ESCRIMA/KALI/ARNIS

http://www.pekiti-tirsia.fi/

Sivuilta löytyy leirejä ja lauantai workout tapahtumia.

-jussi-

Kyllä vanhan taistelijan sydäntä lämmittää
tälläiset vastaukset. Ei tahdo viitsiä selata
eikä oikein lukeakaan pentujen kommentteja ja
vertailuja lajien paremmuudesta. Fma porukka
tietää mitä harrastaa ja minkä vuoksi, tämän vuoksi haluaisin todellisen keskustelukanavan näille hepuille. Minä henkilökohtaisesti harrastan
kalia ja eskrimaa, ja molemmissa on vahvuutensa.
Koitetaan saada homma pyörimään, ja keskustelut vauhtiin.

Taistelija kirjoitti:

Kyllä vanhan taistelijan sydäntä lämmittää
tälläiset vastaukset. Ei tahdo viitsiä selata
eikä oikein lukeakaan pentujen kommentteja ja
vertailuja lajien paremmuudesta. Fma porukka
tietää mitä harrastaa ja minkä vuoksi, tämän vuoksi haluaisin todellisen keskustelukanavan näille hepuille. Minä henkilökohtaisesti harrastan
kalia ja eskrimaa, ja molemmissa on vahvuutensa.
Koitetaan saada homma pyörimään, ja keskustelut vauhtiin.

Lue lisää

Kerrotko kuinka harjoittelemasi Kali ja Escrima eroavat toisistaan? Onko kysymys jostain escrima-tyylistä, entäpä Kalin suhteen? Kuinka koet noiden Lajien / tyylien tehostavan toisiaan? Viitsitkö hieman eritellä ja analysoida kokemaasi? ELI KAIPAISIN JONKINLAISTA LÄPILEIKKAUSTA KOKEMASTASI.

Kampilanilla katkeaa kirjoitti:

Kerrotko kuinka harjoittelemasi Kali ja Escrima eroavat toisistaan? Onko kysymys jostain escrima-tyylistä, entäpä Kalin suhteen? Kuinka koet noiden Lajien / tyylien tehostavan toisiaan? Viitsitkö hieman eritellä ja analysoida kokemaasi? ELI KAIPAISIN JONKINLAISTA LÄPILEIKKAUSTA KOKEMASTASI.

Lue lisää

Kun ajettelee kokonaisuutta, niin erot ovat todella pieniä, mutta jos hommaa aletaan palastelemaan kepit, puukot, miekat, niin eroja
alkaa syntyä. Suurimmat erot Escrima(Latosa)
vs Pekiti-Tirsia tuleekin kepin käytössä ja liikkumisessa. Escrimassa käytetään keppiä huomattavasti voimakkaammin ja agressiivisemmin ja
myös suoraviivaisemmin, kun taas kali pyrkii ratkaisemaan asiat hieman pehmeämmin ja ehkä jopa
teknisemmin.
Puukon ja miekan suhteen, ei kannata
mielestäni eroja juuri hakea, koska ne ovat minimaalisia. Liikkuminen kalissa on kolmiossa
sisään ulos myötäillen lyöntikulmia, kun taas eskrimassa käytetään myös agressiivista suoraan sisään menoa. Tässä pientä yhteenvetoa kokemastani, ja korostaen että tämä on vain omia
tuntemuksiani lajeista.
Toivonkin että muut esittävät rakentavia komentteja, niin saadaan kivasti keskustelua
ja muunlaisia mielipiteitä.

Taistelija kirjoitti:

Kun ajettelee kokonaisuutta, niin erot ovat todella pieniä, mutta jos hommaa aletaan palastelemaan kepit, puukot, miekat, niin eroja
alkaa syntyä. Suurimmat erot Escrima(Latosa)
vs Pekiti-Tirsia tuleekin kepin käytössä ja liikkumisessa. Escrimassa käytetään keppiä huomattavasti voimakkaammin ja agressiivisemmin ja
myös suoraviivaisemmin, kun taas kali pyrkii ratkaisemaan asiat hieman pehmeämmin ja ehkä jopa
teknisemmin.
Puukon ja miekan suhteen, ei kannata
mielestäni eroja juuri hakea, koska ne ovat minimaalisia. Liikkuminen kalissa on kolmiossa
sisään ulos myötäillen lyöntikulmia, kun taas eskrimassa käytetään myös agressiivista suoraan sisään menoa. Tässä pientä yhteenvetoa kokemastani, ja korostaen että tämä on vain omia
tuntemuksiani lajeista.
Toivonkin että muut esittävät rakentavia komentteja, niin saadaan kivasti keskustelua
ja muunlaisia mielipiteitä.

Lue lisää

Ajattelinkin, että Latosa ja Tirsia tai muu vastaava oli kyseessä. Kysyinkin siksi, koska Escrima tyylejä on lukuisia, ja niissä on omat nyanssinsa. Kiitos läpileikkuusta, se oli selventävää.

Kampilanilla katkeaa kirjoitti:

Kerrotko kuinka harjoittelemasi Kali ja Escrima eroavat toisistaan? Onko kysymys jostain escrima-tyylistä, entäpä Kalin suhteen? Kuinka koet noiden Lajien / tyylien tehostavan toisiaan? Viitsitkö hieman eritellä ja analysoida kokemaasi? ELI KAIPAISIN JONKINLAISTA LÄPILEIKKAUSTA KOKEMASTASI.

