Avaan tälle palstalle uuden runoketjun.
Jos joku haluaa kirjoitella, niin tulkaa mukaan.
Epäilen kyllä josko onnistuu, mutta toivotaan, ettei heti poisteta.
Luopumisen aika
Syksyn hento kellokukka
yrittää ponnistellen kohota maasta
kukkiakseen vielä hetkisen
kaunistaakseen maailman pimeyttä
mutta uupuu
ei jaksa enää vaan nuokahtaa
pois haihtuu.
Tulee aika kun huomataan
ei ole mitään
ei mitään muuta
kuin pieni musta
lauseen lopussa oleva piste.
syntyikö mitään sellaista
mitä haluttiin
mitä yritettiin.
Aamun aurinko ilkkuu
öisiä haaveita
täysikuun valaisema yö
nauraa päivien unelmia
tuska sielussa
tekee toiveista tuhkaa
maailmalle ei kuitenkaan
murheita huudeta
sulkeutuu kirjan kansi.
On aika alkuun
on aika loppuun
on aika luovuttaa
kun luopumisen aika koittaa
veripunaiset kukkaset
syntyvät luopumisen tuskasta
vaan se on tehtävä
jokaisen on luovuttava silloin
kun ei jaksa
vaan uupumus valtaa.
Jos joku haluaa kirjoitella, niin tulkaa mukaan.
Epäilen kyllä josko onnistuu, mutta toivotaan, ettei heti poisteta.
Luopumisen aika
Syksyn hento kellokukka
yrittää ponnistellen kohota maasta
kukkiakseen vielä hetkisen
kaunistaakseen maailman pimeyttä
mutta uupuu
ei jaksa enää vaan nuokahtaa
pois haihtuu.
Tulee aika kun huomataan
ei ole mitään
ei mitään muuta
kuin pieni musta
lauseen lopussa oleva piste.
syntyikö mitään sellaista
mitä haluttiin
mitä yritettiin.
Aamun aurinko ilkkuu
öisiä haaveita
täysikuun valaisema yö
nauraa päivien unelmia
tuska sielussa
tekee toiveista tuhkaa
maailmalle ei kuitenkaan
murheita huudeta
sulkeutuu kirjan kansi.
On aika alkuun
on aika loppuun
on aika luovuttaa
kun luopumisen aika koittaa
veripunaiset kukkaset
syntyvät luopumisen tuskasta
vaan se on tehtävä
jokaisen on luovuttava silloin
kun ei jaksa
vaan uupumus valtaa.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Hetki aikaa.
Milloin avaruus oli kirkas ja valoa täynnä
milloin katosi kirkkaus, milloin elämä
tuo pieniä iloisia säteitä tihkuva maailma.
Vielä on pieni hetki aikaa
kuule minua, kuuntele minua.
kuuletko mitä minä tunnen, mitä minä toivon
anelen sinua, anna minulle voimaa jaksaa
yksin en tiedä minne kulkisin
minne päin matkani johtaisin
virta kuljettaa vain jonnekin muassaan.
minne, minne, huudan hätääni.
Tulin luoksesi, tulin kuin kerjäläinen.
luulin kerjäläisen tavoin löytäväni murun,
murun jotain, joka lohduttaisi, lämmittäisi.
jotain joka olisi samaa kuin leipä kulkurille
joka kerjää ruumiin ravintoa
tulin kerjäten virvoitusta sielulleni,
ravintoa raihnaiselle, surkastuneelle.
Etsin vettä kuin janoinen kulkukoira,
pisaraa elämän nestettä elääkseni
hämärässä sokkona kulkevana etsin valoa,
kirkasta valoa pimeään maailmaan
etkö koskaan kuule huutoani pimeydestä
etkö kuule tuskaista itkua yön helmasta
minä huudan Sinua, vastaa minulle.
jossain sinä olet, sinä jonka vastausta tarvitsen.
Sinä et kuule äänetöntä huutoani
et halua lievittää etsivän janoista tuskaa
o len kaukana sinun maailmastasi
olet loitonnut jo kauas, karkottanut minut.
minne menen, minne lähden kulkemaan
Olisihan vielä pieni hetki aikaa.
Mutta sinä olet sinä, ja minä vain minä.
