Suomalaisten kaukopartiomiesten toteuttama talvinen isku Jeljärven huoltotukikohtaan on hieman kummallinen tapaus. Siinähän aiheutettiin viholliselle huomattavia tuhoja, mutta myös omat tappiot olivat merkittävät.
Omia tappioita aiheutti varsinkin se, että partion johtaja erotti partion pääjoukosta oman pienemmän osaston kuljettamaan haavoittuneita ahkioilla omalle puolelle. Haavoittuneiden kuljettamisen ei haluttu rasittavan pääjoukon toimintaa, sillä paluumatkalla oli tarkoitus tehdä isku johonkin kenttätukikohtaan, joka osoittautui tyhjäksi.
Pääjoukko palasi lähes ilman tappioita lukuun ottamatta siitä yöllä taistelukosketuksen tuloksena eroon joutunutta osastoa, joka joutui Ontajärven jäälle laskeutuessaan väijytykseen. Mutta näistä eri porukan vetämänä palaavista haavoittuneista ei tainnut kukaan päästä omalle puolen ja niiden raahaajat kokivat myös raskaita tappioita. Haavoittuneet kun piti vetää sitä ainoaa jyrkän harjumuodostelman katkaisevaa suosalmea pitkin, ja venäläiset osasivat tämän ennakoida kuin myös sinne väijytyksen järjestää.
Paluumatkan virheratkaisuista huolimatta partiomatkaa pidettiin Päämajassa tuloksiltaan niin onnistuneena, että sen takia partion johtajalle, majuri Puustiselle myönnettiin Mannerheimristi. No, olihan Puustinen kunnostautunut talvi- ja jatkosodan aikana aiemminkin, mutta niin olivat monet muutkin komppanian päälliköt. Tämän Jeljärven partion johtajuus oli kuitenkin se teko, joka ristin myöntämisen rajan Päämajassa ylitti.
Jotenkin tapauksesta jää sellainen jälkimaku, että tällaiset operaatiot, joiden kulkua Päämajassa seurattiin, tuottivat paljon löyhemmin perustein korkeimpia kunniamerkkejä ja ylennyksiä. Partion vaiheita lukiessa kun tulee mielikuva, että partion johtajan henkilökohtainen osuus oli kiivaimpien taistelujen aika istua kahvikupin ääressä teltassa karttoja tutkimassa -- ja tehdä miehistön kannalta kohtalokkaisiin seurauksiin johtaneita päätöksiä partion kotiin saattamisen suhteen.
Jeljärven kaukopartioisku
13
2517
Vastaukset
- sanon vaan
Semmosta se on sissisota, riskit on suuret ja kun onnistutaan niin tuhokin on mittava, siksi näitä riskejä kannattaa ottaa.
Virheetöntä johtajaa ei ole olemassakaan, tässäkin tapauksessa tarkoitus oli nimenomaan pelastaa haavoittuneet, mutta vihollisen oveluus ja hyvä ennakointi johti siihen, että se ei onnistunut.
Ehkä pienemmän partion olisi pitänyt itse ennakoida enempi ja kulkea jostakin muualta kuin oli käsky , erillään olevalla joukolla on aina lupa toimia oman harkintansa mukaan ????- Yläsavolainen
"Virheetöntä johtajaa ei ole olemassakaan, tässäkin tapauksessa tarkoitus oli nimenomaan pelastaa haavoittuneet..."
Kyllä kai haavoittuneiden pelastumista ajateltiin.
Mutta niitä partiosta kirjoitettuja kuvauksia lukiessa ei voi välttyä siltä epämiellyttävältä ajatuksesta, että partion johto halusi haavoittuneista eroon, koska sillä oli suunnitelmissa tehdä lisää sankaritekoja.
Johtajan täytyi tietää, että pienellä porukalla niitä haavoittuneita ei voinut kiskoa sen kulkusuunnassa poikittain sijaitsevan jyrkän harjanteen yli, vaan että osapartio joutui ottamaan suuren riskin sen suosalmen kautta hiihtäessään ja se riski myös aktualisoitui.
Pääjoukko oli niin suuri, että sen suojissa haavoittuneet olisi melko turvallisesti saatu kotiin kuljetettua ja vaikka sen harjun yli kiskomalla.
