Tällä palstalla on selvästi havaittavissa se, että Keskustaa ja sen politiikkaa vastustavia ja kritisoivia mielipiteitä esitetään runsaasti. Keskusta ja sen politiikka herättää ihmisissä paljon enemmän kiinnostusta kuin muiden puolueiden politiikka. Mistä tämä vastustaminen ja kritiikki sitten mahtaa johtua?
Ensimmäisenä selityksenä tälle ilmiön tarjoan jälleen kerran Keskustan politiikan pääsisältöä. Käsi käy vikkelään - toisten taskuilla. Keskusta on harjoittanut voimallisesti tätä taloudellisesti menestyvää Suomea syrjivää edunvalvontapolitiikkaa sotien jälkeen. Keskusta on ollut NL:n hajoamiseen saakka hallituspuolueena melkein koko ajan. Puolueen keinoja kaihtamattomat valtapoliittiset pyrkimykset ovat olleet silmiinpistäviä. Maksajat ovat aika päiviä sitten kyllästyneet tähän jatkuvaan rohmuamiseen. Tässä on perussyy ja vastaus esittämälleni kysymykselle.
Muitakin syitä on olemassa, mutta monet niistä kytkeytyvät tähän käsi aina toisten taskussa -politiikkaan. Erityisesti politiikan keinovalikoima on ollut monasti härskiä, parlamentarismin pelisääntöjä rikkovaa sekä kansanvallan vastaisien lehmänkauppojen yms. harrastamista. Tämäntyppisen politiikan kuuluisimpia arkkitehteja ovat olleet Urho Kekkonen, Arvo Korsimo ja Paavo Väyrynen. Tällainen politiikan tekotapa voi sopia Etelä-Eurooppalaisen temperamentille, mutta Suomessa on pyritty pitämään rehtiyttä ja rehellisen pelin sääntöjä kunniassa. Keskustan ohella kommunistit ovat pyrkineet valtaan lähes kaikin mahdollisin keinoin. Kommunisteille väkivaltainenkin valtaan pääsy on sallittu keino, keskustalainen on tyytynyt vain aika ajoin uhkaamaan väkivallan mahdollisuudella (=vieraan vallan puuttumisella).
Keinoja kaihtamattoman edunvalvonnan ohella huomattava osa väestöstä vierastaa Keskustan konservatiivisia, osin patavanhoillisia arvoja. Tällainen erilaisuuden vieroksunta ja suvaitsemattomuus moniarvoisuutta kohtaan on ollut hyvin silmiinpistävää Keskustan voimakkaimmilla kannatusalueilla.
Tälläkin palstalla näkee tämän tästä heittoja, jotka koskevat ihmisten välisen seksuaalisuuden ja parisuhteen vähemmistömuotoja. Keskustan homofobia lähentelee jo vainoharhaisuutta. Toki puolueessa on myös suvaitsevaisuutta tässä suhteessa. Tasa-arvoa ja humaania oikeudenmukaisuutta ovat pyrkineet edistämään tässä asiassa mm. Anneli Jäätteenmäki, Mari Kiviniemi, Paula Lehtomäki, Tanja Karpela ja puoluejohtaja Matti Vanhanen. Vastaansa he ovat saaneet kuitenkin hyvin ahdasmielisen ja suorastaan arvofasistisen fundamentalistijoukkion. Heidän asenteensa kanssaihmiseen ei juurikaan näytä eroavan esim. kiihkomuslimien vastaavasta käyttäytymisestä erilaisuutta kohtaan.
Keskustan aropohjan taustana on monasti uskonnollinen arvomaailma ja sen tiukkapipoiset tulkinnat eri asioista. Puoluessa onkin vahvasti edustettuna esim. vanhoillislestadiolainen liike. Moniarvoisuuden hyväksyvä moderni ihminen kavahtaa tällaista ahdasmielisyyttä ja pakenee mielellään pois kaikesta, mikä sitä edustaa. Viime presidentinvaalissa tämä seikka nousi suorastaan vaalit ratkaisevaksi tekijäksi, kun toinen pääehdokas Esko Aho ja hänen tukiryhmänsä alkoi painottaa näitä vanhoillisia arvoja tavalla, joka sai ns. City-kokoomuslaisetkin hiiltymään.
Onko siis mikään ihme, että Keskusta ja sen politiikka herättää intohimoja, koska politiikassa on piirteitä, jotka vahvasti erottavat suomalaisia toisistaan, jakavat kahteen leiriin. Toisessa leirissä korostetaan suvaitsevaisuutta ja moniarvoisuutta sekä taloudellisten mahdollisuuksien lisäämistä osin yli puoluerajojen. Toista edustaa Keskusta ja Kristillisdemokraatit. Taloudellista taustatukea se saa Vasemmistoliiton politiikasta.
Itse näen näiden perussyiden ohella vielä syvemmän Suomen etua heikentäneen tekijän, minkä vuoksi Keskustan politiikkaa tulee ennen muuta vastustaa. Keskustan edunvalvontapolitiikka kiinnittää huomiota ensisijaisesti maan sisäiseen tulonjakoon. Se ei pyri ensimmäisenä valjastamaan Suomea kilpailukykyiseksi, vaan on pitänyt tiukasti kiinni taloudellisesti hyvin kannattamattomista alueellisista ja elinkeinopoliittiista rakenteista. Tällainen tehottomuuden suosiminen on nakertanut koko Suomen elintasoa ja etua.
Oli lähellä, ettei Keskusta kaatanut koko EU-sopimusta. Ellei Keskustaa olisi päästetty yksin päättämään maataslouspolitiikan sopimuskohdista, näin olisi varmasti käynytkin. Koko maan etu olisi siis tässä tapauksessa uhrattu maatalouden eduille. Tämä on pöyristyttävää nurkkakuntaisuutta ja itsekästä omien etujen vaalimista. Kaikkien muiden puolueiden edustajat tarkastelivat EU-kysymystä siltä pohjalta, onko se Suomen tulevaisuuden kannalta edullista. Keskusta tarkasteli asiaa vain siltä kantilta, onko se maatalouden ja Kepulandian etujen kannalta edullista.
