Kun sinut löysin enkä edes yrittänyt, kun pelkäsin liikaa etten kelpaa. Nyt näen, että olisi kannattanut yrittää, tämän enempää en olisi voinut menettää. Nyt en saa koskaan tietää, mitä kaikkea sinussa olisi ollut.
Olen pelkurinainen, en torjunut sinua ylemmyydentuntoani vaikka niin ehkä luuletkin.
Olen pelkurinainen, en torjunut sinua ylemmyydentuntoani vaikka niin ehkä luuletkin.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Harmihan se on jos olisitkin halunnut, siitä ei lopulta vastaa kuin itselleen. Itselläni oli hieman vastaava tilanne.. en muistele pahalla, enkä ajattele että hänen tai minun menetys tai mitään muutakaan sellaista. Ajattelen yhä pelkkää hyvää hänestä, ehkä hänkin pelkäsi, ehkä jotain muuta, tilanne oli hankala muutenkin.. Olisin kai itsekin voinut yrittää vielä enemmän, mutta uskallus ei riittänyt enempään..
Tuo on pahin tilanne. Miksi ei voi enää yrittää? Olet siis edelleen pelkuri vai miksi et enää voi yrittää? Vai onko nyt vielä enemmän menetettävää? On tietysti haastavampaa torjumisen jälkeen lähestyä, joudut avautumaan oikeasti syistäsi ja motiiveistasi. Mutta et menetä oikeasti mitään.
Kertoisitko tarkemmin miten toimit, kun torjuit hänet?
U know...tiedän tunteen.
Sen takia olenkin noiden kokemusten jälkeen pyrkinyt tekemään aina tarvittavan jos olen vain kokenut edes jollain tasolla että olisi mahiksia tai voisi löytyä jotain yhteistä.
Tietysti joskus on tullut saatua pakit jonka jälkeen on miettinyt että kuvitteliko sitä kaiken tai että oliko toinen sittenkin kiinnostunut, mutta kuitenkin jokin esti että asiat olisivat edenneet...
Mutta tietyissä jutuissa olen vienyt sen niin pitkälle kuin sen voi vain viedä lähes menettäen kasvoni ja tullut fiilis että lähes nöyryytän itseäni. Jälkikäteen kuitenkaan ei ole harmittanut koska olen omalta osaltani tehnyt sen minkä voin...
Onhan noita naisia jotka olisivat voineet olla tutustumisen arvoisia, mutta jotakin on siinä välissä joka sen estää.
Mietin juuri tuossa jonkin aika sitten erästä naista johon nähtävästi ihastuin ja jolta sain pakit aika railakkaasti. Vaikka mietitytti jälkikäteen että oliko tarvetta nyt lähestyä häntä niin toisaalta tajusin taas että hänessä oli monia asioita joita naisessa kaipaan ja niitä ajatellen toimin oikein.
Aina ei voi lykästää ja aloittajankaan ei kannata liikaa moittia itseään. Jatkossa täytyy vain tehdä aina sitten parhaansa ja toimia siten ettei jälkikäteen harmittele asioita.
Prövö!!!
Provo, miksi? Koska nainen ei voi ylemmyydentunteessaan kokea olevansa liian huono miehelle, nainen ei voi pelätä sitoutumista, vai koska nainen antaa ja mies saa?
Olen edelleen pelkuri, en kestä sitä, jos käy ilmi, että en riitä ja minut korvataan jollain paremmalla, kun minulta on saatu se, mitä eniten halutaan. Koska mies ei koskaan sano kiinnostuneelle naiselle suoraan, että itseä ei kiinnosta. Se on epäreilua, jos itse on sinisilmäinen ja naiivi ja uskoo ihmisten rehellisyyteen. Haluaisin vain kiltin miehen mutta kiltti nainen kohtaa vain hyväksikäyttäjiä, olen saanut siitä tarpeekseni ja mielummin olen vain yksin.
Mutta kiitos kaikille rohkaisevista kommenteista ja kokemusten jakamisesta. Elämä on raakaa ja syitä on yhtä monta kuin ihmisiäkin, ja enemmänkin.
Ei sen aina tarvitse mennä noin, halusin oikeasti yrittää, hän oli sen arvoinen vaikka tilanne oli mahdoton, mutten saanut mahdollisuutta.. Joskus pala on vain liian suuri kai haukattavaksi. Erehdyksistä oppii.
Aika itsekeskeistä ja naiivia ajattelua nytten. Mahdatko uskoa tuohon itsekään...
Kyllä, on itsekeskeistä jos haluaa suojella itseään eikä ehdoin tahdoin asettaa tilanteeseen, jossa kokemuksesta tietää vahingoittuvansa. Oli uhka todellinen tai ei. Totta kai se on itsekeskeistä.