Onnistuneeksi tuhoisku Päämajassa tulkittiin siitäkin huolimatta, että partionjohtajan valintojen tuloksena tapahtui se noloin ja miehistön kannalta kammottavin vaihtoehto, että yli kymmenen miestä jäi vangiksi, monet heistä haavoittuneina.
Kaikesta huolimatta Jukka Puustinen on varmaankin ollut kelpo sotilas ja kunniamerkkinsä ansainnut upseeri. Tapaus vain osoittaa, miten Päämajan ylimmät upseerit näkivät palkitsemisen arvoista sankaruutta sellaisissa asioissa, jotka tavallisen kansalaisen näkökulmasta eivät suurta henkilökohtaista uhrautumista näyttäisi vaatineen. - Kumma, että nyt
Yläsavolainen kirjoitti:
"Virheetöntä johtajaa ei ole olemassakaan, tässäkin tapauksessa tarkoitus oli nimenomaan pelastaa haavoittuneet..."
Kyllä kai haavoittuneiden pelastumista ajateltiin.
Mutta niitä partiosta kirjoitettuja kuvauksia lukiessa ei voi välttyä siltä epämiellyttävältä ajatuksesta, että partion johto halusi haavoittuneista eroon, koska sillä oli suunnitelmissa tehdä lisää sankaritekoja.
Johtajan täytyi tietää, että pienellä porukalla niitä haavoittuneita ei voinut kiskoa sen kulkusuunnassa poikittain sijaitsevan jyrkän harjanteen yli, vaan että osapartio joutui ottamaan suuren riskin sen suosalmen kautta hiihtäessään ja se riski myös aktualisoitui.
Pääjoukko oli niin suuri, että sen suojissa haavoittuneet olisi melko turvallisesti saatu kotiin kuljetettua ja vaikka sen harjun yli kiskomalla.
Onnistuneeksi tuhoisku Päämajassa tulkittiin siitäkin huolimatta, että partionjohtajan valintojen tuloksena tapahtui se noloin ja miehistön kannalta kammottavin vaihtoehto, että yli kymmenen miestä jäi vangiksi, monet heistä haavoittuneina.
Kaikesta huolimatta Jukka Puustinen on varmaankin ollut kelpo sotilas ja kunniamerkkinsä ansainnut upseeri. Tapaus vain osoittaa, miten Päämajan ylimmät upseerit näkivät palkitsemisen arvoista sankaruutta sellaisissa asioissa, jotka tavallisen kansalaisen näkökulmasta eivät suurta henkilökohtaista uhrautumista näyttäisi vaatineen.yli 70 vuotta myöhemmin tiedät ihan tarkkaan, mitä tuolloin olisi pitänyt tehdä ja jakelet asiantuntemattomia tuomioita.
Tiedät jopa Päämajan ylimpien upseerien ajatukset.
"Partion vaiheita lukiessa kun tulee mielikuva, että partion johtajan henkilökohtainen osuus oli kiivaimpien taistelujen aika istua kahvikupin ääressä teltassa karttoja tutkimassa -- ja tehdä miehistön kannalta kohtalokkaisiin seurauksiin johtaneita päätöksiä partion kotiin saattamisen suhteen"
Entä, jos mielikuvasi onkin väärä ja perustuu pelkkään asiantuntemattomuuteen? - sanon vaan
Yläsavolainen kirjoitti:
"Virheetöntä johtajaa ei ole olemassakaan, tässäkin tapauksessa tarkoitus oli nimenomaan pelastaa haavoittuneet..."
Kyllä kai haavoittuneiden pelastumista ajateltiin.
Mutta niitä partiosta kirjoitettuja kuvauksia lukiessa ei voi välttyä siltä epämiellyttävältä ajatuksesta, että partion johto halusi haavoittuneista eroon, koska sillä oli suunnitelmissa tehdä lisää sankaritekoja.
Johtajan täytyi tietää, että pienellä porukalla niitä haavoittuneita ei voinut kiskoa sen kulkusuunnassa poikittain sijaitsevan jyrkän harjanteen yli, vaan että osapartio joutui ottamaan suuren riskin sen suosalmen kautta hiihtäessään ja se riski myös aktualisoitui.
Pääjoukko oli niin suuri, että sen suojissa haavoittuneet olisi melko turvallisesti saatu kotiin kuljetettua ja vaikka sen harjun yli kiskomalla.