Lue lisää

Oma näkemykseni perustuu Jay Doprinin mm Rene Latosan escriman pohjalta luomaan tyyliin (B.I.F.F.) ja vastaavasti William (Bill) Mcrathin Pekiti-Tirsia opeukseen. B.I.F.F:ssä ei ole varsinaisia drillejä, vaan siinä harjoitellaan samantyyppisiä asioita lähinnä kombinaatiomuodossa. Yksi harjoitetyyppi on, että hyökkääjä lyö 3- 4 kertaa, puolustajan tehdessä torjuntoja ja viimeisen torjunnan jälkeen perusteknisen lopetuksen. Tai vastaavasti ainoastaan blokkaa lyönnit. Itse en ole hyvä drilleissä (esim PTI), ja tiedän toki niiden parantavan koordinaatiota etc mutta "taktinen sparraus" (= järkevä nopeus ja voiman käyttö) antaa mielestäni paremmat valmiudet vaistomaiseen työskentelyyn astalohyökkäysten hallinnassa. En siis kritiosi drillejä varsinaisesti, mutta entisenä (harrastelija)kamppailu-urheilijana judon puolelta uskon enemmän vaistoja kehittävään harjoitteluun.

Taistelija kirjoitti:

Kun ajettelee kokonaisuutta, niin erot ovat todella pieniä, mutta jos hommaa aletaan palastelemaan kepit, puukot, miekat, niin eroja
alkaa syntyä. Suurimmat erot Escrima(Latosa)
vs Pekiti-Tirsia tuleekin kepin käytössä ja liikkumisessa. Escrimassa käytetään keppiä huomattavasti voimakkaammin ja agressiivisemmin ja
myös suoraviivaisemmin, kun taas kali pyrkii ratkaisemaan asiat hieman pehmeämmin ja ehkä jopa
teknisemmin.
Puukon ja miekan suhteen, ei kannata
mielestäni eroja juuri hakea, koska ne ovat minimaalisia. Liikkuminen kalissa on kolmiossa
sisään ulos myötäillen lyöntikulmia, kun taas eskrimassa käytetään myös agressiivista suoraan sisään menoa. Tässä pientä yhteenvetoa kokemastani, ja korostaen että tämä on vain omia
tuntemuksiani lajeista.
Toivonkin että muut esittävät rakentavia komentteja, niin saadaan kivasti keskustelua
ja muunlaisia mielipiteitä.

Lue lisää

Pienenä tarkennuksena, että puhun Esckrima Concepts tyylisuunasta joka on "serkku" B.I.F.F
Escrimalle.

Filipino kirjoitti:

Oma näkemykseni perustuu Jay Doprinin mm Rene Latosan escriman pohjalta luomaan tyyliin (B.I.F.F.) ja vastaavasti William (Bill) Mcrathin Pekiti-Tirsia opeukseen. B.I.F.F:ssä ei ole varsinaisia drillejä, vaan siinä harjoitellaan samantyyppisiä asioita lähinnä kombinaatiomuodossa. Yksi harjoitetyyppi on, että hyökkääjä lyö 3- 4 kertaa, puolustajan tehdessä torjuntoja ja viimeisen torjunnan jälkeen perusteknisen lopetuksen. Tai vastaavasti ainoastaan blokkaa lyönnit. Itse en ole hyvä drilleissä (esim PTI), ja tiedän toki niiden parantavan koordinaatiota etc mutta "taktinen sparraus" (= järkevä nopeus ja voiman käyttö) antaa mielestäni paremmat valmiudet vaistomaiseen työskentelyyn astalohyökkäysten hallinnassa. En siis kritiosi drillejä varsinaisesti, mutta entisenä (harrastelija)kamppailu-urheilijana judon puolelta uskon enemmän vaistoja kehittävään harjoitteluun.

Lue lisää

Kysyisin käytetäänkö BIFF;n puolella sparrausta
harjoituksissa täydellä kontaktilla suojien kanssa
vai katsotaanko taktisen sparrauksen riittävän.
Olen muuten ehdottomasti samaa mieltä kanssasi,
vaistoja/refleksejä/ennakointia kehittävän harjoittelun ylivertaisuudestä pelkkään drilliin
nähden. Mutta kuten sanoit se parantaa koordinaatiota, ja on varsinkin aloittelijoille
mielestäni välttämätön.
Kerro myös minkä tyyppisiä keppejä käytätte harjoituksissa kovapuu vai rattan

Taistelija kirjoitti:

Kysyisin käytetäänkö BIFF;n puolella sparrausta
harjoituksissa täydellä kontaktilla suojien kanssa
vai katsotaanko taktisen sparrauksen riittävän.
Olen muuten ehdottomasti samaa mieltä kanssasi,
vaistoja/refleksejä/ennakointia kehittävän harjoittelun ylivertaisuudestä pelkkään drilliin
nähden. Mutta kuten sanoit se parantaa koordinaatiota, ja on varsinkin aloittelijoille
mielestäni välttämätön.
Kerro myös minkä tyyppisiä keppejä käytätte harjoituksissa kovapuu vai rattan

Lue lisää

Riippuu varmasti seurasta ja siitä "miten asia halutaan ymmärtää". Tällä tarkoitan sitä, että kun on tullut treenattua aika paljon eri lajeja vuosien varrella ja nimenomaan täyskontaktijuttuja, me toimimme seuraavasti. (Tällä en nyt sitten tarkoita escriman "urheilullistamista" ... mitä tuo sitten tarkoittaneenkin?).

