Erityisesti asumisrakentamista/ asuinrakennuksia ajatellen?
Tällä hetkellä struktuurit asian ympärille
ovat lähteneet mm. ilmanvaihdon arvosta 0.4/h
tarkoittaen että asunnon ilmamäärä tulisi vaihtua 0.4 kertaa tunnissa.
Miten tuohon 0.4 arvoon on päästy? Millaiset tutkimukset ovat sen takana?
*Kun jotain asiaa määritellään tulee mieleen myös määrittelyn validiteetti. Jos halutaan esim. että ilmamassa vaihtuu 2 ja puolen tunnin välein kokonaisuudessaan; Onko kukaan toistaiseksi kyennyt todistamaan että näin tapahtuu?
Naivia, mutta vanhaa ilmamassaa tuskin voi esim. värjätä kontrollimielessä "punaisella" ja uutta sisään puhallettua "sinisellä", eikö näin ollen ilmamassan vaihtuminen perustu pelkkään teoriaan?
Kuinka vahva puolestaan on teoria ilman kiertokulusta ja millä perusteella? Jos teoria on heikko ollaan myös yhtä lähellä rikkoa lakia
määrittelyn ollessa paikkaansapitämätön?
Kiitokset asiaan perehdyttämisestä,
Tällä hetkellä struktuurit asian ympärille
ovat lähteneet mm. ilmanvaihdon arvosta 0.4/h
tarkoittaen että asunnon ilmamäärä tulisi vaihtua 0.4 kertaa tunnissa.
Miten tuohon 0.4 arvoon on päästy? Millaiset tutkimukset ovat sen takana?
*Kun jotain asiaa määritellään tulee mieleen myös määrittelyn validiteetti. Jos halutaan esim. että ilmamassa vaihtuu 2 ja puolen tunnin välein kokonaisuudessaan; Onko kukaan toistaiseksi kyennyt todistamaan että näin tapahtuu?
Naivia, mutta vanhaa ilmamassaa tuskin voi esim. värjätä kontrollimielessä "punaisella" ja uutta sisään puhallettua "sinisellä", eikö näin ollen ilmamassan vaihtuminen perustu pelkkään teoriaan?
Kuinka vahva puolestaan on teoria ilman kiertokulusta ja millä perusteella? Jos teoria on heikko ollaan myös yhtä lähellä rikkoa lakia
määrittelyn ollessa paikkaansapitämätön?
Kiitokset asiaan perehdyttämisestä,
Vastaukset 27
Vanhimmat
laaja suunnitteluohjeisto, jonka tiedän, julkaistiin v 1975, J.Gabrielsson: Rakennusten lämpötaloustutkimus, Sisäilmasto SITRA.
Tässä ilmavirrat olivat nykyistenkin määräysten mukaiset 0,35l/s/m2. Julkaisussa annettiin myös ohjearvot termiselle viihtyvyydelle ja valaistukselle.
Luultavasti tätä ennen oli käytössä teollisuuden työsuojelupuolelta olevia ohjeita.
Rakentamismääräyskokoelman D2 taidettiin julkaista 1987 ja sen laatimisessa olivat mukana myös sisäilman terveysvaikutuksiin perehtyneet terveysviranomaiset.
Sitkeä huhu kertoo, että 0,5 kertainen ilmanvaihto olisi alunperin vedetty melkein hihasta, koska perustutkimusta aiheesta 70-luvulla ei ollut olemassa. Asiaa on kuitenkin tutkittu laajasti myöhemmin, eikä suurempia rutinoita ilmanvaihdon määrästä sinänsä ole kuulunut.
Ilmahan ei tietenkään kokonaan vaihdu keran kahdessa tunnissa vaan kyseessä on jatkuva laimentamisprosessi, jossa puhdasta ilmaa sekoitetaan likaantuneeseen sisäilmaan ja siten hiukkas- ja kaasupitoisuudet pysyvät joissain ajatelluissa rajoissa.
Termiä 'vaihtuvuus kerran kahdessa tunnissa' on käytetty vain asian yksinkertaistamiseksi.
Alla malliksi erään tutkimuksen kirjallisuusviitteet:
ILMASTOINTILAITTEIDEN PUHTAUS JA PUHDISTAMINEN
Pertti Pasanen ja Pentti Kalliokoski
Kuopion yliopisto, ympäristötieteiden laitos
KIRJALLISUUTTA
Bluyssen PM (1990) Air quality evaluated by a trained panel. Ph-thesis. Technical University of Denmark. Laboratory of Heating and Air Conditioning. Kööpenhamina.
Brunekreef B. (1995) Irritative effects of indoor air pollution on the skin and mucous membranes of eyes, nose and throat. In Maroni M., Seifert B., Lindvall T. ed. Air Quality Monographs. Vol 3. Indoor air quality - A comprehensive reference book. Elsevier 1995:213-216.
