Kuullemma Odd Minde oli joskus sanonut jotain: "vaikka kuinka paljon sontaa kasataan Siionin muurin ympärille, niin kuitenkin huippu näkyy aina."
En tahtois olla ilman rakkautta, mutta on miten on ja sanon: niin ketkä näkevät ja ketkä ei? Saako iloon asti käsittänyt sanoo niin: joo kyllä minä näen.
Jos saa niin sano ihmeessä.
En tahtois olla ilman rakkautta, mutta on miten on ja sanon: niin ketkä näkevät ja ketkä ei? Saako iloon asti käsittänyt sanoo niin: joo kyllä minä näen.
Jos saa niin sano ihmeessä.
Vastaukset 60
Vanhimmat
Niin, hyvä kysymys. Ja mitä jos täälläkin on joku joka on iloon asti käsittänyt.
Kumpi on oikeassa? Kuka näkee ja kuka ei ?
Kumman ilon tunnekäsitys on vahvempi ?
Vai pitäisikö olla joku muu kriteeri ?
Miten olisi Raamattu ? Tunnustuskirjat ? Jumalan kirjoitettu Sana ?
Ei vaan sittenkin oma ilonkäsitys ?
?? En ymmärrä, mutta olen jo sanonut varmaa lähes kaiken mitä voin tai halusin.
"oma ilonkäsitys"? mitä tarkoitat?
"Rakkaus,ilo ja rauha"
"Vanhurskaus,ilo ja rauha"
"Pyhässä Hengessä"
Sano vaa mitä ajattelit, en itse nyt jaksa ajatella.
Haen vaan sitä takaa sanon nyt suoraan, kun toisella heihei palstalla tuli jo että ei ole meidän tehtävä luokitella kuka on oikea ja kuka ei, niin sanon vaa että mikä on se teidän uskon varmuus josta pidätte kahdella kädellä kiinni? Mikä on se teidän kallioperusta, joka ei maailman tuulessa horju, vaan pysyy lujana? Sanon kaikille, jotka on lapinmaan seurakuntaa vastaan.
Mikä on se teidän uskonvarmuus? - Kysyy kaipuuisankotiin.
Se "meidän" uskonvarmuus on siinä, että Jeesus Kristus, itse Jumala, on kuollut minunkin puolestani ja saan uskoa itseni kastesuojapuvussani keskelle taivasta armahdettuna kurjana syntisenä. Ja se on totta, koska Raamatussa lukee niin. Onhan Raamattu Jumalan puhetta meille kaikille.
Ja jos tai kun olet iloon asti käsittänyt niin sen varmaan uskotkin.
"ei ole meidän tehtävä luokitella kuka on oikea ja kuka ei, niin sanon vaa että mikä on se teidän uskon varmuus josta pidätte kahdella kädellä kiinni?"
Edesmennyt Lapin vanhin, GJ, totesi, ettei meidän tarvitse ottaa kantaa toisten uskoon, jne,
Katsos muslimilla on myös sellainen uskonvarmuus, ettei muu muin muslimi tule vahingossakaan autuaaksi, Pitääpä vielä olla oikeaa lajiakin, Sunni- Tai shia-.
Usko on heikossa kantimessa, jos sen vakuudeksi tarvitsee tuomita toiset.
Voisimme uskoa Jeesuksen sanat: "Antakaa heidän olla...."
Ei hän käskenyt elämöimään, tuomitsemaan tai autuuttamaan. Annetaan siis olla.
Jos jossain opetetaan ja uskotaan oikein, niin iloitaan siitä.
Taivaassa
tulemme tapaamaan valdolaisia, herrnhutilaisia, lukijaisia, kveekkareita, lestadiolaisia ym.
Älkäämme asettako rajoja kaikkivaltiaalle Jumalalle.
Mä kysyin teidän sydämiltänne. Oletteko valmiit kuolemaan? Te kristillisyyden vastustajat ja kertokaat siitä varmuudesta kuin totisesta parannuksesta tuli. En sano että kristitty aina on ilossa ja rauhassa.
Niin siis mielenkiinnosta eli haluan kuulla.
Ellette käänny ja tule kuin LAPSET ette suinkaan jne
Muista kuollut usko on eläessään vahva mutta kuolemassa se ei kestä.
Muista myös se että kuollut ei epäile!
suitsevaa kynttilän sydäntä en tahdo sammuttaa. Lohduttavat sanat
Täällä kirjoittelevat ihmiset tuskin ovat kovin yhteneväistä porukkaa.
Itse olen lapsuuden kristitty. Lapsuudessa sain kokea hyvää Jumalasta. Koin herkästi syyllisyyttä ja suurta kiitollisuutta, kun sain uskoa synnit iankaikkisesti anteeksiannetuksi ja unohdetuksi. Koulussa koin jopa vääränlaista ylemmyyttä ei-uskovia kohtaan. Rippikoulussa uskoni oli aivan kuollutta omaa vanhurskautta.
Lukioaikana uskoni tuli omakohtaiseksi. Tuli lankeemuksia ja Jumala puhutteli minua. Siitä saakka olen nyt saanut erilaisia vaiheita kokien tuntea olevani Jumalan lapsi. Nyt lapset ovat jo lähteneet. Vaimoni kanssa kahden rehjustetaan.