Me treenaamme hyvin paljon perustekniikkasovelluksia esim lyönti - poisotto - jatkotekniikka - lyönnit potkut kaadot mukana. Maahan mennään myös (johtuu judotaustastani). Olen ollut ymmärtävinäni Jay Dobrinin toteamuksesta - viime leirillä pari vuotta sitten Jyväskylässä (itse olen Vaasasta) - "just do your job!" tarkoittavan homman olevan on ohi, vasta kun se on ohi. Mutta sparrauksesta... Otamme "taktista sparria" ja myös kovempaa sparria ilman suojia. Suojia käytämme myös säännöllisesti, jolloin lyödään aika reippaasti (skeittisuojat polvissa ja kyynärpäissä, kiekkohanskat ja suojalasit) Varsinaisia escrima- tai miekkailukypäriä meillä ei ole. Näytöksissä käytämme sparriosuudessa muovisilmikolla varustettuja pääsuojia.

Keppeinä on aina rottinkikepit. Kun sparrataan kovempaa, kaikkein paksumpia (= yli 28 mm) ei pyritä käyttämään. Mielestäni ihannekepin paksuus on 22-24 mm. B.I.F.F:ssä pitkän kepin pituus on 65 cm ja lyhyen noin 20 cm. Itselleni sopii parhaiten pari senttiä pidempi pitkä kepakko. Kyseinen mitta sattuu vain "pyörimään paremmin". Pekiti-Tirsian noin 75 cm mittaista keppiä käytämme silloin tällöin myös B.I.F.F:ssä.

Sparria harrastamme myös siten, että molemmissa käsissä tai vain keppikädessä on kiekkohanskat. Tällöin iskualueena on vain kädet. Selvää on tietenkin se, että kun kypäriä ei käytetä iskut päähän eivät voi olla kovia (annetaan reaktioaikaa). Tämä on meillä puhtaasti välineongelma (siis aiemmin mainitut "kunnon" pääsuojat puuttuu). Nuo kamppailuliikkeissä myytävät silmikkokypärät, mitkä on tehty potkunyrkkeilypääsuojien muotille, rajoittavat aivan liikaa näkösektoria. Tällöin sparri menee kuolleista kulmista johtuen liian kontrolloimattomaksi.

Filipino kirjoitti:

Riippuu varmasti seurasta ja siitä "miten asia halutaan ymmärtää". Tällä tarkoitan sitä, että kun on tullut treenattua aika paljon eri lajeja vuosien varrella ja nimenomaan täyskontaktijuttuja, me toimimme seuraavasti. (Tällä en nyt sitten tarkoita escriman "urheilullistamista" ... mitä tuo sitten tarkoittaneenkin?).

Me treenaamme hyvin paljon perustekniikkasovelluksia esim lyönti - poisotto - jatkotekniikka - lyönnit potkut kaadot mukana. Maahan mennään myös (johtuu judotaustastani). Olen ollut ymmärtävinäni Jay Dobrinin toteamuksesta - viime leirillä pari vuotta sitten Jyväskylässä (itse olen Vaasasta) - "just do your job!" tarkoittavan homman olevan on ohi, vasta kun se on ohi. Mutta sparrauksesta... Otamme "taktista sparria" ja myös kovempaa sparria ilman suojia. Suojia käytämme myös säännöllisesti, jolloin lyödään aika reippaasti (skeittisuojat polvissa ja kyynärpäissä, kiekkohanskat ja suojalasit) Varsinaisia escrima- tai miekkailukypäriä meillä ei ole. Näytöksissä käytämme sparriosuudessa muovisilmikolla varustettuja pääsuojia.

Keppeinä on aina rottinkikepit. Kun sparrataan kovempaa, kaikkein paksumpia (= yli 28 mm) ei pyritä käyttämään. Mielestäni ihannekepin paksuus on 22-24 mm. B.I.F.F:ssä pitkän kepin pituus on 65 cm ja lyhyen noin 20 cm. Itselleni sopii parhaiten pari senttiä pidempi pitkä kepakko. Kyseinen mitta sattuu vain "pyörimään paremmin". Pekiti-Tirsian noin 75 cm mittaista keppiä käytämme silloin tällöin myös B.I.F.F:ssä.

Sparria harrastamme myös siten, että molemmissa käsissä tai vain keppikädessä on kiekkohanskat. Tällöin iskualueena on vain kädet. Selvää on tietenkin se, että kun kypäriä ei käytetä iskut päähän eivät voi olla kovia (annetaan reaktioaikaa). Tämä on meillä puhtaasti välineongelma (siis aiemmin mainitut "kunnon" pääsuojat puuttuu). Nuo kamppailuliikkeissä myytävät silmikkokypärät, mitkä on tehty potkunyrkkeilypääsuojien muotille, rajoittavat aivan liikaa näkösektoria. Tällöin sparri menee kuolleista kulmista johtuen liian kontrolloimattomaksi.

Lue lisää

Kiitoksia paljon valaisevasta vastauksesta koskien sparraamista ja keppejä. Sparrista haluaisin todeta, nimenomaan conceptin puolella,käytettävän hyvin paljon samanlaisia suojia. Tosin käytämme virallisia kypäriä. Keppeinä täydellä kontaktilla käytämme ainoastaan pehmustettuja, niin sanottuja kilpakeppejä. Normaaleissa harjoituksissa ja kevyessä sparrissa käytetään ainoastaan kovapuu keppejä (hickory).

Haluaisin tiedustella sinulta, miten näet eron vaikuttavan painavalla contra kevyellä kepillä.
Henkilökohtaisesti näen, että kalin puolella,jossa treenaan rattanilla (n 75 cm) pystyn tällä
kepillä melko vaikeisiin manöövereihin ja nopeisiin tekniikoihin.
Kun taas kovapuu kepillä tekniikat hidastuvat ja ne täytyy pitää suoraviivaisina, ja melko yksinkertaisina. Toki voimaa niihin saa aivan toisella tavalla. Jos tähän otetaan mukaan vielä miekat, niin itse tunnen huomattavasti helpomaksi käsitellä miekkaa kovapuu kepin jälkeen kuin rattanin.

