nauraminen keskellä puhetta

Unohtui sanoa että nauru tulee ihan itsestään ilman että ajattelen tai näen jotain hauskaa!

Ota alahuuli hampaidesi väliin kun huomaat että sua alkaa naurattaa niin pure sitä, jos meinaa nauru purskahtaa, tiedän kokemuksesta. Se vaan, että sun pitää harjoitella pitään pieniä pausseja että voit pitää suuta kiinni.

Joka tapauksessa, kipu huulessa muistuttaa sua hyvin ettei kaikki siinä tilanteessa naurata ;-) Älä pure verille saakka!

joo esiintymisjännityksen purkautumiseltahan tuo kuulostaa. Harjoittele esiintymistä vaikka perheellesi. kokeile pitää kokoajan mielessä mitä olet tekemässä. olet esiintymässä, eikä siinä välttämättä ole mitään nauramisen aihetta.

Minäkin sanoisin, että kyseessä on jännityksen purkautuminen. Tietyllä tavalla se on hermostollinen oire, tosin ns. normaali eli hyvänlaatuinen oire.

Minulla oli koulussa, läpi koko peruskoulun ja lukion tuo sama ongelma. Joskus se oli voimakkaampana ja joskus tuskin huomattavana. Toisinaan en ajatellut koko asiaa, tavallaan en muistanut sitä, ja silloin oire oli lievempi.

Ala-asteella monena peräkkäisenä äidinkielentuntina meillä luettiin kirjaa siten, että vuoro kulki oppilaalta toiselle jonoittain. Aina kun minun vuoroni alkoi lähestyä, minua alkoi hysteerisesti naurattaa, ja mitä enemmän yritin hillitä omituisia ja hysteerisiä naurukohtauksiani, sitä enemmän ne voimistuivat. Pystyin ainoastaan lieventämään naurun volyymiä siten, että en nauranut ääneen, vaan nauru pääsi minusta ulos nenän kautta, eräänlaisena tuhinana.

Kun tuli minun vuoroni lukea ääneen, tyrskähtelin välillä nauruun, välillä ääneni tärisi jne.

Se oli KAUHEAA.

Mutta ei siihen kuole :-)

Mäki tunnun kärsivän tosta hävettävästä vaivasta. Joskus on suorastaan noloa kun jossain väärässä paikassa alkaa naurattamaan ihan hysteerisesti ja mitä enemmän sitä peittelee, niin sitä enemmän sitä nauramista vaan provosoi.

Jos ihan hervottomaksia menee, niin kokeile puhaltaa keuhkot tyhjiksi, ikään kuin sillä tavalla purkaisit sitä nauramista. Hengitä sitten nenän kautta ilmaa sisään palleaan asti ja sitten taas hitaasti puhallat ulos, mahdollisimman pitkään ja aina sama uusiksi.

Nauraminen on kyllä kivaa, mutta varsin noloa ns. väärässä paikassa! :DD Joku naurujooga vois olla aika toimivaa, kun siellä saa nauraa ihan sielunsa kyllyydestä ihan niin kauan, että siihen turtuu ja neuruhermoja oppis samalla paremmin kontrolloimaan.

Naurajilla ei ole helppoa tässä vakavassa maailmassa. :/

Mulla oli tuollaista "tyhjän" nauramista nuorena joskus yläasteikäisenä ja vähän vielä sen jälkeenkin mutta se johtui siitä että olin yläasteella koulukiusattu ja olin aina jännittynyt ja itsetunto nollilla, hermostunut ja minusta tuntui että jännitin aina vatsalihaksiani. Olisi varmaan pitänyt yrittää vetää syvään henkeä välillä ja rentouttaa lihaksia mutta eihän sitä ymmärtänyt tehdä silloin teininä.

No se meni ohi kun koulu ja kaikki se kiusaamispaska loppui, olen nyt 40v ja life is good :)
https://www.youtube.com/watch?v=oh4tHpUflDA

Vaan kun tulette minun ikääni (54 v), ette muiden mielipiteistä enää varmaan niin piittaa!

Itse olen iloinen karjalaisnainen ja ihan luonteeseeni kuuluu tuo puheen välillä oleva naureskelu, jos ei nyt ihan ole kyseessä kuoleman vakavasta asiasta.

Kyllä minä ainakin tykkään enemmän nauravista ihmisistä, täällä Suomessa niitä mörököllejä on ihan liikaakin, huumorinkukka se on se kaunein kasvi!

Piereminen keskellä puhetta

Moi! En tiedä kuuluuko tämä nyt ihan tänne, mutta en löyränyt parempaakaan paikkaa tätä kysyä.

Eli mulla on hieman erikoinen ongelma. Nimittäin kun pidän puhetta koulussa (olen ammattikoululainen) niin mua rupee tosi helposti pierettämään ja sitä on vaikea saada pois! Olisko kellään ehdotuksia miten pystyisin olemaan piereskelemättä?

Jos esim ajattelen sutullisia rasioita, niin keskittyminen paheeseen menee kokonaan.