakin usein se niin vaikuttaa olevan. :P
Plussaa ja miinusta sitä kaikkien elämänkirjanpitoon tulee, teimme me mitä vain mihin suuntaan vain.
Ikävä kyllä olen perfektionisti, eli pyrin jokaisessa asiassa täydellisyyteen. En suinkaan ole täydellinen, teen vain aina parhaani.
Ei minua muuten painokysymys huolestuta, ihmettelen vaan miksi lähtökohta on kaikkien viesteissä se, että miten MUUT suhtautuvat "lihavuuteen", eikä lainkaan oma terveys...
Perfektionismi on sairaus. Yksikin tuntemani perfektionisti on anorektikko ja pilannut mahdollisuutensa omaan lapseen ainakaan ilman apukeinoja. Kuukautisia ei hänellä ole ollut vuosiin.
Lapsena olin ylipainoinen, nuorena laihdutin. Onnistuin siinä ja olin tyytyväinen. Sitten taas lihoin ja aloin vimmatusti laihduttaa. Söin vain kylässä ja noin joka toinen päivä ruokaa, joka toinen päivä vain mandariineja. Laihduin,laihduin, onnistumisen riemua.. Mutta ; Olinko onnellinen????
"Paastopäivänä" ajattelin vain, että ihanaa, huomenna saan syödä. Sitten taas herkuttelin nähdäkseni nälkää seuraavana päivänä. Laihduin kyllä, mutta onnellinen en ollut. Moinen tahti alkoi vaikuttaa myös mielialaan. Itketti..
Niin, oli kai se jotain syömishäiriötä, vaikka siitä en kenellekään sanonutkaan. MUTTA ; Tiedoksi kaikille, jotka arvostatte vain hoikkuutta. TIEDÄN, että hyvin moni nuori tyttö pitää hoikat mittansa juuri tuollaisella epäterveellisellä itsekidutuksella. Ei tuo minun ruokatemppuilu mitään ainutlaatuista ollut.
No, lienee turha mainita, ettei tuollaista pitemmän päälle jaksa. Joko sairastuu tosissaan syömishäiriöön tai lihoo uudestaan. Minä lihoin!
Seuraavaksi aloitin ihmedieetin jolla piti laihtua 10 kg kahdessa viikossa. Ihan niin paljon en laihtunut,mutta huomattavasti kuitenkin. Ja voimat meni. En jaksanut lähteä lenkille, enkä muutakaan. Ihminen tarvitsee kuitenkin päivittäisen energiansa.
Ja hah hah haa! Tuskin kukaan tämän lukija on niin tyhmä, ettei käsittäisi, että ihmedieetillä lähteneet kilot tulee takaisin yhtä nopeasti kuin lähtivätkin? Niin kävi!
Nyt en enää yritä hömpötyksiä. Syön OIKEAA RUOKAAja herkkujakin. Mutta harrastan liikuntaa ja koska jaksan harrastaa sitä monta kertaa viikossa, rankastikin, katson olevani terve ylipainostani huolimatta. Minulla on nyt hyvä kunto. Flunssaa en ole sairastanut aikoihin.
Ylipaino on ehkä ulkonäköriski, mutta tärkeintä on, että hyväksyn itseni ilman jatkuvaa kamppailua vaa-an kanssa. Liikunta on myös kaventanut vyötäröäni, sen tiedän vaatteista, jotka mahtuvat paremmin päälle, mutta se ei ole pääasia. Tärkeintä on liikunnan antama hyvä olo. Jopa ruokahalukin...Haluan nauttia myös herkuttelusta!!