Olen samaa mieltä kanssasi taistelun jatkamisesta maassa loppuun asti, koska sitähän taistelu on.
Kerro myös mielipiteesi miten näistä lajeista saataisiin suuren yleisön suosikkeja, onko se ehkä
se urheilullistaminen vai jokin muu.

Filipino kirjoitti:

Oma näkemykseni perustuu Jay Doprinin mm Rene Latosan escriman pohjalta luomaan tyyliin (B.I.F.F.) ja vastaavasti William (Bill) Mcrathin Pekiti-Tirsia opeukseen. B.I.F.F:ssä ei ole varsinaisia drillejä, vaan siinä harjoitellaan samantyyppisiä asioita lähinnä kombinaatiomuodossa. Yksi harjoitetyyppi on, että hyökkääjä lyö 3- 4 kertaa, puolustajan tehdessä torjuntoja ja viimeisen torjunnan jälkeen perusteknisen lopetuksen. Tai vastaavasti ainoastaan blokkaa lyönnit. Itse en ole hyvä drilleissä (esim PTI), ja tiedän toki niiden parantavan koordinaatiota etc mutta "taktinen sparraus" (= järkevä nopeus ja voiman käyttö) antaa mielestäni paremmat valmiudet vaistomaiseen työskentelyyn astalohyökkäysten hallinnassa. En siis kritiosi drillejä varsinaisesti, mutta entisenä (harrastelija)kamppailu-urheilijana judon puolelta uskon enemmän vaistoja kehittävään harjoitteluun.

Lue lisää

Näin B.I.F.F. Escriman peruskurssin lopettelevana harrastajana olen ihmetellyt, miksi netistä ei löydy kattavaa sivustoa jossa oli lajista tietoa. Dobrinilla on omansa ja ovat atm under construction. Toivottavasti remontin jälkeen olisi enemmän infoa lajista.
Esim. PT-Kalista löytyy useampia hyvinkin kattavia sivustoja.

kilo makkaraa kirjoitti:

Näin B.I.F.F. Escriman peruskurssin lopettelevana harrastajana olen ihmetellyt, miksi netistä ei löydy kattavaa sivustoa jossa oli lajista tietoa. Dobrinilla on omansa ja ovat atm under construction. Toivottavasti remontin jälkeen olisi enemmän infoa lajista.
Esim. PT-Kalista löytyy useampia hyvinkin kattavia sivustoja.

Lue lisää

Dobrinin sivuilla on systeeminsä perusteet ja historia pähkinänkuoressa esitettynä. Oletko jo hankkinut Westersundin Kaj´n (ml Paul Pauwels ja Esa Halminen) laatiman kirjan "Escrima". Teos on erinomainen/ lähes välttämätön jokaiselle B.I.F.F:n harrastajalle. En tietenkäänn tiedä mistäpäin Suomea olet, mutta Kaj opettaa Turussa Shaolinilla (Nahkurinkatu 4). Mielestäni kamppailualalla ykkösopettajia Suomessa!

Taistelija kirjoitti:

Kiitoksia paljon valaisevasta vastauksesta koskien sparraamista ja keppejä. Sparrista haluaisin todeta, nimenomaan conceptin puolella,käytettävän hyvin paljon samanlaisia suojia. Tosin käytämme virallisia kypäriä. Keppeinä täydellä kontaktilla käytämme ainoastaan pehmustettuja, niin sanottuja kilpakeppejä. Normaaleissa harjoituksissa ja kevyessä sparrissa käytetään ainoastaan kovapuu keppejä (hickory).

Haluaisin tiedustella sinulta, miten näet eron vaikuttavan painavalla contra kevyellä kepillä.
Henkilökohtaisesti näen, että kalin puolella,jossa treenaan rattanilla (n 75 cm) pystyn tällä
kepillä melko vaikeisiin manöövereihin ja nopeisiin tekniikoihin.
Kun taas kovapuu kepillä tekniikat hidastuvat ja ne täytyy pitää suoraviivaisina, ja melko yksinkertaisina. Toki voimaa niihin saa aivan toisella tavalla. Jos tähän otetaan mukaan vielä miekat, niin itse tunnen huomattavasti helpomaksi käsitellä miekkaa kovapuu kepin jälkeen kuin rattanin.

Olen samaa mieltä kanssasi taistelun jatkamisesta maassa loppuun asti, koska sitähän taistelu on.
Kerro myös mielipiteesi miten näistä lajeista saataisiin suuren yleisön suosikkeja, onko se ehkä
se urheilullistaminen vai jokin muu.

Lue lisää

Omistan vain yhden kovapuisen kepin, minkä olen hankkinut vain sen takia, että on esitellä harrastajille tämä varsinainen taistelukeppi. Joskus teen sillä peruslyöntejä mutta en varsinaisesti harjoittele. Syynä on se, että kyseinen keppi vääjäämättä rikkoo kyynärpään. Minulla nimittäin on ammunnasta sivutuotteena hankittu tenniskyynärpää (tennistä en ole koskaan pelannut!). Syynä on mitä ilmeisemmin viisi vuotta sitten kaliiperiin .40 siirtyminen. Mutta ei siitä sen enempää, koska tämä ei ole lipas.net -palsta.

