Mitä jos laittaisin sulle nyt viestin. Olisiko sun puhelimessa äänet ja heräisitkö. Tai ehkä olisitkin vielä hereillä niin kuin mäkin olen ja vähän väsymyksestä harmain silmin huomaisit sen. Huomaisit sen olevan multa. Keneltä sä haluaisit sen olevan, miltä mun nimi puhelimen näytöllä tuntuisi, tulisko sun kasvoillesi jokin erityinen ilme kun lukisit sen. Mitä sä haluaisit että siinä viestissä lukisi, mitä sä tahtoisit kuulla mun sanovan vai tahtoisitko mitään. Ehtisitkö miettiä näitä ennen kun avaat viestin, vai haluaisitko lukea sen vasta myöhemmin niin että saisit aikaa vastata rauhassa. Etten huomaisi että olet lukenut ja tietäisi että epäröit vastata. Epäröisitkö?
Kuulisitko sä mun äänen lukiessasi sanoja jotka mä sulle kirjoitin. Muistaisitko sä edes miltä mun ääni kuulostaa, kun edellisen kerran kuulit sen viisi kuukautta sitten. Ootko edes huomannut että siitä on niin kauan aikaa, olisitko ajatellut sitä jos en olisi sanonut. Onko se aika tuntunut susta pitkältä vai lyhyeltä, vai onko sillä mitään väliä.
Mitä jos mä kirjoittaisin että olen ajatellut sua jonkin verran. Silloin tällöin aika paljonkin, mutta joka päivä kuitenkin ainakin vähän. Koittanut välillä ajatella tosi paljon jotakuta toista, rakennellut jonkinnäköisiä perustuksia sen jonkun toisen kanssa pystymättä olemaan siinä hetkessä täysin oma itseni ja helpottunut kun se toinen on sanonut että ehkä ei nyt kuitenkaan lähdetä tähän. Helpottunut, koska niistä toisista on aina puuttunut jotain niitä asioita jotka tekevät susta sut ja joita mä ajattelen joka päivä ainakin vähän.
(Joka on kyllä aika epäsuhdassa sen kanssa, että oikeasti ollaan nähty toisiamme 85 tuntia (eikä sitäkään koska ei kai nukuttuja tunteja oikein voi tähän laskea koska silloin en edes tainnut nähdä susta unta) ja sen jälkeen vaihdettu ehkä kaksikymmentä kuvaa ja ehkä tuhat viestiä. Voi olla että liioittelen, mutta kuitenkin monta, ja siltikin sen verran vähän että sun on pikkuisen liioiteltua olla mun ajatuksissa joka päivä ainakin vähän.)
Jos kirjoittaisin sitten, että olen monta kertaa miettinyt että voisinko sanoa sulle näin, että miltä susta tuntuisi jos sanoisin, haluaisitko että sanon, tai haluaisitko itse sanoa mutta et uskalla tai mietit että voitko sanoa tai että miltä musta tuntuisi jos sanoisit. Sitäkin olen miettinyt että miten sanoisin. Ja että haluanko oikeasti sanoa vai luulenko vain että haluan.
Mutta jos mä nyt sanoisin, että mulla on sua ikävä ja että mä haluaisin olla siellä sun kanssa tai sun lähellä, nähdä edes hetken tai edes kuulla äänen ja ehkä halata ja vähän pitää kädestä ja olla vaan. Olla vaan. Muistaisitko sä miten mun suu kääntyy hymyyn kun päät tyynyillä katsotaan toisiamme silmiin ja ollaan vaan siinä eikä oo mitään muuta. Ehkä sun käsi mun selällä ja mun käsi sun niskassa mutta ei sitten muuta. Sitä mulla on ikävä. Sua eikä mitään muuta.
Mitä jos mä laittaisin sulle nyt viestin, epäröisitkö?
Kuulisitko sä mun äänen lukiessasi sanoja jotka mä sulle kirjoitin. Muistaisitko sä edes miltä mun ääni kuulostaa, kun edellisen kerran kuulit sen viisi kuukautta sitten. Ootko edes huomannut että siitä on niin kauan aikaa, olisitko ajatellut sitä jos en olisi sanonut. Onko se aika tuntunut susta pitkältä vai lyhyeltä, vai onko sillä mitään väliä.
Mitä jos mä kirjoittaisin että olen ajatellut sua jonkin verran. Silloin tällöin aika paljonkin, mutta joka päivä kuitenkin ainakin vähän. Koittanut välillä ajatella tosi paljon jotakuta toista, rakennellut jonkinnäköisiä perustuksia sen jonkun toisen kanssa pystymättä olemaan siinä hetkessä täysin oma itseni ja helpottunut kun se toinen on sanonut että ehkä ei nyt kuitenkaan lähdetä tähän. Helpottunut, koska niistä toisista on aina puuttunut jotain niitä asioita jotka tekevät susta sut ja joita mä ajattelen joka päivä ainakin vähän.
(Joka on kyllä aika epäsuhdassa sen kanssa, että oikeasti ollaan nähty toisiamme 85 tuntia (eikä sitäkään koska ei kai nukuttuja tunteja oikein voi tähän laskea koska silloin en edes tainnut nähdä susta unta) ja sen jälkeen vaihdettu ehkä kaksikymmentä kuvaa ja ehkä tuhat viestiä. Voi olla että liioittelen, mutta kuitenkin monta, ja siltikin sen verran vähän että sun on pikkuisen liioiteltua olla mun ajatuksissa joka päivä ainakin vähän.)