Christensson B, Krantz S, (1994) Glass fibre emission from air filters. In Jansson A, Olander L, ed. Arbete och Hälsa vetenskaplig skriftserie, Arbets miljö institutet, 18:1994.
D2, Ympäristöministeriö. Suomen Rakentamismääräyskokoelma D2. Rakennusten sisäilmasto ja ilmanvaihto. Määräykset ja ohjeet 1987. Helsinki, 1987.
Enbom S. (1986) Regeneratiivisen lämmöntalteenottolaitteen epäpuhtauksien siirto. Valtion teknillinen tutkimuskeskus, Tiedotteita 639. Espoo, 1984.
Fanger PO, Lauridsen J, Bluyssen PM, Calusen G (1988) Air pollution sources in office and assembly halls, quantified by the olf unit. Energy and Buildings. 1988;12:7-19.
Finnegan M, Pickering C, Burge H (1984) The sick building syndrome: prevalence studies. British Medical Journal, 1984;289:1573-75.
Fransson JI, Ruud SH, Rosell L (1995) Rena ventilationskanaler. Sveriges Provning- och Forskningsinstitut. Energiteknik/Kemisk Analys. SP Rapport 1995:38.
Funktionskontroll av ventilationssystem. Boverkets allmänna Råd 1922:3, Fälths Tryckeri, Värnamo, 1992.
Girman J, Truter R, McCarthy J (1993) Maintaining clean HVAC systems. In: Seppänen O, Säteri J, Levin H ed. Indoor Air 1993, Workshop summaries, Indoor Air ’93, 1993:7-8.
Grant C, Hunter CA, Flannigan B, Bravery AF (1989) The moisture requirements of moulds isolated from domestic dwellings. International Biodeterioration. 1989;25:259-284.
Hagström K, Holmberg R, Lehtimäki M, Railio J, Siitonen E (1996) Hiukkassuodatuksen perusteet ja optimaalinen valinta. INVENT -teknologiaohjelma, Raportti 48, Metalliteollisuuden keskusliitto, 1996.
Halas JJ (1991a) Reflections on steam-humidified room air, part 1. Engin. Systems, Jan-Feb 98-100.
Halas JJ (1991b) Reflections on steam-humidified room air, part 2. Engin. Systems, March 72-75.
Harrison J, Pickering C, Finnegan M, Austwick P (1987) The sick building syndrome further prevalence studies and investigation of possible cause. In: Seifert B, Esdorn H, Fischer M, Rüden H, Wegner J. ed. Indoor Air ’87, Vol 2, Institute for water and soil hygiene, Berliini, 1987:487-491.
Jaakkola J, Miettinen P, Teijonsalo J, Tuomaala P, Seppänen O (1993) Palautusilman käyttö toimistorakennuksissa, työntekijöiden oireet ja aistimukset. LVIS-2000 tutkimusohjelma, Raportti 20, Espoo.
Jacob TR, Hadley JG, Bendler JR, Eastes W. (1993) Airborne glass fiber concnetrations during manufacturing operations involving glass wool insulation. American Industrial Hygiene Association Journal 1993;54:320-326.
Kjaerboe P, Strindehag O (1993) Collection of PAH in air filters. In: Seppänen O, Ilmarinen R, Jaakkola J, Kukkonen E, Säteri J, Vuorelma H, Indoor Air 93, Vol 6. Thermal environment, building technology, cleaning, Indoor Air ’93, Helsinki, 1993:503-508.
Knöppel H, Schlitt C (1995) Man-made mineral fibres. In Maroni M., Seifert B., Lindvall T. ed. Air Quality Monographs. Vol 3. Indoor air quality - A comprehensive reference book. Elsevier 1995. 104-107.
Kujanpää L, Pasanen P, Pasanen A-L, Kujanpää R, Kalliokoski P (1995) Pientalojen ilmanvaihtolaitteiden epäpuhtaudet ja niiden puhdistuksen vaikutus ilmanvaihtuvuuteen ja asukkaiden tyytyväisyyteen. Kuopion yliopiston ympäristötieteiden laitosten monistesarja 2/1995. Kuopio. 1995
Martikainen P, Asikainen A, Nevalainen A, Jantunen M, Pasanen P, Kalliokoski P (1990) Microbial growth on ventlation filter materials. In: Walkinshaw D ed. Indoor Air 1990. Vol 3. Characteristics of Indoor Air, Canada Mortage and Housing Corporation. Ottawa, Kanada, 1990:203-206.
Martiny H, Möritz M, Rüden H (1994) Deposit of bacteria and fungi in different materials of air conditioning systems. Proceedings of the 12th International Symposium on Contamination Control. The Japan Air Cleaning Assiociation. Yokohama, Japan. 1994:271-274.