Mutta voimaa ja kovuutta lyönteihin hankimme seuraavasti. Meillä on henkilöauton kesärenkaita päällystettynä (nyt jo risaisella) kankaalla. Tähän lyödään muovikepillä. Kepit olemme hankkineet Westersundin Kaitsun kautta. Kyseiset tuotteet ovat kolmikerrosrakenteisia ja valmistettu Belgiassa. Olen kokeillut myös paikallisesta muovitarpeita myyvästä liikkeestä ostettuja vinyylikeppejä, mutta ne täysaineisina ei käyttäydy ollenkaan kuten nuo ontot "komposiittiputket".

Lyöntejä renkaisiin tehdään nopeusharjoitteina siten, että yhden henkilön sarja kestää 20 - 30 sek. Ko aika sen takia, että harjoite säilyy nopeustreeninä. Ensin oikealla kädellä, sitten vasemmalla ja sen jälkeen 15 sek 15sek kättä vaihtaen. Tällaisia kertoja normaalitreenin päätteeksi 3 - max 5. Harjoitteessa korostuu vapaan käden kosketus ja blokkaus. Olen nimennyt harjoitteen gattlingkonekivääriksi, perustuen käden ja keppilyönnin synkrooniin.

Urheilullistamisesta minulla on seuraavia ajatuksia. Meillä escrima näyttäytyy yleisölle pari kertaa vuodessa ennen peruskurssien alkua (tammi- ja syyskuu). Seurassamme on neljä lajia (aikido, escrima, judo ja kickboxing). Seura vetää noin puolen tunnin näytöksen pari kertaa vilkkaimpaan launtain kaupantekoaikaan paikallisessa liikekeskuksessa (Rewellcenter). Eli lajia kohti tulee tuollainen 5 - 7 min näytöstä. Tämän lisäksi on satunnaisnäytöksiä kerta pari vuoteen. Tämä on yksi julkistamismuoto. Ja aina on lehterit täynnä!

Näytöksen (= escrima) sisältö koostuu seuraavista painotuksista;
- aseeton astaloa vastaan => itsepuolustuksen oikeutus!
- moderni systeemi, ei ihmetemppuja
- perusteiden oppimisen jälkeen yksilöllistyy => eli oma persoona SAA näkyä esim budolajeja paremmin tekemisessä
- nopeaa ja suoraviivaista toimintaa => on osoitettava tilanteen täydellinen hallinta!
- näyttävyys => tietynlaista estetiikkaa mutta karun yksinkertaista
- ei vaadi voimanostajan lihaksistoa toimiakseen
- sovellettavuus käytäntöön => olemme torjuneet astalolyöntejä kännykällä, spritepullolla, kävelysauvoilla, sateenvarjolla jne
- ja lopuiksi on otettu suojavarusteissa urheiluhenkeen kolmieräinen matsi

Jos haluaa toimivuuden ohella koreografiaa, niin siinä escrima on yksi parhaita näytöslajeja! Lyöntejä, poisottoja, kaatoja, aseeton asetta vastaan, toimintaa molemmat aseettomana, lyhyt ja pitkä keppi, terä vastaan keppi, lyhyt keppi vastaan aseeton jne. Luetteloahan voisi jatkaa eri variaationa lähes loputtomasti. Eli summasummarum näytöksiä on pidettävä ja niiden sisältöä tarkasti tutkittava. Itse olen kuvauttanut kaikki näytöksemme, jotta voi vetää johtopäätöksiä tulevien sisällöstä.

Tuota veitsihomman esittelyä on hiukan varottava julkisissa näytöksissä. Me olemme yleisön edessä pitäytyneet vain puolustautumisessa veistä vastaan. Mikä teema varsinkin nyt Vaasassa viime taksipuukotuksen jälkeen on varsin ajankohtainen. Overkill-tyyli ei perhenäytöksiin sovellu!

Jos laji urheilullistetaan kilpailutoimintaan, tuottaa se varmasti jatkuvuutta. Vaarana on tietenkin se, että lajin alkuperä taistelutaitokulttuurin ylläpitäjänä hämärtyy. Onko se sitten uhka. Tällä hetkellä on kyllä kohtuullinen määrä kilpailutoimintaa kamppailupuolella, mutta ... Toisaalta vapaaottelu (ml johdannaislajit) vetää tällä hetkellä harrastajia julkisuuden myötä.

Filipino kirjoitti:

Dobrinin sivuilla on systeeminsä perusteet ja historia pähkinänkuoressa esitettynä. Oletko jo hankkinut Westersundin Kaj´n (ml Paul Pauwels ja Esa Halminen) laatiman kirjan "Escrima". Teos on erinomainen/ lähes välttämätön jokaiselle B.I.F.F:n harrastajalle. En tietenkäänn tiedä mistäpäin Suomea olet, mutta Kaj opettaa Turussa Shaolinilla (Nahkurinkatu 4). Mielestäni kamppailualalla ykkösopettajia Suomessa!

