Lapin arktisissa olosuhteissa selviytymistä opetetaan puolustusvoimien ammattisotilaille - ja nyt myös amerikkalaissotilaille - talvikoulutuksen peruskurssilla Sodankylässä.
Kaamoksen pimeys ja kipakka pakkanen pitelevät hyppysissään Lapin arktiseen talveen uskaltautuneita amerikkalaissotilaita. Miehet tutustuvat suomalaisen talvisodankäynnin oppeihin ja talvessa selviämisen perusteisiin Jääkäriprikaatin järjestämällä talvikoulutuksen peruskurssilla Sodankylässä.
Nuhatipat napsahtelevat nenän kärjestä hangelle, kun lumessa kontallaan oleva amerikkalaissotilas, kersantti Adam McQuiston hankaa tuluksia Kyläjärven harjoitusalueella. Työnä on tulien teko, eikä kuivia tervaksia ole tarjolla. Ankaran raaputuksen päätteeksi kirkkaat kipinät pirskahtelevat sytykkeisiin.
Nuotion sytyttäminen Jääkäriprikaatin tyyliin magnesiumtuluksilla on McQuistonille uusi asia. Alaskassa sotilaat käyttävät nestekaasulla toimivia sytkäreitä. Niitä, joita myydään huoltoasemilla ja marketeissa.
- Uutta on myös tulen sytyttäminen ruudin ja rautalangan avulla sekä sopivien sytykkeiden ja polttopuiden valinta. Kurssista on hyötyä kylmässä selviytymiseen, talvikoulutuskeskuksen kouluttajana Alaskan Fairbanksissa toimiva McQuiston sanoo.
Sodankylän kairassa keli on kylmä, joten nuotion tarjoamalle lämmölle on todellinen tarve. Lunta on reilu puoli metriä ja pakkastakin liki 40 astetta.
Paitansa hikeen hiihtänyt jähmettyy tauolla kuin torakka, jos tulet jäävät tekemättä. Nuotion loimussa kuivatellaan kastuneet tamineet, lämmitetään evästä ja sulatetaan vettä lumesta.
Kaamoksen pimeys ja kipakka pakkanen pitelevät hyppysissään Lapin arktiseen talveen uskaltautuneita amerikkalaissotilaita. Miehet tutustuvat suomalaisen talvisodankäynnin oppeihin ja talvessa selviämisen perusteisiin Jääkäriprikaatin järjestämällä talvikoulutuksen peruskurssilla Sodankylässä.
Nuhatipat napsahtelevat nenän kärjestä hangelle, kun lumessa kontallaan oleva amerikkalaissotilas, kersantti Adam McQuiston hankaa tuluksia Kyläjärven harjoitusalueella. Työnä on tulien teko, eikä kuivia tervaksia ole tarjolla. Ankaran raaputuksen päätteeksi kirkkaat kipinät pirskahtelevat sytykkeisiin.
Nuotion sytyttäminen Jääkäriprikaatin tyyliin magnesiumtuluksilla on McQuistonille uusi asia. Alaskassa sotilaat käyttävät nestekaasulla toimivia sytkäreitä. Niitä, joita myydään huoltoasemilla ja marketeissa.
- Uutta on myös tulen sytyttäminen ruudin ja rautalangan avulla sekä sopivien sytykkeiden ja polttopuiden valinta. Kurssista on hyötyä kylmässä selviytymiseen, talvikoulutuskeskuksen kouluttajana Alaskan Fairbanksissa toimiva McQuiston sanoo.
Sodankylän kairassa keli on kylmä, joten nuotion tarjoamalle lämmölle on todellinen tarve. Lunta on reilu puoli metriä ja pakkastakin liki 40 astetta.
Paitansa hikeen hiihtänyt jähmettyy tauolla kuin torakka, jos tulet jäävät tekemättä. Nuotion loimussa kuivatellaan kastuneet tamineet, lämmitetään evästä ja sulatetaan vettä lumesta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mikä tässä on typerää? Kun nuotion sytyttää savu näkyy aina. Merkit jäävät, asiat pysyvät, tuomio tulee, jos vihollinen havaitsee.
No joo! Mä palvelin aikoinaan kenttätykistössä (kersantiksi korottivat, ensimmäinen sopivuus: tuliasemamittaus (kolmiomittaus) tietenkin ennen monen patteriston avatessa tulen (tykkeinä155 mm Tampella, paino noin 10 tuhatta kiloa, ammuksen paino 38 kg) ja kaksi kertaa vuodessa olivat Rovajärven kenttätykistöleirit hyvästä. Toinen leireistä (1 kuukausi) oli ankara talvi: Lunta 1,3 metriä ja pakkanen paukkui pahimmillaan -34 C.
Meillä oli tosin hyvät varusteet ja tuosta hikoilemisesta varoitettiin vakavasti, koska silloin hyvätkään varusteet eivät auta, jos hien mukana ne muuttuvat läpimäriksi, niin silloin niiden lämmönjohtokyky kasvaa äärettömyyksiin ja seurauksia -34 C pakkasessa ei tarvinne kertoa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/155_K_83 Tampella 155 mm
https://www.youtube.com/watch?v=bYEXsDmIoo4 Tampella 155 mm käytännön toiminnassa tuliasemassa.
Varsinkin Suomen jatkosodassa kenttätykistön rooli oli merkittävä.
Toki myös rohkeiden jalkaväkisotilaiden ja jopa vähäisen lentokonekaluston roolit eivät jääneet suinkaan vähäisemmäksi.
Tali-Ihantalan taistelu osoitti, että jo tykistö tukiessaan jalkaväen etenemistä mukaa lukien vähäisten taistelukoneiden hyökätessään samaa pisteeseen.
Sen aikainen Neuvostoliitto joutui hetkellisesti peräytymään valtavien miestappioiden takia.
Suomen tykistekeskitys oli jalkaväen etenemisen mahdollistamiseksi suurin, mitä Suomen sotien aikana koskaan on oltu tehty.
Typerää on se,että mahdolliselle hyökkääjälle opetetaan talvisodan meininkiä!