Ensimmäisenä selityksenä tälle ilmiön tarjoan jälleen kerran Keskustan politiikan pääsisältöä. Käsi käy vikkelään - toisten taskuilla. Keskusta on harjoittanut voimallisesti tätä taloudellisesti menestyvää Suomea syrjivää edunvalvontapolitiikkaa sotien jälkeen. Keskusta on ollut NL:n hajoamiseen saakka hallituspuolueena melkein koko ajan. Puolueen keinoja kaihtamattomat valtapoliittiset pyrkimykset ovat olleet silmiinpistäviä. Maksajat ovat aika päiviä sitten kyllästyneet tähän jatkuvaan rohmuamiseen. Tässä on perussyy ja vastaus esittämälleni kysymykselle.
Muitakin syitä on olemassa, mutta monet niistä kytkeytyvät tähän käsi aina toisten taskussa -politiikkaan. Erityisesti politiikan keinovalikoima on ollut monasti härskiä, parlamentarismin pelisääntöjä rikkovaa sekä kansanvallan vastaisien lehmänkauppojen yms. harrastamista. Tämäntyppisen politiikan kuuluisimpia arkkitehteja ovat olleet Urho Kekkonen, Arvo Korsimo ja Paavo Väyrynen. Tällainen politiikan tekotapa voi sopia Etelä-Eurooppalaisen temperamentille, mutta Suomessa on pyritty pitämään rehtiyttä ja rehellisen pelin sääntöjä kunniassa. Keskustan ohella kommunistit ovat pyrkineet valtaan lähes kaikin mahdollisin keinoin. Kommunisteille väkivaltainenkin valtaan pääsy on sallittu keino, keskustalainen on tyytynyt vain aika ajoin uhkaamaan väkivallan mahdollisuudella (=vieraan vallan puuttumisella).
Keinoja kaihtamattoman edunvalvonnan ohella huomattava osa väestöstä vierastaa Keskustan konservatiivisia, osin patavanhoillisia arvoja. Tällainen erilaisuuden vieroksunta ja suvaitsemattomuus moniarvoisuutta kohtaan on ollut hyvin silmiinpistävää Keskustan voimakkaimmilla kannatusalueilla.
Tälläkin palstalla näkee tämän tästä heittoja, jotka koskevat ihmisten välisen seksuaalisuuden ja parisuhteen vähemmistömuotoja. Keskustan homofobia lähentelee jo vainoharhaisuutta. Toki puolueessa on myös suvaitsevaisuutta tässä suhteessa. Tasa-arvoa ja humaania oikeudenmukaisuutta ovat pyrkineet edistämään tässä asiassa mm. Anneli Jäätteenmäki, Mari Kiviniemi, Paula Lehtomäki, Tanja Karpela ja puoluejohtaja Matti Vanhanen. Vastaansa he ovat saaneet kuitenkin hyvin ahdasmielisen ja suorastaan arvofasistisen fundamentalistijoukkion. Heidän asenteensa kanssaihmiseen ei juurikaan näytä eroavan esim. kiihkomuslimien vastaavasta käyttäytymisestä erilaisuutta kohtaan.
Keskustan aropohjan taustana on monasti uskonnollinen arvomaailma ja sen tiukkapipoiset tulkinnat eri asioista. Puoluessa onkin vahvasti edustettuna esim. vanhoillislestadiolainen liike. Moniarvoisuuden hyväksyvä moderni ihminen kavahtaa tällaista ahdasmielisyyttä ja pakenee mielellään pois kaikesta, mikä sitä edustaa. Viime presidentinvaalissa tämä seikka nousi suorastaan vaalit ratkaisevaksi tekijäksi, kun toinen pääehdokas Esko Aho ja hänen tukiryhmänsä alkoi painottaa näitä vanhoillisia arvoja tavalla, joka sai ns. City-kokoomuslaisetkin hiiltymään.
Onko siis mikään ihme, että Keskusta ja sen politiikka herättää intohimoja, koska politiikassa on piirteitä, jotka vahvasti erottavat suomalaisia toisistaan, jakavat kahteen leiriin. Toisessa leirissä korostetaan suvaitsevaisuutta ja moniarvoisuutta sekä taloudellisten mahdollisuuksien lisäämistä osin yli puoluerajojen. Toista edustaa Keskusta ja Kristillisdemokraatit. Taloudellista taustatukea se saa Vasemmistoliiton politiikasta.
Itse näen näiden perussyiden ohella vielä syvemmän Suomen etua heikentäneen tekijän, minkä vuoksi Keskustan politiikkaa tulee ennen muuta vastustaa. Keskustan edunvalvontapolitiikka kiinnittää huomiota ensisijaisesti maan sisäiseen tulonjakoon. Se ei pyri ensimmäisenä valjastamaan Suomea kilpailukykyiseksi, vaan on pitänyt tiukasti kiinni taloudellisesti hyvin kannattamattomista alueellisista ja elinkeinopoliittiista rakenteista. Tällainen tehottomuuden suosiminen on nakertanut koko Suomen elintasoa ja etua.
Oli lähellä, ettei Keskusta kaatanut koko EU-sopimusta. Ellei Keskustaa olisi päästetty yksin päättämään maataslouspolitiikan sopimuskohdista, näin olisi varmasti käynytkin. Koko maan etu olisi siis tässä tapauksessa uhrattu maatalouden eduille. Tämä on pöyristyttävää nurkkakuntaisuutta ja itsekästä omien etujen vaalimista. Kaikkien muiden puolueiden edustajat tarkastelivat EU-kysymystä siltä pohjalta, onko se Suomen tulevaisuuden kannalta edullista. Keskusta tarkasteli asiaa vain siltä kantilta, onko se maatalouden ja Kepulandian etujen kannalta edullista.
Vastaukset 45
Vanhimmat
.
Kollektiivinen sosialismus vihaa yksilökeskeistä
vapaata yhteiskuntamallia.
************************************************
Avausteksti ei kaipaa selittelyjä eikä perusteltua opponeerausta, koska se perustuu kirjoittajan vasemmistolaisen utopistisen maailmankuvan kivijalalle. Sellaisen tyhjän utopian päälle rakentuvaan paikkaan ei debateilla eikä muutoinkaan mitään rakenneta, saatikka 1800 –luvun Marxistisia luutuneita ismejä mihinkään suuntaan muuteta.
