Mitä tehdä kun ei ole tunteita kumppaniaan kohtaan?

Pahan pistit. Itse vaan tiedät sisimmässä mitä tehdä. Toki tuo uusi ihastus vie tunteet poikaystävääsi kohtaan. Kun/jos ihastus loppuu voit tajuta tunteneesi enemmän kuin tiesitkään.

Tottakai kaikissa suhteissa koittaa se "arki" ja mahdollisesti ihastuu joskus joihinkin muihin.
Mutta tässä tilanteessa minulla ei alussakaan tullut suurta ihastumista, kaikki vaan tuntui jollain tavalla loksahtavan hänen kanssaan, minkä takia suhteen aloitin...

Kun taas tämän uuden ihastuksen nähdessä tuntuu, että jalat lähtevät alta...
Toivoisin että minulla olisi enemmän tunteita omaa kumppania kohtaan, mutta suhde tuntuu enemmän kaveruudelta... ://

Mutta onko se sitten niin että turvallinen ja luotettava vaihtoehto on loppupeleissä se parempi, kuin se joka saa jalat alta?

Minä en osaa neuvoa noista kummassakaan tilanteessa. En ole ollut koskaan toisen kanssa suhteessa, jos on vielä vanha suhde.
Tottakai parisuhteeseen kuuluu arkipäiväistyminen ja tasaantuminen ja kumppanin ainakin minun mielestä kuuluu myös olla hyvä ystävä. Itseä ainakin P:ttää suurestikin kun pitkäaikainen suhde vaan tuntuu karahtavan karille jo senkin vuoksi että minä olen parisuhdeihminen tykkään helliä toista ja olla hellittävänä, mutta näin myöhemmällä iällä ihmiset tuntuvat vaan kyynistyvän ja kyynistyvän eikä suhteisiin tunnu kukaan enää luottavan, että eipä hyvältä näytä että ne joidenka suhteet hajoavat mitään pysyvää enää koskaan löytäisivät. Muuten ihmisten kasvu, lasten saaminen ym. tuo ihmisissä niin paljon uusia piirteitä esiin niin että ne tunteet ei aina vaan kanna tai no joo jos mennään hyvinvoinnin kustannuksella niin sitten voidaan vaan yrittää ja yrittää. Ymmärrän, miksi moni turtuu, aiemmin en muuten itsekään ymmärtänyt.
Että enpä tiedä kait se parisuhde jollakin voi olla kaverisuhde ja jollakin toisella ei. Läheisyys on kyllä mielestäni aika tärkeä juttu.

Kunpa vois nähdä joskus oikean koalan Australiassa.

Voisit kokeilla ottaa etäisyyttä eli tehdä enemmän omia asioita, harrastaa tms.
Sen hyöty on, että sinä aikana näkee tuleeko kumppania ikävä, kaipaako hänen seuraansa ja haluaako häneen ottaa omatoimisesti yhteyttä.
Tapaatte siis harvemmin, mutta ehkä toivottavati "laadukkaammin."
Kannattaa sanoa, että haluat enemmän omaa aikaa/tilaa.
Älä pidä kuitenkaan miestä ns. varalla. On tietysti reilua lopettaa parisuhde ennen uusia säätöjä. Eikä uudenkaan ihastuksen kanssa välttämättä synny mitään.
Sinä varmaan käyt läpi parisuhteesi itsenäistymisvaihetta ja voit pitää niitä hyviä puolia, joiden takia aluperin halusit parisuhteeseen miehen kanssa, itsestään selvyyksinä.
Parempia neuvoja:

http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhteen_lahtokohtia/parisuhteen_vaiheet2/

Jos on kiinostunut toisesta ei alunperinkään rakastanut ensimmäistä..eikä toisiaan aidosti rakastavien ihmisten väliin mahdu ketään .

