Rosa Meriläinen /vihr: Arvoisa puhemies! Haluan luotijunan Pietariin. Se edistäisi vaurautta ja hauskanpitoa rajan molemmin puolin.
Viime keväänä esitin ministeri Tuomiojalle kirjallisen kysymyksen pohjoisen ulottuvuuden konkreettisista asioista, ja hän vastauksessaan esitti, että meidän täytyisi nyt lähitulevaisuudessa, kun uutta toimintasuunnitelmaa mietitään, valita, otetaanko tämmöinen fokusoidumpi vai yleisempi toimintalinja. Täällä on sitten keskusteltu paljon näistä erilaisista institutionaalisista tarpeista ja mahdollisista uusista strategioista. Se, mikä minua kiinnostaa, on se, miten näistä erilaisista välineistä voidaan sitten johtaa näitä konkreettisia tekoja, edes kymmenen hyvää ja kaunista asiaa, kuten se luotijuna Pietariin. On jäänyt ehkä vähän hahmottumattomaksi se, mitä pohjoisen ulottuvuuden sisällä käytännössä tarkoittaa tämä arktisten alueitten yhteistyö, Itämeren alueyhteistyö ja toisaalta kontaktit Venäjään, jotka ovat ehkä helpoimmin konkretisoitavissa sellaisiksi hyviksi tavoitteiksi, joita sitten on kiva ajaa. Siitäkin syystä pohjoinen ulottuvuus on tärkeä ja vaikea asia Euroopan unionissa, jossa vanhastaan ovat luontaisesti painopisteinä olleet kaikki muut ilmansuunnat, etelä Välimeren ansiosta, länsi Yhdysvaltain ansiosta ja itä nyt sitten EU:n laajentumisen takia.
Mutta jotta siitä toivomastani luotijunasta ja kaikista muistakin kumppanuusohjelmista, oli sitten kysymys sosiaali- ja terveyspolitiikasta tai ympäristö- tai mistä tahansa kaupankäynnistä, todella on sitä vaurautta ja hauskanpitoa edistävää vaikutusta, vaatisi sitä, että suomalaisten nyreys Venäjää ja venäläisiä kohtaan vähenisi. Jokin aika sitten julkaistiin Gallupin teettämä kysely, jossa 62 prosenttia suomalaisista suhtautuu Venäjään joko kielteisesti tai melko kielteisesti ja myönteisesti ainoastaan joka kymmenes. Suomalaisilla on, ottaen huomioon kuitenkin, että olemme naapurimaa, erittäin huonot tiedot venäläisestä kulttuurista, vaikka sillä on suuri vaikutus meidän omaan kulttuuriimme. Kuulumme vodka zoneen ja muutenkin slaavilaista melankoliaa täältäkin löytyy. Venäjän kieltä osataan huonosti eikä sitä olla halukkaita oppimaan. Meidän täytyisi itsekin aika paljon tehdä töitä sen eteen, että pystyisimme sitten käyttämään hyväksemme niitä pohjoisen ulottuvuuden konkreettisia hedelmiä aikanaan.
Vai tahtoo Rosa luotijunan Pietariin? Asia selvä sen enempää kommentoimatta.
Viime keväänä esitin ministeri Tuomiojalle kirjallisen kysymyksen pohjoisen ulottuvuuden konkreettisista asioista, ja hän vastauksessaan esitti, että meidän täytyisi nyt lähitulevaisuudessa, kun uutta toimintasuunnitelmaa mietitään, valita, otetaanko tämmöinen fokusoidumpi vai yleisempi toimintalinja. Täällä on sitten keskusteltu paljon näistä erilaisista institutionaalisista tarpeista ja mahdollisista uusista strategioista. Se, mikä minua kiinnostaa, on se, miten näistä erilaisista välineistä voidaan sitten johtaa näitä konkreettisia tekoja, edes kymmenen hyvää ja kaunista asiaa, kuten se luotijuna Pietariin. On jäänyt ehkä vähän hahmottumattomaksi se, mitä pohjoisen ulottuvuuden sisällä käytännössä tarkoittaa tämä arktisten alueitten yhteistyö, Itämeren alueyhteistyö ja toisaalta kontaktit Venäjään, jotka ovat ehkä helpoimmin konkretisoitavissa sellaisiksi hyviksi tavoitteiksi, joita sitten on kiva ajaa. Siitäkin syystä pohjoinen ulottuvuus on tärkeä ja vaikea asia Euroopan unionissa, jossa vanhastaan ovat luontaisesti painopisteinä olleet kaikki muut ilmansuunnat, etelä Välimeren ansiosta, länsi Yhdysvaltain ansiosta ja itä nyt sitten EU:n laajentumisen takia.