Jos kirjoittaisin sitten, että olen monta kertaa miettinyt että voisinko sanoa sulle näin, että miltä susta tuntuisi jos sanoisin, haluaisitko että sanon, tai haluaisitko itse sanoa mutta et uskalla tai mietit että voitko sanoa tai että miltä musta tuntuisi jos sanoisit. Sitäkin olen miettinyt että miten sanoisin. Ja että haluanko oikeasti sanoa vai luulenko vain että haluan.
Mutta jos mä nyt sanoisin, että mulla on sua ikävä ja että mä haluaisin olla siellä sun kanssa tai sun lähellä, nähdä edes hetken tai edes kuulla äänen ja ehkä halata ja vähän pitää kädestä ja olla vaan. Olla vaan. Muistaisitko sä miten mun suu kääntyy hymyyn kun päät tyynyillä katsotaan toisiamme silmiin ja ollaan vaan siinä eikä oo mitään muuta. Ehkä sun käsi mun selällä ja mun käsi sun niskassa mutta ei sitten muuta. Sitä mulla on ikävä. Sua eikä mitään muuta.
Mitä jos mä laittaisin sulle nyt viestin, epäröisitkö?
Vastaukset 28
Vanhimmat
Kuun tytär laittaa nyh maaten ja rakastaa itseään. Itku auttaa, ja uusi rakkaus.
Ei mua itketä. Enkä halua uutta rakkautta. Olen vaan epävarma ja kaukana kaikesta. Haluan haaveilla, unelmoida siitä että ehkä joskus vaikkei sittenkään.
Mutta kiitos kuitenkin.
Voin sut tavata
Mitä jos vähän lyhyemmin kirjoittaisit, kun ei tätä jaksa lukea .. :(
Yksinkertaisille yksinkertaisesti. Joskus tilanne vaatii enemmän sanoja, tiedäthän.
Olipa nätisti kirjoitettu. Tunne välittyy hyvin ja tää oli mielyttävä lukea.
Kiitos, ihana kuulla! Mun oli pakko kirjoittaa, oon pyöritellyt näitä asioita tässä pakahtumiseen asti. Tää aina vähän helpottaa. Sanoilla on ihmeellinen vaikutus.
Tuttuja asioita kirjoittelet. Itse toivoisin pääseväni näistä tunteista ja varmaan joku päivä käykin niin. Toivottavasti sinun asiasi järjestyy jossain vaiheessa! :-)
Yllättyisin, mutta en epäröis. Vastauksenkin saisit heti
Se mua vähän pelottaakin.
Ei tullut viestiä. Mitä pelkäät?
Omaa epävarmuutta: sitä jos en oikeasti tunnekaan niin vahvasti että kannattaisi sekoittaa toisen mieli. Mistä sen tietää? Olen koko ikäni ollut ihan sekaisin ja ymmärtämätön omien tunteitteni tulkitsemisessa. En haluaisi pilata tätä, en tätä ihmistä enkä tätä yhteyttä.
Niin, en tiedä miten paljon itse epäröisin vastauksesi saatuani.
voisit kertoa miten mukavalta tuntui viimeisessä kaksinkeskeisessä jutuskelussa syvästi loukata, saitko siitä kovatkin kiksit? Kaiken jälkeen mitä meilläkin oli, vai oliko yhtään mitään, venaa mietin hetken...
Sellaisen viestin voisit laittaa.
Ikävä kuulla että joku on tehnyt sulle julmasti. Sellaiset ihmiset kannattaa vain sulkea pois omasta elämästä, vaikka se alkuun tuntuisikin pahalta. Elämä on niin lyhyt ja ihmisiä niin paljon, että lähelleen voi valita ne yksilöt jotka tekevät siitä sen parhaan juuri sulle.
Koita jaksaa katkeroitumatta. Ei se tyyppi ansaitse sun huonoa oloa.
Olisi kiva kuulla mihinpäin Suomea viesti on menossa?
Pohjoisen Pohjanmaan pojalle tämä menee. Tai menisi jos.
Oikeaan paikkaan tuntuu menevän. Ei vain taida olla minulle, koska viestiä ei ole kuulunut. Taitaa olla myös nuoremmat ihmiset kyseessä.
Olen vähän ujostellut enkä ole laittanut vielä mitään. Monta kertaa jo meinannut, mutta joka päivä on edellistään vaikeampaa. Ihan naurettavaa omasta mielestänikin, mutta minkäs teet.
Kolmannella kymmenellä ollaan, että ei nyt ihan nuorimmasta päästä olla kumpikaan. Pojuttelu nyt vaan sopi tuohon jatkoksi.
Nimikirjaimet vois olla helpottava tieto.
En odota sinulta mitään.
Elät vain yhden kerran
Laita vaan viestiä kuun tytär. Sanon vaan, kun vielä pitkästä aikaa jäin näitä lukemaan..hmmm
Mitä sä odotat, anna mennä, siinä et menetä mitään mutta voit saada paljon ym. kliseisen helisevää mutta niin riipaisevan totta!
Kahvit join, siinäkin jotain hoin. Runoa sulle pukkaa, vain silloin ...kun pistää sydän rukk
aa :).
Viesteistä kertoo ketju tää. Oli silloin hieman huono sää. Heitin viestin tuuleen, tarttui sinun huuleen, huuli siitä tuli, silti jokin minussa suli.
Nyt riittää viestit nää, tänään on jo parempi sää :) . Harvoin käyn mä täällä, en läheskään joka säällä.
Love, peace and joy . Have a nice dream day!
En kuun tytär, sorri, laitoin vaan jonnekin.
Hyvää toivon sinulle kuun tytär, niinkuin kaikille.
No viddu soita ja kysy
Ei kiitos. Pärjään loppuelämäni hyvin ilman yhteydenottoasi.
Että voi joidenkin elo olla vaikeeta :D Nauru pidentää ikää, siihen tämä foorumi on hyvää kamaa.