Olen saanut hyvän idean romaaniin ja kehittänyt jonkinlaisen juonirakenteenkin. Ongelmani koskee aineistoa. Olen valinnut paikan Suomessa, johon kirjani tapahtumat sijoittuvat. Paikka on todellinen, historiallinen ja varmasti monen tuntema. Itse en ole koskaan käynyt siellä. Olen lukenut materiaalia siihen liittyen, mutta tietysti mahdollisuuteni kuvata paikka uskottavasti ovat rajatut. Mitäs olette mieltä? Pitäisikö käydä paikan päällä? (kallista, vie kauan aikaa jne.) vai voinko kirjallisen luovuuden nimissä joustaa tarkoista tiedoista. Haluaisin kuitenkin olla maantieteellisissä ym. asioissa mahdollisimman tarkka. (Itse ainakin nautin lukemasta kun tiedän samalla oppivani jotain) Kuitenkaan en esikoiskirjailija-halukkaana omaa resursseja lähteä haluamalleni paikalle aineiston keruusen silloin kun haluan. Miten muuten esim. historiallisten aiheiden kanssa tulisi mielestänne menetellä? Olen ottanut jonkin verran selvää aiheeseeni kuuluvista asioista, mutta en tietenkään lukion keskeyttäneenä tunne historiaa saumattomasti; kieli jota kyseiseen aikaan käytettiin, vaatteet, kirjoittaminen ym. Jonkin verran pitäisi säveltää ihan mielikuvituksesta. Ongelma onkin, kuinka paljon? Olen ajatellut ottaa yhteyttä joihinkin asiantuntijoihin jos projekti tästä kunnolla etenee. Kertokaa te sillä välin mitä mieltä lukijoina/kirjoittajina olette siitä kuinka osuvia kuvausten tulee oikean historiallisen ajan/maantieellisen paikan suhteen olla. Kyse on kuitenkin ihan jännitysromaanista, ei sinänsä historiallisesta teoksesta.
Nneuvoja kirjan uskottavuute/aineistoon liittyen
mietin vain
4419
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
No onko sen paikan ihan välttämättä oltava täysin todellinen ja nimetty? Entä
kuinka paljon ajattelit tuoda romaanissasi esiin yksityispiirteitä ja kytköksiä paikkakunnan todelliseen historiaan? Nojaatko romaanisi nimenomaan historiaan ja tähän kyseiseen paikkakuntaan vai enemmän tapahtumiin, jotka voisivat sattua missä vain?
Tottakai riittävä aineiston tutkiminen ja asiantuntijoiden kuuleminenkin auttaa todentunnun luomisessa, mutta jos itse kirjoittaisin jostain tietystä nimetystä paikasta, kävisin tapahtumamiljöössä tutustumassa, jos se vain olisi vielä olemassa.
Vaiva olisi ehkä pienempi, jos sijoittaisit tapahtumat paikkaan, jonka voisi kuvitella miksi tahansa samankokoiseksi ja -tyyppiseksi kyseisen aikakauden paikkakunnaksi. Täsmällisiin yksityiskohtiin pureutumisessa on aina omat vaaransa.
Minä olen vähän normatiivinen suhteessa historiallisiin teksteihin. Mielestäni teos kärsii aina ja poikkeuksetta laiskuudesta, johon olet mielestäni syyllistymässä. Miljöö kannattaa koostaa fiktiivisesti, mutta tietoa pitää olla niin paljon, että voisi kirjoittaa myös asiatekstin.
Dialogin osalta riittää viitteellinen ajanmukaisuus, esimerkiksi puhutteluissa, titteleissä ja joissakin perussanoissa.
Tapakulttuurin, työkalujen, ruokavalion ja esineistön tuntemus on tärkeää, samoin hallinnollisten olojen. Onhan se nimittäin kökköä, jos syödään pottua ennen kuin se on Eurooppaan rantautunut tai Hämeessä on karjalaistila.
Summa summarum jos haluat välttämättä sijoittaa tarinan todelliseen miljööseen, sinun on otettava huolella selvää ko paikan historiasta ja ehkä käytävä katsomassa nykytilanne. Joka tapauksessa sinun on perehdyttävä huolella kuvaamasi ajan historiaan.
Mokia sattuu paljon, ja minä olen historian suhteen niin uuno, etten huomaa kuin murto-osan. Mieleen on jäänyt kuitenkin joitakin perustavanlaatuisia kämmejä, jotka ovat nakertaneet koko tarinan pohjaa. Lukijaa ja tarinaa kannattaa kunnioittaa niin paljon, että tekee taustatyön kunnolla.
Jos olet kirjoittamassa ns. historiallista romaania ja nimeät tarkan ajan ja paikan, taustatietojen kannattaisi olla aika perusteellisesti selvitetyt. Ja muutenkin, itse sain joskus sellaisen neuvon, aina kannattaa kaikki taustatiedot selvitellä mahdollisimman hyvin, niin on sitten itsellä varmempi olo! Oma "suuri historiallinen romaanini" jäi alkutekijöihinsä 12 vuotta sitten juuri siksi, ettei riittänyt rohkeutta ja motivaatiota lähteä selvittelemään taustoja!? Toivottavasti sinulla on parempi tuuri! Onnea matkaan!
Tuli välittömästi mieleen Mika Waltarin "Aiotko kirjailijaksi"-teoksessa käyttämä lause: Mikäli aiot
romaanissasi laukaista aseen, sinun osattava laukaista se myös todellisuudessa. Toivottavasti hiffasitte, mitä ajan takaa.
Suomalaisista kirjailijoista taustatietoa kerää varmasti perusteellisimmin Ilkka Remes, joka on opetellut mm. simulaattorin avulla lentämään lentokonetta ym.,ym.
Totta on, että kirjailija voi käyttää taiteilijan vapauttaan värittäessään teostaan, mutta henkilökohtainen mielipiteeni on, ettei faktoista voi tinkiä. Minusta olisi tuntunut hieman erikoiselta, jos esim. Linnan Tuntemattomassa Suomi olisikin voittanut sodan.
Yksi vaihtoehto tietenkin on se, että vaihdat esim. paikan nimeä ja käytät sitä vain kulissina. Mikäli tuo paikka kuitenkin soittaa kertomuksessasi ensimmäistä viulua, niin odota, perehdy, vieraile paikalla. Äläkä muutenkaan pidä kiirettä esikoisesi kanssa. Muista, että joidenkin mielestä kirjailijalla on mahdollisuudet työstää vain yksi hyvä kirja. Kannattaa myös muistaa, että
Kalle Päätalokin julkaisi ensimmäisen kirjansa vasta nelikymppisenä ja mitä hän ehtikään saada aikaan. Siispä: malttia, kiire ei ole!