Lue lisää

Vuoden alussa pitäisi Turkkusen suuntaan mennä Westersundin pitämään graduointiin, täytyy kysyä onko tuota kirjaa vielä saatavilla.
Hyllystä kyllä löytyy hyvä Filipino perusteos "Filipino Martial Culture" (Mark V. Wiley), suosittelen lämpinästi.
Vaikka nämä FMA lajit ovat pienen yleisön lajeja Suomessa, niin jotain FMA-portaalia kaipaisi nettiin. Eli mitä lajia missäkin päin Suomea harrastetaan, lajikuvaus yms. yms.. No ok, onhan meillä Suomen Kali Arnis Escrima liiton sivut...mutta koska niitä on viimeksi päivitetty ?
Jos vain jollain aktiivijermulla on aikaa niin kasatkaa ihmeessä sellainen..meikällä ei valitettavasti tieto/taito riitä tuollaiseen :))

Taistelija kirjoitti:

Kiitoksia paljon valaisevasta vastauksesta koskien sparraamista ja keppejä. Sparrista haluaisin todeta, nimenomaan conceptin puolella,käytettävän hyvin paljon samanlaisia suojia. Tosin käytämme virallisia kypäriä. Keppeinä täydellä kontaktilla käytämme ainoastaan pehmustettuja, niin sanottuja kilpakeppejä. Normaaleissa harjoituksissa ja kevyessä sparrissa käytetään ainoastaan kovapuu keppejä (hickory).

Haluaisin tiedustella sinulta, miten näet eron vaikuttavan painavalla contra kevyellä kepillä.
Henkilökohtaisesti näen, että kalin puolella,jossa treenaan rattanilla (n 75 cm) pystyn tällä
kepillä melko vaikeisiin manöövereihin ja nopeisiin tekniikoihin.
Kun taas kovapuu kepillä tekniikat hidastuvat ja ne täytyy pitää suoraviivaisina, ja melko yksinkertaisina. Toki voimaa niihin saa aivan toisella tavalla. Jos tähän otetaan mukaan vielä miekat, niin itse tunnen huomattavasti helpomaksi käsitellä miekkaa kovapuu kepin jälkeen kuin rattanin.

Olen samaa mieltä kanssasi taistelun jatkamisesta maassa loppuun asti, koska sitähän taistelu on.
Kerro myös mielipiteesi miten näistä lajeista saataisiin suuren yleisön suosikkeja, onko se ehkä
se urheilullistaminen vai jokin muu.

Lue lisää

Puukepeistä ensin yksi sana. Yksin tehden ihan o.k. Mutta jos kaverin kanssa pitää drilliä tehdä, kepit lyövät kovaa yhteen..ja nopeasti! Rottinki hilseilee, vaan ei katkea..ainakaan heti ja varoituksetta, sitäpaitsi rottinki joustaa hieman. Estää hiukkasen drilleissä (ainakin paljon tehtynä) ranteen ja kyynärpään ikäviä kiputiloja. Joskushan niitä kipuja aina tulee, mutta parempi myöhemmin kuin ennemmin! :)

Ja sitten se ikävä homma, että jos puukeppi ankarassa drillissä katkeaa, niin se jämäpala todella SINGAHTAA. Tyhmää esim. menettää silmä yhden drillin (vaikka kuinka hauskan ja vauhdikkaan!) vuoksi.

Suojuksista sopii ihan hyvin kyynär- ja polvisuojat katulätkähanskojen kanssa yhdistettynä mieluiten miekkailukypärään, mikäli saatavissa. Liiassa suojauksessa on se skeida homma, että painiksi se yllättävän helposti muuten menee. Iskujen pitäisi kuitenkin sattua sen verran, että ymmärtäisi väistää & suojata myös. Oikeassa tilanteessa vastassa on jopa teräaseita. Niitä on hyvä oppia terveesti kunnioittamaan! Filippiiniläisen villakoiran ydin on kai, että osumia ei kai paranisi ottaa? Ainakaan machetella. Sitä voi käyttää samoilla konsteilla kuin keppiäkin, pieniä eroja toki on.

Kepittäjä kirjoitti:

Puukepeistä ensin yksi sana. Yksin tehden ihan o.k. Mutta jos kaverin kanssa pitää drilliä tehdä, kepit lyövät kovaa yhteen..ja nopeasti! Rottinki hilseilee, vaan ei katkea..ainakaan heti ja varoituksetta, sitäpaitsi rottinki joustaa hieman. Estää hiukkasen drilleissä (ainakin paljon tehtynä) ranteen ja kyynärpään ikäviä kiputiloja. Joskushan niitä kipuja aina tulee, mutta parempi myöhemmin kuin ennemmin! :)

Ja sitten se ikävä homma, että jos puukeppi ankarassa drillissä katkeaa, niin se jämäpala todella SINGAHTAA. Tyhmää esim. menettää silmä yhden drillin (vaikka kuinka hauskan ja vauhdikkaan!) vuoksi.

Suojuksista sopii ihan hyvin kyynär- ja polvisuojat katulätkähanskojen kanssa yhdistettynä mieluiten miekkailukypärään, mikäli saatavissa. Liiassa suojauksessa on se skeida homma, että painiksi se yllättävän helposti muuten menee. Iskujen pitäisi kuitenkin sattua sen verran, että ymmärtäisi väistää & suojata myös. Oikeassa tilanteessa vastassa on jopa teräaseita. Niitä on hyvä oppia terveesti kunnioittamaan! Filippiiniläisen villakoiran ydin on kai, että osumia ei kai paranisi ottaa? Ainakaan machetella. Sitä voi käyttää samoilla konsteilla kuin keppiäkin, pieniä eroja toki on.

Lue lisää

Sparrissa nyt ei tietenään sovi käyttää 25mm keppiä, mieluummin 15mm, sellaista, jota käytetään Englannissa tuhmain koulupoikain spankingkuritukseen! Ja ei pehmustettua missään nimessä, muuten unohtuu eräs tärkeä (ellei tärkein) kalin osa-alue, nimittäin liikkuminen.

Asetta on kuitenkin hyvä osata arvostella oikein. Oikea ase voi tappaa jo yhdestä osumasta, siksi väistöt ja torjunnat on ihan yes pitää mielessä!