Mutta keneltä muulta se on pois kuin minulta? Ei kukaan muu sure yksinäisyyttäni kuin minä itse, ja sitäkin vain anonyymisti keskustelupalstalla netissä. Joten jos sanotte että olen naiivi ja säälittävä, niin kerron teille: Tieto ei ole lainkaan uusi.
Et sinä ole naiivi tai säälittävä. Se pelon tunne vain ajoi sinut käyttäytymään niin. Kun minä tulin tässä hiljattain jätetyksi, mietin olisiko vastapuoli jättänyt minut juurikin tästä syystä. Eli pelkäsikö itse tulla jätetyksi?? Hän monesti kyseenalaisti onko minun kiinnostus riittävää häntä kohtaan. Tavallaan se oli aika rasittavaa, kun häntä kumminkin kovasti rakastin. Ja rakastan edelleen! Hyvin vähän ollaan oltu jälkeenpäin yhteyksissä, mutta sanoi pelkäävänsä, että tunteet minua kohtaan nousevat taas pintaan.
Mutta näin miehenä tässä vastapuolen tilanteessa sanoisin, että kerro reilusti, mitä ajattelet. Siellä voi olla vastapuolikin ihmeissään, mitä tapahtui ja on tehnyt omia johtopäätöksiä tapahtuneesta. Olisi varmaan lopulta helpotus sinulle itsellesikin, kun suunta tulee selkeäksi. Tämä tietysti vain kerrottu oman kokemuksen pohjalta.
Miten sä reagoit siihen, ettei toinen kokenut sun kiinnostusta riittävänä? Kyllähän se on ollut hänelle varmaan ihan merkittävä asia, jos hän useasti on ottanut sen esille ja heittänyt pallon sinulle sanomalla sen. Ei siinä välttämättä ole ollut kysymys siitä, että olisi pelännyt tulla jätetyksi, vaan siitä, ettei kukaan halua olla suhteessa, jos ei koe tulevansa rakastetuksi tai jossa toinen tuntuu olevan mukana vain puolivaloilla. Jos sä et ottanut tosissasi sitä hänen kokemusta voi olla turha odottaa hänen ottavan sitä enää puheeksi, kun on niin jo tehnyt. Se pallo siis edelleen voi hänen kokemuksen mukaan olla sinulla.
Sinulla se on, turha yrittää mitään keittiöpsykologiaasi soveltaa tähän. Itse otat yhteyttä kun sitä kaipaat.
Onkohan noin... Kysyisit kuitenkin vielä. Ota vaikka jollain tekosyyllä yhteyttä.
888888! Kenelle vastasit?
Sulle vastasin.
Vastasin toki ja vakuuttelin parhaani mukaan, että olen vain ja ainoastaan hänestä kiinnostunut. Kyllä hänkin sitä kiinnostusta osoitti ja sanoi todella pitävänsä minusta. Mutta jos hän siitä huolimatta on näin tuntenut tai kokenut, en voi sille mitään, enkä siitä kantaa vastuuta. Minä rakastin ja rakastan edelleen häntä. Osoitin sen hänelle sanoin ja teoin. Tunnenhan omat tuntemukseni parhaiten?!? Hän on hyvin tietoinen edelleen minun tuntemuksista häntä kohtaan. No minä olin meistä kuitenkin se, joka lopulta uskalsi puhua tunneasioista oikeilla nimillä ja sanoa ne ääneen. Hän ei ollut tavannut aikaisemmin miestä, joka niin tekee. Liekö se sitten hämmentänyt.
"Ei siinä välttämättä ole ollut kysymys siitä, että olisi pelännyt tulla jätetyksi, vaan siitä, ettei kukaan halua olla suhteessa, jos ei koe tulevansa rakastetuksi tai jossa toinen tuntuu olevan mukana vain puolivaloilla".
Olen täysin samaa mieltä, ettei kukaan tuollaisessa suhteessa halua olla. En minäkään, vaikka kuinka rakastaisin. Meidän juttu vain loppui, kuin seinään. En ala tässä sen enempää sitä ruotimaan, mutta luullakseni ymmärrän tapahtunutta nyt paremmin, kun aikaa on kulunut. Elämäntilanteet oli molemmilla tahoillaan vähän haastavia, mutta muutama paha kysymysmerkki jäi ilmaan leijumaan.
Pallo taitaa olla nyt vain heitetty pois pelistä kokonaan. Olen avaukseni tehnyt ja epämääräisen vastauksen saanut. Tai no en oikeastaan kysynyt mitään, vaan kerroin tuntemuksistani. Mutta mitäpä näistä. Nyt on tunteiden tappovaihe menossa ja elämä jatkuu sen jälkeen. Puhukaa ihmiset, niin pääsette vähemmällä!!