Olen edelleen saanut olla uskomassa. Suurin koettelemus on, että kaikki lapsistamme eivät ole samoin uskomassa.
Vielä tänäänkin saamme uskoa huonoinakin isinä ja äiteinä viat ja puutokset anteeksi ja luottaa siihen, että Jumala vahvistaa uskon kuoleman hetkellä.
Tähän asiaan ei vaadita sitä, että minun pitäisi tuomita joku muu toisella tavalla uskova.
...Jumala vahvistaa uskon kuleman hetkellä,..!?
siis Jumala vahvista ensin sinua ja sitten kun olet vahvistunut Hän tempaa sinut taivaaseen niinkö?
onkohan tässä jotain miettimisen paikkaa.
Nimimerkki kysyi meidän omista uskoistamme, että kestävätkö ne kuolemassa.
Mitenkä on sinun laitasi?
Lauseessasi on ristiriita: Kuollut usko ei voi olla koskaan elävää. Ei voi sanoa, millainen on kuollut usko eläessään! Se ei ole ollut koskaan elävää.
Elävälle on ominaista, että sen syntyminen ei jää huomaamatta. Samoin sen elämä näkyy toimintana.
Se ei ole piilossa niin, ettei sitä havaita. Se ilmenee synnin inhoamisena yms. Jumalaan luottamisena, rakkautena, jne.
Jumala lupaa Sanassaan, ettei hän sammuta suitsevaista kynttilän sydäntä, (heikkoa uskoa), eikä muserra särkynyttä ruokoa..
Minulla on muitakin vikoja ja heikkouksia, kun huono kirjallisen esittämisen taito. Jotkut niistä ovat jopa syntejä, jotka aivan hävettää.
Uskon kuitenkin, ettei minulta vaadita kuoleman hetkellä sitä, että minun pitäisi tuomita joku toinen uskovainen, vaan pikemminkin minulta kysytään, olenko minä saattanut antaa anteeksi lähimmäisilleni.
Pyydän, että kannat minuakin rukouksessasi.
tässä on jotakuinkin kirkkaasti määritelty lappiuskovaisen kalliopohja. Onko se siis Lapinmaan seurakunta? sekö on se pohja joka ei järistä taida? Joka kestää kaikki myrskyt ja raesateet. Ole kiltti, ystävä ja vastaa, tämä on tärkeä kysymys
Tässä on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1. Pidetään kiinni Jumalan Sanasta ja sen lupauksista. Jeesus on tie totuus ja elämä.
Hänen perustamansa seurakunta on maailmanlaajuinen Kristuksen kirkko. Sen ulkopuolella ei ole pelastusta. Siihen seurakuntaan me esikoislestadiolaisetkin olemme Jumalan suuresta armosta saaneet tulla. Näinhän Gunnar Pärsätterkin opetti noin 10 vuotta sitten joulun aikaan. Tämä esikoislestadiolaisuus on Jumalan lahjoittama väline, herätysliike, jossa me saamme elää uskonelämäämme todeksi.
Puhdistetulle on kaikki puhdasta. Voimme hyvällä omallatunnolla nauttia ehtoollista myös luterilaisessa kirkossa. Ennen se oli sopivaa myös ortodoksisessa kirkossa, mutta sen jäseniä ei joukkoomme taida enää kuulua. Ehtoollisen omiin käsiin ottaminen on väärin vain siksi, että se rikkoo kirkkolakia ja maallista lakia eikä ole oikein muita evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluvia kohtaan. Opillisesti se ei olisi väärin.
2. Ajatellaan niin, että kaikki uskonelämä maailmasta on kadonnut ja vain tähän esikoilestadiolaisuuteen on jäänyt vielä uskollisia saarnaajia ja kristityitä, joilla on elävä usko. Vain meidän saarnaajiemme sakramentit ovat päteviä, jne.
Vain tässä herätysliikkeessä voi pelastua. Jumala antaa heräyksen aikoja vain tässä herätysliikkeessä, jne.
Hienosti kirjoitettu, pitää vaan lukee ajatuksella että ymmärtää(kaikkien vastustajien).
Kiitos "10 2" "Elävälle on ominaista, että sen syntyminen ei jää huomaamatta. Samoin sen elämä näkyy toimintana."
juu sitä mä ajattelinkin ja "18 1816.1.2015 09:08" :lta tulikin heti hyvä vastaus, millaista kysyinkin.
Koska olet vielä nuori, niin osaat varmaan vastata.
Olitko lapsena uskossa ?
Jos olit, niin miksi ? Jos et, niin miksi.
Havaitsitko milloin tulit uskoon, jos olit uskossa?
"Opillisesti se ei olisi väärin."
Oletko nyt ihan varma ?
Niin kysytkö sitten elävää vai kuollutta uskoa. Palataan näihin samoihin asioihin. Jeesuksen ristiinnaulitsemisen tunne omilla synneillä tulee kokea, siksi kirjoitin siitä että en voinut uskoa silloin gällivaarassa ja kirjoitin mitä huomasin itsessäni.
Ja sain Laestadiukselta taas ihanan todistuksen siitä, kun Laestadius kirjoitta jotain, särjetystä ruo'osta ja suitsevasta kynttilän sydämestä.(mikä on, että uskon lamppu on sammunut,), ja Laestadius kirjoittaa siinä opetuslapsista. Mikä oli opetuslapsien usko ennen vapahtaja kuolemaa, mikä oli vapahtajan kuoleman jälkeen ja mikä oli vapahtajan ylösnousemisen jälkeen. Niin muistivaraisesti referoiden. Opetuslapsilla oli enne vapahtajan kuolemaa kuollut usko, koska he odottivat Jeesukselta kaikkea maallista.(ja itse sanon, että eivät muutenkaan tunteneet häntä.) Ja tämä suitseva kynttilän sydän liittyi siihen vapahtajan kuoleman jälkeiseen aikaan. Siis vapahtaja kuoli ja vasta silloin tuli näitä suitsevia kynttilän sydämiä ja särjettyjä ruokoja eli sydämiä. Se oli siitä vapahtajan ristiinnaulitsemisesta. Kaikki kuollut usko loppui ensin ja Laestadius sanoi, että mikään muu ei sitä voinut vaikuttaa, kuin tämä ristinkuolema. Ja sitten Laestadius kertoi vapahtajan ylösnousemisesta.
Ok. Et siis ollut mielestäsi elävässä uskossa tuon ikäisenä kun kävit Jellivaarassa. Vieläkö muistat kauemmaksi taaksepäin? Muistatko olleesi koskaan uskossa pikkulapsena? Vai ajattelitko ehkä, kun sinulle puhuttiin Jeesuksesta tai sinulle luettiin iltarukousta, että minäpä en usko tuollaisia höpinöitä?
Oletko muuten varma siitä että uskon lamppu on täysin sammunut, jos uskon lampun sydän vielä suitsee ?
...Mitä profeetta Jesaja sanoo Vapahtajasta: "Särjettyä ruokoa ei Hänen pidä murentaman, ja suitsevaista kynttilän sydäntä ei Hänen pidä sammuttaman", sen Raamatun paikan omistavat armonvarkaat itsellensä, vaikka se ei kuulu muille kuin katuvaisille. Kun armonvarkaille julistetaan Jumalan ankaraa vanhurskautta, silloin he omistavat itsellensä Jumalan armon ja sanovat: "Jumala on armollinen; ei Hän meitäkään syökse kadotukseen. Särjettyä ruokoa ei Hänen pidä murentaman, ja suitsevaista kynttilän sydäntä ei Hänen pidä sammuttaman". Mutta onkopa joku suruton ihminen särjetty ruoko, jolla on sydän niin vahva kuin jalopeuran sydän? Onko hän suitseva kynttilän sydän? Särjetty ruoko on hengellisessä tarkoituksessa särjetty sydän. Mutta onko suruttomilla ja katumattomilla särjetty sydän? Suitseva kynttilän sydän merkitsee, että uskon lamppu on sammunut. Mutta kuollut usko on niin vahva, ettei jaksa muu kuin Vapahtajain kuolema sitä ryöstää. Vapahtajan kuoleman kautta puuttui opetuslasten kuollut usko. Ennen oli heillä vahva usko, mutta vapahtajan kuoleman kautta loppui se entinen kuollut usko, ja epäusko tuli entisen uskon sijaan. Eivät he enää uskoneet mitään. Silloin olivat he suuressa epäilyksessä, ja silloin oli heidän sydämensä niinkuin suitseva kynttilän sydän. Mutta koska suruttomille ihmisille tulee niin suuri epäilys, että he epäilevät autuudestansa? Kaikilla armonvarkailla on niin vahva usko, etteivät he suinkaan epäile autuudestansa, mutta eivät he kuitenkaan tohdi sanoa itseänsä valmiiksi kuolemaan. Kuinka saattaa joku suruton ja katumaton ihminen omistaa itsellensä niitä Raamatun paikkoja, jotka eivät kuulu heille, vaan ainoastaan katuvaisille sieluille? Niin, sillä tavalla hän saattaa ne omistaa, kun hän varastaa armon ja ajattelee näin: "Minä olen katuvainen", vaikka katumusta ei ole koskaan tapahtunut; "Minulla on särjetty sydän", vaikka sydän ei ole särkynyt; "Minun sydämeni on niinkuin särjetty ruoko", vaikka se on vahva kuin kallio; "Minun uskoni on niin heikko, että se on niinkuin suitseva kynttilän sydän", vaikka usko on niin vahva, ettei muu kuin Vapahtajan kuolema saata sitä ryöstää.
Katso, tällä tavalla saattaa suruton ihminen omistaa itselleen niitä Raamatun paikkoja, jotka kuuluvat heränneille ja katuvaisille. Mutta ne Raamatun paikat, jotka kuuluvat suruttomille, hän viskaa heränneille. Kun profeetta sanoo: "Ei Hän huuda kaduilla", niinkuin juopuneet huutavat, ottavat maailman lapset siitä todistuksia ja sanovat: "Ei ole Vapahtaja huutanut kaduilla niinkuin heränneet huutavat". Ja kuitenkin on Vapahtaja saarnannut parannusta kaduilla. Mutta suruttomat arvelevat, että vaikka Vapahtaja olisikin saarnannut parannusta kaduilla, niin eivät muut ihmiset saa niin tehdä. Vaikka Raamattu osoittaa joka paikassa, että kristittyjen pitää seurata Vapahtajan esimerkkiä ja elää niinkuin Hän on elänyt, niin ei suruton joukko anna sitä kuitenkaan myöten, vaan tahtoo, että kaikkien pitää oleman yhdenkaltaiset. Jos suruttomat menevät h elvettiin, niin kristityt tulevat perässä; mutta jos kristityt tulevat autuaaksi, niin maailman lapset myös tulevat autuaaksi. Semmoinen on maailman lasten usko, että kristityt ja suruttomat ovat samassa kadotuksen kuopassa ja ettei yksikään ole parempi toistaan.
Meidän pitäisi tänäpäivänä tutkiman, mikä erotus on opetuslasten ja juutalaisten välillä eli mikä erotus on kristittyjen ja Jeesuksen ristin vihollisten välillä. Koska me murheellisella sydämellä lähdemme käymään Emmauksen kylään, tutkistellen niitä ihmeellisiä tapauksia, jotka näinä aikoina ovat tapahtuneet, niin meidän toivomme on, että se särjetty ruoko, josta profeetta Jesaja puhuu, on särjetty sydän, jota se armollinen Vapahtaja ei tahdo murentaa, ja suitseva kynttilän sydän on pieni uskon kipinä, jota Hän ei ole tahtonut sammuttaa. Älä sammuta kynttilän sydäntä, vaan puhalla sen päälle, että se syttyisi palamaan ja antaisi valoa murheellisille opetuslapsille, jotka vaeltavat pimeydessä ja odottavat päivän koittavan. Sinä suitseva kynttilän sydän, älä sammu! Sinä pieni uskon kipinä, älä katoa! Sinä särjetty ruoko, älä murene! Sinä murheellinen sydän, älä murene, heikkomielinen sielu, sillä kynttilän tekijä on sanonut: "Suitsevaista kynttilän sydäntä en minä tahdo sammuttaa". Älä sammuta, taivaallinen kynttilän sytyttäjä. älä sammuta suitsevaista kynttilän sydäntä ennenkuin aurinko nousee. Aamen. Isä meidän, joka olet taivaissa."
Yhdestä kohtaa Laestadiuksen saarnaa.
... 1. välissä.
"2. Mikä usko oli näillä opetuslapsilla Vaphtajan kuoleman jälkeen? Ei mikään. He uskoivat ennen sen Vapahtajan päälle, jonka kautta he luulivat voittavansa maailman tavaraa ja kunniaa. Mutta kun Vapahtaja kuoli, loppui heidän uskonsa peräti; eivät he saattaneet enää uskoa sen entisen Vapahtajan päälle. Ja vaikka heidän uskonsa oli ennen olevinansa niin vahva, ettei kuolemakaan olisi saattanut sitä järkyttää, niin tuli kuitenkin viimein heidän vanha uskonsa niin heikoksi, ettei ollut enää toivoakaan, että he tässä maailmassa saavat nähdä Herraa Jeesusta; josta siis nähdään, että tuon entisen vanhan kuolleen uskon alla, joka on olevinaan vahva ja särkymätön, makaa salainen epäusko, joka ei tule ilmi, ennenkuin maallinen vapahtaja kuolee.
Tässä kuolevaisessa maailmassa luottavat kaikki kääntymättömät ja uudestisyntymättömätihmiset väärän vapahtajan päälle. He luottavat katoavaisen ja kuolevaisen vapahtajan päälle. He luulevat voittavansa tavaraa ja kunniaa Vapahtajan kautta. He kiittävät Vapahtajaa kauniilla rukouksilla, kun he saavat rauhassa palvella vatsaansa, joka heillä on jumalana. Varas saattaa myöskin kiittää Jumalaa siitä, että hänen varkautensa on menestynyt ja ettei kukaan ole häntä nähnyt varastamassa. Huora saattaa myös kiittää Jumalaa siitä, ettei kukaan ole yllättänyt häntä törkeimmästä riettaudesta. Mutta mikä jumala se on, jota katumattomat huorat ja katumattomat varkaat palvelevat? Onkohan se Jumala taivaassa vai h elvetissä? Minä pelkään, että suruttomain ja katumattomain jumala on h elvetissä. Mutta sen päälle ne parhaiten luottavat, joka heitä ruokkii ja ylläpitää. Sen vapahtajan päälle viinaporvarit luottavat, joka on heitä opettanut viinakauppaa pitämään ja vääryydellä voittamaan. Ja se jumala, joka opettaa heitä viinakauppaa pitämään, on juuri heidän sydämessänsä. Huorat ja juomarit luulevat, että Jumala teki heidät köyhiksi, kun he itse lihan himojen tähden ovat haaskanneet omaisuutensa. Eivät he usko, että se jumala, joka teki heidät köyhiksi, on vatsassa, vaikka se onkin rietas, joka on opettanut muutamia vääryydellä rikastumaan, ja muutamia hän teki köyhiksi.