Onnistuneeksi tuhoisku Päämajassa tulkittiin siitäkin huolimatta, että partionjohtajan valintojen tuloksena tapahtui se noloin ja miehistön kannalta kammottavin vaihtoehto, että yli kymmenen miestä jäi vangiksi, monet heistä haavoittuneina.
Kaikesta huolimatta Jukka Puustinen on varmaankin ollut kelpo sotilas ja kunniamerkkinsä ansainnut upseeri. Tapaus vain osoittaa, miten Päämajan ylimmät upseerit näkivät palkitsemisen arvoista sankaruutta sellaisissa asioissa, jotka tavallisen kansalaisen näkökulmasta eivät suurta henkilökohtaista uhrautumista näyttäisi vaatineen.Kyllä minä uskon tuohon, että partionjohto halusi haavoittuneista eroon tehdäkseen lisää iskuja.
Mielestäni se on jopa loogista, haavoittuneet olisi joka tapauksessa vaarantaneet mahdollisuuden lisäiskujen tekemiseen, joten se että niistä pyrittiin eroon lähettämällä ne omalle puolelle heti, eikä vasta myöhemmin on minusta jopa loogista.
Sodassa tehtävä ja käsky on aina ensisijaisia, se että joku kuolee tai haavoittuu on toissijaista, eihän sodasta tule mitään jos tämmöiset asiat estää tehtävän tai käskyn noudattamista.
Minä' näen asian niin, että partionjohtaja päätti lähettää haavoittuneet pois, jotta mahdollisuudet tehdä iskuja säilyy ja paranee, eikä ne haavoittuneet ole ainakaan estämässä tai haittaamassa tulevaa toimintaa.
Se että se epäonnistui, on toinen juttu, ainahan nämä retket voi epäonnistua. - Yläsavolainen
Kumma, että nyt kirjoitti:
yli 70 vuotta myöhemmin tiedät ihan tarkkaan, mitä tuolloin olisi pitänyt tehdä ja jakelet asiantuntemattomia tuomioita.
Tiedät jopa Päämajan ylimpien upseerien ajatukset.
"Partion vaiheita lukiessa kun tulee mielikuva, että partion johtajan henkilökohtainen osuus oli kiivaimpien taistelujen aika istua kahvikupin ääressä teltassa karttoja tutkimassa -- ja tehdä miehistön kannalta kohtalokkaisiin seurauksiin johtaneita päätöksiä partion kotiin saattamisen suhteen"
Entä, jos mielikuvasi onkin väärä ja perustuu pelkkään asiantuntemattomuuteen?"Entä, jos mielikuvasi onkin väärä ja perustuu pelkkään asiantuntemattomuuteen? "
Olipa mielikuvani väärä tai ei, subjektiivinen se ainakin on.
Asiantuntemattomuuttakin saattaa siihen mielipiteeseeni sisältyä, ettei partion paluumatkan tapahtumien ja haavoittuneiden kokeman kovan kohtalon takia, ainakaan näin ulkopuolisena jälkikäteen tarkastellen, ensimmäisenä juolahtaisi mieleen ehdottaa mannerheimristiä partion johtajalle. (Muista ansioista kylläkin.)
Ei varsinkaan siksi, että näissä kovan kohtalon kokeneissa sotilaissa oli paljon kotiseutuni miehiä.
- Arvokkaita vankeja
Isäni oli sotavankina Neuvostoliitossa vuosina 1943-44. Omasta tahdostaan hän ei tätä ensimmäistä ulkomaanmatkaansa tehnyt. Matkan perimmäinen syy oli korkeemmas käres, kun 481 miehen kaukopartio lähti 14.3.1943 Rukajärven Korpijärven kylästä tuhoamaan neuvostojoukkojen noin 60 kilometrin päässä sijaitsevaa Jeljärven kylän huoltokeskusta sekä Muurmanskin radan pistoraidetta.
Jokaisella oli selässään reppu täynnä räjähdysaineita, ampumatarvikkeita ja muonaa.
Isälläni kävi huono tuuri, kun hän paluumatkalla jäi kymmenen muun miehen kanssa Ontajärven rannan ja läheisyydessä olevien neuvostosotilaiden miehittämien saarten väliin. Pako motista osoittautui mahdottomaksi. Alkoi yli 600 päivää kestänyt sotavangin raskas jotos. Suurin osa vankeusajasta kului 500 kilometriä Pietarista itään sijaitsevalla Tserepovetsin leirillä.- Kiuruvetinen
"Isälläni kävi huono tuuri, kun hän paluumatkalla jäi kymmenen muun miehen kanssa Ontajärven rannan ja läheisyydessä olevien neuvostosotilaiden miehittämien saarten väliin."
