Nabu Tontun tarinoita ja puuhia

Muori antoi minulle nimen Nabu, olin pienenä jo sellainen että kirjoitin aivan esteettisen kaunista tekstiä, sain sen lahjan synnyinlahjaksi. Hän oli erityisen ylpeä minun kirjoittamistani runoista.

Menin tonttukouluun muori sanoi minulle. Jos he kiusaavat sinua erityistaidostasi, sano niille että tulen ja annan köniin, niin että tuntuu. Se oli aika mukavaa aikaa, eivät kiusanneet kun tiesivät muorin maineen. Oikeastaan nautin oikein paljon kouluajoistani, ihan kiitettäviä numeroita sain, laskemisesta en pitänyt. Olin monta kertaa jälki-istunnossa, kyllä voi sanoa että opin enemmän kun sain apua laskemisen opetteluun. Hän keksi minulle leikin jonka avulla selvisin laskennon kokeista, en minä sitä vieläkään oikein hyvin osaa. Muori sanoi aina minulle, hyviä numeroita olet tuonut ja olet vain sellainen. Ei sille mitään voi eikä tarvitsekaan, minulle on annettu oma ertyislahjani.Olisi ihan hassua jos kaikilla ihmisillä, tontuilla ja muilla olisivat samanlaiset lahjat. Kaikkien ertyislahjoja tarvitaan, kukaan meistä ei ole toista tärkeämpi.

Meillä on aina niin kiireistä, ei se pelkästään jouluun pääty se jatkuu ihan kokoajan. Minä autan paljon lahjojen tekemisessä, olen niin innoissani aina siitä työstä.

Vaikka olen tälläinen erikoinen tonttu, muori aina sanoi minulle, sinulla on sydän puhdasta kultaa. Yksi tehtävistäni on katsella erikoiskaukoputkellani, kuinka ihmiset käyttäytyvät ja se koskee kaikkia.

Eniten minua surettaa kaikkein rikkaimmat ihmiset, miten vähän he auttavat köyhiä ihmisiä. Mihin he ovat kadottaneet kaiken empatian kykynsä, se on yksi älykkyyden muodoista. Niin monen on saanut ahneus ja itsekkyys valtaansa. Olen katsellut putkellani, he eivät enää tunnista omantunnon ääntään eivät myöskään ole onnellisia. Niin surullisen vähän näkyy heidän kodeissaan iloa, lämpöä, läheisyyttä.

Toisin on köyhien keskuudessa, siellä näkee, miten vähästä syntyy iloa, lämpöä ja rakkautta. Eräänä kertana katsoin Emma mumman valmisteluja, ei hänellä paljon ollut laittaa ruokaa eikä lahjoja. Sitä enemmän hän laittoi rakkautta ja tunnetta, kun kirjoitti joulukirjeitä, laittoi ruokaa ja pieniä lahjoja itse tehtyjä. Välillä hänen poskillaan oli kyynelvuo, eniten hän sanoi surevansa kun ei ollut vara muistaa kaikkia rakkaitaan. Ilon kyyneleet tulivat kun oli laittaa kaiken rakkauden ruokaan ja lahjoihin, ja miten lämpimiä oli heidän tapaamiset. Siitä minä sain taas kerran lisää uskoa työhöni, että olen tärkeä omalla paikallani.

Minä käyn monta kertaa pihistämässä kaikkein rikkaimmilta, jotka eivät muuten antaisi köyhille yhtään mitään. Ja kaikkein inhottavimpia öykkäreitä käyn usein potkaisemassa, niin lujaa että tuntuu. Joskus heille täytyy antaa tuntuvampi opetus, on sellaisiakin joihin ei tehoa yhtään mikään. Sellaiset ovat läpeensä onnettomia ja äärettömän pahoja ihmisiä. Ovat unohtaneet anteeksiannon merkityksen, katkeroituneet elämän menossa.

Ja miten upea joulu on,kun vien kaikkein köyhimmille ja yksinäisimmille ruokaa ja lohtua. Vein kerran asunnottomille lämpimiä taljoja ja hyvää ruokaa, miten kauniisti he lauloivat minulle kiitokseksi lauluja ja antoivat lämpimät halaukset matkaevääksi.

Käyn myös jakamassa lohtua sairaaloissa, myös mielisairaaloissa, vankiloissa, ja kaikissa muissa paikoissa joissa ei käy menestyneet eikä rikkaat. Koska tahdon että kaikilla pitää olla kunnon joulu, olen sitä mieltä että joulun henki täytyy olla vuoden jokaisena päivänä. Se ei nyt tarkoita että pitää olla ylikiltti, vaan säilyttää ihmisyys ja lähimmäisen rakkaus. Ei se rakkaus ja välittäminen siihen kulu tai lopu, vaikka sitä jakaa runsain mitoin eteeenpäin. Siitä saa kaikkein eniten hyvää takaisin, ei kuitenkaan niin että tekee hyvää lähimmäiselle vain siinä toivossa että saa jotain takaisin.