Filipino kirjoitti:

Oma näkemykseni perustuu Jay Doprinin mm Rene Latosan escriman pohjalta luomaan tyyliin (B.I.F.F.) ja vastaavasti William (Bill) Mcrathin Pekiti-Tirsia opeukseen. B.I.F.F:ssä ei ole varsinaisia drillejä, vaan siinä harjoitellaan samantyyppisiä asioita lähinnä kombinaatiomuodossa. Yksi harjoitetyyppi on, että hyökkääjä lyö 3- 4 kertaa, puolustajan tehdessä torjuntoja ja viimeisen torjunnan jälkeen perusteknisen lopetuksen. Tai vastaavasti ainoastaan blokkaa lyönnit. Itse en ole hyvä drilleissä (esim PTI), ja tiedän toki niiden parantavan koordinaatiota etc mutta "taktinen sparraus" (= järkevä nopeus ja voiman käyttö) antaa mielestäni paremmat valmiudet vaistomaiseen työskentelyyn astalohyökkäysten hallinnassa. En siis kritiosi drillejä varsinaisesti, mutta entisenä (harrastelija)kamppailu-urheilijana judon puolelta uskon enemmän vaistoja kehittävään harjoitteluun.

Lue lisää

Tuo vaistoidis osui naulan kantaan! Mitä itse nöyrästi kalissa haluaisin oppia, niin se olisi tuo "kulmien lukeminen" ihan selkäytimen kautta. Ja mikä parasta, ei ole pohjimmiltaan mitä ylivoimaisia salaisia tekniikoita. Tekemällä oppii, ja ihanaa, ihan perusjutuissakin on aina jotain uutta! Hävettää vaan itsessäni, että oon niin p*******:n laiska! :)

Kepittäjä kirjoitti:

Sparrissa nyt ei tietenään sovi käyttää 25mm keppiä, mieluummin 15mm, sellaista, jota käytetään Englannissa tuhmain koulupoikain spankingkuritukseen! Ja ei pehmustettua missään nimessä, muuten unohtuu eräs tärkeä (ellei tärkein) kalin osa-alue, nimittäin liikkuminen.

Asetta on kuitenkin hyvä osata arvostella oikein. Oikea ase voi tappaa jo yhdestä osumasta, siksi väistöt ja torjunnat on ihan yes pitää mielessä!

Lue lisää

Hienoa! Saatiin keskustelua aikaan sparrista. Kertokaa laji-ihmiset, miten toteutatte tuon sparri-idean. Olen täsmälleen samaa mieltä siitä, että suojavarusteissa tehtävä sparraaminen voi johtaa vain pelkästään suojuksiin lyömiseen ilman iskujen/ osumisen pelkoa. Mutta. Tämä vaatii selvän ohjauksen ja pyrkimyksen siihen, että vastassa on hengenvaara ja jokaista "kopsahdusta" tulee välttää kuin ruttoa. Jos keppi on liian kevyt, liikkeistä tulee mielestäni liian "helpolla" tehtynä nopeita. Eli kultainen keskitie siis 20 - 22 mm?

Filipino kirjoitti:

Hienoa! Saatiin keskustelua aikaan sparrista. Kertokaa laji-ihmiset, miten toteutatte tuon sparri-idean. Olen täsmälleen samaa mieltä siitä, että suojavarusteissa tehtävä sparraaminen voi johtaa vain pelkästään suojuksiin lyömiseen ilman iskujen/ osumisen pelkoa. Mutta. Tämä vaatii selvän ohjauksen ja pyrkimyksen siihen, että vastassa on hengenvaara ja jokaista "kopsahdusta" tulee välttää kuin ruttoa. Jos keppi on liian kevyt, liikkeistä tulee mielestäni liian "helpolla" tehtynä nopeita. Eli kultainen keskitie siis 20 - 22 mm?

Lue lisää

Ihan mielenkiintoista, että suomestakin löytyy kali-piirejä.

Tuosta sparrista sen verran, että suojat päällä on ihan ok sparrailla, toki pitää myös mielessä pitää että jokainen kunnon osuma voisi olla 'se' ratkaiseva.

Oikein tehty sinawali kyllä ohjaa harrastajaan löytämään nuo kulmat etc. automaattisesti ts. jättää päälle muuta mietittävää kuin se pelkkä yksi vastustaja. Drilleille on myös paikkansa luodessaan harrastajalle atribuutteja ja kasvattamalla skillejä. Third eye etc. kyllä avautuvat kunhan harrastaja paneutuu tarpeeksi harjoituksiinsa ja tietty sparraakin aina silloin tällöin. Myös bullet time tulee tutuksi, varsinkin jos jätetään se täysi mättö pois ja keskitytään myös tekniikkaankin ja tietty foot workkiin joka on kaiken perusta eli juuri foot work luo niitä zoneja ja huolehtii sektoroinneista jolloin on mahdollisuus keskittyä hektisen hetken muuhunkin.

Mutta summa summarum, kali on vaativa laji mutta siltä myös saa paljon kunhan perusteet ovat kunnossa.

Filipino kirjoitti:

Hienoa! Saatiin keskustelua aikaan sparrista. Kertokaa laji-ihmiset, miten toteutatte tuon sparri-idean. Olen täsmälleen samaa mieltä siitä, että suojavarusteissa tehtävä sparraaminen voi johtaa vain pelkästään suojuksiin lyömiseen ilman iskujen/ osumisen pelkoa. Mutta. Tämä vaatii selvän ohjauksen ja pyrkimyksen siihen, että vastassa on hengenvaara ja jokaista "kopsahdusta" tulee välttää kuin ruttoa. Jos keppi on liian kevyt, liikkeistä tulee mielestäni liian "helpolla" tehtynä nopeita. Eli kultainen keskitie siis 20 - 22 mm?

