Meitä oli toistakymmentä vanhoillista kuuntelemassa Espoon Tapiolassa, kun täälläkin joskus palstalla vuosia sitten kirjoitellut iveta piti luentosarjan vanhoillislestadiolaisista opin painotuksista, kuinka vuosien mittaan painotukset ovat muuttuneet. Yritän ottaa muutamia kohtia tähän kirjoitukseeni ivetan luennosta.
1.) Jumalan sana siis kirjoitettuna niinkuin Raamatussa on Pyhän Hengen puhetta ihmiselle. Ei ole olemassa mitään muuta niin puhdasta Jumalan sanaa eli Kristuksen sanaa kuin mitä se on löydettävissä Raamatusta. Ei ole enään olemassa suullista perinnettä Raamatun tarkkojen tekstien muodossa, vaan kaikki aito Jumalan eli Kristuksen sana pohjautuu Raamatun kirjoitettuun tekstimuotoon, joka Pyhän Hengen ohjaamana ja kirkastamana kirkastaa meille kaikkein tärkeimmän asian: Jeesuksen Kristuksen ja meidän syntien anteeksisaamisemme ja pelastuksemme Hänessä. Jumalan sana Raamatussa ei ole kuollut kirjain, koska vanhoilliset puhujaveljemme julistavat sitä kuollutta kirjainta elävänä evankeliumina, sillä mitään muuta elävää evankeliumia, joka niin voimakkaasti Pyhän Hengen voimasta kirkastaisi Kristusta ei ole kuin itse Kristuksen sana, josta Raamattu sanoo, että se herättää aidon uskon. Puhujaveljien mahdollinen elävän evankeliumin julistus ei ole riippuvainen heidän pyhyydestään, vaan siitä aidosta Jumalan pyhästä Sanasta, joka on ihmiselle eläväksi ravinnoksi. Raattamaa julisti aikoinaan, että emme julista itseämme, emme seurakuntaamme, vaan julistamme Hänestä, jolla on valta antaa syntejä anteeksi. Oikea Kristuksen seuraaja ei pönkitä omaa valtaansa, vaan ainoastaan Kristuksen valtaa.
2.) Syntien anteeksisaaminen on aina uskosta Jeesukseen Kristukseen. Saanko minä syntini anteeksi yksin ollessa omassa rukouskammiossani tai Ry:llä äänellisen synninpäästön kautta niin on vain tärkeää, että se tapahtuu aina yksin uskosta Jeesukseen Kristukseen. Turhaan sanottiin piispa Salmen synninpäästöstä, että se ei ollut pätevä, koska ihmisen pätevyys ei ratkaise, vaan pätevyys on itse siinä Jumalan Sanassa ja sen lupauksesta ja uskosta ja täysin heittäytymisestä sen Pyhän Jumalan Sanaan. Syntien anteeksisaaminen on aina Jeesuksessa Kristuksessa, ei julistajassa. Oikea Kristuksen seuraaja julistaa syntien anteeksisaamista Kristuksessa, pönkittää Kristuksen valtaa, eikä omaa ja seurakunnan valtaa.
3.) Sanotaan: "Siellä, missä on seurakunta, niin siellä on Jeesus Kristus". Täytyy muistaa, että aina ei ole näin. Varmempaa on sanoa: "Siellä, missä on Kristus, niin siellä on oikea seurakunta". Siellä, missä Kristus saa olla seurakunnan päänä, vaikuttajana, ainoana Välimiehenä, syntien Anteeksiantajana ja jolle on (myös tunnustetaan), että annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä, niin siellä on aito kristillinen seurakunta, jossa Hän toimii Pyhän Henkensä kautta.
Aidon kristillisen seurakunnan julistuksesta kaikkuu 100%:sesti kiitos, kunnia ja valta syntien amnteeksisaamisesta ja pelastuksesta yksin yhdelle nimelle: JEESUKSELLE KRISTUKSELLE!
PS. iveta lähetti terveisiä kaikille tutuille, jos niitä vielä täällä on!
