Ahdistuin nuorena ihan kaikesta. Ahdisti olla ihmisten kanssa, ahdisti olla yksin, ahdisti yöllä kun ei pystynyt nukahtamaan, kun neuroottisena ahdistuksissaan vaan mietti omia ajatuksiaan ja pelkojaan, ahdisti oma itse, kun oli niin kummallista ja kauhean outoa olla elävä ihminen, tunsin suunnatonta vierautta itseäni ja omaa ruumistani kohtaan, lopulta en pystynyt keskittymään mihinkään, kun vain tarkkailin ruumiini toimintoja enkä pystynyt irrottamaan huomiotani niistä, olin ajatusteni ja ruumiintoimintojeni vanki, ja tämä vain lisäsi ahdistustani ja paniikkia. Olin vanki! Kauanko jaksan elää, se ajatus heräsi. Mutta kuolemakin pelotti niin paljon, että tahallinen kuolema ei ollut vaihtoehto.
Olin aikanaan nuorempana miettinyt Jumalaa ja päättänyt, että joskus vielä selvitän tän Jumala-jutun, että onko sitä Jumalaa olemassa vai ei. No lykkäsin tätä selvitystyötä aina vaan. Jotain kirjoja yritin lukea, mutta ehkä ne eivät olleet kovin hyviä, kun syntyi vain kuva, että mun pitäis olla niin paljon parempi ihminen kuin olen.
Lopulta jäin auton alle enkä enää voinut lykätä Jumala-asian selvittämistä. Vajaan vuoden luin kirjoja ja pohdiskelin ja mietin, kumpi on totta, kristillinen maailmankuva vai tieteellinen. Todisteita puolesta ja vastaan oli molempien kohdalla. Lopulta kohtaamani Jumalan ihmetyöt vakuuttivat tästä vaihtoehdosta (kyse oli profetian armolahjasta, eräs ihminen tiesi jotain mitä hänen ei olisi pitänyt tietää, sen jälkeen olen kyllä kohdannut muitakin ihmeitä)
Heti en täydellistä rauha saanut, mutta semmoinen hyvä perusturvallisuus kyllä tuli, että kaikki on Jumalan kädessä, myös maapallon kohtalo eikä hänen sallimattaan mikään meteoriitti tuhoa maailmaamme.
Mene kirkkoon, käy ehtoollisella. Tunnusta syntisi Jumalalle ja pyydä niitä anteeksi. Mm. tällaisia keinoja käyttämällä saan itse usein rauhan. Mene mukaan seurakunnan toimintaan, lue Raamattua, lue muutakin hyvää hengellistä kirjallisuutta. :)
Olin aikanaan nuorempana miettinyt Jumalaa ja päättänyt, että joskus vielä selvitän tän Jumala-jutun, että onko sitä Jumalaa olemassa vai ei. No lykkäsin tätä selvitystyötä aina vaan. Jotain kirjoja yritin lukea, mutta ehkä ne eivät olleet kovin hyviä, kun syntyi vain kuva, että mun pitäis olla niin paljon parempi ihminen kuin olen.
Lopulta jäin auton alle enkä enää voinut lykätä Jumala-asian selvittämistä. Vajaan vuoden luin kirjoja ja pohdiskelin ja mietin, kumpi on totta, kristillinen maailmankuva vai tieteellinen. Todisteita puolesta ja vastaan oli molempien kohdalla. Lopulta kohtaamani Jumalan ihmetyöt vakuuttivat tästä vaihtoehdosta (kyse oli profetian armolahjasta, eräs ihminen tiesi jotain mitä hänen ei olisi pitänyt tietää, sen jälkeen olen kyllä kohdannut muitakin ihmeitä)
Heti en täydellistä rauha saanut, mutta semmoinen hyvä perusturvallisuus kyllä tuli, että kaikki on Jumalan kädessä, myös maapallon kohtalo eikä hänen sallimattaan mikään meteoriitti tuhoa maailmaamme.