Niin tyhmä on luonnollinen ihminen, että hän luulee Vapahtajan kautta voittavansa tavaraa ja kunniaa. Mutta koska nyt tämä maallinen vapahtaja kuolee, silloin loppuu kaikki usko. Kun omatunto herää, rupeavat synnit ristiinnaulitsemaan Vapahtajaa. Vapahtaja ristiinnaulitaan ihmisen sydämessä syntien tähden. Silloin kuolee se vapahtaja, jonka päälle ihmiset ovat enne luottaneet, ja epäusko tulee sijaan. Mihinkä nyt on murheellisilla opetuslapsilla turva, koska Vanhin kuolee, jolta he luulivat saavansa elatusta? Orpolasten täytyy nyt nälkään kuolla. Millä heidän pitää elämän, koska se Vapahtaja kuoli, jonka päälle he olivat luottaneet, koska maailma tuli hirveäksi, sydän tuli murheelliseksi, ihmiset rupesivat vihaamaan, synnit rupesivat karvastelemaan, vihollinen rupesi päälle käymään; ei maailmaan ole turvaa enää eikä taivaaseen, koska Vapahtaja kuoli. Nyt taitaa opetuslapsille tulla hätä, koska usko loppui, rakkaus loppui, siveys loppui ja rukoukset loppuivat. Jos Vapahtaja ei tule pian heidän tykönsä, niin opetuslapset kuolevat murheesta ja epäilyksestä. Mutta ei Jeesus saata kuitenkaan antaa murheellisten opetuslastensa hukkua epäilyksessä, vaan silloin kuin suuri hätä on, tulee Hän selittämään Raamatuita heille ja viimein ilmoittaa itsensä heille. He tuntevat Hänet leivän murtamisesta."
3. ....
Et vastanut kysymykseeni, onko suitseva sydän elossa vai ei.
No, kopioimasi Laestadiuksen saarnan mukaan se ON elossa eli uskossa.
Tässä vielä Lutheria samaan asiaan liittyen:
"Näin hän on tehnyt maailman alusta asti ja on vieläkin tekevä. Hän
130---
on vahva ja kaikkivaltias, mutta suitsevaa kynttilän sydäntä hän ei sammuta. Hän käskee meitäkin ottamaan huostaamme uskossa heikon. Onhan jotakin suurta uskoa, että kristityt saavat kuoleman kautta siirtyä elämään. Liha kauhistuu jo kuoleman kasvot nähdessäänkin tai kuullessaan mainittavan siitä, tuomiosta ja iankaikkisesta tulesta. Muuten se kyllä on rohkea ja säikkymätön, jos sen kimppuun ei käydä eikä tuuli puhalla vastaisena. Niinpä Kristuksen valtakunta onkin sellainen, että siinä on rinnakkain heikkoja ja rohkeita, joko jatkuvasti tai ohimenevästi. Kuitenkin vain harvat ovat alati vahvoja. Mutta niitä, jotka ovat näihin verrattuina heikompia, ei pidä kohdella ankarammin. Onhan tämä lohdutuksen, köyhien ja masentuneiden valtakunta, ei sitä ole perustettu sitä varten, että käskettäisiin ja kauhistettaisiin, lukuun ottamatta röyhkeitä ja uppiniskaisia. Mutta niiden, jotka ovat peloissaan, kuuluu saada osakseen lohdutusta. Heille on sanottava: Sinä olet suitseva kynttilänsydän, Jumala ei tahdo, että sinut sammutan, koska Kristus on köyhien ja heikkojen kuningas."
"Mutta jos Jumala heti kuulisi, ei anomisesta tulisi niin vahvaa, elävää ja hehkuvaa. Se olisi vain pinnallista ja koulumaista huokailua, jossa on vielä oppimista rukoilemisessa, huokaamisessa ja kaipauksessa, ei vielä rukoilemisen oppimestari. Mutta sitten kun on tultu epätoivon rajoille ja koetuksen alainen sydän ajattelee: ach es wirt nichts drauss, es ist alles verlorn, eihän tästä tule mitään, kaikki on hukassa, ja kuitenkin on vielä kipinä ja suitseva kynttilänsydän, silloin sinun on oltava luja ja kestettävä, halt fest, pysy lujana. Tämähän on pyhien voimankoetusta, kun he luulevat köyden jo katkeavan ja kuitenkin jatkavat huokailemista. Sen tähden rukous on silloin täydellinen ja vahvimmillaan."
Kyse oli uudestasyntymisestä, että se oikein tapahtuisi, vain Isän tahdon ja mielen jälkeen, ei minun oman uskoni jälkeen, eikä oman voimani jälkeen, mutta Jumalan voiman jälkeen. Ja jos se niin tapahtuu, kyllä se on ihmeellinen asia, kun joku toinen voima saa johdatella iloon ja rauhaan. Kyllä se varmasti jää mieleen.
Joo kyllä olet siinä oikeassa ettei uskoa voi itse päättää. Se annetaan.