Stalinistien käsitys maailmasta, valtiosta ja lähimmäisistä tuottaa "M-pankkeja", jonka edustamalle ajattelulle on länsimäisen koti-uskonto-isänmaa perusteinen yhteiskunta on vieras ilmiö. Heille tämäntyyppisen yhteiskuntajärjestyksen rakentaminen ja tasapuolisesti kehittyvä yhteisö on tuntematon mahdoton tavoite, koska sen sisällöstä ei määrää Hakaniemen tyyppinen keskusvalta.
Keskustalainen yhteiskunta rakentuu terveelle
perustalle
***********************************************
Keskustalaisen yhteiskunnan rakenne perustuu terveelle pohjalle, jossa yksilön kunnioittaminen, perhekeskeisten yhteisöjen ja tasa-arvoisen elämän mallin mukaisen, vapaalle yrittäjyydelle rakentuva yhteiskunta tuottaa laadukkaimman tuloksen. Terve perusta tuottaa tervettä kasvua.
Sosialismus = Viha-kauna-kateus on tuottaa
yhteiskunalle heikon perustan
*********************************************
Linjan avaajan maailmankatsomuksen mukainen systeemi erottuu muista aggressiivisena kaunaliikkeenä, jossa systeemin käyttövoimana toimii "veetutus", kateus ja eripura, ja jossa keskusorganisaationa toimii kaikesta määräävä kollektiivinen sosialismus. Meillä tuota kollektiivia edustaa "Hakaniemi" jota sirppiliiterin Taikinan-Annen ja SKP:n Yrjö Hakasen toverit hyvin täydentävät.
Myöskin Vihreän liikkeen ytimessä edelleen piileksivät ”arbuusiliikkeen toverit”, päältä kovan vihreät mutta sisällöltään verisen kommarinpunaiset tunnetut vanhat stalinistit..: tunnetuimpia heistä mainitakseni mm. Satu Hassi, Heidi Hautala, Pekka Haavisto, Ville Komsi-, tukevat edelleenkin yhden keskusvallan, Hakaniemen sosialismuksen yhteiskuntamallia.
Edellä mainittua joukkioita ei Keskustan toteuttama yhteiskuntamalli laajemmin viehätä. Mittavasta ja paikka paikoin järjettömiin mittasuhteisiin kasvaneesta vastustuksesta huolimatta saa Keskustan toteuttama malli vääjämättä yhä lisää valtaa ja elintilaa maassamme.
Tyhjienkin tynnyreittenkin lienee pakko jo myöntää, että Keskustan malli tuottaa kansalaisille varmuutta ja turvallisuutta toimivassa yhteiskunnassa, jonka johdoista perusteeton Keskuspuoleen haukkuminen ei ole kovinkaan järkevää
Seppo Hietanen
”kerimäki st”
CITY-Keskusta
*********************
.
Kirjoitukseesi ei ole aihetta useiltakaan kohdin vastata, koska sen pohjana täysin kuviteltu olettamus. Keskustan vastustamisen ydin ei suinkaan ole missään sosialismissa tai Hakaniemessä. Itse asiassa juuri Hakaniemessä on ymmärretty Keskustan tavoitteita, liiankin kanssa.
Keskustan pahin vastustaja, jos sellainen halutaan etsiä, on moderni liberaalilta taloudelliselta ja arvopohjalta voimansa hakeva yhteiskuntamalli. Oman kirjoitukseni ydinalueet (havainnot sisäänpäin lämpiävän talouden suosimisesta, arvokonservatismista ja edunvalvonnasta) sijoittuvat tälle pohjalle. Sisäsiittoisen politiikan kulta-aikaa oli 1970-luku, jolloin Suomi sulkeutui muulta maailmalta ja harjoitti tulonjakopolitiikkaa. Siihen nähden uusia ja vastakkaisia painotuksia ovat esittäneet nimeomaan liberalistit, eivät sosialismiin taipuvaiset. Jyrkintä linjaa tässä suhteessa edusti Penttilän johtama NuSu.
Hyvin tyypillistä on se, että Keskustaa ovat viime aikoina voimakkaimmin kritisoineet sellaiset henkilöt kuin Aatos Erkko ja Jere Lahti. Ei näitä henkilöitä voi pahalla tahdollakaan pitää minään Hakaniemestä johdettuina vasemmistolaisina.
Keskustan tulevaisuus häämöttää entistä synkempänä minun ennusteissani. Markkinatalouden paine johtaa vähän pitemmällä aikavälillä järkevämpään alueelliseen tasapainoon. Kepulandiaan jää jäljelle siinä tilanteessa omien mahdollisuuksiensa heikentymisestä katkeroitunut maatalousväestö, joka radikalisoituu mielipiteissään. Toinen jäljelle jäävä ryhmä on kiihkouskovaisten muodostama konservatismi. Pakoon päässeet assimiloituvat uuden ympäristön arvopohjaan. Tämä kehitystrendi tarkoittaa sitä, että Keskustan on entistä vaikeampi nousta yleispuolueeksi. Käy todennäköisesti niin kuin Ruotsissa ja Keskustasta tulee Kristillisdemokraattien kokoinen ja sen kanssa kilpialeva konservatiivis-vasemmistolainen puolue.
Keskustan politiikka ei ole luonut varmuutta ja turvallisuutta. Päinvastoin maatalousyrittäjien keskuudessa on ollut jatkuvaa kiehuntaa ja epävarmuutta, kun toiminta on järjestetty Keskustan antamille katteettomille lupauksille ja toiveille. Nyt maatalousväen omassakin piirissä on alettu havaita, missä se sylttytehdas oikein on, kun sekä Esa Härmälä että Juha Korkeaja ovat kohdanneet voimakasta kritiikkiä.
Jotenkin tyypillistä on se, että nimimerkki City-Keskustakin korostaa Keskustan arvomaailmassa kliseisiä myyttejä kuten koti, uskonto ja isänmaa -ajatusta kertomatta tarkemmin, mitä nämä myytit käytännössä tarkoittavat. Yhtäältä puhutaan yksilöllisiten arvojen kunnioittamisesta, mutta jo heti samaan hengenvetoon todetaan, että yhteiskunnan tulee perustua perhekeskeisyydelle. Keskusta korostaa myös mieluusti yrittäjyyttä, mutta välttää visusti puhumasta tässä yhteydessä markkinaehtoisesta yrittäjyydestä. Jokainen voi arvata syyn, miksi näin on.