Mene kirkkoon, käy ehtoollisella. Tunnusta syntisi Jumalalle ja pyydä niitä anteeksi. Mm. tällaisia keinoja käyttämällä saan itse usein rauhan. Mene mukaan seurakunnan toimintaan, lue Raamattua, lue muutakin hyvää hengellistä kirjallisuutta. :)
Vastaukset 38
Vanhimmat
Tosi hyvää, lempeää, armollista ja mukaansatempaavaa hengellistä opetusta antaa semmoinen Jumalan mies kuin Tapani Suonto tässä osoitteessa (opetuslapseuskoulu): http://www.onewaymission.fi/index.php/kotimaa/opetuslapseuskoulu/netti-opetuslapseuskoulu
Ihan eka ja vika jaksossa opettaa juuri se Tapani, vaikka hyviä ovat muutkin opettajat.
Lisää opetusta löytyy opetus-osiosta (kohta "Katseltavaa"): http://www.tv7.fi/vod/series/?series=47 (puhujien nimet näkyy jokaisen jakson kohdalla) Tosi mahtava kristillinen lähetysjärjestö tuo One way mission, videoista löytyy paljon virkistävää katsottavaa myös järjestön työstä eri maissa.
Herran siunatkoon sinua Salla, ja olkoon sinulle armollinen. Herran kirkastakoon kasvonsa sinulle ja antakoon sinulle rauhan Salla. Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi Salla, ja olkoon sinulle armollinen. aamen
niin tosiaan raamatun mukaan jeesus voitti oman ahdistuksensa autiomaassa ellen väärin muista. missä te voitatte omanne? kun sen rauhan kerran saa jumalalta niin mihin sen sitten menettää, kun se pitää aina uudestaan pyytää. sinne autiomaahanko?
Se on vähän niin kuin syöminen se hengellinen hyvinvointi, eli aina pitää syödä tai tankata hengellistä rauhaa uudestaan. Päivän haasteissa se rauha saattaa helpostikin vähentyä, vaikka semmoinen perusturva säilyykin,tieto siitä että aina voi huutaa Jumalaa apuun ja aina hän pystyy auttamaan. Mutta kun pääsee Raamatun ja rukouksen ääreen ja vähän olemaan omissa oloissaan rauhassa Herraa lähellä, niin siinä saa kyllä sitä hengellistä tankkiaan hyvin täytettyä. :)
Minä tuo rauhan sinulle rakas Salla kun vain pidät minut sydämmessäsi joka hetki etkä anna pelolle tilaa.
Vai YKSI kysymys onko jumala kaikkivaltias???
Khjyllä
Salla K.
On hyvä ja vastaa kysymykseeni!!
Joo kyllä, kyllä on Jumala kaikkivaltias.
Me olemme myös kaikkivaltiaita ,sillä meidät on luotu Luojasta eli olemme tasavertaisia. Olemme sielukipinöitä jotka ovat aina olleet olemassa ja tulevat aina olemaan ja jotka on murrettu Luojasta kokemusten hankkimista varten.
Paikallista universuamimme kaitsee Jumala joka on siis eri asia Kuin Luoja, kaiken lähde.
Ihmisillä on vapaan valinnan oikeus juuri kokemusten hankkimiseksi.
emme tarvitse itsemme ja Jumalan tai Luojan välille välittäjiä, koska itsellämme on suora vääristymätön yhteys jokaisella.
Uskonnot on luotu /muokattu valtaapitävien toimesta orjuuttamaan ihmisiä valtaapitävien tarpeiden mukaan.
Hienoa Salla, että olet saat etsiä ja löytää. Olen ollut uskossa jo yli 40 vuotta. Välillä oli sellainen kylmä kausi uskonasioissa ja maailma veti puoleensa. Juuri tuona tehdyt valinnat ovatkin olleet se suurin murheen kryyni elämässäni ja kannan valintojeni seurausta.
On mahtavaa elää, kun tietää, ettei poikkoile sattuman saattelemana ja Taivaan Isä pitää huolta. Se perusrauha ja lepo kantaa minuakin päivittäin. Olisi elämä ja tulevaisuus kurjaa ilman Jumalaa ja varmasti pelkäisin vanhenemista ja kuolemaa.
Silloin ei tällä palstalla trollattu uskonnolla kun kylmä kautesi oli menossa.
Entä jos ahdistaa uskonasiat? Jos on vaikka saanut ahdasmielisen uskonnollisen kasvatuksen? Tai tuntuu että teet mitä niin vaan aina olet syntinen ja sitä on pyydettävä jatkuvasti anteeksi? Jos ahdistaa ajatus siitä että kuoleman jälkeenkin elämä jatkuu, jos ei halua joutua taivaaseen eikä helvettiin? Entä jos olisikin armollisempaa että elämä päättyisikin lopullisesti? Tai se ajatus että aina olet vastuussa jollekin suuremmalle voimalle kaikesta? Joku vahtii aina ja tietää missä olet ja mitä teet?