Mutta älä pidä suitsevaa sydäntä kuolleena uskona, sillä sellainen ihminen on oikeasti uskossa. Eli, kun seuraavan kerran taas tunnet että olet hukassa, ei ole tuntemisia jne, ja huudat Isä auta, niin voit olla varma että silti uskot.
Ehkäpä ne muurit sisäpuolelta näkyy. Mutta lapparit ovat muuranneet oven niin kiinni,että ulkoapäin ei näe, mitä sisällä on.
Lähetystyötä halveksitaan. Muita kuin el kristityitä tuomitaan kadotukseen. Jne..
OM:n varmaan tarkoitti , tarkistella astronomiselta perspektiiviltä , hän on
Netissä ,liikkunut sillä sektorilla ..
On mys sanottu että Siionin vuori on korkein vuori , Viimeisillä ajalla . Ehkäpä
se pystyy kasvamaan ,,Tai Jumala kasvattaa sen . vuoren ..
sentulee olla kai Henkellinen . Ja siksi korkein .
Eikö Jeesus riitä välimieheksi?
oliko joku lapinmaalta Jeesusta auttamassa ristillä ollessaan?
tietääkseni siellä sai ohjeita vain ja ainoastaan Johannes jolle annettiin Marian huoltaminen vastuulleen.
Väärä seurakuntaoppi tuo mukanaan pahoja vääristymiä.
On vain yksi Kristuksen ruumis = seurakunta ja siihen kuuluvat ne uskovat joille Jeesus on tullut elämäksi. Nämä kristityt ovat hajallaan eri kirkkokunnissa ja paikallisseurakunnissa.
Seurakunta on siis hengellinen, sen rajat ovat vain pään, eli Kristuksen tiedossa ja hallinnassa.
Ei siis ole vain yhtä joukkoa esim esikoiset, jotka olisivat se näkymätön, hengellinen seurakunta. Tämä oppi "vain me" on valhetta. Mutta esikoisuudessakin on niitä joilla on Jeesuksen usko. Älkää uskoko niitä sananpalvelijoita jotka opettavat toisin.
"Väärä seurakuntaoppi tuo mukanaan pahoja vääristymiä."
tuokin oli hienosti kirjoitettu, katsokaat siis te elävät jos olette väärässä seurakuntaopissa, että ette sen kautta anna johdattaa itseänne harhapoluille ja kauas Isän kodista. Niin olen jo kysynyt tästä Isän kodista eri tyyleillä. Pysytään siis siellä. Ja saamme olla levollisin mielin, eikä tarvitse niin murehtia kuolemaa, kuin ennen. Murhetta ja erilaisia aikoja on kyllä kristityllä. Mutta taivas on sisällisesti teissä jo täällä maan päällä, sanotaan. Välillä vaa vähän ristiriitaisia luonnollisiin korviin nää Raamatun eri lauseet.
"taivas on sisällisesti teissä jo täällä maan päällä"
mitä tuokin sitte tarkoittaa.
Ilmestyskirjassa on vertaus kaupungista, joka on laskettu maan päälle.
Siinä on suuri ja korkea muuri=Kristuksen vanhurskaus.
Sen sisäpuolelle ei tule mitään saastaista. Inhimillisesti ajatellen tuntuisi mahdottomalta päästä tuon kaupungin asukkaaksi. Tunnemmehan niin paljon syntiä.
Se kaupunki on kuitenkin maan päällä ja kuitenkin saamme olla sen asukkaita. Nimittäin kun omistamme Kristuksen vanhurskauden = sovitustyön omalle kohdallemme, niin pääsemme tuon kaupungin asukkaiksi.
Luepa lisää tuosta vertauksesta.
Jumalan valtakunta on iloa ja rauhaa Pyhässä Hengessä. Se on elämistä tuon armovaltakunnan sisällä. Silloin se valtakunta on sisäisesti meissä. Ei auta, kun uskoa.
Jumalan Rauhaa!
oliko joku lapinmaalta Jeesusta auttamassa ristillä ollessaan?
missä syy sokeuteen
16.1.2015 08:50
Eipä tainnut olla, mutta lapinvastaiset olivat kyllä siellä pappien kanssa kiinniottamassa Kunnian Herraa, näin sen näen. Eikä näytä nytkään että heillä olisi mitään annettavaa Jerikon tien matkaajille, he kävelevät pappien kanssa ohitse vaikka näkevät puolikuolleen tieohessa. Sanovat mitä se meille kuuluu maatkoon siellä onhan se meille vain vaivaksi. Sanovat meidän hiilloksemme ja soihtumme sammuvat. jos jäämme siihen auttamaan.
menee helvettiin
Olis hyvä puhua aina j oskus uudestisyntymisestäkin, koska ílman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa.
Miksi ette puhu aiheesta koskaan mitään?!
Mikähän siinäkin mahtaa olla että puheissa tunnetaan niin kauheastis syntiä!
Mikä se teidän syntinnne nimi on jolle Jeesuskaan ei tunnu saavan mitään puhtautta!?
Täällä on ihan oma lahkonsa
täällä ei uskalleta puhua siitä mitään kun ei ole kokemusta jäänyt pääkallo opin muotoon.