McJilton CE, Reynolds SJ, Streifel AJ, Pearson RL (1990) Bacteria and indoor odour problems - three case studies. American Industrial Hygiene Association Journal, 1990;51:545-549.
Mølhave L, Thorsen M. (1991) A model for investigations of ventilation sustems as a sources for volatile organic compounds in indoor climate. Atmospheric Environment. 1991;25A:241-249.
Morey P, Shattuck DE (1989) Role of ventilation in the causation of building associated illness. Occupational Medicine, State of Art Reviews, 4;4:625-642.
Morey PR, Williams CM (1991) Is porous insulation inside a building compatible with a healthy building? In: Proceedings of Healthy Building IAQ 91. ASHRAE, Atlanta, 1991:128-135.
NADCA Standard 1992-01 (1992) Mechanical cleaning of non-porous air conveyance system components. National Air Duct Cleaners Association, USA, 1992.
National Research Council (1983) An assessment of the health risks of morpholine and dimethylaminoethanol. National Academy Press, Washington, DC.
Nielsen J, Valbjørn O, Gravesen S, Mølhave L (1990) Støv i ventilationsanlæg. SBI rapport 206, Statens byggeforskningsinstitut, Kööpenhamina, Tanska.
Pasanen P, Tuomainen A, Kalliokoski P (1997) Characterization of outdoor air particles as source of impurities in supply air. hyväksytty julkaistavaksi Air & Waste Management Association:n kokouksessa Torontossa 8-13.6. 1997.
Pasanen P, Pasanen A-L, Jantunen M (1993) Water condensation promotes fungal growth in ventilation ducts. Indoor Air, 1993;3:106-112.
Pasanen PO, Teijonsalo J, Seppänen O, Ruuskanen J, Kalliokoski P (1994) Increase in perceived odor emissions with loading of ventilation filters. Indoor Air, 1994;4:106-113.
Pasanen P (1994) Toimistorakennusten ilmanvaihtokanavien epäpuhtaudet. Kuopion yliopiston ympäristötieteiden laitosten monistesarja, 2/1994, Kuopio, 1994.
Pasanen P, Hujanen M, Kalliokoski P, Pasanen A-L, Nevalainen A, Ruuskanen J (1991) Criteria for changing ventilation filters. In: Proceedings of Healthy buildings IAQ 1991. ASHRAE, Atlanta, 1991:329-333.
Pasanen P, Pasanen A-L, Kalliokoski P, Tuomainen A (1995) Prefilters and fine filters as a source of contaminants. In: Haghighat F, ed. Indoor air quality, ventilation and energy conservation in buildings. Vol 2, Centre of building studies, Concordia University of Montreal, 1995:957-964.
Pejtersen J (1994) Forureningskilder i ventilationsanlæg. Ph-thesis. Technical University of Denmark. Laboratory of Heating and Air Conditioning. Kööpenhamina.
Pejtersen J, Bluyssen P, Kondo H, Clausen G, Fanger P (1989) Air pollution sources in ventilation system. In: Proceedings of CLIMA 2000, Yogoslav committee of heating, refrigerating and air conditioning and Union of mechanical and electrical engineers and technicians of Serbia. Belgrad, Vol 3:139-144.
Pellikka M, Tengström J, Pitkänen E, Jantunen M, Kotimaa M, Leskinen L. (1984) Ilmanvaihtolaitteet ja kiertoilma biologisten pölyjen lähteenä asuin- ja toimistotiloissa. Teknillinen Korkeakoulu, LVI-tekniikan laboratorio, Sisäilmastoprojekti Raportti C:4 (1984).
Rindel A, Hudog C, Bach E, Breum NO (1987) MMMF ceilings in kindergartens - health effect. In Seifert B ed. Indoor Air 1987. Vol. 1. 1987:590-594.
Robertson A, Burge P, Hedge A, Sims J, Gill F, Finnegan M, Pickering C, Dalton G (1985) Comparison of health problems related to work and environmental measurements in two office buildings with different ventilation systems. British Medical Journal, 291:373-376.
Rosenthal FS. (1993) Exposure assessment for airborne man-made-mineral fibres: the role of fibre dimensions. Ann. Occup. Hyg. 1993;37:395-417.
Sisäilmaston, rakennustöiden ja pintamateriaalien luokitus (1995) Sisäilmayhdistys. Espoo, 1995.
Sundell J, Andersson B, Andersson K, Lindvall T (1993) Volatile organic compounds in ventilating air in buildings at different sampling points in the buildings and their relationship with the prevalence of occupant symptoms. Indoor Air, 1993;3:82-93.