Puhumattakaan kaikista niistä Raamatun ohjeista. Siellä tuntuu olevan melkoisia käskytyksiä ja sitten uhataan kadotuksella jos et tee niinkuin käsketään. Niin mukava kuin se olisikin ajatella että on joku lohdullinen vastaus rukouksiin en vaan voi olla kysymättä ja miettimättä. Tuntuu että uskonto on monelle se äiti tai isä jota kaivataan aikuisenakin. On helpompi elää kun antaa vastuun jollekkin suuremmalle kuin itse on.
Voi olla että joskus kadun näitä ajatuksia mutta näihin päätelmiiin olen tullut mietittyäni ja tutkittuani Raamattua ja luettuani Jeesuksesta. Kristinusko on seurausta monesta uskonnosta ja asiasta. Esim. joulukin perustuu auringonjumalan palvontaan. Historiantietojen mukaan Jeesus syntyi oikeasti (jos oli olemassa) syys-lokakuussa. Joulukuun 25. päivä oli alunperin Sol Invictus auringonjumalan syntymäpäiväjuhla ja samoihin aikoihin vietettiin myös Saturnalia juhlaa eli roomalaisten keskitalvenjuhlaa Saturnus-jumalan kunniaksi. Paavi Julius I kehotti vuonna 350 kristittyjä juhlimaan Jeesuksen syntymää samaan aikaan. On paljon kaikenlaista mitä voi lukemalla selvittää jos haluaa tietää. Tietenkin uskominen on uskomista ja moni ei halua ajatella että asiat ovat menneet eri tavalla kuin kristinusko ne selittää.
Olen käynyt läpi kamppailut ja kipuilut myös tällä alueella. Tiedän mitä on se, kun ei pysty uskomaan Jumalan hvyyteen. Mulla tässä auttoi päätös etsiä ensiksi Jumalan valtakuntaa kaikesta huolimatta ja noudattaa hänen Raamatussa antamiaan elämän ohjeita. Hyvin tärkeää oli mennä töihin jonkinnäköisen opiskelun sijaan. Siis mulle. Kohdata todellisia elämän haasteita jokapäiväisessä elämässä ja kohdata ne Jumalan kanssa. Lisäksi mua auttoi kristillinen kirjallisuus, sen lukeminen, miten kristityt ihmiset ovat selvinneet mm. vainoista Neuvostoliitossa. Tärkeetä oli saada semmonen kokemjus yhteydestä toisiin kristittyihi. Tätä varten tärkeitä ovat myös pienryhmät. On tosi hyvä saada jakaa uskoansa toisten uskovien kanssa.
joukossa tyhmyys tiivistyy vai mitenkä se menikään.
Uskon jeesukseen kyllä,
raamattuun en niinkään, liikaa "peukaloitu".
Meditaatio auttanut pikkuhiljaa yhä enemmän :)
Uskontoviestit uskontopalstalle!!"!!!!!
Mutta jos tämä olikin eroon jättimäisestä ahdistuksesta -viesti!
Silloin sen otsikon pitäisi olisi olla sinuun keskittyvä ei ehdoton väite joka nyt on.
Paljon on ahdistusta joka johtuu synnintunnosta jota ihminen ei tiedosta. Miksi: syntejä ei saarnata enää synniksi: muiden jumalien palveleminen (=ihmisen oma minä ja tahto on laitettu jumalan tahdon tekemisen edelle)avoliitot, valehtelu, ahneus, tappaminen (abortit sisältyy siihen samaan sarjaan) jne.. Kun syntejä ei tunnista, tunnusta ja hylkää niin ei ihme et ahdistus kasvaa ! Ei uskovat turhaan puhu pelastuksen ILOSTA ja siitä että saa Jeesukselta todellisen vapauden ! uskonnollisuus ja suoritteet ei sitä anna vaan henk koht kääntyminen ja Jeesuksen vastaanottaminen omaksi pelastajaksi ja vapahtajaksi, Sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi = jumalallle kelpaavaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. Jeesuksen veri vapauttaa ja puhdistaa synnistä ja se on upeaa.