On niin paljon ihmisiä joilla ei ole ihmisoikeuksia, ja muutenkin kohdellaan julmasti. Minä menen aina kaikkein synkeimpään vankilaan ja selliin jaan runsain mitoin heille rakkautta ja lämpöä. Sudämeni itkee verta näiden ihmisten puolesta, he tarvitsevat kaiken minun jakamattoman suosioni.

Otan heidät lämpimään syliini, ja kiedon rakastavat käteni heidän ympärilleen. Eivät he jaksa mitään puhua, ovat niin kuoleman väsyneitä siitä julmuudesta mitä ovat joutuneet kokemaan. Laulan heille lohduttavia lauluja, annan erikoisannoksen lämpöä ja rakkautta. Lääkitsen heidän sielun haavat, valan heihin uskoa tulevaisuuteen, rakkauteen, ihmisyyteen. Heidän paraneminen vie hyvin kauan, toiset eivät parane siitä ajasta koskaan. Käyn monta kertaa heidän kotonaan vielä parantamassa heitä, vain sillä tavalla heidän tuska hellittää.

Ajattele kuinka paljon kuitenkin on vielä hyviä ihmisiä,joissa tapaa oikean joulun hengen. Hyvien pitää tuoda ajatuksiaan ja rakkauttaan enemmän esiin, ettei pahuus voita. Uskon täydellisesti ja ainoastaan siihen että hyvyys ja rakkaus voittavat ne paikat mitkä sille kuuluvat. Ja iljettävä pahuus saa sille kuuluvat rajat.

Muistakaa kaikki kaikkein yksinäisimpiä ihmisiä, ja kaikkia muita joista olen teille kertonut. Antakaa joulun hengen vallata teidät jokaisena päivänä, polttakaa kynttilöitä heidän puolestansa. Minä näytän heille erikoiskaukoputkellani, katsokaa! Näin paljon on ihmisiä maailmassa, jotka rakastavat teitä ja välittävät juuri sinusta.

Lämpimästi halauksia teille kaikille, joka maailman osassa missä asuttekin ja minä tiedän kaikkien asuinpaikan. Olette minun sydäntäni lähellä, kakkein rakkaimpia minulle.


Aitoa joulumieltä
T: Nabu Tonttu
081
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


Kasari64 kirjoitti:

Muori antoi minulle nimen Nabu, olin pienenä jo sellainen että kirjoitin aivan esteettisen kaunista tekstiä, sain sen lahjan synnyinlahjaksi. Hän oli erityisen ylpeä minun kirjoittamistani runoista.

Menin tonttukouluun muori sanoi minulle. Jos he kiusaavat sinua erityistaidostasi, sano niille että tulen ja annan köniin, niin että tuntuu. Se oli aika mukavaa aikaa, eivät kiusanneet kun tiesivät muorin maineen. Oikeastaan nautin oikein paljon kouluajoistani, ihan kiitettäviä numeroita sain, laskemisesta en pitänyt. Olin monta kertaa jälki-istunnossa, kyllä voi sanoa että opin enemmän kun sain apua laskemisen opetteluun. Hän keksi minulle leikin jonka avulla selvisin laskennon kokeista, en minä sitä vieläkään oikein hyvin osaa. Muori sanoi aina minulle, hyviä numeroita olet tuonut ja olet vain sellainen. Ei sille mitään voi eikä tarvitsekaan, minulle on annettu oma ertyislahjani.Olisi ihan hassua jos kaikilla ihmisillä, tontuilla ja muilla olisivat samanlaiset lahjat. Kaikkien ertyislahjoja tarvitaan, kukaan meistä ei ole toista tärkeämpi.

Meillä on aina niin kiireistä, ei se pelkästään jouluun pääty se jatkuu ihan kokoajan. Minä autan paljon lahjojen tekemisessä, olen niin innoissani aina siitä työstä.

Vaikka olen tälläinen erikoinen tonttu, muori aina sanoi minulle, sinulla on sydän puhdasta kultaa. Yksi tehtävistäni on katsella erikoiskaukoputkellani, kuinka ihmiset käyttäytyvät ja se koskee kaikkia.

Eniten minua surettaa kaikkein rikkaimmat ihmiset, miten vähän he auttavat köyhiä ihmisiä. Mihin he ovat kadottaneet kaiken empatian kykynsä, se on yksi älykkyyden muodoista. Niin monen on saanut ahneus ja itsekkyys valtaansa. Olen katsellut putkellani, he eivät enää tunnista omantunnon ääntään eivät myöskään ole onnellisia. Niin surullisen vähän näkyy heidän kodeissaan iloa, lämpöä, läheisyyttä.