= = = = = = =
h
Unilinnut.
Lensi lintu, unen lintu
unikuvain varjostoon
lauloi laulun,soitti soinnun
öiseen hämärään.
kutoi langan, kultalangan
pensaan oksistoon
solmi solmun, kietoi kuteet
huntuun harsoiseen.
Pieni lintu, sadun lintu
lennähteli hämärään
kiehtoi laulu, huumas sointu
yössä pimeän
liitäin lensi, kaartain kaarsi
unten pensaikkoon
sadun lauloi, tarun soitti
uniin yöllisiin
Hauras lintu, kaipuun lintu
unelmia rakenteli
hurmas laulu, haaveen laulu
soinnut öisen maan
siivet kieppui, sydän säikkyi
kaipuu kiidätti
haaveet kehräs, solmut sitoi
öitten unelmiin.
Kultalintu, onnenlintu
rakastaen kujerteli
kuiski laulu, helkkyi soitto
kutsui syliin yön
rinta riehui, mieli paloi
tunteet kuljetti
onnen neuloi, uneen säilöi
hehkuun kultasi.
Pienet linnut, taivaan linnut
nukahtivat hämärään
hiljaa laulun, hiljaa soiton
kuului säveleet
unten maassa , sadun maassa
onni tuuditti
Kultalangoin harsohunnut
yössä suojasi.
Ålkää epäröikö tulla mukaa, minä tarvitsen teitä.
en kovin kauaa täällä "kujertele". mutta kaipaan toisia kirjoittajia.
Olen ex fiiuliin, mutta se nikki unohdetaan koska poistin sen kirjoista.
Kiitos kaikille.
Tulin kotiin, hiljaiseen.
Jouluvalot ainoastaan
minut otti hiljaa vastaan.
Sähkönsiniset.
Ensi töiksi sytytän
kuistin lyhtyyn kynttilän.
Se välkkyy, eläväinen,
liekki yksinäinen.
Pakkasyö jo hämärtyy
luonto yöhön kätkeytyy.
Lämmin liekki kuitenkin
sua kutsuu takaisin.
Kahvipannu porottaa,
armastani oottelen.
Lyhdyn liekki lepattaa
kotiportaan valaisten.
.
Onhan tämä torstai
vai lauantai
vai sunnuntai
Pari viikkoa on ollut
aattoa, lauantaita ja pyhää
vedin neljän tunnin nokoset
ihan arvelin
että lauantai tai sunnuntai
tämä taitaa olla
Haaveet
kaikkiko haihtuivat
unelmat
joko ne loppuivat
tunteet
nekinkö kuolivat
onnellisuus
sekö hiipui jo pois
vihako vain
sielua jäytää
Haaveet
takaisin synnytä
unelmat
uudelleen herätä
tunteet
herkiksi lämmitä
vihasi uhman
lauhduta pois
sua lohduttaa
onnellisuus
Haaveet
on elämän ehto
unelmat
elämän kukat
tunteet
elämän liekki
onnellisuus
elämän ilo
vihan uhma
elämän tuho.
Ei taida runonsepittäjiä kiinnostaa avaamani ketju.
Kirjoitelkaa jotain muuta,vaikka muistoja menneisyydestä tai tarinoita nykyisyydestä,
Kunhan saisimme jotain toimintaa palstalle.
kyllä tällä yli 80 kirjoittelijoita on joilla sana sujuu. minä vaan en saa muuta aikaiseksi kun näitä värssymäisiä tekeleitä
Virran tuoma
Juoksulta ylävirran
kaipuun häivähdys kumpuuaa
mun rinnastain
sun luoksesi rakkaimpain
kertoo sanomaa kaipauksen
satua taaveiden
tarujen unelmaa
sävelin sointuvaa
alavirralle solisevaa.
Virralta yläjuoksun
pitkä matka on maailman
niin vaikea
taival on astujan
vaan ajatus hellivä sanaton
luovii sun luoksesi
luonnossa tuulien
pärskeissä vesien
saapuen maailmaasi.
