vaikket sinä sitä koskaan olisikaan.
Rakastan miestä, joka ei monestakaan syystä voi koskaan kuulua minulle. Nämä syyt ovat niin painavia, että en edes uneksi niiden ylittämisestä. Tätä tunnetta hellin kuin rakastettua, pidän sen suurena salaisuutena sisälläni.
Mutta unelmissani tapaamme, kuten olemme todellisuudessakin tavanneet. Polte jota tunnen hänen luonaan, on niin totta, eikä se häviä vaikka realiteetti olisi mikä tahansa. Toisaalta tiedän kiusaavani itseäni, meitä molempia, tahtoessani tavata häntä. Kuitenkin koko olemassaoloni kiteytyy juuri nyt näihin tunteisiin, koska ne ovat ennenkokemattomia. En koskaan käsittänyt olevani kykenevä tämän kaltaisiin tunteisiin.
Unelmissani meille on luvattu pieni ikuisuus ja loppuelämämme yhdessä. Niissä unelmissa minun ei koskaan tarvitse väistyä hänen viereltään ja elämämme punoutuu pieniin arkisiin asioihin, yhteiseen kotiin, pieneen pihaan, lapsiin..
Juuri nyt rakastan häntä niin lujasti, että nämä unelmat yhteisestä elämästä, jaetusta kaikesta, lämmittävät kuin hänen otteensa, käsivartensa ympärilläni, joita en ehkä koskaan saa tuntea.
Tämä kaikki on illuusiota, elämäni hänen kanssaan on suuri illuusio, käsikirjoitus jota ei koskaan ohjata. Silti mikään ei koskaan ole tuntunut tämän todemmalta. Sitä on vaikea käsittää, enkä itsekään ymmärrä miten ihmeessä saatan siitä joskus irrottaa löytääkseni jotain muuta.
Unessa, siinä hetkessä jolloin olen unen ja valveen rajamailla, siellä rakastan sinua ikuisesti, kadotettu poika.
Rakastan miestä, joka ei monestakaan syystä voi koskaan kuulua minulle. Nämä syyt ovat niin painavia, että en edes uneksi niiden ylittämisestä. Tätä tunnetta hellin kuin rakastettua, pidän sen suurena salaisuutena sisälläni.
Mutta unelmissani tapaamme, kuten olemme todellisuudessakin tavanneet. Polte jota tunnen hänen luonaan, on niin totta, eikä se häviä vaikka realiteetti olisi mikä tahansa. Toisaalta tiedän kiusaavani itseäni, meitä molempia, tahtoessani tavata häntä. Kuitenkin koko olemassaoloni kiteytyy juuri nyt näihin tunteisiin, koska ne ovat ennenkokemattomia. En koskaan käsittänyt olevani kykenevä tämän kaltaisiin tunteisiin.
Unelmissani meille on luvattu pieni ikuisuus ja loppuelämämme yhdessä. Niissä unelmissa minun ei koskaan tarvitse väistyä hänen viereltään ja elämämme punoutuu pieniin arkisiin asioihin, yhteiseen kotiin, pieneen pihaan, lapsiin..
Juuri nyt rakastan häntä niin lujasti, että nämä unelmat yhteisestä elämästä, jaetusta kaikesta, lämmittävät kuin hänen otteensa, käsivartensa ympärilläni, joita en ehkä koskaan saa tuntea.
Tämä kaikki on illuusiota, elämäni hänen kanssaan on suuri illuusio, käsikirjoitus jota ei koskaan ohjata. Silti mikään ei koskaan ole tuntunut tämän todemmalta. Sitä on vaikea käsittää, enkä itsekään ymmärrä miten ihmeessä saatan siitä joskus irrottaa löytääkseni jotain muuta.
Unessa, siinä hetkessä jolloin olen unen ja valveen rajamailla, siellä rakastan sinua ikuisesti, kadotettu poika.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Luulenpa että hän kuuluu jo toiselle ja hänellä on tuo kaikki mistä puhut
Miksikö en häntä voi saada? Koska olemme kuin yö ja päivä, kahdesta täysin erilaisesta maailmasta. Nyt kysyt, eikö kaksi sellaista ihmistä muka koskaan ole onnistunut rakentamaan keskenään jotain todellista. Kyllä varmasti on, mutta tässä se ei ole yksi mahdollisuuksista.
Puhun sisäisistä asioista - mutta yhtä kaikki ulkoisistakin, joskaan niillä ei ole suurtakaan merkitystä.
Olen kotoisin pienestä kaupungista, meren rannalta, jossa kasvoin perheeni keskellä. Hänen taustansa ovat täysin erilaiset, hän ei kykene ottamaan vastaan eikä antamaan hellyyttä tai rakkautta - ei ainakaan sillä tavalla, jota minä tarvitsen. Hän kasvoi ilman rakkautta, ilman huolehtivaa ja lämmintä perhettä ja äitiä. Hänestä kasvoi rakkaudeton.
En tarkoita, etteikö hän voisi välittää minusta tai kiintyä minuun - tulla ikään kuin riippuvaiseksi siitä rakkaudesta, jota häntä kohtaan tunnen. Mutta niihin tunteisiin hän ei koskaan kykene vastaamaan sillä tavoin, kuin tarvitsen jonkun niihin vastaamaan.
En tiedä ymmärsitkö yhtään mitä tarkoitan...
Tämä kadotettu poika ei osaa rakastaa.
Olipa surullista ja niin todentuntuista. Itkettää puolestasi vaikkei minulla lapsia olekaan :)