Olen 23v nainen. Olen ollut viimeiset 7v miehen kanssa parisuhteessa. Meillä on ollut ylös ja alamäkiä niin kuin varmaan kaikissa parisuhteissa. Olen aina ajatellut itseäni bisexuaaliseksi mutten ole koskaan ollut pariasuhteessa naisen kanssa. Nuorena luulin että koetin vain saada huomiota koska olin masentunut ja silloinen paras ystävä muutti vanhempiensa kanssa toiselle paikkakunnalle. Tämä ystävä on siis tyttö jonka kanssa oli aina hauskaa. He muuttivat sukunimen ja nykyinen some ei ollut semmoinen kuin tänään niin ystäväni jäi menneisyyteen. Vasta myöhemmin tajusin että menetin ensimmäisen rakkauteni. Emme toki koskaan suudelleet tai mitään mutta mielestäni meillä oli samankaltainen yhteys mikä minulla on nykyisen miesystäväni kanssa. Vielä ajattelen hänen hymyään ja kauniita silmiään, nauruaan.
Minua jäi ihmetyttämään oma seksuaalisuus koska en ole varma olenko bi vai hetero. Seksuaalisuuden kehitys kuuluu nuoruuteen mutta koska olen ollut parisuhteessa näin kauan en ole saanut oikeaa mahdollisuutta etsiä sitä omaa. Vuoden verran olen ihmetellyt asiaa melkein joka päivä. Näen unissani naisia kiihottavina ja oikeassa elämässäkin jos näen kauniin naisen kadulla niin alavatsassa kihelmöi, kuin myös jos näen syötävän komean miehen. Miesystäväni on ihana mutta olemme juuttuneet tasanteeseen josta haluamme pois muttei tiedetä miten. Olen ärtynyt, seksuaalisesti haluton ja masentunut. Tunnen että olen jäänyt kehityksessäni jälkeen, en olekkaan vielä aikuinen. Mieheni luulee etten halua häntä enään koska en rakasta häntä, mutta rakastan. Tuntuu vain että kaiken koulu ja työstressin alla en tiedä kuka olen.
En halua päättää suhdetta koska vaikka olisinkin bisexuaalinen se ei haittaisi meitä yhtään. Tarvitsisin vain tauon oman itseni selvittämiseen. Mutta parisuhteen tauttaminen ei olisi miehelleni reilua. Tuntuu vain että olemme juuttuneet odottamaan että tämä minun vaihe menisi ohi. Välillä myös ajattelen että tämä nykyinen mieheni on se kenen kanssa perustetaan perhe ja yhteinen elämä mutta juuri nyt olisin varmaan parempi yksin. Terapeuttini toki sanoi että jos todella rakastamme toisiamme niin minulla olisi hyvä olla mieheni välitön tuki.
Minua jäi ihmetyttämään oma seksuaalisuus koska en ole varma olenko bi vai hetero. Seksuaalisuuden kehitys kuuluu nuoruuteen mutta koska olen ollut parisuhteessa näin kauan en ole saanut oikeaa mahdollisuutta etsiä sitä omaa. Vuoden verran olen ihmetellyt asiaa melkein joka päivä. Näen unissani naisia kiihottavina ja oikeassa elämässäkin jos näen kauniin naisen kadulla niin alavatsassa kihelmöi, kuin myös jos näen syötävän komean miehen. Miesystäväni on ihana mutta olemme juuttuneet tasanteeseen josta haluamme pois muttei tiedetä miten. Olen ärtynyt, seksuaalisesti haluton ja masentunut. Tunnen että olen jäänyt kehityksessäni jälkeen, en olekkaan vielä aikuinen. Mieheni luulee etten halua häntä enään koska en rakasta häntä, mutta rakastan. Tuntuu vain että kaiken koulu ja työstressin alla en tiedä kuka olen.
En halua päättää suhdetta koska vaikka olisinkin bisexuaalinen se ei haittaisi meitä yhtään. Tarvitsisin vain tauon oman itseni selvittämiseen. Mutta parisuhteen tauttaminen ei olisi miehelleni reilua. Tuntuu vain että olemme juuttuneet odottamaan että tämä minun vaihe menisi ohi. Välillä myös ajattelen että tämä nykyinen mieheni on se kenen kanssa perustetaan perhe ja yhteinen elämä mutta juuri nyt olisin varmaan parempi yksin. Terapeuttini toki sanoi että jos todella rakastamme toisiamme niin minulla olisi hyvä olla mieheni välitön tuki.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mä olen 24-vuotias nainen ja mulla oli viime kesänä hyvin samantapainen tilanne! Menin vielä ihastumaan varattuun kaverityttöön. Jossain vaiheessa en vaan jaksanut sitä elämäntilannetta, tuntui että avomies on kuitenkin eri aaltopituudella ja mietin, oonko jotenkin perustavanlaatuisesti kieltämässä itseni. Muutin erilleen avokista (ja kauemmas ihastuksesta). Annoin itseni tuntea mitä tunsin ja tulin laajemmalti tutuille kaapista bissenä. Jonkin aikaa henkeä vedettyäni sain puhutuksi asian kyseisen kaverin kanssa, ja hän suhtautui asiaan hyvin (ei kuitenkaan antanut ymmärtää, että tunteilla olisi ollut vastakaikua). Pyysin että olisimme vähemmän yhteyksissä. Tuntui siltä kuin kivireki olisi valahtanut harteilta. Käytyäni tuon sydänsurun läpi tajusin, että ikävöin oikeastaan enemmän entistä avomiestä. Olemme molemmat itsenäistyneet ja muuttuneet, alkaneet kuitenkin uudestaan seurustella ja juuri nyt menee hyvin. Kun oli mahdollisuus tapailla muita, tajusin että en loppujen lopuksi halunnut, koska rakastin häntä. Ehkä oma tila tekisi sinullekin hyvää? Ei siltoja tarvitse silti polttaa!
Juurikin ajattelin että voisko joku puhuu tästä aiheesta kun en itse uskalla. Oon ihan jatkuvasti naisen tarpeessa. Enkä edes tiedä miksi sillä koskaan en oo vielä kokenut mitään suutelua vakavampaa naisen kanssa. Mä rakastan miestäni mutta unelmoin muusta. välillä niin kipeästi että toivoisin että joku sankaritar tulis ja veis mut hetkeksi pois tästä oman pääkopan sekasorrosta..
Olette kuvottavia. Olisi aivan oikein jos teidät jätettäisiin ja miehenne löytäisivät kunnon naiset itselleen. Yksi asia on varma. Hetero miehen ei kannata ryhtyä yhden yön panoa vakavampaan suhteeseen bisse naisten kanssa. Eiväthän bisse naiset kelpaa edes oikeille lesboille koska bissejen petollinen luonne tunnetaan niissäkin piireissä.