Loppuuko elämä, kun täyttää 60 vuotta?

Voi rauhassa syventyä elämään virtuaalitodellisuudessa :-D

Ei loppunu!
Elämäni parasta aikaa 60v-70v.
Tuli kierrettyä vähä moalimaa !

Hymiöistä päätellen kyseessä on huumorialoitus, mutta minäpä vastaan aivan kuin kyseessä olisi vakava asia.
Kuten saattaa jonkun kohdalla ollakin.

Elämä voi loppua missä iässä tahansa, ei kongi välttämättä kumahda juuri sinä päivänä, kun 60 vuotta täyttyy.
Jos ihan kuolemaa tarkoitat, muuna en elämän loppumista edes käsitä, sitähän on niin kauan kuin henki pihisee.
Itsestä kiinni miten elämänsä viettää ja millä sen täyttää, jos kykyä ja halua on.
Antaa perintöä odottavien elätellä toiveitaan, saattaa heillä odotellessaan käydä aika pitkäksi. Kunhan muistaisivat siinä samalla myös elää sitä omaa elämäänsä.

Tietenkin riippuu geeneistä, miten ajallista olemustaan on hoitanut ja miten mieltää elämän.
Jos on väsynyt elämään, sillä ei näe muuta tarkoitusta kuin työ, on monisairas, voi edessä olevat vuodet vaikuttaa ankeilta.

Itse kyllä koen tässä iässä näin Sananlaskut 4: - vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka.
Eläkeiän kynnyksellä kun terveys on vielä hyvä, on tekemistä ja mielekkyyttä ja sitä parasta kohti ollaan koko ajan menossa.

Otsikon kysymykseen: kyllä.

Kutsun saat syntymäpäivänä kunnantalolle, sinut viedään sinne sen taa ja piikitetään. Ruho lähetetään tehtaalle missä siitä purkitetaan kissanruokaa.

Äiti on 93 vuotias, minäkään en ole vielä saanut perintöä vaikka 70v heti olenkin.
Meitä on viisi polvea perintöä odottelemassa.

Leikki leikkinä, jos odottelee toisen kuolemaa perinnön toivossa, siinä odotellessa elää sittenkun elämää, voi kuolla kesken odottamisen.

Loppuu, jos sattuu kuolemaan, ellei siitä se sitten vasta alkaa.

Otin ennakkoa. Kuukauden verran ennen 60-vuotispäivääni lopetin päivittäisen dokaamisen ja aloitin salikuntoilun 5krt/viikko.

6kk myöhemmin totesin eläväni lääkkeetöntä, virikerikasta elämää jonka kaikki elintoimintoni olivat vähintäänkin tyydyttävässä kunnossa.

Mummojen vaatimattomat perinnöt olimme siirtäneet lapsillemme jo aikoja sitten joten odotettavissa ei ole kuin köyhyyttä ja kurjuutta.

kohtalo ei ole omissa käsissämme, pitää uskoa että kaikella tarkoituksensa ja luottaa korkeampaan voimaan.

voisin kuvitella teidän iässäni olevani vähän kokeneempi jo ja nöyrempikin elämän edessä.

alotukseen:

loppuu se,
kukaan ei tarvitse enää, kukaan ei kaipaa sua enää, kaikki kuolee ympäriltä yksi kerrallaan,
tyhjäntoimittajana ihminen tuntee ittensä tarpeettomaksi, päivät tuntuu tylsiltä, kun huomaa etti kukaan työnantajakaa kaipaa sua enää,
siispä nouse, ja lähde itse liikkeelle, ala ensin harrastamaan liikuntaa eli kunto pitää saada kohdilleen, sitten katselet ympärillesi mitä harrastuspiirejä löydät ymparistöstäsi ja mikä sua kiinostaa, hakeudu heti alkuun ihmisten pariin jonkun harastuksen muodossa,
pidä itsesi terveenä, se on tärkeintä jotta jaksat tyhjäntoimittajan elämää,
tässä alkuun jotain elämän evääksi, lykkyä työ ja menoksi.

Elämä alkoi nelikymppisenä.
Oli hersyvimmillään viiskymppisenä, mutta
ylitti kaikki odotukset kuuskymppisenä.

Nyt tässä odotellaan mitä kaikkea kivaa seuraava vuosikymmen tuo... Suunnitelmia on jo perimmäisessä pöytälaatikossa ;-D))

vastaus alotukseen :

loppuu se,

tyhjyys ja tarpeettomuuden tunne iskee ensimmäisenä päin pläsiä,
siitä kun toivut jos toivut,
ehkä elämä anataa vielä parastaan.

Tuo on totta, tyhjyys, ja haikeana katsoo aamuisin kun muut menee töihin. Oi, niitä aikoja vaikka työssä ollessa, haaveili eläkeajasta.

Täs kiireen keskellä joskust toivoiskin rauhallista hetkee.
Kilometrin mittanen työ lista kevääks ja kesän ajaks.
Just koitan omaksua stukko tapetin eri maalaus tapoja.

Elän parasta aikaa elämässäni. Nyt on vähän vaikeaa saada aikaansa kulumaan kun on yli 20 astetta pakkasta, en viitsi lähteä edes mökkiä lämmittämään.
Tuli sähkölasku, kyllä peruslämpökin mökillä nostaa laskua pakkasilla.
Minulla on sokeritautinen kissa, lisäksi se on vaikea luonne, parempi olisi että kuolisi ennen minua.

Eräällä tavalla se loppuu. Aikanaan kyselin kokeneemmalta, että koska tämä hektinen elämä loppuu. Ykä, joka oli silloin, yli kymmenen vuotta sitten yli kuusikymppinen sanoi: "Odota, kun täytät 60. Loppuu se naisten jahtaaminen ja sulla on aikaa ihan kaikkeen". Vanhoissa asuu viisaus!

Ei elämä mitenkään kuuskymppisiin loppunut,
enkä sitä ajantapoksikaan ole muuttanut
ihan pirukseltaan lisäsin vain kierroksia,
jos en aikaisemmin itsestäni huolta pitänyt.
niin silloin alkoi se aika,
vitamiinit, salaatit ja oliivit, pro sitä ja pro tätä vain lautaselle
pelasin kerran mahjonkia, pelasin toisenkin kerran,
kokeilin kolikkopeliä, jäin koukkuun,
kunnon ilmatassulenkkarit jalkaan ja metsäpoluille,
happi on tärkeää
mutta asenne tärkeintä

...ootelkoot hyö vaan...myö vaan porskutellaan...

Alkaa!

Jos elämä loppuu 60 v, silloinhan me täällä olemme kummituksia.

katsokaapa kasikymppisiä ja ylikin, tysillä menevt ja luin just jutun kun yli kasikymppiset menneet kihloihinkin ja ovat rakastuneet todella...

ja lisää: yli 90v pariskunta tilannut matkan ens kesäks ulkomaille golffia pelaamaan eli jos hyvä kunto ei ole vanha,sanan varsinaisessa merkityksessä..