Olen rv 22 3 .
Taas mies jossain ryyppäämässä. Ja minä tapani mukaan istun kotona ja odotan kiltisti koska tulee kotiin.
No tänään meni sitten lopullisesti hermot ja sanoin että jollei kiinnosta meidän elämä yhtään ei tarvitse tulla enään kotiin. on vapaa tekemään mitä haluaa kenen kanssa huvittaa. Vastauksena tuli vaan että ok jos kerta oot sitä mieltä.
Ollaan puhuttu tästä samasta asiasta monta kertaa aiemminkin ja on saanut mennä omia menojaan kun ollaan sovittu niistä etukäteen. Mutta taas jäi suoraan töistä johonkin kuppilaan ilmoittamatta edes.
Nyt en saa mitään yyhteyttä enään.
Oonkohan mä sitten niin nipo ettei kestä mua vai mikä on kun ei kiinnosta, ja vauva ei edes oo syntynyt vielä.. mitä sitten sen jälkeen.
En jaksa tätä samaa paskaa enään..
Taas mies jossain ryyppäämässä. Ja minä tapani mukaan istun kotona ja odotan kiltisti koska tulee kotiin.
No tänään meni sitten lopullisesti hermot ja sanoin että jollei kiinnosta meidän elämä yhtään ei tarvitse tulla enään kotiin. on vapaa tekemään mitä haluaa kenen kanssa huvittaa. Vastauksena tuli vaan että ok jos kerta oot sitä mieltä.
Ollaan puhuttu tästä samasta asiasta monta kertaa aiemminkin ja on saanut mennä omia menojaan kun ollaan sovittu niistä etukäteen. Mutta taas jäi suoraan töistä johonkin kuppilaan ilmoittamatta edes.
Nyt en saa mitään yyhteyttä enään.
Oonkohan mä sitten niin nipo ettei kestä mua vai mikä on kun ei kiinnosta, ja vauva ei edes oo syntynyt vielä.. mitä sitten sen jälkeen.
En jaksa tätä samaa paskaa enään..
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oletko kuitenkaan miehesi kanssa onnellinen?
Tuskin tilanne kokonaan muuttuu kun lapsi syntyy,mutta voihan olla että miehesi kokee nykyisen elämäntilanteen pelottavana tms.Ja pakenee asioita juomiseen.Jos miehesi vain jatkaa käytöstään niin älä jää vuosiksi katsomaan tuollaista.Juttele hänen kanssaan asiallisesti jos pystytte ja varsinkin kun hän on selvinpäin.On tärkeää,että hän tietää miltä sinusta tuntuu.parisuhde on yhteinen juttu ja siinä molemmat joutuvat tekemään töitä sen eteen.Valitettavasti kaikki eivät sitä ymmärrä,ennenkuin voi olla liian myöhäistä.
vihdoinkin joku jolla on sama tilanne kuin minulla! koko raskauden ajan mies meni miten huvitti ja minä odotin masentuneena itkeskellen kotona. noh, ajattelinpa että asiat muuttuvat kun lapsi syntyy ja niin mies monta kertaa lupasikin. ja mitä vielä! se vain paheni entisestään lapsen synnyttyä. sanoo kyllä välittävänsä ja lupaa mutta silti, aina poissa. ei ole ikinä kotona, ei osallistu hoitoon, ei mitään. olen miettinyt tässä jo liian pitkään mitä tehdä mutta en keksi ratkaisua. eikä miehen käytöksessä muutosta näy vaikka asiasta ollaan puhuttu ja tapeltu jatkuvasti. tiedän etten halua elää näin loppuelämääni joten pitäisikö vaan erota ja odottaa jos joskus löytäisin paremman miehen itselleni? en tiedä, en vaan pysty lopettamaan tätä suhdetta. tilanne on ihan toivoton enkä kestä enää.