Minun ystäväni kärsi pitkää masennuksesta, oli terapiassa ja hän on ehkä jotenkin toipunut siitä. Kun hän soittaa minulle hän kertoo kyllä asian mikä on puhelun aihe, mutta sitten hän alkaa kertoa muita asioita niin juurta jaksaen että kuuntelemiseen kyllästyy. Hän saattaa aloittaa kertomisen aivan jostakin muusta tai sitten hän harhautuu kesken kertomisen kertomaan tarkkaan aivan jotakin sivuseikka-asiaa. Kertoo erityisen tarkkaan esim kun kävi kaupassa miten teki ostoksia, mitä osti ja miksi. Tuntuu ettei hän pääse asioissa eteenpäin vaan junnaa paikoillaan. Puhelu saattaa kestää tunnin eikä se asia vielä ole tullut esiin, jonka hän mainitsi alussa puhelun syyksi. Hän ei ole vielä päässyt itse asiaan.
Kuuluuko tälläinen masennukseen? Vai onko normaalia?
Kuuluuko tälläinen masennukseen? Vai onko normaalia?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kyllä kuuluu. Yleensä masentunut pyörittää yhtä ja samaa asiaa pääsemättä minkäänlaiseen lopputulokseen. Johdonmukainen ajattelu on täysin hukassa. Kuuntelijalle sellainen jutustelu on todella raskasta.
Voimia sinulle ystävän auttamiseen.
Itse olen masentunut enkä jaksa mitään ylimääräisiä puhua, joten puhun sen asian ja olen sen jälkeen hiljaa kunnes soittaja ymmärtää lopettaa tai jos itse soitan, sanon asiani ja palataan, moikka.
Minä tunnen noita jaarittelijoita ihan terveissäkin, se voi olla pelkkä luonteenpiirre. Etenkin jos ihmisen elämä on kovin yksitoikkoista, arkiset asiat kuten kaupassakäynti saavat ylikorostuneen merkityksen ja niitä pitää käydä läpi jonkun kanssa kuin ne olisivat elämää suurempia asioita. Siten ehkä lievästi masentunut saattaa höpistä sellaisia, mutta vakavasti masentunut ei kyllä juuri puhu. Mitään.
Mitä vakavampi masennus, sitä pahemmin ajatusten johdonmukaisuus on hukassa. Monet "esittää" läheisten edessä parempikuntoista, suojellakseen tai koska ei pysty sanoittamaan todellista tilaansa. Johdonmukaisuus on kuitenkin edelleen hukassa, joten monet vain hymyilevät ja puhuvat, puhuvat, puhuvat...
Ystävällä kannattaa sanoa suoraan, kun ajatukset harhailevat. Muutenkin kannattaa yrittää puhua suoraan ystävällesi. Masentunut usein pelkää kuormittavansa läheisiään liikaa ja on huolissaan heistä.
Paras tapa auttaa masentunutta on (omasta kokemuksesta) auttaa tarvittaessa arjen asioissa ja hyväksyä sellaisenaan masentunut ja hänen oireensa!
Jospa hänellä on vain kova tarve puhua. Jospa sulkeutuneisuus ja lamaantuneisuus ovat helpottaneet -- se on monille kuin kansi nostettaisiin päältä pois. Ehkä monisanaisuus on sitä.
Toinen ajatus, joka tuli mieleen, on että keskittymiskyky voi olla kärsinyt ja ajatus vähän harhailee. Mutta hyvä, että ystäväsi puhuu!
Masennukseen auttaa puhumimen monesti, mutta ystävälleen on kovin vaikea mennä puhumaan vaikeista asioista kuten itsemurhasuunnitelmista. Välillä auttaa vain puhuminen jostain joka ei liity asiaan mitenkään. Jos hän on oikeasti masentunut yms. niin tuo voi auttaa häntä.