enemmän usko hermeneutiikkaan...
Hermeneuttinen kehä (ibidem):
- osien ja kokonaisuuksien kehä: kokonaisuuden ymmärtäminen
edellyttää osien ymmärtämistä, mutta osien tulkinta riippuu ko-
konaisuudesta
- subjektin ja objektin kehä: se, miten teos ymmärretään, riippuu
ymmärryshorisontista, jota teoksen ymmärtäminen muuttaa
- kysymysten ja vastausten kehä: teosta koskeviin kysymyksiin
saatavat vastaukset johtavat uusiin kysymyksiin
Hermeneuttinen kehä (ibidem):
- osien ja kokonaisuuksien kehä: kokonaisuuden ymmärtäminen
edellyttää osien ymmärtämistä, mutta osien tulkinta riippuu ko-
konaisuudesta
- subjektin ja objektin kehä: se, miten teos ymmärretään, riippuu
ymmärryshorisontista, jota teoksen ymmärtäminen muuttaa
- kysymysten ja vastausten kehä: teosta koskeviin kysymyksiin
saatavat vastaukset johtavat uusiin kysymyksiin
Vastaukset 15
Vanhimmat
Tiistaita sinulle, ken lienetkin. Taidat olla aika teoreettinen ihminen? Kirjoituksesi meni itseltäni jokseenkin yli vajavaisen ymmärrykseni, enkä edes ymmärrä miksi ylipäätään tähän kommentoin. Muistathan ottaa välillä vähän rennomminkin :) Lupsakkaa päivää sinullekkin. :)
miksi olet yksin netin ikäväpalstalla.
Ai minä vai? No ehkä olen yksinäinen elämässäni. Jostain kumman syystä eksyin tänne joulun aikoihin, hävettää että olen näin addiktoitunut tänne vieläkin. Ei kuulu yleensä tapoihini. Tätä ennen en ole koskaan kirjoitellut mihinkään nettipalstoille. Yritän selittää itselleni, että tämä on jotain itseterapiaa, itsensä purkamista tietyistä asioista. Sellaisista, mitä ei voi ääneen puhua kenellekkään, ei kertoa. Ehkä myös jonkinlaista vertaistukea omaan ikävääni. Tiedän, että tämä on väärä paikka kirjoitella. Ja täällä on paljon negatiivista, ilkeää ja käsittämättömän pahansuopia kirjoituksia. Toivoisin, että ihmiset eivät olisi niin julmia toisilleen.
Hyvällä saa rakennettua paljon enemmän hyvää maailmaan.
Tästä vois vaikka puhua samanhenkisen kanssa.
Minä oon valaistunut. Kaikki liittyy yhteen. Oon enemmän henkeä kuin ruumista.
Minäkin toivon, että löytäisin jokin päivä sellaisen ihmisen, jonka kanssa voisin olla vapaasti oma itseni. Ilman rajoitteita, jotka raastavat sieluani. Voisi jutella aivan mistä tahansa, ihmetellä maailman menoa kynttilän valossa läpi yön, tai olla vain hiljaa. Puhua musiikista, elämästä, maailmankaikkeudesta, mistä tahansa. Samanhenkisyyttä. Toisen kunnioittamista, arvostamista, inhimillisyyttä. Sitä, että saa vain olla oma itsensä, myös niine huonoine puolineenkin. Tietäen, että toinen välittää silti, niinä heikompina ja huonoinakin hetkinä.
Aloitus kommentti alempaan ketjuun. Enkä oikeastaan ole kovin teoreettinen ;)
aloitus ok.. muut laskelmoitua.
Että pitikin avautua tähän ketjuun. Tyhmä minä. Poistun takavasemmalle lohduttavien melodioiden pariin.
Päivänjatkoja.
elä ny voice ;)
Alin on kyllä tullut tutuksi, mutta muutkin kohdat täsmää. Kaipa minäkin sitten uskon Hermeneutiikkaan.
Kehä kuin spiraali, mutta milloin saavuttaa tavoitellun keskipisteen? Spiraalihan on periaatteessa päättymätön, mutta jos päättääkin, ettei pixelit riitä lähempään tarkasteluun. Silloinhan se voi päättyä nopeastikin.
Wikipediasta löytää kaikenlaista, ihmeellinen intterrrnetttti!
Täytyy taas keittää kaffia ja ryhdistäytyä. :) Ehdin jo putkauttaa pari runoakin. En enää tajua kohta itseäni ollenkaan. Roikun täällä, juon liikaa kahvia, levoton(no se johtuu varmaan vaan kofeiinista), olen hajamielinen ja näen hämmentävän eroottisia unia. Joten todennäköisesti olen yhtä sekaisin kuin sukulaiseni vanha käkikello vapaussodan ajalta, tai sitten olen vain elänyt liian vanhaksi.
Olen aina tuntenut olevani kuin orpo piru akateemisen älymystön seurassa. En osaa keskustella älykkäästi, erilaisista teoreettisista teorioista. Olen kiinnostunut monista eri asioista maailmassa, mutta ajattelen ehkä naiivisti ja liian sydämellä. Vain tavallinen maalaistytön tollukka :)
Elä välitä ei niin fiksuja kuin luulee, mutta yksi tulokulma maailmaan