Uudestisyntyminen on kertaluonteinen tapahtuma. Kysyin kerran saarnaajalta, että synnyinkö minä uudesti silloin ennen kouluikää, kun sain kokea anteeksisaamisen iloa, vaiko sitten lukioikäisenä, kun usko tuli omakohtaiseksi lankeemusten jälkeen.
Saarnaaja oli sitä mieltä, että silloin lapsena. Juuri siksi, että syntyminen on kertaluonteinen.
Toki vuorisaarnan tuntomerkkejä saa ja joutuu kokemaan useinkin. Niinhän Lutherkin opettaa, että ne tulevat koeteltaviksi yhtenään elämän varrella.
Kerropa meille omista uudensyntymisen kokemuksistasi!
Olisi mielenkiintoista. Minä kerroin tuohon oheen.
jollette käänny ja tule niin kuin lapset...
kattokaas omia kirjoituksianne sillä ajatuksella ettei mikään ennakkoasenne eikä muu sotke.. tulette huomaamaan että ne ketä sanotte tiukkiksiksi tai veikoiksi jne. ovat aika lampaita tähän vasarointiin verrattuna mitä täällä on. toi ehtoollisasia on aika mielenkiintoinen, joku kirjoitti että se on maallista lakia vastaan... näytätkö lainkohdat ja oikeuden ennakkopäätökset laintulkinnasta, jos et voi niin varmaan mielellään vedät sanat takaisin. Suomessa on varmaan monia yhteisöjä ketkä jakaa ehtoollista eikä mikään laki estä sitä. luuletteko,että yläsalissa perustettiin ensin joku maallinen kirkko. kirkkolaki on varmaan selvempi, mutta se ei sido kristittyä, Raamattu on ainoa ohjenuora. mutta olisi kiva vaihtaa ajatuksia ehtoollisesta aivan raamatun pohjalta josko löytyisi raamatun paikkoja, jotka osoittavat vääräksi ajatuksen jakaa rukoushuoneella. tähän mennessä kuulleeni/täältä lukemani perustelut ovat olleet mielestäni ilman raamatun pohjaa.
Niin nämä asiat ovat pikkuhiljaa ruvenneet valkenemaan rietas itse oli asioimassa ja kieltämässä kristityiltä ruksalla ehtoollista.
Lakimies on toden totta selvittäny asiaa.
Kiitos vastauksesta!
Maallisen lain osalta pyydän tutkimaan kohtaa: "Virka-aseman anastaminen"
Siitä tuomitaan vähintään sakkoa ja pahimmillaan ehdotonta vankeutta.
Laki koskee kaikkia julkisia virkoja. Myös papin virka kuuluu siihen.
Papin viran anastaminen lienee tosin lievemmästä päästä, mutta esim. poliisina esiintymisestä voi saada jo kovankin tuomion.
"Suomessa on varmaan monia yhteisöjä ketkä jakaa ehtoollista eikä mikään laki estä sitä. luuletteko,että yläsalissa perustettiin ensin joku maallinen kirkko. kirkkolaki on varmaan selvempi, mutta se ei sido kristittyä, "
Ne muut yhteisöt, jotka jakavat ehtoollista eivät kuulu kirkkoon.
Siis meidänkin niiden saarnaajien, jotka jakaisivat ehtoollista, pitäisi erota kirkosta. Miltä se kuulostaisi. Ihminen joka on irtisanoutunut kirkon uskontunnustuksesta jakaisi kristityille ehtoollista.
Olet oikeassa, että yläsalissa ei perustettu maallista kirkkoa, vaan maailmanlaajuinen Kristuksen kirkko. Lutherkin puhuu siitä. Siihen mekin olemme uudensyntymisen kautta päässeet jäseniksi.
Muistatko Jeesuksen sanat: "...aina maan ääriin asti."
Miksi saarnaajat ovat ryssän maalla voineet jakaa ehtoollista
ja kuulemma vielä kirkon jäsenenä siis 2 kirkon ryssän ja Suomen kirkon
hirvistys 17.1.2015 14:01
Onhan meilläkin Saksasta kulkeutunut oppi ja mitä tiedät idän lähetyksestä?
Siellä on ollut paikallisen luterilaisen kirkon pappi mukana. Sitä paitsi siellä noudatetaan paikallisia lakeja.
Onpa niin. Hän on tuonut juuri tuon virka-aseman anastamisrikoksen esille. Myös oikeustieteen professori on vahvistanut asian. Kirkon pappi on myös virkamies. Suomen laissa kirkko on enemmän valtionkirkko, kun Ruotsissa.
Tilanne on aivan toinen jos saarnaajat laittaa liperit kaulaan silloin voi puhua viran puolesta mutta eihän ne niitä kaipaa
hätäkasteen antaja , saa kuka tahansa toimittaa
eihän vanhimmillakaan ole liperit kaulassaan.
Ei ole rikos
Juuri näin.
Jumalan Sana on kylläkin maallista lakia korkeampi, jos ne ovat ristiriidassa.
Tämän takia omiin käsiin ottajien pitäisi selvällä raamatun Sanalla osoittaa miksi nykyistä käytäntöä pitää muuttaa. Muuten maallista lakia rikottaessa toimitaan Jumalaakin vastaan.