1.) Jumalan sana siis kirjoitettuna niinkuin Raamatussa on Pyhän Hengen puhetta ihmiselle. Ei ole olemassa mitään muuta niin puhdasta Jumalan sanaa eli Kristuksen sanaa kuin mitä se on löydettävissä Raamatusta. Ei ole enään olemassa suullista perinnettä Raamatun tarkkojen tekstien muodossa, vaan kaikki aito Jumalan eli Kristuksen sana pohjautuu Raamatun kirjoitettuun tekstimuotoon, joka Pyhän Hengen ohjaamana ja kirkastamana kirkastaa meille kaikkein tärkeimmän asian: Jeesuksen Kristuksen ja meidän syntien anteeksisaamisemme ja pelastuksemme Hänessä. Jumalan sana Raamatussa ei ole kuollut kirjain, koska vanhoilliset puhujaveljemme julistavat sitä kuollutta kirjainta elävänä evankeliumina, sillä mitään muuta elävää evankeliumia, joka niin voimakkaasti Pyhän Hengen voimasta kirkastaisi Kristusta ei ole kuin itse Kristuksen sana, josta Raamattu sanoo, että se herättää aidon uskon. Puhujaveljien mahdollinen elävän evankeliumin julistus ei ole riippuvainen heidän pyhyydestään, vaan siitä aidosta Jumalan pyhästä Sanasta, joka on ihmiselle eläväksi ravinnoksi. Raattamaa julisti aikoinaan, että emme julista itseämme, emme seurakuntaamme, vaan julistamme Hänestä, jolla on valta antaa syntejä anteeksi. Oikea Kristuksen seuraaja ei pönkitä omaa valtaansa, vaan ainoastaan Kristuksen valtaa.
2.) Syntien anteeksisaaminen on aina uskosta Jeesukseen Kristukseen. Saanko minä syntini anteeksi yksin ollessa omassa rukouskammiossani tai Ry:llä äänellisen synninpäästön kautta niin on vain tärkeää, että se tapahtuu aina yksin uskosta Jeesukseen Kristukseen. Turhaan sanottiin piispa Salmen synninpäästöstä, että se ei ollut pätevä, koska ihmisen pätevyys ei ratkaise, vaan pätevyys on itse siinä Jumalan Sanassa ja sen lupauksesta ja uskosta ja täysin heittäytymisestä sen Pyhän Jumalan Sanaan. Syntien anteeksisaaminen on aina Jeesuksessa Kristuksessa, ei julistajassa. Oikea Kristuksen seuraaja julistaa syntien anteeksisaamista Kristuksessa, pönkittää Kristuksen valtaa, eikä omaa ja seurakunnan valtaa.
3.) Sanotaan: "Siellä, missä on seurakunta, niin siellä on Jeesus Kristus". Täytyy muistaa, että aina ei ole näin. Varmempaa on sanoa: "Siellä, missä on Kristus, niin siellä on oikea seurakunta". Siellä, missä Kristus saa olla seurakunnan päänä, vaikuttajana, ainoana Välimiehenä, syntien Anteeksiantajana ja jolle on (myös tunnustetaan), että annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä, niin siellä on aito kristillinen seurakunta, jossa Hän toimii Pyhän Henkensä kautta.
Aidon kristillisen seurakunnan julistuksesta kaikkuu 100%:sesti kiitos, kunnia ja valta syntien amnteeksisaamisesta ja pelastuksesta yksin yhdelle nimelle: JEESUKSELLE KRISTUKSELLE!
PS. iveta lähetti terveisiä kaikille tutuille, jos niitä vielä täällä on!
Vastaukset 17
Vanhimmat
Voisitko tiivistää tuon n. 5-6 riviin?
"Voisitko tiivistää tuon n. 5-6 riviin?" Mitä ihmettä! Jos jokin asia kirjoitetaan auki, eikö ole tarkoitus, että sen lukemiseen paneudutaan ja sitä kautta asia joko ymmärretään ja hyväksytään tai hylätään? Mainoslauseen omaiset lyhyet tiivistykset tuskin ymmärrystä lisäävät, koska viipyvät muistissa vain sekunnin murto-osan.
Wautsi - vielä on Kristus uskoa maan päällä.
Muistan hyvin ivetan. Kirjoitin itse tuolloin nimimerkillä "vanha vl".
Ihana nuori ivetahan on myös karvainen ja vanha Melperi1.
Tekstissä korostuu "kirjoitusten täydellisyys", vaikka Raamattu opettaa hengellistä raittiutta.
"kaikki aito Jumalan eli Kristuksen sana pohjautuu Raamatun kirjoitettuun tekstimuotoon."
Pyhän Hengen osallisuutta ei voi kirjoittaa tekstinä. Sen hengen antaa Jumala valituilleen. Jeesus itse totesi, "jotka Isä sina minulle annoit".
Ymmärrän aloituksen hengellisesti vieraana ja epäraiittiina.
Ilmeisesti Iveta lähetti terveisensä omille hengenheimolaisilleen.
"""Pyhän Hengen osallisuutta ei voi kirjoittaa tekstinä. Sen hengen antaa Jumala valituilleen. Jeesus itse totesi, "jotka Isä sina minulle annoit". """
Et käsittänyt aloittajan ajatusta! Pyhä Henki yhtyy vain aitoon Jumalan sanaan, oli se sitten kirjoitettuna tai suullisesti julistettuna. Saarnaaja ja julistaja voi puhua hengellistä tekstiä, johon Pyhä Henki ei yhdy. mutta Jumalan aito Sana ei koskaan tyhjänä palaja, sillä siinä aina vaikuttaa Pyhä Henki.
"Et käsittänyt aloittajan ajatusta!"