Teijonsalo J, Pasanen P, Seppänen O (1993) Filters of air supply units as sources of contaminants. In: Seppänen O, Ilmarinen R, Jaakkola J, Kukkonen E, Säteri J, Vuorelma H, Indoor Air 93, Vol 6. Thermal environment, building technology, cleaning, Indoor Air ’93, Helsinki, 1993:533-538.
Tolvanen M (1992) Äänenvaimennusmateriaaleista irtoavien kuitumaisten epäpuhtauksien määrittäminen. VVT tiedotteita 1429. VTT, Espoo, 1992.
Torkki A (1995) Tuloilmasuodattimien päästöt ja niiden vaikutus tuloilman laatuun. Diplomityö. Teknillinen Korkeakoulu, LVI-tekniikan laboratorio. Espoo.
Pidempiaikaisia terveysvaikutuksia ei ainakaan ole tutkittu. Ihminen on monien tuhansien vuosien aikana tottunut elämään paljon kosteammissa oloissa kuin nykyään asuintaloissa valitsevat.
Mielestäni ilma on aivat liian kuivaa lähes kaikissa suomalaisissa uusissa taloissa talvisin.
Nykyiset ilmanvaihtolaitteet kuivattavat ilmankosteuden alle 40 %RH. Valmistajat ovat luoneet omat suositusarvonsa tämän pohjalta kun nuo tuollaisessa koneellisessa perusilmanvaihdossa ei kosteutta pystytä korkeampana pitämään. Ihmiselle sopivampi ilmankosteus on 45..60%RH. Alhainen kosteus aiheuttaa moninkertaisen pölyn irtoamisen pinnoilta ja rasittaa keuhkorakkuloita, tuntuu esim veren makua hengittäessä, lisäksi iho kärsii ja kuivuu. Tämä muutos on tapahtunut hyvin lyhyessä ajassa ja ihminen on huono sopeutumaan
lyhytaikaisiin muutoksiin, en ihmettelisi jos muutaman kymmenen vuoden päästä todettaisiin ilmanvaihto syyksi esim joihinkin hengityssairauksiin. Ilmanvaihdon tarpeellisuutta perustellaan kuiten aina nimenomaan terveysvaikutuksilla miksei asiaa sitten tutkita tältä kannalta. Nyt vain esitetään erillaisia ilmamääriä mitä pitää vaihtua missäkin ajassa. Ja koneita ja laitteita saa myytyä helposti ihmisille erilaisten teknisten ominaisuuksien mukaan.mm hyötysuhde,takkakytkin,ajastin,hiilidioksianturi.
Valmistajille ja kuluttajille tuntuu olevan tärkämpää nimenomaan tekniikka, itse laitteen tarvetta ja toimintaa kyseenalaistamatta.
Täälläkin palstalla käydään vain väittelyä pelkästään teknisistä ominaisuuksista joita insinöörit on rustanneet, tietääkö se insinööri aina mikä on oikeasti ihmiselle hyväksi.
sanoa, että insinööri kyllä tietää.
Eikös uunilämmityksen aikana ollut yhtä kuiva ilma kuin nytkin? Onko siis näkynyt niitä hengityssairauksia, eikö ennemminkin keski-ikä ole noussut huimasti viime vuosikymmeninä. En väitä, että se olisi pelkästään ilmanvaihtokoneiden ansiota.
Turha valittaa vääristä ilmamääristä tms, jos lääkärit eivät sano millainen ilman pitää olla. Sitten kun joku sanoo, millainen sen pitää olla, me insinöörit kyllä teemme sellaisen ilman. Esim. ilman kostuttaminen ei ole mikään ongelma, onhan jo nyt kaikenlaisia kostuttimia.
Ei siis kannata osoitella niitä, jotka tekee vaan niitä, jotka ei tutki.
No, mistähän se tuo 45...60%RH lukema on repäisty. Varmaan seinästä. Siitä onkin helppo repäistä, kun se on liian kostea. Kyllähän fakta on se, että jos nykysissä muovipulloissa on 60 %:n kosteus jatkuvasti, niin tapetit tippuu ja laminaatit pullahtaa. Tästä seuraa paitsi taloudellista, niin ihan varmasti myös terveydellistä haittaa. Vai mistähän esim. tubi aikanaan sai ns. tulta alleen. Minä luulen, että osasyynä oli liian kostea ja kylmä asunto.
Kun te ekologisesti asuvat olette halunneet sisävessan ja -saunan, niin me insinöörit olemme iteroineet parhaan mahdollisen asunnon näillä ehdoilla.
Meillä talossa koneellinen ilmanvaihto systeemi ja talvisin kyllä hengitys vinkuu ja nahka kuivuu niin ettei oikein saunassa kärsi käydä. Kosteusprosenteista en tiedä mitään. Aikaisemmin asuttiin rivitalossa jossa painovoimainen ilmanvaihto eikä samanlaista ongelmaa ollut.