Maissa jossa ripittäytyminen on tavallisempaa ja synnin päästö julistetaan ihmisille niin on paljon vähemmän masennus ja ahdistusvaivaa. Samoin itsemurhien määrä on pieni. Täällä on hylätty Jumalan sana ja totuus sen mukana niin ei ihme et ihmiset on hukas huonon olon kans. Onneksi on Jeesus joka tahtoo siunata jokaista joka tulee hänen tykönsä.
jumala on yksi, uskontoja on monia.
totuus on yksi, tiet totuuteen ovat monet.
"yyhh" olen eri mieltä siitä että ahdistus johtuu synnintunnosta. Enemmänkin voisi sanoa että ahdistus johtuu siitä että synti-käsite on keksitty pelottelemaan ihmisiä. Ihan älytöntä väittää että esim. joku avoliitto olisi paha asia.
Enkä muuten usko että on joku pelastuksen ilo koska tunnen ihmisiä jotka uskovat ja yhtä lailla heillä on ahdistusta ja mielenterveysongelmia. Ei ole mitään todellista vapautta jonka Jeesukselta voisi saada. Olisipa mielenkiintoista jos tehtäisiin tutkimus siitä kuinka vapaaksi ihmiset itsensä kokevat. Tuskinpa uskovaisista suurempi osa kokisi olevansa vapaampia kuin muut, luulen että päinvastoin.
Oletko varma ettei maissa joissa ripittäytyminen on tavallisempaa ole myös lämpimämpi ilmasto ja terveellisempi ruokavalio ja ehkä erilainen tapa olla sosiaalinen ja perhekeskeinen? Epäilen kyllä vahvasti ettei itsemurhien määrä ole pieni vain uskonnon takia. Hienoa tietysti olisi jos ripittäytyminen ehkäisisi itsemurhia. Uskallanpa vielä väittää etteivät uskovat ole sen rehellisempiä kuin muutkaan, heillä on vain suurempi tarve piilottaa "syntinsä" ja heikkoutensa ja tämä luo vain lisää paineita elämään.
Eikö ole mielestäsi mahdollista olla puhdas ja hyvä ihminen ilman synninpäästöä? Miksi uskonto usein vaatii ihmiseltä jotain, tunnustuksia, anteeksipyytelyä ja palvontaa? Eikö voisi ajatella että jos ei ole jumalaa ei ole paholaistakaan? Ei taivasta eikä helvettiä? Eli ei PELKOA.
Niin maissa jossa ripittäydytään on vähemmän itsemurhia ja mielenterveysongelmia. tutkittu on myös että Jeesukseen uskovat ovat onnellisempia, kokevat elämänsä mielekkääksi ja uskovat tekevät vähemmän itsemurhia. Hengellisyyden on todettu suojaavan itsemurhilta. Siksi itsemurhasta puhuvalta tulee kysyä hänen kuolemakäsityksestään. Jos aattelee et ollaan vaan ja "hävitään " eikä olla tilivelvollisia Jumalan edessä niin toteuttaminen on tod. näkösempää. Jumalan sana kertoo että olemme syntisiä ja erossa Jumalasta ilman Jeesuksen sovitustyön vastaanottamista. Se mitä me ajatellaan jumalan sanasta ei ratkaise vaan se mitä Hän on sanaansa kirjoittanut. Jumalan sana ei muutu ja sen mukaan kuoleman jälkeen paikka ratkee. Jeesukseen uskova, parannuksen tehnyt ja hänelle elävä taivaaseen jonne hän kutsuu rakkaudessaan. Helvetti on tehty perkeleelle ja sen enkeleille ja siksi Jeesus tuli ristille, että osoitti rakkauden teolla millanen hän on. Voimme ottaa vastaan ja kiittää siunatusta elämästä ja iankaikkisuudesta tai hyljätä se omaksi tappioksi ja häpeäksi. Epäusko on pahin synti,koska se pitää eros Jumalan tahdosta ja tuntemisesta. Sen synnin vallas ei kannata olla ja kuvitella et on "viisas ja kovin nokkela". Jumala on tehnyt viisasten viisauden turhaksi ja päätti pelastaa uskon kautta. Silloin tapahtuu ihme sydämen muutos ja uusi henki sisimmäs todistaa jumalan pyhän hengen kans et olet jumalan oma. Sen voit kokea. Etsivä löytää. Tosi uskova elää vapaana ihmispelosta (mitä naapurit aattelee..) rakastaa lähimmäistä ja Jeesusta ja tuntee Jumalan voiman ja sanan käytännös elää rukousvastauksien keskel ja välil uskon koetuksis ja vaikeuksis. Mut yliymmärryksen käyvä rauha ja tieto kenelle kuuluu ei häviä. se rauha kestää kuoleman edes jolloin kaik roolit riisutaan.