Vaan jospa tuo lämpöinen
pieni ajatus kaipauksen
pois jonnekin
haaihtuukin virran mutkiin
niin kivisiin
veden kareihin salaisiin
rantoihin sameisiin
päästen ei milloinkaan
nyt juoksulle alavirran.
https://www.youtube.com/watch?v=j9VT9eRjJUE
Hyvästi yö
Säolit kaunis .
Onsiitä jo aikoja sitten . Paras olit sä - Mariorund silloin . Missäoot nyt- Sen hauaisin kuulla.
Onpas kauneutta kerrassaan.
muistellaan nyt kesää vaikka ollaankin talvikuukaudessa-
Löysin pellon pientareelta
nelilehtisen onnenapilan
rikkinäisen repaleisen
kuten elämäin
tämän päiväinen
ja niinpä lähdin matkaan
tielle muistojen, entisten
onnenkoriani kantaen
Lapsuus , muisto ensimmäinen
sitä muistan kaihoten
muistan äidin, isän
siskot, veljetkin
vietin aikaa onnellista
aikaa kauniin lapsuuden
järvenrantojen, kukkaketojen
onnenkoriani täyttäen
Tuli sota kaiken rikkoen
muistan jyskeen pommien
lapsuusajan tuhoten
koko maailmain
täysin särkien
viereltäni tyhjentyi
nelilehtisistä koottu
onnenkori kukkurainen
Nuoruusvuodet, nekin koittivat
syttyi ensirakkaus
unelmien täyttymyksen
luulin saapuneen
herkkään sydämeen
liian hauraat oli unelmat
kestänyt ei rakkaus
kaikki onnenapilaani
koristani tuuli vei.
Miksi sainkaan pientareelta
onnenapilaan,nelilehtisen
rikkinäisen repaleisen
nyt kuvaks elämäin
tämän päiväisen.....
ja pitkän polun mennehen.
Näin tieltä matkaltain nyt keräilin
onnenkorihini muistojain.
ja pitkän matkan aiemman
Ystävyyden pienen kielon
koriin lisätä kai saan.
Tuoksun suloisen ja vienon
mielelläni kanssas jaan.
Runon polku kulkea
on yhdess kaunihimpi.
Sanojaan ei voi sulkea
näin tie on avarampi.
Okaiset ruusun kukat
hellästi taitellaan
ohdakkeen tummat nuput
vain rajusti runnotaan
kukkaset ohdakkeiden
ei lumoa loistollaan
vaan ruusut okaisetkin
huumaavat tuoksullaan
Miks ohdake rumuuksineen
täysin syrjään raivataan
kun ruusut kukkasineen
saavat paikan ain parhaimman
piikitkö ohdakkeiden
pistävät kipeimmin
kuin kukkasen jumalaisen
joka piilostaan satuttaa.
Oispa elämä ohdakkeen
täällä joskus ees juhlavaa
kuin ruusun jalostuneen
joka huumaten kaunistaa
onhan okaat pistäväiset
ruusun ja ohdakkeen
kuitenkin samanlaiset
luodut avuksi itselleen.
Kauan katsoin
pimeää taivasta
jossain Kalliomäen takana
kuultaa kaupungin valolakana,
paikoillaan olevaa
oranssia..... keltaista
siellä vilkkuu mainosvalot
siellä monien rakkaat kotitalot.
Aurinko avartaa
pian maisemaa
vielä autojen valot kiitää
läpi tumman maiseman viiltää,
Lyhtypylväiden
keltaisen valon
synkkä pimeys nielee kokonaan
kunnes aurinko tulee pelastamaan.
Mistä minä kirjoittaisin runon --
kun on jo loppukiri ei rakkaudesta .nyt ,kun rakkauden kohteet ovat muuttuneet.
Kirjoitanko niistä pikkusista ihmislapsista jotka ovat saaneet alkunsa minusta
Niin se onkin se suurin rakkausveisuu
Haikuja tulee -- en ole Taabermanni
Nyt kun olen saanut kaiken ja kohta tiedän menettäväni sen --elämän --- on laulut laulettu .
Mutta miksi surra -- ei , se olisi se kaikkein pahin , elämälle kiitos !!!!