Nykyinen talo rakennuttu vuonna 2001 ja ilmanvaihdon säädöstä löytyy joku todistus.
-Mielestäni ilma on jne. ja nykyiset ilmanvaihtolaitteet kuivattavat jne. Miten perustelet näkökantasi? Talvisinhan ilman kosteus on kaikkialla alhainen, ellei sitä kostuteta. Ja huom. kostuksen silloin tulee olla MALTILLISTA ! Miten normaalit ilmanvaihto-laitteistot pystyvät kuivattamaan tuloilmaa, kun se ainoastaan suodatetaan ja lämmitetään? Kuvaamasi tilannetta kyseisillä laitteilla ei pystytä tekemään, edes päällään seisten. Ajatellasi asiaa, ovat menneet puurot ja vellit sekaisin.
Mitä saastuneemmaksi ilma menee, sen perustellumpaa on valita joko koneellinen ilmanvaihto tai ilmastointi.
talvisaikaan ei ole ollut eikä sen pidäkään olla ilmanvaihdon määrän peruste. Ilmanvaihdon tarkoitus on parantaa ilman laatua kaasumaisten ja kiinteiden hiukkasten osalta. Ilmaahan voidaan tarvittaessa kostuttaa.
Kostuttamisen puute yleisesti ottaen johtuu siitä, että ilman kostuttaminen tulee energiataloudellisesti kalliiksi. Esimerkiksi, jos ulkoilma on -10 C ja se lämmitetään +20 C:een , energiaa kuluu 30 kJ/kg sen sijaan jos myös kostutetaan 55 %:ksi, energiaa kuluukin n 45 kJ/kg eli 50% enemmän. Lisäksi tietenkin laite ja huoltokustannukset.
Ilmanvaihtomäärien synnystä tuli mieleen epävirallinen muistikuva, jonka mukaan asiasta päättävä työryhmä aikanaan olisi ollut suunnilleen selvillä paljonko ilman tulisi vaihtua, jotta riittävä ilman laatu saadaan ylläpidettyä aikuisille. Tämä tieto ilmeisesti saatiin työterveysviranomaisten taholta. Piti kuitenkin määritellä miten paljon ilman piti vaihtua asunnoissa, joissa on pieniä lapsia ja jouduttiin arvailemaan kuinka paljon lasten vuoksi ilmaa joudutaan lisäämään, jottei epäpuhtauksien haittavaikutukset kertaudu.
Lapsen hengittämä ilmamäärä lienee samaa suuruusluokkaa kuin aikuisenkin, mutta massa, johon haitat kertyvät, alle puolet aikuisen vastaavasta. Näin päätellen toimikunta pani jonkin kertoimen sille oikeaksi arvelemalleen aikuisen ilmanvaihtomäärälle, ilmeisesti jotain 2-4.
Toivottavasti tämän työryhmän jäsenet olisivat tilaisuudessa kommentoimaan ...
Semmoista että mikä nykyisessä ilmanvaihdossa mahtaa kuivattaa ilmaa enemmän kuin vanhanaikaiset (paino voimainen)systeemit? Meillä on ilmankosteus mittari ja täytyy sanoa että vanhaan taloon uuden koneellisen ilmanvaihdon asennuksen jälkeen ilma kuivui selvästi kuivemmaksi.
Pitää rasvata huulia päivittäin ym. ja mittari näyttää jo nyt näillä pakkasilla sitä mikä oli parinkymmenen asteen pakkasilla kuivuus.
Onko tähän jotain järki syytä olemassa?
Olisikohan sattunut käymään niin, että ilmaa tulee ja menee enempi ja pakkasilmahan on kuivaa. Rakoilevatko panelit ja lattialaudat?
siksi olisi mukava tietää,jo nyt millä perusteilla ilmanvaihto tuo lisää terveyttä
yksilölle ja kansanterveyttä kansalaisille. Lieneekö "kultainen keskitie" (nykyinen ilmanvaihtosuure)
sopiva kenellekään, vai tulisiko antaa ihmisille oikeus, kyky ja tieto määrätä omasta elämästään
kuten terveydestä,joka lieneepi kaiken roottori
(tietysti jossain raja-arvojen määrittämissä raja-arvoissa)
Voisivatko nuo raja-arvot tutkimusten ja nimenomaan käytännön yksilötasoisten kokeilujen jälkeen olla vaikkapa välillä
0.2-0.5 kertaa tunnissa?
Meneekö betoni pilalle, jos alitetaan esim. 0.4?
Minkä pilalle meno on puolestaan kalleinta meille kansalaisille?
Mitä mieltä?