Eikös itsemurhakin ole syntiä? Sehän nyt on selvää että jos pelotellaan helvettiin joutumisella niin harva uskovainen sen tekee vaikka haluaisikin. Ja laita nyt ihmeessä linkkejä niihin tutkimustuloksiin missä todistetaan että Jeesukseen uskovat ovat onnellisempia ja kokevat elämänsä mielekkääksi. Ehkä sitten uskon jos on useampi virallinen tutkimustulos.
En oikein ymmärrä mikä siinä ikuisessa elämässä viehättää. Eikö se ole kuitenkin aika itsekäs ja ylimielinen ajattelutapa? Ja joku jo kysyikin toisella palstalla samaa eli mitä siellä taivaassa sitten loputtomasti tehdään?
Jos epäusko on pahin synti niin mitä esim. kiduttamalla tappaminen tai pedofilia sitten ovat? Niin no katolilaisten pappien mielestä eikai pedofilia ole mikään synti vaan harrastus.
Ehkä en olekkaan "viisas ja kovin nokkela". Haluan silti ajatella omilla aivoillani ja itse päättää mihin uskon ilman pelottelua. Pelolla on yritetty hallita ihmisiä ties kuinka kauan ja sen olisi jo aika loppua.
Luoja on meidät luonut, Jumala kaitsee meitä. Miksi siis yhden uskontokunnan pitää paasata omaa ylemmyyttään muihin nähden?
Raamattu on muokattu ihan joksikin muuksi kuin se alunperin oli. Siksi on turhaa vedota siihen, koska se on muokattu valtaapitävien toimesta heille suotuisaksi.
Mulla auttoi ahdistuksen pois saamiseen Venlafaxin Levozin Opamox .
Mikään uskonto ei ole toistaan parempi tai ainoa oikea tie.
Voi toimia joillekin, mutta ei kaikille. Olen valitettavasti nähnyt myös täysin päinvastaisia tapauksia. Sellaisia, joissa ahdistuksen aihe on uskonnollinen yhteisö, jatkuva Jumalan pelko yms. Parikin näistä tapauksista on sanonut että elämä alkoi kunnolla vasta kun erosivat näistä yhteisöistä ja jatkuva ahdistus helpotti.
Ns. uskonveljet ja -sisaret eivät läheskään aina ole niin hyväntahtoisia ja puhtoisia kuin mitä näyttelevät. Uskonnollisissa yhteisöissä on paljon ihmisten kiusaamista, painostamista ja ahdistelua.
Kyllästyttää et sitä puolta tongitaan jos jotain kielteistä löytyy. 97 prosenttia ainaki on hyvää mitä seurakunnat ja uskovat tekee. Koskapa esim. iltalehti olisi siihen tarttunut. ? Eikö myisi häh. ihmiset haluu maksaa sonnan tonkimisesta enemmän ja ei vaivaudu koskaan oleen kiitollisia ja tutkiin mitä hyvää oikeasti evankeliumi tahtois tuoda elämään. No sitte ihmetellään ku kurimuksia suomes :työttömyys ym. ku siunaus vedetään rahaa palvovien ja ylimielisen kansan yltä. Esirukoilijat taitaa olla ainoat jotka vielä pidättää ettei venäjä jyrää. Kumpa tämä hätä ahdistus ja työttömyys ja lama saisi ihmiset katsoon peiliin , kääntyyn Jumalan puoleen joka voi kääntää kohtalot ja saisi siunausksen tää maa ja tuleva sukupolvi. Olis hengel perintö ja turva elämäs ku se on Jumalan lupauksien varas. Jeeus tahtoo pelastaa ja antaa synnit anteeksi ja sitä kautta siunauksen yksilöiden ,sukujen ja kansan ylle. Suomi pelastu itsenäisenä vain uskovien rukouksien kautta. Rintamalla oli sotilailla enkelikokemuksia ja siel tiettiin et Jumala vastas. Pressa pyysi kansaa rukoileen ja Herra vastas. Ei ole varaa pullistella, armeijan miesväkiki on heikommas kunnos, nuoret ukot ei armeijaa tahdo päästä läpi niin milläkö lihaksilla ja varsinki millä hengen lihaksilla vaikutetaan jos ei edes osata rukoustaistelua jolla todel voitot tulee.
lilleri lalleri
Kaikenlaista lööperiä sitä ihmiset jaksaakin keksiä
http://www.adonai.fi/5
vaihtoehto valheelliselle uskontospammaukselle.