On kuitenkin myönteistä, että City-Keskustakin on vihdoin alkanut puhua myös hiukan Keskustasta ja se harjoittamasta politiikasta. Jo pelkästään sen vuoksi hänelle voi jotakin myös vastata, vaikkei hän muiden omista poikkeavia mielipiteitä minään debattina kunnioitakaan. Tämä on juuri eräs piirre Keskusta, joka on vanhaan valtaperua. Muita ja muiden mielipiteitä ylenkatsotaan. Tämä on ollut lyhytnäköistä, sillä nyt eletään ajassa, jolloin Keskustan politiikastakin uskalletaan sanoa totuuksia ilman, että pitäisi pelätä tulevansa leimatuksi neuvostovastaiseksi.
Teet hyvän huomion juuri siinä, että keskustan pahin vastustaja on liberalismi eikä vasemmisto.
Keskustaa ja vasemmistoahan yhdistää juuri e, että molemmat kannattajineen kammoavat sitä "epävarmuutta", joka syntyy liberaalien kannattamasta yksilön ja yrittämisen vapaudesta.
Tässä mielessä keskusta toimii käytännössä vahvasti yksityisen yrittämisen ja pk-yrittäjien toimintavapauksia vastaan, vaikka se puheissaan aivan toista väittää. Kuinka voisi olla muuten selitettävissä, että Vanhasen johtama keskusta toteuttaa täysin SAK:laista työmarkkinapolitiikkaa?
Viime vuosina keskustan kannatus on ollut keskimäärin korkeammalla kuin koskaan. Vain joissain yksittäisissä vaaleissa 30 ja 60 luvulla on ylletty suurin piirtein samaan tasoon.
Keskusta on ainoa uskottava vaihtoehto. Muut ovat enemmän tai vähemmän pinnallisia/yksisilmäisiä.
Lisäksi: keskusta on AITOSUOMALAINEN, muut isot enemmän tai vähemmän säälittäviä kopioita muista eur. vastaavista.
...
...
Samat luonnevikaiset tyypit ovat keskustavastaisten kirjoituksien takana. Tosi sairaita tyyppejä.
Vanhoillislestadiolaisten suuri osuus Keskustan kannattajakunnassa?
Jotenkin tuntuu, että tuosta yhteydestä kepulaiset haluavat vaieta, olenko väärässä?
Kummanko viestin luulet olevan uskottavamman ajattelevan ihmisen silmissä, Mielipidepankin vai omasi? Mietipä sitä! Ja jos päädyt omaasi - mitä et kuitenkaan kehdanne tehdä - niin perustele edes se, kun et mitenkään perustele tuossa viestissäsi esittämääsi möläystä.
Keskustaa vastutetaan koska se on toinen maamme jäljellä olevista vasemmistopuolueista.
Se toinen on Suvi-Annen joukko, joka kylläkin monissa asioissa on jopa oikeistolaisempi kuin kepu.
Vihreillä on aika lailla taipumusta vasemmistolaisuuteen, mutta käytännön politiikassa heidän toimensa ovat hyvinkin oikeistolaisia, joten he lienevät käytännön keskustavoima
Oikealla meillä on sitten demarit työntekijäpuolella ja kokoomus yleisporvaripuolueena.
Maassamme on tunnetusti vastustettu vasemmistoa sodanjälkeistä YYA kautta lukuunottamatta, silloinhan Kekkosen johdolla maamme liukui käytännössä Neuvostoliiton valvontaan ja puolueista varsinkin Kepua ja SKP:tä johdettiin Kremlistä.
Kansa muistaa tämän ja siksi kepua edelleenkin vastustetaan
Noin se juuri on. Ihmetyttää vain, että joku Kerimäki näkyy olevan mielestään niin oikeistolaista ja keskustalaista samanaikaisesti - mahdoton yhtälö, mutta Hietaselle kaikki mahdollista harhoissaan.
Sekin ihmetyttää, että useimmille kepulaisille täällä SDP näkyy olevan pahin vihollinen, ja se on kuitenkin heidän hallituskumppaninsa, kovin haluttu sellainen! Oiva Härkönen tosin kehuu vasemmistodemareita, mutta demareiden valtavirta on hänelle liian oikeistolaista, koklippejä. Timo Ristimäelle, kepulainen hänkin on, vasemmistodemaritkin ovat Erkki Tuomiojaa lukuunottamatta liian oikeistolaisia, ja niinpä hän mielellään siteereileekin Esko Seppästä ja hänestäkin vasemmalla olevia suomalaisia ja ulkomaisia "ajattelijoita", joiden viisauksiin hän usein nojaa myös omilla mielipiteillään.
Kirjoitat rajusti ja hyvin ykeipuolisesti, mutta mielestäni asiallisesti aivan oikein. En osaa olla juuri mistään eri mieltä.
Jos jotain pitäisi lisätä keskustan huonoja piirteitä erittelevään analyysiisi, niin se, ettei keskustalla ole koskaan ollut mitään selkeää aatteellista linjaa sen harjoitaman kotiinpäinvetämisen ja valtaa hamuilevan oma etu -politiikan ulkopuolella.
Tällä tarkoitan, että sellaisissa asioissa, joilla ei ole keskustalle konkreettista edunvalvonta- eikä valtapoliittista merkitystä se liittoutuu aina sellaisen tahon kanssa, joka mahdollisesti eniten kasvattaisi kepun kannatusta tai vähiten vähentäisi kepun kannatusta.
Tämä opportunistinen ja populistinen politikointi paljastaa kaikkein selvemmin, ettei keskustan käytännön politiikkaa ohjaa mikään aatteellinen päämäärä, vaikka se juhlapuheissaan vannookin olevansa aatepohjainen kansanliike.
Oman edun ja vallan tavoittelu ilmenee minun mielestäni selvästi ainakin seuraavista esimerkeistä:
Paavo Väyrynen haikaili aikanaan laajaa keskustalaista liittoutumaa - nykytermein koalitiota - jossa olisivat mukana silloiset liberaalit, kristilliset ja rkp. Keskusta korosti liberaalisuuttaan, vaihtoehtoa oikeiston (kokoomus, perustulailliset) ja vasemmiston (SDL, SKDL, SMP) välissä; sai mukaansa liberaalit ja niin liberaali aatevaihtoehto katosi poliittiselta kartalta kepun konservatiivisen ulottuvuuden syleilyyn.