Ei koneellinem ilmanvaihto kuivata ilmaa, sitä vaan sattuu liikkumaan teillä enemmän kuin "perinteisessä" jolloin kuivaa talvi-ilmaa tulee enemmän sisään. Laita konetta pienemmälle jos siltä tuntuu.
Pieni detalji. Kun nykyään on muotia korkeat olohuoneet, niin ei ole mitenkään perusteltua että kaikki kuutiot olohuoneesta lasketaan vaihdon piiriin tuolla 0,5-kertoimella.
Minusta meillä on huoneita varten neliömitoituskin käytettävissä. Tai niin, että yhden hengen huoneeseen valitaan 7, kahden hengen huoneeseen 12-16, olohuoneeseen jotain neliötä kohti. Siis tuloja. Lisätään muutama litra ja jaetaan poistoihin nuo litrat.
Talon kokonaiskuutioihin tuollaisella mitoituksella ei tule 0,5-kertaista, mutta siellä missä ilmaa tai poistuvaa tarvitaan sitä riittää. Juttu on jotenkin hatara minusta.
Ja yksi asia on vielä keksimättä ilman vaihtamisessa. Ja se on kosteuden mukaan hiukan avautuva poistoventtiili. Mieluimmin omavoimaisesti.
nuo arvot ilmanvaihtokertoimelle on enemmän tai vähemmän määritelty tyyliin keskivertotarve hihasta repäisty varmuusvara... Kertoimenhan sinänsä tulee sopia niin syrjäyttävään, sekoittavaan ilmanvaihtoon, eri tuloilman lämpötiloille, eri huonemalleihin, eri radon yms epäpuhtauspitoisuuksiin jne... Siinämielessä olet oikeilla jäljillä, ettei ilmanvaihtokerroin ole missään riippuvuussuhteessa todelliseen tarpeeseen yksittäistapauksessa. Mutta jos mitoitettaisiin IV aina tarpeen mukaan, niin mitäs jos OK talossa asuu mitoitushetkellä 2hlö ja tilalle muuttaa 4 koira? Kuka tekee muutokset? Kuka kontrolloi...? Siinä mielessä lienee kerroin aika lähellä kultaista keskitietä.
Ilmanvaihtuvuutta huoneessa voidaan helposti mittailla. Käytetyimpia menetelmiä lienee merkkiaineen käyttö. Eli merkkiaineella merkataan, joko tulokanavassa virtaavaa tai huoneessa olevaa ilmaa, ja sitä mitataan vastaavasti esim. poistoilmakanavasta. Mittaustulosten ja huoneen geometrian perusteella voidaan määritellä sitten loput tuntemattomat suureet... Helppoo ja kivvoo... ;)
Ilmanvaihdon mittaukset määrättiin pakollisiksi
omakotitaloihin edellisen laman aikana jotta saatiin LVI-miehille töitä. Mittaukset ovat kuitenkin oikeastaan pelkkää rahastusta sillä ilmanvaihtolaitteiston ilmamääriä ei pystytä mittaamaan tarkasti muuta kuin laboratorio-oloissa. Ilmanvirtaus on noissa kanavissa täysin turbulenttista eikä sitä voi mitata tarkasti oikeen millään mittalaitteella. Mittaustuloksista pitäisi aina antaa epävarmuus ja suurin osa mittaajista ei edes tiedä mikä epävarmuus on. Omakotitalon mittauksissa tyypillinen epävarmuus on luokkaa ± 20%. Ihmettelen vaan mitä merkitystä
on tällaisilla mittauksilla. Jotkut rakennustarkastajatkin ovat ihmetelleet miten mittaustodistuksissa on aina tavoitellut ja mitattut ilmamäärät samat. Käytännössä tuskin mahdollista. VTT on tehnyt tutkimusta näistä mittausmenetelmistä ja tulosten mukaan epävarmuudet ovat todella suuria.
Monella varmasti ilmanvaihto tuntuu oikealta ja hyvältä korvien välissä kun on nuo paperit ja pöytäkirjat mutta mitä on todellisuus?
tarkasti ei ole oleellista merkitystä, kunhan saadaan suuruusluokka kohdalleen. Jos saadaan ilmavirrat sinne 20% sisään, asia on OK.
Turbulenttisuus ei sinänsä estä tarkkaa mittausta pikemminkin päin vastoin, sillä riittävä nopeus on edellytys tarkalle ilmavirran mittaamiselle ja tällöin virtaus on aina turbulenttista.
Pääte-elinten paine-eromittauksilla saadaan melko luotettavat arvot johtuen siitä, että painehäviö on verrannollinen nopeuden neliöön.