"
On vain yksi kaiken olevaisen Luoja ja yksi tämän universumin Jumala riippumatta niistä eri nimistä, joilla ne tunnetaan. Siksi olette yhtä kaiken olevaisen kanssa ja tämä kannattaa huomata, kun uskomuksenne haastetaan. Lopulta kaikki ymmärtävät ja hyväksyvät totuuden alkuperästänne ja näin on kaikkialla, missä kuljette universumin korkeammissa ulottuvuuksissa. Edessänne on useita tilaisuuksia etsiä niin, kuin haluatte, ja tutkia suurenmoisten elämänmuotojen runsautta. Olette eläneet hyvin rajoittunutta elämää maan päällä eikä muiden sivilisaatioiden ole sallittu puuttua evoluutionne suureen suunnitelmaan. Olosuhteiden pakosta teillä on ollut rajallisia kontakteja maan ulkopuolisiin ja teille on tuttua nähdä niiden aluksia taivaallanne. Ajan kuluessa saatte täyden kontaktin, mutta paljon on tapahduttava, ennen kuin se on mahdollista. Väliaika on teille jännittävää, kun siirrytte nopeasti eteenpäin evoluutiossanne."
http://www.adonai.fi/4249
Kiitos linkistä! En oo vuosikausiin nauranu näin makeasti :) herranjumala mitä läppää. Joku taas kuvittelee olevansa tärkeä. Kärsin tosin joka aamu ylösnousemusmasennuksesta.
Ihan hyvän viestin Salla aloitti.
Olen ateisti mutta lähiaikoina alkanut kyseenalaistaa materialistista maailmankuvaa. En sillä lailla että olisin tullut/tulemassa uskoon, mutta sillä lailla että ajattelen ateismissa olevan mätää.
Ateismissa on mätää mm. se, että se ajattelee sanovansa jotain, vaikka se ei sano mitään, antavansa ratkaisun vaikka se ei ratkaise mitään. Se vain kritisoi/tuhoaa kristinuskon (tai jonkin muun uskonnon) ja jättää ihmisen oman onnensa nojaan.
Ateismi antaa tyhjän lasin ja tyhjän lautasen ja sitten ateisti sanoo bon appetit. Vaikka mitään ei ole tarjottu.
Ongelma on että ateismilla ei usein ole positiivista omaa ohjelmaa. Kristinuskolla on oma ohjelma. Kaikki pitkä historia, tekstit, laulut, yhteenkuuluvuus. Ateismin pitäisi tunnustaa että se on uskonto ja muuttua enemmän uskonnon kaltaiseksi että se olisi ihmisille terveellisempi ja mukavampi aate.
Selailin kerran kirjaa Religion for atheists. Katolisilla on jokin tietty kohta Raamatusta jota kaikki katolilaiset lukevat tiettynä päivänä. Tämä luo tunteen yhteenkuuluvuudesta. Mutta ateisteilla ei ole mitään samanlaista. Kirjoittaja ehdotti että kaikki ateistit voisivat lukea vaikka Dostojevskin tai kenen tahansa kirjasta pätkän samana päivänä. Jos se olisi hyvä oivaltava teksti. Ja muutakin tällaista kirjoittaja ehdotti.
Tämä oli mielestäni hyvä idea, koska nykyään ateismi on melko sisällyksetön aate. Jos ateisti keskittyy voimakkaasti kristinuskon haukkumiseen ja vihaa uskontoa, niin mielestäni tämä henkilö ei ikävä kyllä ole tasapainoinen ihminen. Ihmiselle on terveellistä olla tasapainoinen ja rauhassa.
Jos aate keskittyy toisen aatteen kritiikkiin, sillä ei ole omaa positiivista ohjelmaa. Aivan täysin tästä toisesta aatteesta vapaata omaa tietä ja ideaa.