Kahdeksan vuoden oppositioaikansa monissa välikysymyksissä keskusta toi Esko Ahon, Anneli Jäätteenmäen ja Mauri Pekkarisen suulla julki, että "Lipposen hallitus noudattaa äärioikeistolaista, yltiölibertaristista talouspolitiikkaa, joka kyykyttää köyhiä, suosii rikkaita ja jakaa kansan kahtia". kepu saikin suurimman kannatuksen Vasemmistoliitosta ja SDP:n yöväenaatteen läpitunkemasta ay-siivestä. kepua kannatti muutamassa välikysymyksessä jopa jokunen vasemmistoliitonkin kansanedustaja, jotka kokivat keskustan "aatteen" niin hyväksi, että irtaantuivat puoluekuristaan välittämättä hallitusrintamasta eduskunnan luottamuslauseäänestyksissä.
Ja sitten Esko Aho. Hän ryhtyi presidentinvaalissa tekemään itsestään ei-sosialistia ja porvaria tyukeutumalla mm. kokoomuksen Ilaskiveen ja Kanervaan, uskontoon, perhearvoihin ja lailliseen parisuhyteeseen saamalla kannattajana uskomattoman konservatiiviseen ajoijahtiin kaikkia niitä vastaan, jotka mahdollisesti olisivat voineet äänestää SAK-SETA-vasemmistolaista muumiämmää, joka vielä eli susiparina eikä ollut edes avioliitossa.
Muita esimerkkejä löytyisi runsaasti, mutta nuo kovastanevat riittävästi keskustan täydellistä aatteettomuutta ja opportunistista takin kääntelyä. Politiikan pienemmissä kysymyksissähän sama näkyy päivittäin. Mm. siinä, miten mauri Pekkarinen oli valtionyhtiöiden yksityistämisen ja myynnin vastustajien keulakuva oppositiossa, mutta lähti ensimmäisenä ja innolla toteuttamaan valtionyhtiöiden myyntiä päästyään KT:N. johtoon.
Jos keskustasta jotain hyvää haluaa sanoa, niin se on siinä, että keskustan ruohonjuuritason kannattajista on ainakin 80% aivan tavallisia ja rejhellisiä suomalaisia, joiden puute on vain siinä, ettei heitä kiinnosta politiikka muuta kuin vaaleissa. Kun tämä viidennes äänestäjistä ei seuraa politiikkaa vaalien välillä, niin he mnevät aina vaaleissa keskustan populistisen lupailun ansaan kuvitellen, että keskusta tarjoaisi poliittisen vaihtoehdon, mitä se ei tarjoa.
Poliittiset vaihtoehdothan ovat joko työväenaatteen peitelty valtiojohtoinen ja korporaatioiden epädemokraattiseen valtaan perustuva puolueen saneluvaltaan perustuva sosialismi tai sitten kokoomus, jonka arvomailma lähtee yksilönvapauden ja yrittämisen vapauden kunnioittamisesta ja hyvinvoinnin aikansaamisesta ihmisten ahkeruuden palkitsemisella ja tasa-arvoistemn mahdollisuuksien luomisesta kaikille kansalaisille.
Fundamentalistinen, konservatiivinen ja arvofasistinen keskustahan toimii kuten Georg W. Bush: "Jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan". - Keinojaan tippaakaan kaihtamatta, kun se nyt on kolmikannassa täysin SAK:n liittolaisena tupo-neuvotteluissa vain siksi, etteivät sosialidemokraatit suuttuisi ja heittäisi heikon Vanhasen johtamaa keskustaa jälleen oppositioon.
Olen samaa mieltä siitä, että Keskustan politiikka on varsin aatteetonta opportunistista valtapolitiikkaa.
Poliittisista vaihtoehdoista olen kylläkin hieman eri mieltä. SDP ja Kokoomus ovat poliittiset vaihtoehdot. Kokoomuksen osalta aate on aika selvä. Se on taloudellinen liberalismi ja individualismin korostaminen. Ei kuitenkaan minää yltiö-alkuisena, vaan maltillisena. SDP:n osalta tilanne on varsin epäselvä. Lipponen edustaa myös opportunistista valtapoliitikkoa. Jos puoluekarttamme polarisoituu, lipposlainen opprtunimsi joutuu väistymään ja tilalle tulee valtiojohtoisuutta ja sosiaalista hyvinvointia korostava tulontasaajapuolue.
Uskoakseni tilanne alkaisi muistuttaa silloin enemmän Englannin tilannetta, joka yksinkertaisuudessaan on parlamentarismin ihannemalli. Tällainen kaksipuoluemalli karsii automaattisesti ääri-ilmiöt, koska menestyäkseen kumpikin puolue joutuu kosiskelemaan väestön enemmistöryhmiä.
"Poliittiset vaihtoehdothan ovat joko työväenaatteen peitelty valtiojohtoinen ja korporaatioiden epädemokraattiseen valtaan perustuva puolueen saneluvaltaan perustuva sosialismi tai sitten kokoomus, jonka arvomailma lähtee yksilönvapauden ja yrittämisen vapauden kunnioittamisesta ja hyvinvoinnin aikansaamisesta ihmisten ahkeruuden palkitsemisella ja tasa-arvoistemn mahdollisuuksien luomisesta kaikille kansalaisille.
Fundamentalistinen, konservatiivinen ja arvofasistinen keskustahan toimii kuten Georg W. Bush: "Jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan". - Keinojaan tippaakaan kaihtamatta, kun se nyt on kolmikannassa täysin SAK:n liittolaisena tupo-neuvotteluissa vain siksi, etteivät sosialidemokraatit suuttuisi ja heittäisi heikon Vanhasen johtamaa keskustaa jälleen oppositioon."
Ensimmäisessä lainaamassani kappaleessasi on aivan mainio, lähes täydellinen lause. Nauroin sikana viisi minuuttia:)))
Toisessa lainaamassani kappaleessasi kuitenkin tyrmäät ensimmäisen kappaleen ajatuksen: "vaihtoehdot ovat joko valtiojohtoinen ja epädemokraattinen sosialismi tai vapautta ja vaurautta ympäristöönsä jakava Kokoomus...., sitten: Keskusta toimii bushilaisesti ja jakaa fasistisesti ja fundamentalistisesti kansaa, joko olet meidän puolellamme tai meitä vastaan."
Ensimmäisessä kappaleessa esität vaihtoehtoina jyrkän kaksipuoluevaihtoehdon (hyvä sinänsä), mutta heti kohta moitit toimijaa (tässä keskusta) siitä, että se toimii vaihtoehtojesi mukaan? Mitä oikein haluat?
Vaikka kyse on täydellisestä ajatusleikistä vailla todellisuupohjaa nykyisiin puoluekannatuksiin, niin en malta olla kuvittelematta, millaiseksi politiikka muuttuisi, jos sekä SDP:n että kokoomuken kannatus olisi molemmilla n. 30% ja jäljelle jäävä 40% jakautuisi siten, että keskusta, vasemmistoliitto ja vihreät saisivat kukin n. 10%, ehkä keskustaa lukuunottamatta hieman sen alle ja loput pienpuolueet jakaisivat sitten loput jäljelle jäävästä kannatuksesta.
Tästä seuraisi se mielenkiintoinen tilanne hallituspolitiikkaan, etä kaksi suurinta eivät voisi olla yhtä aikaa hallituksessa, koska ne ovat toistensa aatteelliset päävastustajat.
Näin ollen hallitukset muodostuisivat aina sen mukaan kumpi kahdesta suuresta on suurempi ja mitä pienpuolueita tämä saisi mukaan oman hallitusohjelmansa toteuttamiseen.
Tästä saattaisi seurata, että SDP:n kanssa hallituksissa olisi ainakin Vasemmistoliitto. Kokoomuksen mukaan tulisi itsestään selvästi kd. Keskusta ja rkp olisivat hallituksissa aina, päähallituspuolueesta riippumatta. Vihreille jäisi selkeimmin vaa'ankielipuolueena toimiminen.
Tuskin tämä astelma minun elinaikanani toteutuu, mutta saadan sitä kuvitella.
Pitkän ajan kuluessa eri puolueiden modernistit ja konservatiivit hakeutuvat sellaisiin ryhmiin (lopuksi ryhmään), joka vastaa omaa sielunmaisemaa. Kyseessä ei siis lopultakaan ole kokoomuksen ja demarien vastakkainasettelu, vaan tapa suhtautua tulevaisuuteen.
Haluan keskustella aikani kuluksi politiikasta. Jos jutuissani on ristiriitaisuuksia jonkun mielestä, niin se johtunee siitä, että ilmaisen itseni epäselvästi.
Kuvaillessani kolmea suurinta puoluetta halusin tuoda esiin sen, että aatteellisia vaihtoehtoja on vain kaksi. Keskustalla ei ole mielestäni aatetta käytännön politiikan tasolla, kun se hakee vain omaa etuaan asenteella "jos et ole puolellamme olet meitä vastaan".
Ajattelisin asiaa mieluummin nelikentässä kuin kaksiulotteisesti, jolloin omasta mielestäni pääjako tapahtuu suhtautumisessa toisaalta valtionjohtoisuuteen ja konservatiivisuuteen (enin osa SDP:tä) ja toisaalta yksilöpohjaiseen vapauteen ja moderniin muutoshalukkuuteen (enin osa kokoomuksesta).
Nelikentässä vastapareina siis valtiojohtoisuus - yksilön vapaus ja toisaalta konservatiivisuus - muutoshakuisuus. Huomioon pitää tietysti ottaa, että kannattajat eivät muodosta homogeenisia joukkoja vaan leviävät neikentässä laajallekin alueelle omien yksilöllisten näkemystensä mukaan.
Jos esimerkiksi kokoomuslaiset sijoitettaisiin ehdottamaasi nelikenttääm, kuva olisi kuin haulikolla räiskäisty. Konservatiivisuus ja muutoshakuisuus jakautuisivat kaikissa puolueissa normaalijakauman mukaisesti koko janalle.
Haulikkoräiskäys on hyvä termi kuvaamaan hajontaa, mutta osuman sijainti riippuu vähän siitä oliko tähtäyspiste nelikentän origossa vai siitä sivummalla. ;-)
Kokoomuksenssa on ihan varmasti paljon konservatiiveja, varmasti enemmän kuin minä osaan kuvitella, koska optimistina ajattelen, että kokoomuksen kannattajien joukossa olisi kaltaisiani liberaaleja enemmän kuin todellisuudessa onkaan.
Konservatiivisuus - muutoshakuisuus -asetelman normaalijakaumaan en kyllä itse usko. Panen tästä peliin oman, täysin mutu-pohjalta väsätyn arvioni. Alla K on konservatiivisuus ja L on muutoshakuisuus (liberaalisuus)
SDP = K 60% (ay-konservatiivit)
- L 40% (edistyksellinen vasemmisto)
Keskusta = K 90% (peruskannattajien asenne muutoksiin) - L 10% (aattelliset yhteiskunnan parantajat)
Kokoomus = K 50% (arvokonservatiivit, kommunistikauhuiset veteraanit, perityn omaisuuden puolustajat) - L 50% modernit tulevaisuuteen katsovat, yksilönvapauden ja mahdollisuuksien tasa-arvon liberaalit edistäjät.
Yllä olevasta huomaa, että monimutkaisten poliittisten asioiden kaavamainen yksinkertaistaminen on kaikkea muuta kuin helppoa.
Mutta mitä siitä, jos se edistää poliittista keskustelua ja sitä, että yhä useampi kansalainen pohtisi, mistä politiikassa oikeasti on kysymys. ;-)
Minusta nimittäin on tärkeää osata havainnoida sitä, mikä maailmassa muuttuu ja miettiä, miten siihen tulee reagoida.
Tästä syystä en hyväksy kaiken säilyttävää konservatiivisuutta, joka kieltäytyy keskustelemasta muutosten tarpeesta.
Toisaalta muutoshakuisuuskan ei ole mikään vallankumouksellinen itsetarkoitus, koska ei reformeja tarvita, elleivät ne saa yhteiskuntaa paremmin toimivaksi.
Niinpä minusta subjektiivisesti tuntuu, että politiikan vanhan vasemmisto-oikeisto -vedenjakajan tilalle kehittyy tulevaisuudessa valtiojohtoisuus/sosialismi - yksilöllisyys/markkinatalous -vedenjakaja. Puoluekenttä ei kuitenkaan asetu tämän jakajan kahden puolen, vaan pysyy edelleen pirstaloituna niin kuin me kansalaisetkin omine mielipiteinemme.
HEHHE! NO NEHÄN OVAT YKSITTÄISIÄ SÄÄLITTÄVIÄ AGITAATTOREITA.
KESKUSTA RULES NYT JA AINA:) EN KOSKAAN VOISI ÄÄNESTÄÄ SOSIALISTIA, EN MYÖSKÄÄN YKSISILMÄISTÄ POROPORVARIA
Sinulle jää siis vain Kokoomus.
Kepu on sosialistinen puolue, yhteiskunnan tuella elävien etujärjestö
Älä nyt hulluja kuvittele.
En olis uskonut, että entinen maltillinen kokoomus on alkanut AGITOIMAAN, kuten sosialistit yleensä.
On mennyt kokoomus jo aika syvälle.
Eiköhän ne "sosialistit" löydy pikemminkin kokoomuksesta. Miettikääpä omaa äänestyskäyttäytymistänne. Hyvin moni työntekijä on kokoomuslainen.
muuten: KESKUSTA ON SUOMEN SUURIN YRITTÄJÄPUOLUE, NIIN KUNNALLISESTI KUIN EDUSKUNNASSAKIN.
"KESKUSTA ON SUOMEN SUURIN YRITTÄJÄPUOLUE, NIIN KUNNALLISESTI KUIN EDUSKUNNASSAKIN. "
anna mun kaikki kestää, keskusta ei ole yrittäjä puolue. kukaan oikea yrittäjä ei voisi kuvitellakaan äännestävänsä "tuki" keskustaa.
Keskusta ja kommunistit ovat sosialistisia puolueita. Tulonsiirroilla ja yhteiskunnan varoilla elävien puolueita
Demarit ja Kokoomus työntekijäpuolueita. Demarit duunareille ja kokoomus konttoriväelle.
Vihreät kaikkea kehitystä vastustava ei-puolue.
Ruotsalaiset kielipuolue.
Perussuomalaiset Tony Halme
on suurinta taajamien ulkopuolella kuten on todettu.
Taajamien ulkopuolella on yrittäjien osuus asukkaista 30 %, maatalousyrittäjät poislukien. Mitä täsät seuraa.
Keskusta on suurin yrittäjäpuolue.
Todellakin hyvä tunteeseen vetoava kirjoitus, mutta eipä kovinkaan looginen.
Eikö kokoomuksen EU:ssakin kannattamat syntisten yksinhuoltajanaisten syrjintä ole vanhoillista politiikkaa?
Tuntui olevan täynnä ajatusluutumia, ennakkoluuloja, hokemia, huhupuheita yms roskaa. Asiaa niukahkosti, jos ollenkaan.
123. TORSTAINA 18. MARRASKUUTA 2004 kello 16.30
203) Kuljetusalan lakko
Suullisen kyselytunnin asia SKT 203/2004 vp
Pääministeri Matti Vanhanen: Arvoisa puhemies! Tämä kuljetusalan lakon laajeneminen on jo nyt aiheuttanut haittaa Suomen taloudelle, tuonnille ja viennille. Lisäksi on moneen kertaan todettu, että lakko on laiton. Me elämme nyt talouskasvun käynnistymisen kannalta aika herkkää vaihetta, (Ed. Jaakonsaari: Se on jo hiipumassa!) ja meidän on nyt hyvä huomata se, että lakon jatkuminen, saati laajentuminen tulisi aiheuttamaan entistä vakavampaa haittaa. Tässä tilanteessa nyt kaikkien pitäisi ymmärtää tämä tilanteen vakavuus ja pyrkiä siihen, että tämä lakko ratkeaisi. Ennen muuta tässä vastuu on niillä, jotka ovat lakon järjestäneet.
Esitettiin kysymys siitä, mitä valtiovalta tällaisessa tilanteessa voi tehdä. Meillä ei ole suomalaisessa järjestelmässä sen kaltaista pakkosovittelun tai laeilla lopetettavien lakkojen järjestelmää, joita joissakin muissa maissa on, vaan meillä on aika selkeä työnjako. Nämä työrauhakysymykset ovat työmarkkinajärjestöjen kysymyksiä, ja myös tässä järjestelmässä myös tämä lakko pitää saada ratkeamaan.
Voi kun Vanhanen jaksaa selittää! Selityksiä Vanhaselta löytyy mutta ei tekoja.
Mitä sinä olisit tehnyt!?
Pääministeri Matti Vanhanen: "Esitettiin kysymys siitä, mitä valtiovalta tällaisessa tilanteessa voi tehdä. Meillä ei ole suomalaisessa järjestelmässä sen kaltaista pakkosovittelun tai laeilla lopetettavien lakkojen järjestelmää, joita joissakin muissa maissa on, vaan meillä on aika selkeä työnjako. Nämä työrauhakysymykset ovat työmarkkinajärjestöjen kysymyksiä, ja myös tässä järjestelmässä myös tämä lakko pitää saada ratkeamaan."
------------------
Tähän totesi kokoomuksen Jan Vapaavuori, ettei pääministeri ottanut lainkaan vastauksessaan huomioon sitä, että kyse on laittomasta työrauhavelvoitteen rikkomisesta eikä suinkaan laillisesta työtaistelusta.
Kun siis Vanhanen vastasi noin, hän joko...
...ei tajunnut mitä kysyttiin, tai
...vastasi tarkoituksellisesti AKT:tä ja SAK:ta myötäillen ja laittomuuksia suosien.
Kummassakin tapauksessa pääministeri Vanhanen osoitti, että hän on työmarkkina-asioissa hyvin huono ja saamaton pääministeri.
Poliisit paikalle! Rikkurit töihin.
Mitä siis olisi pitänyt tehdä ?
Tuomiovalta on oikeuslaitoksella, joka tuomionsa antoi. Odotitko asetusta/lakia, jolla lakko olisi saatu päättymään ? Olisiko Vanhanen voinut sellaisen yksinään aikaan saada ? Hallituksen moitteille ay-liike haistattaa paskat - on aina haistattanut.
Mitä siis olisi pitänyt tehdä ?
----------
Vanhanen olisi voinut suoraan sanoa, että AKT:n tulee lopettaa laittomuudet heti ja ilman ehtoja, koska työtuomioistuin on tuominnut työrauharikkomuksen laittomaksi.
Tuomiovalta on oikeuslaitoksella, joka tuomionsa antoi.
