Kaipaisin hieman vertaistukea. Mieheni on sairastanut pahaa masennusta noin viisi vuotta ja ollut lääkityksellä koko ajan. Välillä jo toivoisin tilanteeseen jotain helpotusta. Olen niin rättiväsynyt puhumattomuuteen, saamattomuuteen ja uniseen olemukseen. Viina kyllä maistuisi ja ruoka, ja koko ajan.
Mies on kuin toinen ihminen. Tuntuisi julmalta hakea eroa tässä tilanteessa.
Kuinka kauan yleensä kestää, ennenkuin elämä palaa normaaliksi, vai palaako ollenkaan
Tuntuu välillä, että oma pää hajoaa. Onneksi on työpaikka, saa ajatukset vähäksi aikaa muualle. Toisaalta töissä ollessa, miettii mitähän kotona tapahtuu tai on tapahtumatta. Sanomattakin on selvää, ettei kotityöt maistu.
Jos joku on samassa jamassa, olisi mukava kuulla kuinka siitä selvitään tai on selvitty.
Mies on kuin toinen ihminen. Tuntuisi julmalta hakea eroa tässä tilanteessa.
Kuinka kauan yleensä kestää, ennenkuin elämä palaa normaaliksi, vai palaako ollenkaan
Tuntuu välillä, että oma pää hajoaa. Onneksi on työpaikka, saa ajatukset vähäksi aikaa muualle. Toisaalta töissä ollessa, miettii mitähän kotona tapahtuu tai on tapahtumatta. Sanomattakin on selvää, ettei kotityöt maistu.
Jos joku on samassa jamassa, olisi mukava kuulla kuinka siitä selvitään tai on selvitty.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Niin kauan kun hän vetää vinaa ja syö epäterveellisesti, niin kauan sairaus jatkuu.
Menee kauan toipua viinan ja epäterveellisen ruokavalion aiheuttamista vahingoista.
Toivottavasti saat vertaistukea.
Meillä on juuri miehen masennuskausi loppumassa. Eipä sitä voi juuri mitään tehdä. Mieheni on myös alkoholisti. Kannan sen 24 tölkkiä päivässä sille. Siinä se istuu sohvalla ja nukkuu viikossa alle 10 tuntia jo kolmatta kuukautta. Valvon hänen kanssaan yöt ja päivät. Mittailen sykettä ja verenpainetta. Valvon epilepsiakohtauksia. Nukun itse 3-5 tuntia vuorokaudessa. Pyrin tekemään ruokaa ja katsoa että hän söisi edes muutaman kerran viikossa. On todella raskasta, mutta minulla on aikaa. Olen itse eläkkeellä mt ongelmista. Mutta nyt mies on parempi. Kaljaa kannan kaupasta sen verran kuin tarpeellista pitää humalaa yllä ennen kuin menee katkolle. Lopettaminen yhtäkkiä voisi tappaa. Minulla alkaa vuorostaan lipua masennukseen ja sivupersoonat alkaa tulla pinnalle. Nyt on miehen vuoro tehdä pikkuhiljaa ruokaa ja tulla toimeen vaihtuvien persoonieni kanssa. Käydä kaupassa ja pitää sylissä kun itken kauhusta. Hän vuorostaan seuraa vointiani että pääsen tarvittaessa suljetulle. Ollaan sen verran poikkeuksellisesti masentuneita että nauretaan paljon ja jaksetaan rakastellakin monta kertaa päivässä. Puhumme loputtomiin kun valvomme niin paljon. Meillä voimaa antaa ääretön rakkaus ja hellyys. Olemme luodut toisillemme. Kumpikaan ei ole koskaan ollut näin onnellinen. Olemme toistemme valot loputtomassa pimeydessä.