Lyhkänen suhteenne on kuihtunut kaveruudeksi puoleltasi, ei kannata jatkaa yhteistä matkaa. Ole reilu kumppaniasi kohtaan ja kerro miten asiat ovat, niin hän saa päättää haluaako olla vain kaveri tai ei sitäkään. Itsekin varmaan ymmärrät häntä, jos ei kykene ainakaan erotessanne kaveriksi. Ehkä sitten myöhemmin, kun on käynyt tunteensa läpi tai hänkin on ihastunut johon kuhun toiseen, kaveruutenne voi olla mahdollinen.

Itse sanoisin, että sehän on unelma monelle, jos on molemminpuolinen jalat alta fiilis ja sitten vielä muutoinkin toisilleen suht hyvin sopivat. Sehän olisi oikein hyvä pohja kestävälke suhteelle. Suurimmalle osalle tuollainen on pelkkää unelmaa ja harva tuollaista elämässään kohtaa, silloin tasainen leppoisa, hyvää mieltäkin tuova suhde on kelpo valinta ja monella niin onkin. Repivämpien olojen jälkeen näkemykseni voi olla hieman erilainen eli en osaa oikein neuvoa. Nuorena ja lapsettomana ei ainakaan kannattaisi helposti jäädä jo valmiiksi kuolleeseen suhteeseen, se on varma.

kaunis nainen on myrkky
aina vaihtaa miehiä

Yritän vastata tähän omien harvojen kokemusteni kautta. Tunteita ei voi säädellä ja hallita täysin mutta osa tunteista on piilotunteita. Ne siis reagoivat suoraan meidän tunne-elämän pelkoihin jotka tulevat myös ajatuksina esim. Ei tästä mitään tuu, luultavasti se jättää mut jne. Suurin pelko on sitoutumisenpelko. Sitten on hylätyksi tulemisen pelko jne. Itse olin tilanteessa että en tuntenut tunteita ja alkava suhde oli meneillään. Tyyppi oli erittäin hyvä. Myöskään haluamisen kokemus ei ollut ongelmaton. Itsetunto on toinen joka vaikuttaa tunne-elämään. Kokemus itsestä toisen kanssa. Ajattelen nykyään että tunteiden esiintulo olisi vaatinut uskallusta. Tilanteessa jossa tunteet eivät tuntuneet niin vaatii toiselta osapuolelta paljonkin uskoa ja rakkautta. Minä erosin suhteesta jossa tunteet eivät tuntuneet. Jäin silti jumiin tunteisiini. Seuraavassa suhteessa tuli myös tunteettomuutta mutta ainakin vetovoimasta ei ollut epäilystä. Minä siis jatkoin ja ajattelin että tunteet korjaantuvat. Näin kävikin. Kaikki omat mielialat ja masentuneisuus vaikuttavat. Itse opin luottamaan ja kokemaan rakkautta. Ja se antoi enemmän kuin se repivä tunne. Erosimme kuitenkin myöhemmin. Silti mietin olisiko tuosta ekasta suhteesta tullut jotain voimakasta jos olisin tiennyt enemmän omasta seksuaalisuudesta ja tunteista. Ehkä jäin miettimään miten haavoittavia kokemuksia aloittajalla on takana.. Että onko rikkinäisyyttä joka vaikuttaisi suhteeseen. Suhteessa nousee myös lapsuuden tunnesiteitä. Mutta yksinkertaisisesti voi olla niinkin että tunteita ei vain synny. Silloin itse lähtisin. Vaikka nytkin toki yksin kärvistelen ja ehkä tuollainen kaverillisempikin suhde olisi ok. Rakkauttahan oli jonkun tutkimusjaottelun mukaan 7 erilaista. Intohimoinen rakkaus ei välttämättä ole se kestävin mutta harva sen löytää, paljon se vaatii. Ystävyysrakkaus....kiintymysrakkaus....Tärkeintä on että parisuhteen pluspuolet ylittävät aina miinukset.. Silti......ihmisellä on kai tarve kaipaukseen kokea voimakkaasti. Toiset taas ovat hyvin tasaisia luonteeltaan.........