--------------
Juuri noin oli asia. Eduskunnan kyselytunnin aikaan taisi AKT:lla olla jo kolme perättäistä tuomiota, kaikki samasta asiasta ja AKT vain jatkoi laittomuuksiaan.
Odotitko asetusta/lakia, jolla lakko olisi saatu päättymään ?
---------------
En odottanut. Kysehän ei ollut lakosta, vaan laittomasta työrauhan rikkomisesta. Ei laittomuuden lopettamiseen uusia lakeja tarvita.
Olisiko Vanhanen voinut sellaisen yksinään aikaan saada ?
---------------
Ei olisi voinut. Miksi olisi pitänyt. Se, minkä Vnhanen olisi voinut tehdä, sanoin jo edellä. Suora pääministerin kehoitus AKT:lle, että laiton toiminta pitää heti lopettaa, olisi ollut aivan riittävä. Kun tämä pääministerin mielipide olisi noussut uutisten pääaiheeksi, se olisi tehnyt äänestäjille selväksi, ettei pääministeri hyväksy laitonta toimintaa.
Hallituksen moitteille ay-liike haistattaa paskat - on aina haistattanut.
---------------
Noin voi käydä, mutta nyt ei ay-liikkeelle tullut mitään haistateltavaa, kun Vanhanen ei moittinut AKT:ta millään tavalla, vaan puhui ikään kuin kyseessä olisi ollut mormaali, laillinen työtaistelu eikä kolmeen kertaan laittomaksi tuommittu työrauhavelvoitteen rikkomus.
Vanhanen on aika vellihousu, joka pelkää SAK:ta tai sitten Vanhanen ei osaa tehdä eroa laillisen lakon ja laittoman työrauhavelvoitteen rikkomisen välillä, mikä on ihan yhtä paha juttu pääministerin arvovallalle.
Tämä mielipide on hyvin valaiseva. Eli kirjoittajan mielestä lakko voidaan pääminiserin määräyksellä lopettaa.
Pääministerin valta siis on huikea. Lakot suomesta siis loppuvat. Kun lakko tulee on pääministerin käsissä valta sanoa seuraavana aamuna että lakko on lopetettava.
Tämä helpottaa monia asioita tässä maassa. Lakot loppuvat kokonaan.
AKT järjesti silloinkin laittoman johtajansa "kilvenkiillotuslakon". Silloin AKT:n jäsenet olivat ainoat jotka sen tuomitsivat ja järjestivät joukkoirtisanoutumisen AKT:n jäsenyydestä. Kokoomuksesta ei kuulunut keinoja lakon lopettamiseksi.
Missä silloin oli ne Kokoomuslaiset jotka olisi sen lakon lopettaneet?
Jaba on hyvä vastaa.
Vanhasen vastaus täytti kaikki sinun ehtosi, jotka tuossa luettelit.
Totesi lakon laittomaksi. Teki sen jonka voi tehdä, kehotti lakon osapuolia lopettamaan laittoman lakon.
Ei ollut oikein räväkkä eikä popylistinen muotopilu noissa sanoissa, mutta siitä huolimatta siinä Vanhanen selvästi tuomitsi lakon.
Siis mitä odotat vielä? Popylismia?
Nyt täytyy sanoa vaikka olet moittinut joskus tämän sanan käyttöä, että nyt sinä valehtelet niin että korvalehtesi heiluu. Korvien viuhe kuuluu näytönkin kautta tänne asti.
Jos luit edelliset viestit, varmaan tajusit, ettei ollut lakkoa tuomittavana, vaan pelkkä laiton toiminta. Puhumalla lakosta ei Vanhanen tuominnut mitään, vaan hymisteli laittomuuksia peittelevän demarikuoron mukana kuin mikäkin vätys, jolla ei ole omaa näkemystä mihinkään asiaan ennen kuin kysyy ensin demareilta, mikä se näkemys saa olla.
Kokoomus tuomitsi lakon hyvin suorasanaisesti eduskunnassa ja vaati sen välitöntä lopettamista. Kokoomus vaati myös laittomien lakkojen sanktioita korotettavaksi jo silloin. Nyt kepu ei vaatinut yhtään mitään, nöyristeli vain SAK:n edessä.
Hessukin van hassuttelee puhumalla lakosta, vaikkei sellaista ollut olemassakaan, kun oli vain LAITONTA työstä kieltäytymistä. Ei se ole mikään lakko. Lakko on aina laillinen työtaistelu.
Kysehän on vain siitä, että minun mielestäni Vanhasen olisi tullut reagoida paljon voimakkaammin AKT:n toiminnan laittomuuteen ja sinun mielestäsi se, miten hän reagoi oli sinun mielestäsi riittävää.
Meillä on siis kaksi erilaista mielipidettä, joten ei tässä lukutaidosta ole kyse.
Keskusta on monien mielestä liian suosittu. Se johtuu siitä että Kesksusta toimii monien ääripuolueiden "tontilla" olemalla Keskusta. Liian "tasapuolinen" puolue. Kun muuta särmää ei löydy, on särmää tehtävä keinotekoisesti. Josta syystä on luotu mielikuva siitä mitä Keskusta voisi olla, ja siitä on tegty totuus kovalla julkisella rummutuksella.
Tätähän Erkko viimeaikaisilla kannanotoillaan vieläkin rakentaa.
Imago= rakennettu mielikuva
Keskusta ei ole onnistunut itse rakentamaan mielikuvaa itsestään. Kun toiset sitä pääsee rakentamaan siinä käy niin kuin Keskustalle on käynyt. Mielikuva on vääristynyt. Kilpailijoille sopiva. Eli sitä voisi kuvata sanalla "valheelinen", mutta sain tuossa muutamana päivänä huomautuksen tästä sanasta, niin pitää sitä lieventää. Olisiko se oikea ilmaisu vähemmän totuudenmukainen.
Olisiko sopiva ilmaisu "niin totta kuin osaa"
Se sopii aika hyvin tähän Erkko- Jabalaiseen propakandaan, jota Korhonen tukee.
Minun mielestäni se, että "keskusta toimii monien ääripuolueiden "tontilla" olemalla Keskusta" tarkoittaa jatkuvaa takinkääntelyä, mistä seuraa, ettei keskustalla ole omaa arvopohjaista poliittista linjaa.
Tämähän näkyy mm. siinä, että keskusta toimii nyt SAK:n tontilla pysyäkseen suosittuna ja hallituksessa.