En oikein ymmärrä, miten mittaus huonontaisi tilannetta, sillä miten säätää jos ei mitata? Toisaalta ei kai parempi tilanne voi olla se, että säädöt ja mittaukset jätetään suorittamatta.
Mittaukset pakollisiksi, että miehille töitä, Oletkohan aivan terve? Asiaa oli pohdittu ja väännetty ties kuinka kauan.
Kyllä nykyvehkeillä ja miksei entisilläkin päästään mittaamaan "oikeita laboratorio tuloksia" Tosin laitteet täytyy kalibroida tietyin välajoin. Oman osansa on perjaamissasi lvi-miehissäkin, toiset tuppaavat menemään siitä missä on aita matalin. Mistäköhän heitit mittauksen "epävarmuus" lukeman 20%? Hatusta vai mistä?
Itsekkin olen ihmetellyt, jos suunnitellut ja mitatut arvot ovat samoja, toisinaan on mitettu "ravintolan pöydässä" toisinaan ovat olleet jopa tosia, varmaankin johtuen loistavasta suunnittelusta ja suunnittelijasta, jonka käsiä ei ole liikaa sidottu halutun lopputuloksen saamiseksi.
Anteeksi maalaisuuteni, mutta millä perusteella esität ettei turbulenttista virtausta voida mitata? Kyseisillä virtauksilla on lähinnä erona vain erilainen nopeusjakauma.
Ilmeisesti tarkoitit kuitenkin ettei IV-kanavissa koskaan muodostu täysin kehittynyttä nopeusjakaumaa. Kehittymätöntä nopeusjakaumaa on todellakin lähes mahdotonta mitata järkevästi. Käytännössä siis mittausepätarkkuus on mainitsemasi 20%.
Mutta onko tämä riittävä tarkkuus? No, rakennusmääräyskokoelman mukaan ±20% on hyväksyttävissä huonekohtaisesti. On järjen köyhyyttä, jos ei ymmärretä pyytää järjestelmä kohtaista tarkkuutta, joka D2 mukaan on ±10%. Tämä mittaustuloksen tarkkuus on saavutettavissa melko helposti esim. 5-piste mittauksella pitot-putkella kanavasta. Ja tämä mittauspaikka tulisi jo suunnittelijan ottaa huomioon suunntiluvaiheessa. Vain näin saavutetaan luotettavampi kuva koko järjestelmän aiheuttamasta painesuhteesta rakennukseen.
Kun mitataan painetta esim. poistoilmaventtiilistä, on sen perusteella helppo kääntää venttiili asentoon, jossa siitä mittarinmukaan menee tasan vaadittu ilmamäärä. Ei ole mikään rikos sitä tasan kirjoittaa vastaavaksi, mutta alalle on myös pesiytynyt joukko Shellin kahviossa pöytäkirjojaan täytteleviä "rautaisia ammattilaisia". Siispä suosittelen käyttämään alalla tunnettuja ammattilaisa, joilla on luotettava maine. Halvalla ei saa hyvää... Mutta jos epäilyttää, mikä estää tekemästä tarkastusmittausta? Pätee jälleen vanha sananlasku tulokseen: "Luottamus hyvä, kontrolli paras." Vaikka mittari näyttää tasan samaa lukemaa, niin kyllä kaikki tietää että se tarkkuus on silti 5-20% luokka, ei siihen tarvitse mitään virherajoja ruveta määritteleen.
No mikä on mittausten perimmäinen syy on? Varmistaa, että järjestelmä toimii suunnitelman mukaisesti. Ei olisi ensimmäinen kerta, että tulo- ja poistokanava olisi mennyt jossain ristiin, tai kanavaan olisi unohtunut kanavan suojatulppa....
Tiivistelmä: Kyllä oikein suoritettuna IV-järjestelmän tasapainotus antaa riittävän selkeän kuvan järjestelmän tarkoituksenmukaisesta toiminnasta!
Suositellaan että asunnoissa olisi 5-10% alipaine.
Jos epävarmuus suuri niin ei voi tietää onko vai eikö. Yksittäinen venttiili on kyllä mahdollista mitata ± 5% epävarmuudella, mutta kokonaisepävarmuus koko asunnon kaikista venttiileistä nousee kyllä helposti tuonne ± 20 % paikkeille. Miksi mittaajat eivät koskaan esitä epävarmuutta? Eivät ilmeisesti ymmärrä/osaa asiaa.
Arvot todistuksessa eivät todellakaan ole totuus asiasta. Olisi mielenkiintoista nähdä vertailumittauksia jostakin ilmanvaihdosta jonka useampi mittaaja suorittaisi. Tulisi todennäköisesti valtavia eroja. Harmittaa vain maksaa tuollaisista mittauksista jotka ovat vain sinnepäin.
sitä mittausta tarvitaan muualle kuin säätöön.
