En jaksa olla sosiaalinen.

Onhan niitä todella paljon epäsosiaalisia ammatteja olemassa esim ensimmäinen mitä tulee mieleen niin ihan perus toimistotyöntekijä yksin kopissaan.

Oletko oikeasti epäsosiaalinen vai annatko vain ujouden antaa niin ison vallan että tavallaan näet itsesi epäsosiaalisena?

On eri juttu olla vain ujo kuin olla kokonaan epäsosiaalinen. Kyllä ujotkin ihmiset voivat olla sosiaalisia mutta eivät ehkä samassa suhteessa kuin toiset ihmiset.

Kannattaa kysyä itseltään että inhoaako sosiaalisia tilanteita koska ei oikeasti tykkää ihmisistä/ihmisten kanssa olemisesta vai inhoaako niitä sitä varten koska on ujo/pelkää.

Ujouden takia ei kannata ajatella että elämä on "tuhoon tuomittu". Jotkut ihmiset ovat ujoja ja jotkut eivät. Tässä maailmassa tarvitaan ja on kivaa kun on monenlaisia ihmisiä. Mitä tästä maailmasta tulisi jos kaikki ihmiset olisivat super sosiaalisia eivätkä ujostelisi koskaan??

Samaa mietin.. Olen todella kömpelö sellaisissa tilanteissa, jotka vaativat jutustelua, ja yritän vältellä niitä. Mikäli kyseessä on vähääkään "turhemmat" ihmiset (kamalasti ilmaistu, tarkoitan sellaisia jotka eivät ole niin merkittäviä omassa elämässä) niin hoidan nämä tilanteet nykyään yleensä olemalla tuppisuu.. Tiedän, että se on epäkohteliasta käytöstä, mutta en vain osaa keksiä puheenaihetta tyhjästä. Tilanteen aikana ahdistaa aina enemmän tai vähemmän, ja jälkikäteen on huono omatunto, mutta tilanteesta kuitenkin selviää.

Sitten taas ihmiset, joiden kanssa pitäisi tulla toimeen (esim omat kaverit : D), niin vähän henkilöstä riippuu miten tilanteeseen suhtautuu. Oikeastaan vain poikaystäväni on sellainen ihminen , jonka kanssa pystyn olemaan täysin oma itseni, kaikkien muiden kanssa jännittää ainakin vähän. Sen lisäksi, että sosiaaliset tilanteet jännitävät, olen myös todella introvertti, eli en kärsi juuri ollenkaan siitä että vietän pitkiäkin aikoja vain ihan yksin. Pakotan kuitenkin itseäni pitämään yhteyttä kavereihin, etten päästäisi itseäni erakoitumaan.

Minulla on jo huonoja kokemuksia työelämästä, ikävä kyllä.. Olin kesätöissä sellaisessa paikassa, missä töitä sai tehdä itsekseen jos halusi, mutta kahvitauot olivat kuitenkin yhteiset. No, minulle jo nuo lyhyet kahviatuot muuten itsenäisessä päivässä tuottivat vaikeuksia. Aluksi yritin jutella jotain ja olla muiden mukana, mutta loppujen lopuksi päästin itseni siihen pisteeseen, etten puhunut enää kahvipöydässä mitään, mikä sai myös muut vaivaantuneiksi, eikä kukaan puhunut enää mitään. Olivat suhteellisen ahdistavia tilanteita tarvinneeko edes sanoa.

Pelottaa etten sopeudu tulevaisuudessa mihinkään yhteisöön.. Työpaikka, puolison suku, oma suku.. tunnen olevani huono ihminen, kun aina esim kutsun saadessani alan ajatella, että kumpa voisin jättää menemättä ja olla yksin, vaikka olen muutenkin suurimman osan ajastani vain yksin..
T: 19v tyttö(vailla tulevaisuutta?)

Hammaslääkäri. Se on sinulle sopiva ammatti: potilas avuttomassa tilassa suu auki. Sinun komennuksessa. Pyri ihmeessä, heistä on pula!

Hei, sinulla tietysti ajatus pelaa, mutta se ei muutu sanoiksi ja puheeksi ulospäin luontaisesti. Eli puhealue aivoissa on jotenkin niin kuin erillään ajatuksen juoksusta eli sen pitäisi saada jotenkin toimimaan, ehkä sinulla on vielä lisäksi jonkinlaista sos. tilanteiden ahdistusta, tässä vinkkejä mitkä poimin aikaisemmista vastauksista, jätä kofeiini pois se lisää pelkoja ja ahdistusta, syö pieni välipala vähintään kolmen tunnin välein perusruoan lisäksi, ettei verensokerit pääse laskemaan, sillä se lisää myös pelkoja. Kuuntele musiikkia vähint. 10 min ennen nukahtamista sellaista missä on rytmi, sillä se parantaa sosiaalisuutta, puhekykyä, masennusta y.m., sillä aivosoluillakin on oma rytminsä, auttaa kahdessa vuodessa, niin silloin pystyt puhumaan puolituttujenkin kanssa. 100 mg aspiriinipilleri entero vatsaystävällinen auttaa jännitykseen ja kiihtymykseen sekä psykosomaattisiin vaivoihin, muttei niitä kannata liikaa syödä, sitten pitää hakea oikeaa apua mielenterveystoimistosta nuorelle ilmainen, lähetteen saa terkkarista, jos ei mikään muu auta. Pieni mutta kiva niksi on ennen kuin menee työpaikan kahvitauolle laittaa suuhun Fazerin Pectus tai Eucalyptuspastilli, se tekee puheliaaksi kun se nostaa verensokeria heti, sillä sinulla voi olla liian tehokas aivojen glukoosin käyttö joten aivojen puhekeskuksella ei ole energiaa, että jaksaisit olla puhelias. Sosiaaliseksi tullaan pikkuhiljaa, jos sitä ei luontaisesti ole, mutta yritä näillä nikseillä päästä alkuun. Tosiaan se puhepuoli on jotenkin lukossa se pitäisi saada aukeamaan, niin puhe tulee luonnostaan, asioita on niin paljon mistä ihminen voi puhua toisten kanssa, vaikkapa vaan säästä ja apuakin kannattaa tosiaan hakea jos mikään ei auta. Tsemppiä!

Henk koht avustajana melko vähän sos tilanteita.