Kuten totesin, koen aloittajan kirjoituksen olevan hengellisesti vieraan ja varon ymmärtämästä sitä!
"Aloittajalle"
Aloittaja ymmärtänyt oikein, että julistaja ei voi julistaa syntien anteeksiantajaksi muuta kuin Jeesusta Kristusta. Ei ole muuta!
luu
No HPE taisi olla sivuseikka, johon ei aikaa raaskittu tuhlata?
"Meitä oli toistakymmentä vanhoillista kuuntelemassa Espoon Tapiolassa, kun täälläkin joskus palstalla vuosia sitten kirjoitellut iveta (=MELPERI1) piti luentosarjan vanhoillislestadiolaisista opin painotuksista, kuinka vuosien mittaan painotukset ovat muuttuneet."
Kun muistaa, miten karvainen ihana iveta tosiasiassa on, huomaa hyvin, miten absurdi koko avausviesti alusta loppuun on.
Eipä iveta ole karvainen. Muistan sen kun olin töissä Logos-laivalla ivetan kanssa!
Jaa, että toistakymmentä ko paikkakunnalla. Ja peräti luentosarjan. Jos Espoossa pitäisi nimetä paikka, missä lestadiolaisia ei ole, eiköhän se sinne osune. Taitaa olla ne piiirit enemmän Espoon muissa osissa.
Jotenkin tämä nyt ei oikein vanhoillislestadiolaiselta ryhmältä kuulosta.
Tämä tulee lähinnä mieleen kun iveta on aiemminkin viitannut vapaaseurakuntaan ja vapaaseurakunnan toiminta-alueesta on kyse (Leppvaara-Matinkylä) kun taas lestadiolaisuus on Espoon pientaloaluiden piirre, isot perheasunnot ennemmän pohjois ja Keski-Espoossa kuin Westendin kupeessa idässä.
iveta on vapaaseurakunnasta
Eipä hänen opetuksensa ole edes luterilaistakaan
iveta6.1.2010 22:45
Mitä kasteasiaan tulee olen vähitellen tullut sille kannalle, että on vain yksi oikea kaste: uskovien kaste. Lapsi siunataan lapsena Jeesuksen yhteyteen ja kun hän tulee uskoon ja tunnustaa Jeesuksen Herrakseen ja haluaa seurata Häntä elämässään (myös kasteelle meneminen on sitä), niin hän haluaa tässäkin asiassa totella Jeesusta. Niinkuin weha sanoo: yksi usko (usko Kristukseen), yksi kaste (kaste Kristukseen) ja yksi seurakunta (Kristuksen seurakunta).
Myös meillä luterilaisilla on omassa opissamme voimassa uskovien kaste, mutta sitä äärimmäisen harvoin käytetään. Tiedän muutamia pappeja, jotka ovat ottaneet uskovien kasteen, mutta niistä täytyy olla hiljaa, ettei tule porua.
Ivetan opetus ei käsittele lestasioalisuutta vaan vapaakirkon oppia.
¤¤¤ Jotenkin tämä nyt ei oikein vanhoillislestadiolaiselta ryhmältä kuulosta. ¤¤¤
Samaa voidaan sanoa myös sinusta! Koetat olla vl ja puolustat tiettyjä kohtia, mutta sinulta puuttuu aito parannuksen armo ja evankeliumiin uskominen. Tee se, niin olisi uskottavaa kirjoituksesi!
44 55
Minusta voi toki sanoa niin, että en kuulosta vanhoillislestadiolaiselta. Nimittäin niiltä osin kuin on kyse tavoista ollaan tekemisissä niiden asioiden kanssa mitä voi olla venäjällä, mikä siis on kulttuuria. Se, mikä voi olla venäjällä, voi olla myös täällä. Vanhoillislestadiolaisen uskon ytimessä on sensijaan kastekäsitys. Koskaan ei menneinä aikoinakaan ole lestadiolaisuudessa ollut kuin lapsikasteeseen perustuva uskonoppi. Minä uskon, että kastetaan uskovainen, kun kastetaan vauva.
Kuka on uskovainen, se varmaankin loppujen lopuksi ratkaistaan viimeisellä tuomiolla, kuka on lestadiolainen on taas reaaliamaailmassa vähän eri aisia kuin tämä netti. Täällä kun ei asu koko totuus, ei asu, jos ihminen on yhtään viisas.
Tässä yhteydessä voisin sanoa arvostavani sitä kirjoitusta, mikä on seurakuntalaisen sivuilla siitä mitä itsestään kannattaa kertoa vapaiden suuntien harrastamissa tilaisuuksissa.
http://www.seurakuntalainen.fi/blogit/markus_maenpaa/1060/jos_todistaminen_uhriuttaaa
Vanhoillislestadiolaisuuteen eivät kuulu todistelut. Sitä minä pidän terveenä merkkinä tässä liikeessä.