Otsikko oli vähän provosoiva, koska yliherkkyyshän nähdään nykyään ominaisuutena. Olen itsekin yliherkkä joten tiedän mistä on kyse. Mutta minua kuitenkin ärsyttää ajatus että yliherkät ovat jotenkin "herkempiä" kuin "normaalit". Minä itse koen olevani se normaali. Ymmärrän logiikan mielenterveysongelmien synnyssä ja näen miksi ihmiset käyttäytyvät mitenkin kun he eivät sitä itse tajua ja ovat sille sokeita. Kerran eräässä oppilaitoksessa oli opettaja, joka sanoi että monilla on mielipiteitä, joihin he eivät tiedä syytä ja se on ok. Miten ihmiset voivat elää itsensä kanssa jos he eivät edes tunne itseään? Jopa mielenterveysongelmat ovat niin selkeitä syy ja seuraus yhteyksiltään, että niiden kutsuminen erikseen sairauksiksi on keksitty sellaisille ihmiselle jotka eivät muuten tajua niitä.
Nappasin tämän yhdestä viestistä nimim. Elämä pilalla(ketju; Lopetin masennuslääkkeet), koska koin niin suurta ymmärrystä tätä kohtaan:
"""Silloin kun ensimmäisen kerran hain apua, minulta olisi pitänyt tarkistaa ruokavalio ja liikuntatottumukset ja lisätä päälle behavioraalista terapiaa. En ollut sairas, olin eksyksissä ihmisten käytöksen kanssa, koska olen temperamentiltani yliherkkä ja aina erottunut joukosta persoonaltani. Toiseksi en osannut purkaa stressiä vaan yritin korjata väsymystä vain nukkumalla."""
Minäkin menin samalla tavalla hakemaan apua ja ymmärsin että en ympäristössäni kyennyt tuntemaan turvallisesti tunteita ja tarvitsin turvallista yhteyttä terveeseen ihmiseen sekä turvallista ympäristöä. Mutta ainoa mitä sain oli pari puhekertaa ja lääkkeitä(joita en onneksi ottanut). Nämä hoitajat eivät tajunneet että minun mieleni oli heijastus ympäristöstä ja minä tarvitsin apua konkreettisesti asioiden muuttamiseen. Minua ahdistaa että minun pitää "näkijänä" jopa ohjailla muita ihmisiä ymmärtämään omia tarpeitani. Miksi se on "normaalia" että ihmiset eivät ymmärrä muita ja itseään?
Nappasin tämän yhdestä viestistä nimim. Elämä pilalla(ketju; Lopetin masennuslääkkeet), koska koin niin suurta ymmärrystä tätä kohtaan:
"""Silloin kun ensimmäisen kerran hain apua, minulta olisi pitänyt tarkistaa ruokavalio ja liikuntatottumukset ja lisätä päälle behavioraalista terapiaa. En ollut sairas, olin eksyksissä ihmisten käytöksen kanssa, koska olen temperamentiltani yliherkkä ja aina erottunut joukosta persoonaltani. Toiseksi en osannut purkaa stressiä vaan yritin korjata väsymystä vain nukkumalla."""
Minäkin menin samalla tavalla hakemaan apua ja ymmärsin että en ympäristössäni kyennyt tuntemaan turvallisesti tunteita ja tarvitsin turvallista yhteyttä terveeseen ihmiseen sekä turvallista ympäristöä. Mutta ainoa mitä sain oli pari puhekertaa ja lääkkeitä(joita en onneksi ottanut). Nämä hoitajat eivät tajunneet että minun mieleni oli heijastus ympäristöstä ja minä tarvitsin apua konkreettisesti asioiden muuttamiseen. Minua ahdistaa että minun pitää "näkijänä" jopa ohjailla muita ihmisiä ymmärtämään omia tarpeitani. Miksi se on "normaalia" että ihmiset eivät ymmärrä muita ja itseään?
Vastaukset 1
Vanhimmat
koska meidän maailmaa hallitsee egoismi eikä ymmärrys. esim eri uskonnot yrittävät selittää että miksi näin on päässyt käymään ja on monia teorioita olemassa joista en nyt lähde luennoimaan. lue esim Aldoux Huxleyn ja Terence Mckennan ajatuksia.