Toisin on köyhien keskuudessa, siellä näkee, miten vähästä syntyy iloa, lämpöä ja rakkautta. Eräänä kertana katsoin Emma mumman valmisteluja, ei hänellä paljon ollut laittaa ruokaa eikä lahjoja. Sitä enemmän hän laittoi rakkautta ja tunnetta, kun kirjoitti joulukirjeitä, laittoi ruokaa ja pieniä lahjoja itse tehtyjä. Välillä hänen poskillaan oli kyynelvuo, eniten hän sanoi surevansa kun ei ollut vara muistaa kaikkia rakkaitaan. Ilon kyyneleet tulivat kun oli laittaa kaiken rakkauden ruokaan ja lahjoihin, ja miten lämpimiä oli heidän tapaamiset. Siitä minä sain taas kerran lisää uskoa työhöni, että olen tärkeä omalla paikallani.

Minä käyn monta kertaa pihistämässä kaikkein rikkaimmilta, jotka eivät muuten antaisi köyhille yhtään mitään. Ja kaikkein inhottavimpia öykkäreitä käyn usein potkaisemassa, niin lujaa että tuntuu. Joskus heille täytyy antaa tuntuvampi opetus, on sellaisiakin joihin ei tehoa yhtään mikään. Sellaiset ovat läpeensä onnettomia ja äärettömän pahoja ihmisiä. Ovat unohtaneet anteeksiannon merkityksen, katkeroituneet elämän menossa.

Ja miten upea joulu on,kun vien kaikkein köyhimmille ja yksinäisimmille ruokaa ja lohtua. Vein kerran asunnottomille lämpimiä taljoja ja hyvää ruokaa, miten kauniisti he lauloivat minulle kiitokseksi lauluja ja antoivat lämpimät halaukset matkaevääksi.

Käyn myös jakamassa lohtua sairaaloissa, myös mielisairaaloissa, vankiloissa, ja kaikissa muissa paikoissa joissa ei käy menestyneet eikä rikkaat. Koska tahdon että kaikilla pitää olla kunnon joulu, olen sitä mieltä että joulun henki täytyy olla vuoden jokaisena päivänä. Se ei nyt tarkoita että pitää olla ylikiltti, vaan säilyttää ihmisyys ja lähimmäisen rakkaus. Ei se rakkaus ja välittäminen siihen kulu tai lopu, vaikka sitä jakaa runsain mitoin eteeenpäin. Siitä saa kaikkein eniten hyvää takaisin, ei kuitenkaan niin että tekee hyvää lähimmäiselle vain siinä toivossa että saa jotain takaisin.

On niin paljon ihmisiä joilla ei ole ihmisoikeuksia, ja muutenkin kohdellaan julmasti. Minä menen aina kaikkein synkeimpään vankilaan ja selliin jaan runsain mitoin heille rakkautta ja lämpöä. Sudämeni itkee verta näiden ihmisten puolesta, he tarvitsevat kaiken minun jakamattoman suosioni.

Otan heidät lämpimään syliini, ja kiedon rakastavat käteni heidän ympärilleen. Eivät he jaksa mitään puhua, ovat niin kuoleman väsyneitä siitä julmuudesta mitä ovat joutuneet kokemaan. Laulan heille lohduttavia lauluja, annan erikoisannoksen lämpöä ja rakkautta. Lääkitsen heidän sielun haavat, valan heihin uskoa tulevaisuuteen, rakkauteen, ihmisyyteen. Heidän paraneminen vie hyvin kauan, toiset eivät parane siitä ajasta koskaan. Käyn monta kertaa heidän kotonaan vielä parantamassa heitä, vain sillä tavalla heidän tuska hellittää.

Ajattele kuinka paljon kuitenkin on vielä hyviä ihmisiä,joissa tapaa oikean joulun hengen. Hyvien pitää tuoda ajatuksiaan ja rakkauttaan enemmän esiin, ettei pahuus voita. Uskon täydellisesti ja ainoastaan siihen että hyvyys ja rakkaus voittavat ne paikat mitkä sille kuuluvat. Ja iljettävä pahuus saa sille kuuluvat rajat.

Muistakaa kaikki kaikkein yksinäisimpiä ihmisiä, ja kaikkia muita joista olen teille kertonut. Antakaa joulun hengen vallata teidät jokaisena päivänä, polttakaa kynttilöitä heidän puolestansa. Minä näytän heille erikoiskaukoputkellani, katsokaa! Näin paljon on ihmisiä maailmassa, jotka rakastavat teitä ja välittävät juuri sinusta.

Lämpimästi halauksia teille kaikille, joka maailman osassa missä asuttekin ja minä tiedän kaikkien asuinpaikan. Olette minun sydäntäni lähellä, kakkein rakkaimpia minulle.


Aitoa joulumieltä
T: Nabu Tonttu

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu