Iltasanomien keskustelusivuilla on käyty viime aikoina paljon keskustelua lasten huomattavasta lihavuudesta.
mm. Vanhempia on syytety lastensa syöttämisestä lihaviksi.
Miten teidän mielestänne tähän asiaan tulisi yleensä suhtautua??
Onko kenelläkään mitään ehdotuksia miten lasten lihavuutta tulisi ehkäistä???
mm. Vanhempia on syytety lastensa syöttämisestä lihaviksi.
Miten teidän mielestänne tähän asiaan tulisi yleensä suhtautua??
Onko kenelläkään mitään ehdotuksia miten lasten lihavuutta tulisi ehkäistä???
Vastaukset 8
Vanhimmat
Lihavuus yleensä, ei vain lasten, on terveydelle käypää hommaa. Siinä on sydän ja verisuonet tiukoilla, nivelet huutaa jo lapsena, kun ei jaksa liikkua, puhumattakaan psyykkisistä ongelmista, joita tulee jossain määrin myöhemmin. Solutoiminta on avainsana tässäkin asiassa. Mitä terveemmät solut, joista me kaikki koostumme, sitä parempi terveys, immuuniteetti, jaksaminen, kuonan poisto ja kaikki muu mitä ihmiselämään liittyykään (siis kaikki hyvät asiat). Jo äidin raskausaikana syömät ravinnot siirtyvät lapseen (niinkuin huumeetkin), aiheuttaen vieroitusoireita vauvalle ja jos niitä aineita ei saa, on elimistö stressitilassa. Sitten kun vauva äidin kautta imetyksessä saa samoja aineita, on vauva tyytyväinen. Ja kun lapsi aloittelee kiinteää ruokaa, on ensimmäinen aine PERUNA! Tärkkelystä vauvan suolistoon!!!!Liimaavaa tavaraa... Haloo? Hyvässä lykyssä maitoa perään (lehmän-) Ei lapsen suolisto sulata ihan mitä tahansa. Sitten isompana mäkkärille ja kokiksen kanssa kanssa kaikkea hyvää ja epäterveellistä. Pleikkarin ääreen sitten täydellä masulla.....Hoh hoh hoijaa...Vanhemmat ensin kasvatukseen oikeista ruoka-aineista ja sitten vasta lapsia ruokkimaan. Vaan ei lihottamaan!Maitohappobakteerit pelastavat monelta ongelmalta.
Olen koko elämäni syönyt perunaa ilman minkäänlaisia "sivuvaikutuksia"! Ei se lihota!!! Päinvastoin se sisältää c-vitamiinia ja pitää kylläisenä pitkään!
Limsat ja mehut pois! Pilaavat samalla lasten hampaat kun pilaavat terveyden. Yksi herkuttelupäivä viikossa riittää!
No ei tuo peruna nyt niin paljon tuota c-vitamiinia sisällä.
Itseasiassa sinun pitäisi syödä perunaa yli 700g päivässä, jotta saisit päivittäisen c-vitamiinintarpeesi tyydytettyä!
Minun lapsuudessani, kun liimaa ei ollut saatavilla, mummoni antoi keitetyn perunan ja sanoi että: Liimaappas tyttö tuolla ne kiiltokuvasi. Ja kyllä olikin kestävää liimaa. 30 vuotta myöhemmin kuvat ovat vihossa tiukasti kiinni. Että sellainen on perunan ominaisuus. Toivottavasti ihmiset syövät perunan kanssa kuituja, jotka raapivat suolinukkaa puhtaaksi tärkkelyksestä ja juovat riittävästi vettä. Muutoin saattaa olla suolinukka liimattu umpeen ja eipä vitamiinit imeydy käyttöön, eivätkä mitkään muutkaan elintärkeät ravintoaineet. On tämä mäkkärisukupolvi ranskalaisia sen verran pupeltanut tietysti kaikki ylimääräiset herkut, kokikset, karkit, valkoiset jauhotuotteet yms. että ongelmia on tulossa ja paljon....Allergiat, ihottumat, astmat ja muut elintasosairaudet. Ei ole immunipuolustus kunnossa.
kaksi asiaa täytyisi korjata... vanhempien ruokailutottumukset ja niiden siirtäminen lapsille, ja karkkiautomaatit yms. ehdottomasti pois kouluista, eivät kuulu sinne!
Tiedän esim. yhden perheen, jossa kaikilla on ns. sairasta syömistä, kolmella ahmimisreaktiota ja äidillä anorektiaa. Siispä ravintoterapeutille ja psykiatrille koko sakki.
