Listataanpa asioita:
- Meillä ei ole toisia kohtaan mitään tunteita
- Olemme kuin tuntemattomat
- Emme tiedä toisistamme mitään, missä menemme ja kenen kanssa
- Emme jaa enää mitään asioita
- Emme juttele enää emmekä tapaa
- Olemme kuin kaksi ketä tahansa ihmistä, kaukana toisistaan
- Emme enää lähesty emmekä etäänny toisistamme
- Muutaman vuoden päästä emme muista enää mitään. Ehkä pari hassua ja omituista, siinä tilanteessa vain käsittämätöntä, muistikuvaa niistä vuosista, jolloin kaipasimme toisiamme.
- Meillä ei ole toisia kohtaan mitään tunteita
- Olemme kuin tuntemattomat
- Emme tiedä toisistamme mitään, missä menemme ja kenen kanssa
- Emme jaa enää mitään asioita
- Emme juttele enää emmekä tapaa
- Olemme kuin kaksi ketä tahansa ihmistä, kaukana toisistaan
- Emme enää lähesty emmekä etäänny toisistamme
- Muutaman vuoden päästä emme muista enää mitään. Ehkä pari hassua ja omituista, siinä tilanteessa vain käsittämätöntä, muistikuvaa niistä vuosista, jolloin kaipasimme toisiamme.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Mulle kyllä tosiasia on se, ettei mitään aavistustakaan kuka aloittaja on.
Haikeaa, tarvittavaa, surullista, loogista, sydäntä sattuvaa, luonnollista, etääntymistä, katoamista, eheytymistä, kasvua, eteenpäin menoa.
Jos ottais vaikka pakkia
mutta minä elän ja olen, ihan omana itsenäni, kenenkään minuuttani muuttamatta, mitään siitä poisottamatta, tai mitään muuta siihen lisäämättä kuin suuren rakkauden.
Hyvä kirjoitus, kuten myös "kohti valoa" vastaus. Tekstit perusteltuja, kun mielen sopukoissa päällimmäisenä epätietoisuus, suru, pettymys, loukkaukset, ristiriitaisuudet, luottamuksen menetys. Onko todellakin eheydyttävä ja myönnettävä, ettei hän ollutkaan se oikea? Oliko tämä tapahtuma, mahdollisuus muodostaa parempi käsitys hänestä? Luotaus toisen arvomaailmaan ja sisimpään.
Kirjoitin molemmat. Kertovat ajatuksistani. Mutta näin se meni.
Elämä opettaa. Ei riittävästi tahtoa kuitenkaan.
Itselläni riittää tahtoa näissä asioissa, mutta toistakin on kuunneltava. Itse haluan löytää sen, jolle todellakin olen niin merkittävä ja haluttava asia, että vaikeimmisKin paikoissa haluaa minut ja tietty minä kiinnostunut hänestä.
Listaat asioita kadotetusta, jätetystä. Etäinen hämärtynyt muistikuva haalistuneesta yhteenkuuluvuudesta, tunne rakastumisesta vai korvike rakkaudelle; sellainen on vanha suola.
Samoin koin minä. Katoavaa välittämistä, jota ei enää ole, kuvattiin tuossa.
Sinun elämäsi, sinun valintasi. Minun elämäni, minun valintani. Minä en unohda ikinä, enkä suostu teeskentelemään päinvastaista, sillä tärkeät ihmiset ovat tärkeitä ihmisiä huolimatta siitä ovatko nykyisyyttä vai mennyttä.
että oot sisäistänyt, ettei kukaan halua sun seuraasi. Olet kuvottava niinkuin aina.
Mutta toisen elämää älä häiritse tai riko, jollei hän ole sinua valmis ottamaan vastaan.
Niin voi käydä. Tunteet vaan loppuu, itsekin ihmettelee minne katosi intohimo ja säpinä välitämme. Mutta se on vain elämää. Jatkan eteenpäin, hänelle, miehelle toivon tietty rakkautta ja hyvän naisen. Se ihastus vaan LOPPU enkä jaksa edes analysida mihin
...tässä puhuu vanhempi henkilö (?).....muutaman vuoden päästä emme muista enää mitään (muisti menee)......ehkä pari hassua ja omituista (vanhuus)......muistikuva kaipuun vuosista (dementiaa
Valhe dementia ei ole muistatte kaikki jokaisen asian testattu on.