Jos kirkkoon kuuluva seurakuntalainen alkaa toimia papin tehtävässä jakaen ehtoollista, niin kyllä hän syyllistyy virka-aseman anastamiseen. Kirkkoon kuulumattomia laki ei koske. Suomessa luterilaisen kirkon papit ovat myös valtion virkamiehiä tässä mielessä. Kirkko on vielä niin paljon valtion kirkko. Ruotsissa on toisin.
En tiedä mitä kirkko tekee niille jäsenilleen, jotka osallistuvat ehtoollisvieraina näille ehtoollisille. Se varmaan jää ehtoollisvieraan omantunnon asiaksi.
Kauhistuttaa teidän välinpitämätön suhtautuminen kirkon muihin jäseniin. Tekisi mieleni ehdottaa esikoislestadiolaista luostaria, johon voisitte vetäytyä omaan pyhyyteenne pitämään ehtoollisianne. Siellä voisi olla yläsali.
Mitähän lakeja Apostolit ottivat huomioon evankeliumin työhön nähden?
kysyivätkö joltakin korkeahatulta luvan parantaa sairaita ja viettää ehtoollista?
Ehkä sakramentti seminaari ei ole silloin kokoontunut
Sairaita voisikin varmaan täälläkin parantaa.
Nykyään keskitytään enemmänkin kovin terveisiin, toinen toistaan pyhempien ihmisten palveluun.
Syntisairaita halveksitaan, Hyi Hyi... Ei me teidän kanssa voida kokoontua.
vieläkin näyttää siltä ettei ole maallista lakia vastaan jakaa maallikon ehtoollista. Jos hakee mielipiteelleen vahvistusta, niin aina löytyy joku professori joka on samaa mieltä, mutta löytyikö vaikka korkeimman oikeuden päätös, että maallikon jakama ehtoollinen on rangaistava teko? Toisaalta ajattelen,että nämä ovat toisarvoisia asioita Jumalan sanan edessä, joka on ainoa ojennusnuora millä opit tutkitaan. Jeesus tuomittiin kuolemaan sen tähden ettei sopinut hänen oppinsa sen aikaiselle valtion kirkolle eikä myöskään maallinen valta voinut estää kirjanoppineiden vihaa, joten emme mekään varmaan kavahda sitä vihaa mikä tulee evl suunasta. muistamme myös keskiajan, valtion kirkko vihasi ja vainosi. raamatun neuvo on selkeä: Jakakaat keskenänne. mielellään myös muita paikkoja voi tuoda esiin, jos joku muistaa. Ihan ajatusleikkinä heittäisin, mitä sinun mielestä kirkossa pitäisi tapahtua, jotta et katsoisi sopivaksi osallistua heidän menoihinsa. jos ei tämä katolisuuden lähentyminen häiritse, ei häirise jumalan sanan hylkääminen esim. naispappeus.
ei häiritse arkkipiispan ilo, että homot saavat ehkä kohta avioitua. Roomalaiskirjeen mukaan meidän tulee kavahtaa jopa niin paljon, että jos kehitys ei pysähdy niin joutuu kirkosta eroamista harkitsemaan joka tapauksessa ettei tule osalliseksi heidän synneistään yhtä köyttä vetämällä. ei häiritse, että kastamaton lapsi on pimeydessä. Ei häirisä teatterit ja konsertit kirkossa. Voisitko nauttia ehtoollisen, jos olis kaksi jakajaa ja tietäisit heidän juuri olleen homoisuudessa? Vaikka kyllä voisi mennä, jos sana sakramentit oikein jaetaan raamatun jälkeen.
Mutta se toimikunnan kuulema, esikoilestadiolainen lakimies ja oikeustieteen professori olivat yksimielisesti eri mieltä nimimerkki "spään" kanssa.
Shalom...
Herra Jeesus Kristus oli halveksittu omalla maallaan syyttömänä ja viattomana, EI tervetullut.
EI ollut Mestarillamme ja Kuninkaallamme muotoa, ihmiset käänsivät katseensa pois Hänestä.
EI ollut asuinsijaa, EI ole oppilas opettajaansa parempi.
Ristintie on raskas tie, niin sanoo Herra Jeesus, Totuus.
Siunausta.
"Kaipuuisankottin "on todellakin ulkona Isän kodista ja Isänkoti varmasti löytyy sinullekin. Nyt koetellaan sinua , uskotko Jeesuksen Lunastustyöhön vai onko uskosi
perusta niissä lapinveikoissa.
Hyvää huomenta !
Ikinä en ois uskonut että ratkaisuvalta on noin kuutamolla isänkodista tee parannus ennenkuin se on liian myöhäistä
Se luja kallioperusta, se saa olla siellä omassa sydämessä. Mutta uskon, että se on siellä myös niillä lapinveikoilla.
Kumpi on siis parempi johdattaja minulle. Minun oma uskoni Herraan Jeesukseen, minun kotisohvallani yksinäisyydessä, vai ne, joilla uskon sen olevan omassa sydämessä, ei niin, että he sitä pystyisivät minulle antamaan, mutta edelleenkin, kyllä he siitä voivat kertoa, opettaa ja neuvoa omien kokemuksien ja tuntemisien kautta.