Lihava, laiska, mukavuudenhaluinen isi opetti poikia syömään, kun on mahtavaa (ihan lapsesta asti)JA LISÄKSI LIIKUNTA PANNAAN! Pinnausta liikkatunneilta isin avustuksella jne. Videoita, pelejä ja karuskia...On kuulemma totuttu tähän, hokivat penskat jo pienenä hoidossa meillä ollessaan. Onkohan monessakin perheessä näin ??
Ihmettelen kovasti. Nyt ei ole enää mahtavaa, kun pojat aikuisia ja painoindeksit n. 49 !!!! Hirveää. Monenlaista ongelmaa on ollut jo kauan; sosiaalisia ja terveydellissä. Esim. perhejuhlissa syödään piilossa, oman huoneen nurkassa. Läheisriippuvuutta isän puolelta vielä lisäksi, esim siten, että kun aikuinen (18 v.) poika menee lääkäriin isin kanssa, niin isi kertoo vieressä, mikä lasta vaivaa. Paljon muutakin. Aamuherätykset aikuisille lapsille. Autolla viedään ovelta ovelle. Ostettu, mitä pojat haluneet. Ei käytöstapoja jne.... Voi, voi,....JA ISILTÄ RAHAT LOPPU ! TOTTA JOKA SANA. Säälittää poikien puolesta, kun ei kasvatusta ja oikeaa vanhemman vastuuta ollut koskaan. Äiti häpeää koko miesjoukkoaan, eikä sosiaalisia suhteita ole oikein kellään. Lisäksi miehet ovat: AHNE, KADE ja PIHI -tyyppejä. Tiedän elämäni koko ajan matkassa kulkeneena. Ovat lähiomaisiani. Ei voi tehdä mmitään.
Meidän Suomalaisten kodeissa asuu epämääräinen ahdistus ja siitä johtuen monennäköiset ongelmat. Syitä on etsittävä pintaa syvemmältä ja katsottava peiliin ja sen jälkeen omiin vanhempiimme. Mitä he meille oikeastaan opettivat ja minkälaisen käytösmallin jättivät perinnöksi.Sieltä ne kumpuavat ikävät tunnistamattomat ahdistukset, joita sitten lohdutetaan ja häivytetään syömällä, juomalla, lahjomalla ja olemalla kaverivanhempi. Ei uskalleta keskustella asioista niiden oikeilla nimillä ja tuntemuksilla. Tämä on meidän perisyntimme. Kun asiat nostetaan pöydälle ja käydään läpi, helpottuu monikin mieli, etenkin lasten mieli. Lapset eivät ole niitä jotka perheessa päättävät mitä syödään ja mitä tehdään. Vanhemman täytyy olla muutakin kuin "hyvä kaveri".Lapset sitten aikanaan siirtävät oppimansa omille lapsilleen, ja kuinka henkisesti sairaita nämä sitten ovatkaan????Samaa pitää katsoa myös taaksepäin, jokainen omalta kohdaltaan ja ottaa vastuu omasta elämästään.On muuten kokemusta ko asiasta ja voi kun elämä onkin elämisen arvoista.Koville se otti, kyllä kuitenkin kannatti.
Tottapa puhut. Olen mainitun syöppöisin sisko, joten en voi sanoa että vanhempamme ovat "kasvattaneet" meidät väärin, laiskoiksi ja syöpöiksi. Molemmat vanhemmat ovat nnormaalipainoisia ja työteiäitä. Muori on kyllä "minä vain" -ihminen. Isä toisten perseellä tuleen istuja. Itselläni ja toisella veljelläni ja perheellä ei ole ollut vastaavaa.Tuntuu kuin hän olisi perinyt molempien vanhempíemme huonoimmat geenit. Ahne, kade ja itseenpäin vetävä. Laiskakin, vaikka lapsena teime (minä ainakin) työtä selät väärällään, maalla kun asuimme. Hänellä on kai ns.keskimmäisen lapsen syndrooma. Hän ei voi sietää hoikkaa ja hyvin menestyvää veljeämme ja hän kilpailee suosiostani. Tuntuu kuin olisin hänen äitinsä. Lapsena hän oli äidin perään mahoton ja huusi ja kiljui koko ajan äiiä. Veli kun syntyi, tilanne oli kauhea! Meillä ikäeroa vain pari vuotta. Nuorin veli on 9 v. nuorempi minua. Olen siis vanhin lapsi. Oma eukko kun työmatkoilla, tultiin lasten kanssa minun helmoihin "apua, lapsi ei syö ja vaohda vaipat jne..." Ja sisko auttoi.