Lue lisää

Escriman puolella käytämme, niin sanotussa "kovassa sparrissa" jossa viedään lyönnit kepillä, potkut, lyönnit hanskalla täysillä läpi kaikkia suojia. Niin sanotussa kevyessä sparrissa(tekninen) käytämme ainoastaan
kypärää ja hanskoja. Minusta henkilökohtaisesti on kiva ottaa täyttä kontaktia ja nimenomaa kehässä, koska siellä tulee esille homman realismi, mitkä tekniikat toimii ja mitkä ei(mitä tekniikoita yleensä ehtii tehdä). Omasta mielestäni tekninen sparri on ainoa keino syventää kertaalleen harjoiteltuja tekniikoita, ja saada ne toimivalle tasolle.
Mielestäni täysi kontakti on ainoa keino saada harjoittelijalle todella selväksi, mikä toimii mitä hänen vielä pitää harjoitella, ja se opettaa käytännön tasolla liikkumisen ja jalkatyön merkityksen. Voisi sanoa mitä teknisemmin ja kovempaa harjoitellaan, sitä parempia taistelijoita saadaan.

Taistelija kirjoitti:

Escriman puolella käytämme, niin sanotussa "kovassa sparrissa" jossa viedään lyönnit kepillä, potkut, lyönnit hanskalla täysillä läpi kaikkia suojia. Niin sanotussa kevyessä sparrissa(tekninen) käytämme ainoastaan
kypärää ja hanskoja. Minusta henkilökohtaisesti on kiva ottaa täyttä kontaktia ja nimenomaa kehässä, koska siellä tulee esille homman realismi, mitkä tekniikat toimii ja mitkä ei(mitä tekniikoita yleensä ehtii tehdä). Omasta mielestäni tekninen sparri on ainoa keino syventää kertaalleen harjoiteltuja tekniikoita, ja saada ne toimivalle tasolle.
Mielestäni täysi kontakti on ainoa keino saada harjoittelijalle todella selväksi, mikä toimii mitä hänen vielä pitää harjoitella, ja se opettaa käytännön tasolla liikkumisen ja jalkatyön merkityksen. Voisi sanoa mitä teknisemmin ja kovempaa harjoitellaan, sitä parempia taistelijoita saadaan.

Lue lisää

Hyvää aattoillan jatkoa!

Otsikon mukainen, lähinnä aikidosta tuttu jiu-waza idean pohjalta toteutettu harjoite on myös erinomainen vaistojen kehittäjä. Meillä homma tehdään seuraavasti. Yksi on keskellä aseettomana ja muut (esim neljä harjoittelijaa) hyökkäävät koko ajan keskellä olijaa kohti. "Uhrin" on väistettävä ja torjuttava liike, pyrkiä kepin poisottoon ja nopeaan lopetukseen kepillä tai raajojen käytöllä. Vastaavasti seuraava hyökkääjä tulee jo maskista päälle ja homma jatkuu. Tämä toteutetaan aikaan sidottuna eli 60 sek per "veto". Jotta harjoitteesta saa kaiken hyödyn irti - eli keskellä olija ylipäätään kykenee reagoimaan 360 asteen muakisesti - tulee ensimmäisten kertojen olla riittävän hitaita. Mutta ei tietenkään anneta liikaa aikaa tehdä puhdasta perustekniikkaa. Hyvä hetki hyökätä on se, kun kohde torjunnan jälkeen on kepin poisottovaiheessa.

Toinen sparrimuoto on Bill McRathin markkinoima yhdeksän sekunnin sparri. Tätä on toteutettu siten, että harjoittelijoiden kuoro "ottelualueen" ympärillä laskee sekuntien kulun tyyliin 9-8-7- jne parin otellessa suojavarusteissa. Lähtökohtahan on se, ettei yhtä hyökkääjää kohti kovin montaa sekuntia ole aikaa toimia. Jostain olen muistavinani jonkun taistelutaidon opettajan todenneen kolme sekuntia per hyökkääjä ja puolustajan täytyy tämän jälkeen olla vahvoilla.

kilo makkaraa kirjoitti:

Vuoden alussa pitäisi Turkkusen suuntaan mennä Westersundin pitämään graduointiin, täytyy kysyä onko tuota kirjaa vielä saatavilla.
Hyllystä kyllä löytyy hyvä Filipino perusteos "Filipino Martial Culture" (Mark V. Wiley), suosittelen lämpinästi.
Vaikka nämä FMA lajit ovat pienen yleisön lajeja Suomessa, niin jotain FMA-portaalia kaipaisi nettiin. Eli mitä lajia missäkin päin Suomea harrastetaan, lajikuvaus yms. yms.. No ok, onhan meillä Suomen Kali Arnis Escrima liiton sivut...mutta koska niitä on viimeksi päivitetty ?
Jos vain jollain aktiivijermulla on aikaa niin kasatkaa ihmeessä sellainen..meikällä ei valitettavasti tieto/taito riitä tuollaiseen :))

Lue lisää

Jos nyt sen verran saa tässä mainostaa niin minun tietääkseni ainoa suomalainen foorumi, jossa on oma osasto filippiiniläisille lajeille, on potku.net, tervetuloa keskustelemaan. Potku.netissä on myös linkkivinkkipalsta, jonne on pyritty kasaamaan linkkejä myös filippiiniläisiin lajeihin liittyen.