Taivaan tie
joka meitä vie.
on kaunis ja lohdullinen
sen kuljemme jaloin väsynein
mutta mieli on tyyni ja iloinen.
ei lannistu ihminen matkalla
joka kulkee herramme teitä
emme yksin kulje taivalta
vaan luoja johdattaa meitä
anna siis kätesi kätehen
joka vierelläs ojentuupi
hän on ystävä joka tukien
sua taivaaseen saatteleepi
Niin
Kiitos tästä kauniista hetken hengähdyksestä!
Kevättä kohti ,päivä pitenee ja jo kissat pitää konsettia
Kyllä se vielä kevät on tehnyt tepposensa tai sanoisinko Joutavainen ja sai Susmorsein itselleen .. Kävin tänään Hervannan kujilla Goolen kartan kanssa , ajattelin että sielä ne nyt menee käsikoukkua .Ja poikkesin Messukylän Vanhankirkon liepeillä ---siinä tien toisellapuolella on minun ja mieheni rakentama talo -- oli vaikea löytää -- kun en ole monena vuotena sielä käynyt (ainakin10 v ) Kaikki oli niin muuttunut-
Niin sitä se kevät teettää , kun on aistit virkeenä huomaamaan ja ottaa sen mikä on vielä mahdollista - Taidanpa lähteä katsastamaan niitä nuoruuteni paikkoja --jakka ilmat lämpiää .
Ihana kevät !
On illatsun kahviaika,
kahvikuppi huulillani
katselen samalla ikkunan taa
ilta alkaa hämärtyä
alkaa yökin lähestyä
lintuparvet ovat jo kadonneet
kevään tuloa lakanneet
ajattelemasta
päivällä kukertelivat fasaanit
uroksilla komeat kaulukset
naaraat harmaissa puvuissaan.
alkaa olla taas paritumisen aika
kaksi kukkoa 7 kanaa- kuinka valita omansa
mennääan nukkumaan-huomennakin ehtii
ai jaa
aijaa
ajaa
aijaa
sai
jaa
saipa
saijaa
Tulkaa tänne täälävielä on vapaus kirjota vaikka rakkaudesta tai jos se on mennyttä
ei se mitää otetaan uusi -- jos saadaan kiinni . Saihan sus ja joutavakin -- Onnea -
En tiedä mitä pitäisi kirjoittaa
Paratiisin lintu.
Saapui tänne liitäen
sinisiipi paratiisin kaukaisen.
Se vapisten ja peloissaan
vaiti istui kädellein
Pieni lintu peloissaan,
etsi turvaa ihmiskäteen luottaen.
Sydän oli haavoitettu
rikottuna, raastettuna
Hellin käsin hoitelin
sinisiiven paratiisin kaukaisen.
Liitoon lähti livertäen
se kauniin kiitossäveleen
Saavuit kerran kädellein,
lailla paratiisin sinirintaisen.
vain hetken, onnellisen hetken
luonain viivyit rinnallain
Katosit pois luota mun,
kuten paratiisin sinilintunen.
onnen tunteen kaipuu
ei ihmissydämiä
voi lintuin lailla,
kahlein kahlita.
…………..
Ihana runo -- se on vapaus joka pitää rakkaudenliekinkin elävänä --
jeesuksel on syöpä
siks se on kalju
kalju kuin rotta
syöpäinen rotta
rotilla on tauteja
jeesuksella on aids
homoilla on aids
jeesus on homo
kalju pukee miestä
miehekästä miestä
sateenkaaren alla
konepellin päällä
sodomiaa
jeesuksel on syöpä
homoilla on kaljut
rotilla on autot
ja mulla on ripuli
Kummallisesti nuo säkeet hajaantuvat joka toiselle riville.
Runon rytmiin kuuluu säkeistöt.
Yhtenä ritiramssuna niitä on vaikea hahmottaakin, koska runokieli usein poikkeaa suorasta tekstistä.
Uudistuksen laatija ei ole ajatellut miten runot palstalle tuodaan.
Rivit ja rivien väli
sama kuin talvinen keli?
Pitäis olla talvi ja lunta
on vain pelkkä lumiunta.
Samoinko pitäis olla
no ei pitäis eikä olla.
Juicekin sanattoman runon keksi
oisiko syynä ollut seksi?
Silloin ei puhuta pussataan vaan
eikä paljon olla paikoillaan.