Ateismi on myöskin mielestäni uskonto, vaikka ateistit sen usein kieltävät. Sen takia se on uskonto, että siinä palvotaan ei-Jumalaa. Ja ei-Jumalakin on jumaluus. Minkä tahansa valitsee perimmäiseksi todellisuudeksi, Jumalan tai sattumanvaraisuuden, niin silti on valinnut jonkin uskonnollisen käsitteen. Uskonnon viitekehyksestä ei voi päästä pois.
Jos ateisti vihaa uskontoa/Jumalaa, hän ehkä pelkää Jumalaa. Koska viha johtuu usein pelosta. Tämä on asia joka Jumalaa vihaavan ateistin olisi mielestäni syytä selvittää itselleen. Ja selvittää sillä tavalla ettei lisää vihaa. Tärkeintä olisi kaikissa aatteissa ja elämässä se tasapaino ja rauha.
Sallalta haluaisin kysyä, että onko todellakin niin, että jonkinlainen perusturva on kaikenaikaa läsnä? Vai voisiko olla niin, että uskova valehtelee sen perusturvan olemassaolon itselleen? Monestihan uskonnollisissa piireissä on kuitenkin tietynlaista tekopyhyyttä. Ei haluta myöntää inhimillisiä heikkouksia, koska se olisi todiste Jumalan suosiollisuuden häviämisestä ja sitä kautta huonosta elämästä. Sitten teeskennellään jotenkin pyhempää kuin ollaankaan. Onko se perusturvallisuuden tunne siis oikeasti aina jonkinlainen turvallinen lämmin pikku liekki, vai onko edes joskus että sekin ahdistaa. Ahdistaa, koska sen olemassaolon tulee kyseenalaistaneeksi.
Eihän ateismi ole muuta kuin jumaluskon puutetta. Eihän se yritä sanoa sen enempää yhtään mitään.
Mulle se perusturvallisuus siis tulee jo ihan siitä tiedosta, että maailma ei ole kaaoksen ja sattuman armoilla, vaan kaikkivaltias Jumala hallitsee kaikkea. Mulle on tosi iso juttu jo ihan tämä, koska ennen uskoontuloa mua ahdisti niin paljon kaikki sellanenkin että mitä kosmokselle tapahtuu, iskeekö meteoriitti, alkaako kosmos supistua ja romahtaako se, imaiseeko musta aukko maapallon... perusturvallisuus ei tarkoita, etteikö joskus ahdistaisi. Se tarkottaa vaan, että ei ole syytä mennä ihan täysin romuksi mistään. Sosiaalisella tasolla mua ahdistaa useinkin eri asiat.
Mätäpää: Mutta ei sitä mielestäni voi jättää siihen. Ateismihan kuitenkin pyrkii jollain tasolla korvaamaan teismin. Mutta toisaalta sillä ei ole mitään sisältöä. Hyvin usein ateismi keskittyy vain teismin kritiikkiin. Joskus tuo kritiikki on jopa hyvin infantiilia. Ennen hyväksyin tämän ja oli kiva olla "omien" porukassa ja vaikka nauraa joillekin Raamatun typeryyksille. Nyt olen alkanut pitää omieni porukkaa kyseenalaisena.
Joo, tajuan kyllä pointtisi, ehkä. Tuo kommenttini vaan mitä ateismi ymmärtääkseni on, jumaluskon puutetta. Se sitten mitä kukakin ateisti tekee, ja naureskelee millekkin on sitten jokaisen oma asia/ omaa hölmöyttä. On tullut sorruttua siihen itsekkin. Itse olen ehkä agnostikko, tai mikä lie. Tullut oltua joskus jopa uskossa, ateisti. Minusta on sääli että ateismista on tehty joku " juttu", uskonnon kaltainen asia, vaikka se on juuri vastakohta, eihän se tarjoa mitään tilalle periaatteessa. Oma mielipiteeni on ettei kukaan meistä tällä pallolla tiedä totuutta, uskon ( en tiedä, ei mtn hajua) niin. Ateismi ei tee ihmisestä hienompaa ja fiksumpaa, huomasin aikoinani itsestäni että se nousi tavallaan päähän....onpas ne uskovaiset tyhmiä kun uskovat puhuvaan käärmeeseen jne ( no ok, ohan se aika hassua :D), mutta se myös auttoi vapautumaan uskonnon kahleista ja esim helvetin pelosta. Niin tai näin, aina oon palannu siihen totuuteen etten tiedä mitään.