On melko epäoleellista ilmavirtojen "tarkka" arvo virheanalyyseineen, tärkeintä on saada laitos tasapainoon siten, että rakennuksessa on lievä alipaine. Alipaine riippuu taas mm rakennuksen tiiviydestä.
Ilmavirtojen mittaaminen on sen verran vaikea homma, että tarkka mittaus ei ole järkevää, onhan ilmavirta riippuvainen aina myös ilman lämpötilasta ja kosteudesta. Nämä vaikuttavat myös moniin mittalaitteisiin. Jos laboratoriossa päästään +/- 5% tarkkuuteen, on turha vaatia samaa kentällä tai sitten se maksaa älyttömästi, silllä kenttälaitteilla ei moisiin tarkkuuksiin päästä.
Aivan lyhyesti virhetekijöitä mittauksessa ovat lukuvirheet, mittarin kalibrointivirheet, mittarin systeemivirheet, mitttauksen menetelmävirheet, kanaviston vuodot, lämpö ja kosteusolosuhteet, mittaelimen (esim poistoventtiilin) valmistustoleranssit, mittaelimen käyrästövirheet ja niiden lukuvirheet, kojeen suodattimen likaisuusaste etc.
Revi siittä sitten analyysiä ...
Kannattaa siis keskittyä siihen, että säätö on kohdallaan erityisesti painesuhteiden osalta.
Tuohon 5-10% alipaine -asiaan. Tuollaista alipainetta ei tietenkään ole eikä sitä voi suositella vaan ilmaisu tarkoittaa sitä että poistoilma on tuloilmaa tuon verran suurempi.
Alipaineen varmistaminen on tietenkin oleellisin asia säädössä.
tuossa luettelit juuri syitä minkä vuoksi ei voi olla varma että se säätö on kohdallaan
niitä syitä, minkä takia kannattaa käyttää tervettä järkeä näissä(kin) hommissa, eikä lähteä ,,, n***imaan.
Joo kyllä kaikkien kannattaa käyttää tervettä järkeä siitä mistä maksaa. Miksi maksaa tavarasta jota ei oikein varmasti tiedä mitä se sitten on.
Olisi todella hyvä jos joku puolueeton taho järjestäisi vertailumittauksen eri mittaajien kesken.
Kahviossa täyteltyyn pöytäkirjaan on Tahvokin tutustunut. Sen mukaan kaikisaa talon 94:ssä asunnossa olivat lämmöt 21-23C. Tosiasiassa lähimpänä lämmönjakohuonetta olevissa asunnoissa oli 25C patterit kylminä kovallakin pakkasella, sillä asunnot lämpisivät ohikulkevista pystyputkista ja kauimpana olevissa 18 termostaattiventtiilit täysin avoinna.
Tahvo kolmantena isännöitsijänä sai potkut hallituksen puheenjohtajalta tämän väittäessä lämmityksen olevan kunnossa, koska hänellä oli mustaa valkoisella luottaessaan saamaansa pöytäkirjaan!
Poikkeaa hieman keskustelunaiheesta, mutta on tosiasiaa vuodelta 1978.
Tahvo
... minulle asia ei ole epämääräinen, enkä maksa mistään.
Tuollaiset vertailumittausvaatimukset kuulostavat enemmän vi**lulta kuin perustelluilta, kyseessä on koulutuksen saaneet ammatti-ihmiset.
Ilmeisesti asia on niin vaikea, että sitä on kaikkien vaikea ymmärtää, kaikki asiat kun eivät olekaan aivan eksakteja.
Kannattaa verrata vaikka lääkäreihin, usein heillä ei ole aaavistustakaan, mistä on kysymys, vaikka on perusteellinen koulutus takana. Ja jos on aavistus se voidaan ilmaista vain sanalla "todennäköisesti".
Miten muuten parturissa tiedät, että parturisi leikkaa tukkasi täsmälleen oikeaan mittaan?
Ja mikä on virhemarginaali?
Ei ne vertailumittaukset mitään vtuilua olisi, selkenisi tämä asia tavallisille kuluttajillekin minkälaista touhuilua tämä homma on. Vertaillaanhan niitä autohuoltojakin tämän tästä autolehdissä. Tavalliselle kuluttajalle tämä asia on helppo nehän juuri uskoo kirkkain silmin sitä pöytäkirjaa. Ehkä todelliset ammattilaiset ovat vertailumittauksia vastaan juuri
sen takia että ymmärtävät mitä tuloksista tulee.
Mittaukset ovat pakollisia nykyään ja tukan leikkaus muuten vapaaehtoista.
sillä en ole asiassa mikään osapuoli. Enkä muuten pelkäisi vaikka olisinkin, millä seikalla myöskään ei ole mitään tekemistä itse asian kanssa.