Siionin muurin vartijat

Kaikenlaista sitä sattuu ja tapahtuu. Ehkä tämä on kyynisesti sanottu, mutta niin se vaan on. Ihmisillä on niin vanhoillislestadiolaisina kuin muidenkin ryhmien edustajina erilaisia elämänkokemuksia ja -kohtaloita. Ihmisen elämän kulku on monien tekijöiden summa. Yhden yksilön persoonallisuus määrittää pitkälle elämän kulkua, toisella ihmisellä ryhmäsidoksilla on elämässä keskeinen sija. Tavoitteena ja toiveena varmaan jokaisella ihmisellä on elää elämää, johon on tyytyväinen ja jossa kokee onnellisuutta.

Ihmiskunnassa on valitettavasti sisäänrakennettuna eriarvoisuus. Yksilöt eivät ikinä voi olla piirteiltään, lähtökohdiltaan ja elämänkuluiltaan tasa-arvoisia keskenään. Tasa-arvolla tässä tarkoitan abstrakteja, hyviä asioita, joita lähes univeraalisti katsotaan hyvään elämään kuuluviksi. Yksi yksilö on vahvempi ja toinen heikompi. Yksi kykenee rakentamaan omin voimin onnellisen elämän lähes tyhjästä, toinen tarvii siihen tukea, turvaa ja kannustusta. Kolmas ei ehkä edes tavoittele elämältään yhtään mitään, elää vaan ja ottaa kaiken sellaisena, minä ne eteen heitetään. Tässäpä elämän ja ihmisyyden paradoksaalisuutta kerrakseen.

joo, siis itsekin olen entinen VL, eikä tosiaankaan jäänyt mitään traumoja. Hyvät muistot ovat edelleen, ja tunnen monia vl-ihmisiä ja jokainen heistä suhtautuu edellleen hyvin asiallisesti, vaikka en olekkaan vl.'

Joten: oliskohan tämän kirjoittajan syyt ehkä myös jossain muussakin kuin siinä, että oli sattunut olemaan joskus VL...en toki väitä mitään. Joillakin on voinut jäädä traumoja, MUTTA EI KAIKILLE:)