Mutta jotta siitä toivomastani luotijunasta ja kaikista muistakin kumppanuusohjelmista, oli sitten kysymys sosiaali- ja terveyspolitiikasta tai ympäristö- tai mistä tahansa kaupankäynnistä, todella on sitä vaurautta ja hauskanpitoa edistävää vaikutusta, vaatisi sitä, että suomalaisten nyreys Venäjää ja venäläisiä kohtaan vähenisi. Jokin aika sitten julkaistiin Gallupin teettämä kysely, jossa 62 prosenttia suomalaisista suhtautuu Venäjään joko kielteisesti tai melko kielteisesti ja myönteisesti ainoastaan joka kymmenes. Suomalaisilla on, ottaen huomioon kuitenkin, että olemme naapurimaa, erittäin huonot tiedot venäläisestä kulttuurista, vaikka sillä on suuri vaikutus meidän omaan kulttuuriimme. Kuulumme vodka zoneen ja muutenkin slaavilaista melankoliaa täältäkin löytyy. Venäjän kieltä osataan huonosti eikä sitä olla halukkaita oppimaan. Meidän täytyisi itsekin aika paljon tehdä töitä sen eteen, että pystyisimme sitten käyttämään hyväksemme niitä pohjoisen ulottuvuuden konkreettisia hedelmiä aikanaan.
Vai tahtoo Rosa luotijunan Pietariin? Asia selvä sen enempää kommentoimatta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Antaa venäläisten tulla tänne nopeammin, niin heillä olisi enemmän aikaa tuhlata dollareitaan! Vai eikö venäläisturistien rahat kelpaa?
Ei se nyt kovin tyhmää olisi Venäjän kanssa väleissä olla tai vaikka vähän parantaa välejä..Kohta kun öljy loppuu niin missäs sitä maakaasua oli?Ja kyllä tälläkin hetkellä Venäjällä on rahakasta väkeä ja Pietarissa laillisiakin markkinoita, jos niitä vaan osattaisiin paremmin hyödyntää..
Pitääpä takertua tuohon väittämääsi,voisitko myös perustella tuon väittämäsi ?
No se nyt vaan on ehtyvä luonnonvara joka loppuu ja sittenpä sitä ei ole eikä tule..
>Kohta kun öljy loppuu<
Tuo on tekstiä johon kommentoin.Mitä tarkoittaa tämä "kohta",vuotta,viittä vuotta,kymmentä vuotta,vai sitä jo kerran mennyttä kolmeakymmentä vuotta vai sataa tai tuhatta vuotta ????.Niinpä niin et tiedä vastausta mutta älä masennu sillä ei sitä tiedä kukaan muukaan,tiedetään ainoastaan tällä hetkellä "tiedossa" olevat varannot.
Kuitenkin viimeiset tutkimukset ovat osoittaneet että maapallolla on n.100 kertaa enemmän öljyä mitä yleisesti on uskottu,tuo ei ole pieni määrä ja lisäksi uusia esiintymiä löytyy kaiken aikaa.
Monet noista ovat hankalasti porattavia alueita ja myös hankalasti pumpattavia mutta täysin kuitenkin mahdollisia,yksi suuri kysymysmerkki on Venäjä jossa jo nyt on uusia pumppaamattomia esiintymiä ja paljonko löytyy lisää.
Joten sana "kohta" tuon öljyn loppumisen yhteydessä on typerääkin typerämpi kommentti,ehkä tuo öljy joskus kuitenkin loppuu ja näin nykytutkimuksen mukaan tulee käymäänkin mutta koska niin sitä ei tiedä kukaan.
Se kohta on ymmätääkseni alle viisikymmentä(50)v. eli vuotta..Ja eikö noita vaikeasti pumpattavia paikkoja ole tuolla siperian suunnalla ainakin..ellen aivan väärin ole käsittänyt..Ja on siellä muutakin luonnon varaa sen verta ,että saattaa suomalaisillekkin riittää...
"Se edistäisi vaurautta ja hauskanpitoa rajan molemmin puolin."
Tuohon viittaavaa ideologista orientoitumista epäilinkin, kun kansaneläkkeen korotuksessa Rosa Meriläiselle ja Oras Tynkkyselle olisi kelvannut vasemmistoliiton esittämä 18 euron korotus, mutta ei kokoomuksen 15 euroa. Lopullisessa äänestyksessä sekin oli liikaa, kun molemmat äänestivät hallituksen 7 euron korotusta.
Vielä huimemman kurssitarkistuksen teki asian esitellyt ministeri Liisa Hyssälä: omassa vaalikampanjassaan vaati 300 euron korotusta. Ministerinä tyytyi esittämään 7 euroa.
Tuohon tarkistukseen meni kylläkin paljon kauemmin aikaa, n. 1,5 vuotta.