Muistelen lukeneeni kirjoittamasi tarinan joskus aiemmin, taisi olla vieremäläisten rintamamiesten muisteloista.
Kiinnostaisi tietää, kuuluiko isäsi siihen porukkaan, jonka keulilla jäälle laski kiuruvetinen Paavo Lonkila? Paavohan oli kova hiihtäjä ja olympiakultamitalisti 1952 Oslon kisoissa viestijoukkueen jäsenenä.
Vihollinen alkoi tulittaa sitä jäälle laskenutta osapartiota läheisestä saaresta ja niemestä, joiden välistä miehet hiihtivät. Paavo Lonkilaa tulitettiin ankarimmin, sillä hän avasi vimmattua vauhtia latua ja oli siis koko ajan se tärkein karkuun pyrkijöistä kaadettavaksi. Vaatteet reijitettynä, repun ja konepistoolin hihnat poikki ammuttuna Paavo Lonkila pääsi karkuun. Parikymmentä porukasta jäi jäälle, osa vangeiksi ehjinä, osa haavoittuneina ja osa kaatui. Muistaakseni yli kymmenen miestä selvisi Lonkilan perässä omalle puolen Ontajärveä.
- kartanlukija
-- turha reissu , olisivat käyneet pommittamassa ilmasta olis helpomalla päässy
- sanon vaan
Sissi-osasto vetää alueelle vastustajalta monin kertaisesti miehiä, jotka on sitten poissa joltakin muulta rintamalta.
Siinä se idea oikeastaan on. - USA:n kiusa
sanon vaan kirjoitti:
Sissi-osasto vetää alueelle vastustajalta monin kertaisesti miehiä, jotka on sitten poissa joltakin muulta rintamalta.
Siinä se idea oikeastaan on.Ei ne rintamalta ole pois, sillä se on NKVD:n tehtävä ajaa takaa. Tässäkin on tiedusteltu Sorokan valtausta varten.
- Ei ollut
USA:n kiusa kirjoitti:
Ei ne rintamalta ole pois, sillä se on NKVD:n tehtävä ajaa takaa. Tässäkin on tiedusteltu Sorokan valtausta varten.
"Tässäkin on tiedusteltu Sorokan valtausta varten. "
Ei ollut, Sorokan valtaussuunnitelmat oli haudattu vuotta aikaisemmin! - sanon vaan
USA:n kiusa kirjoitti:
Ei ne rintamalta ole pois, sillä se on NKVD:n tehtävä ajaa takaa. Tässäkin on tiedusteltu Sorokan valtausta varten.
Kyllä ne on pois muualta, yksi sissi sitoo arviolta noin 10 miestä siihen toimintaan, joka on kun sitä sissiä haetaan esiin.
- Metsänhakkuut
sanon vaan kirjoitti:
Kyllä ne on pois muualta, yksi sissi sitoo arviolta noin 10 miestä siihen toimintaan, joka on kun sitä sissiä haetaan esiin.
Päämajassa pelättiin iskujen vaarantavan koko touhun, koska venäläiset eivät enää körötelleet teitä pitkin vaan maastoutuivat suurin joukoin. Partiot oli liian helppo tuhota eli sen merkitys oli kaukotiedustelu.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ensi kesänä
Näin kesän viimeisenä minuutteina ajattelen sinua. Olisiko seuraava kesä "meidän" kesä? Tänä vuonna ei onnistuttu, mutta613091Tukalaa kuumuutta
Tietäisitpä vaan kuinka kuumana olen käynyt viime päivät. Eikä johdu helteestä, vaan sinusta. Mitäköhän taikoja olet teh433067- 422417
Anne Kukkohovin karmeat velat ovat Suomessa.
Lähtikö se siksi pois Suomesta ? Et on noin kar? mean suuret velat naisella olemassa902016- 311893
Okei, myönnetään,
Oisit sä saanut ottaa ne housutkin pois, mutta ehkä joskus jossain toisaalla. 😘251759- 481606
Mihin hävisi
Mihin hävisi asiallinen keskustelu tositapahtumista, vai pitikö jonkin Hannulle kateellisen näyttää typeryytensä821360- 391280
- 791110