Tulikohan muutama rivi liikaa
arvostelijoille joskus sanakin liika!
Nyt on kerrottu runomittaa
kaikki ei, mut joku, voi dikkaa!
Öinen ltatähti,
tuo onko viimeinen
jota katselen.
se on kirkkauden saanut
ja muodon upean
somat sakaransa
on täysin kultaiset
ja loistavat kuin jalokivet yössä
tummaisessa
illan hämärässä
se onko merkki
lähtöhetki kirkkain
kauneuteen enkelten
Kiitos öinen tähti
kun onneen kiedoit
suruissansa olevan.......
.
Ihoni nautti kosteuden hyväilystä
hiukseni silmäni vaatteenikin pehmenivät
hengitin syvään lämpö tuntui olemuksessani.
Niin
Paistetun voin pähkinäinen tuoksu
tuli vastaan eteisessä sekoittuen
ulkoilman raikastamiin tamineisiin.
On hetki jolloin sametinharmaa taivaskin
saa kesän syntymän odottavaan mieleni.
hiljenin kuin aavistaen, värähdin sen suuruutta.
Oi tuo saunan suloisuus
immeinenkin niin kuin uus.
Sain lämmön kaikkiin jäseniin
ja kunnon pesun hiuksihin.
Kädet paperista mustuneet
on saippuoiden valjennet
kun tukka puhtaast taas lentelee
niin unta vain haaveinkin enteilee.
Sille joka keksi saunan
onnen serenaadin vielä laulan.
Ei löydy paikkaa sen vertaista
niin kuumaa hyvää ja herttaista.
Perkele että vihaan sinua kevät
viisitoista minuuttia autopesusta
nyt jo kyljet loskassa
suolanharmaa tuulilasissa kalvo
jos autoni jätän
kengät kuravedessä kastuneet
nenäni siitepölyn linnake
talitintin laulu tosin
ihan mukiinmenevää
eikä se ensimmäinen leskenlehti
hullumpi
keltaisena siinä ojan reunalla
itse avaan ikkunani
unohtuneille tuulille
Runon polku, aivan pieni,
sitä pitkin käy mun tieni.
Runon polulla on satu,
saduton on valtakatu.
Runon polku koukeroinen,
joskus on se aurinkoinen!
Päivänpaiste lämmin, hellä
tärkeintä on ihmisellä.
Runosta saan alkuvoimaa,
luotokaan ei mua soimaa.
Runo ompi rakkauteni
aito, koko elämäni!
Hetken olen mäkin viellä,
mukananne runon tiellä.
Joskus aikoinani aloin
vähän samanlaisin sanoin.
Pyytämättä, ilman palkkaa
Kati tähän 'runo' nakkaa.
Vaikk' ei löytyis jutun juurta
eikä tulos oisi suurta,
silti päivän alkavan
toivon ilon tuottavan.
Työssä taikka laiskotellen,
saamatonna loikoellen
viettäkäämme syyskuuta
kun kesä antoi viime suuta.
Sillä syksy saapui taas
ja kylmät tuulet puhaltaa.
Syksyinen myrsky pauhaa,
nukkujalle suo ei rauhaa.
Pimeys seudun yllä riippuu,
puiden latvat keinuu, kiikkuu!
Mahtavaa on tuulen jymy,
kuunnellessa kaikkoo hymy.
Mutta - tää on syksyn tapa,
myrskyn raivokaan ei tapa!
Vuoteeseeni menen maata,
tuulikin pian saattaa laata.
Ja jos jatkaa myrsky työtä,
minä nukun - hyvää yötä.
Nyt sydän hakkaa.
veressä kiukun sakkaa.
Yössä yksin
murheen kanssa käsityksin.
Unetar minut unohtaa,
painajaiseen upottaa.
Aamulla hetki vaikea,
yksinäisyys haikea.
Ei ole uutta uutisissa,
sota maissa kaukaisissa.
Syksyn sateet saapumassa,
valtiolla tyhjä kassa.
Onhan sentään vielä hyvää,
ootan aikaa lähestyvää.
Pian alkaa pihatyöt,
siihen kutsuu pakkasyöt,
kirpakat aurinkoaamut,
haihtuu murheen haamut.