Vanhasen oman lausuman mukaan hänen ulkopoliittinen linjansa on selkeä ja tarkkaan harkittu. Mitään ristiriitaa presidentti Tarja Halosen tai ulkoministeri Erkki Tuomiojan kanssa sen sisällöstä ei ole.
Vanhasen kansan mielipiteeseen nojautuvan ulkopoliittisen linjauksen uskotaan olevan hänen suosionsa salaisuus.
Samoin on luultavasti myös Tarja Halosen kohdalla, niin ainakin arvelee sanomalehti Ilkka pääkirjoituksessaan tänään:
PRESIDENTIN SUOSION SALAISUUS ULKOPOLITIIKASSA
Tasavallan presidentti Tarja Halonen sai taas vakuuttavat suosioluvut, kun gallup niitä kyseli. Ensi presidentinvaaleissa, mikäli hän on ehdokkaana, häntä äänestäisi 61 prosenttia suomalaisista eli hän tulisi valituksi heti. Toisella kierroksella, jos vastaehdokas sinne selviytyisi, hän voittaisi Matti Vanhasen prosentein 73 - 27 ja Sauli Niinistön 76 - 24.
Muutokset puoli vuotta sitten tehtyyn kyselyyn olivat vähäisiä. Lähinnä Haloselle mitattiin siirtymää Sauli Niinistöltä.
Tuo ilmiö on mielenkiintoinen. Siinä, että Niinistön gloria on laskussa, ei ole ihmettelemistä jo sen vuoksi, että hän on kotimaan politiikasta ja pääosin julkisuudestakin poissa, ja on ylipäänsä hyvin vähän luultavaa, että hän edes ajattelisi ehdokkuutta. Mutta sitä voi oudoksua, että Niinistöstä luopuvat eivät olekaan vahvistamassa Vanhasen, vaan Halosen kannatusta.
Ihmisten asenteet eivät ole muuttuneet. "Porvarillisuus" ei pure. Pääoppositiopuolueen kannattajat eivät aio tukea punamultahallituksen pääministeriä, niin porvari kuin tämä onkin, vaan pitävät parempana vaihtoehtona istuvaa demaripresidenttiä, siitäkin huolimatta, että tämän muutamat linjaukset ovat olleet suorastaan haastavan vasemmistolaisia.
On syytä muistaa, että tällaisissa gallupeissa istuva presidentti on lähtökohtaisesti ylivoimaisesti paremmassa asemissa kuin mahdolliset vastaehdokkaat, joiden ehdokkuudesta ei edes tiedetä. Tietenkään Halonen ei todellisessa vaalitilanteessa saisi näin paljoa sen jälkeen kun vastaehdokkaat olisivat käyneet kunnon kampanjat ja heidän taustapuolueensa tehneet töitä. Valinta suoraan ensimmäisellä kierroksella ei olisi mitenkään selvä asia.
Mutta ei Halosen kannatusta pidä yhtään väheksyäkään. Esimerkiksi vertailu Ahtisaaren gallup-lukuihin siihen aikaan kun kautta oli jäljellä saman verran, kertoo nykyisen presidentin paljon korkeammasta aidosta kannatuksesta ja kansansuosiosta kuin edeltäjän oli.
Siihen on selityksensä. Tarja Halonen on kansan mieleinen presidentti sekä edustuksellisista että sisällöllisistä syistä.
Halonen voitti Ahon "tavallisen kansan" arvoilla ja esiintymisellä; epäilemättä hyötyä oli myös hänen naiseudessaan, kuten sitten oli Anneli Jäätteenmäelle Suomen ensimmäisissä pääministerivaaleissa. Halonen on myös osannut yhdistää presidentinviran arkipäiväistämisen sen arvokkaaseen hoitamiseen.
Luultavasti suurempi tekijä on kuitenkin hänen politiikkansa sisältö. Presidentin koetaan olevan kansan puolella, eri mieltä eliittiä vastaan. Hän on puolustanut hyvinvointivaltiota, "köyhiä" , aikana, jolloin yleinen trendi käy päinvastaiseen suuntaan. Talouselämän eliitti, jota politiikan eliitti sekä oppositiossa että hallituksessa myötäilee, korostaa terävimmän kärjen merkitystä yhteiselle menestymiselle ja on valmis siirtämään rahaa sen tarpeisiin. Vasemmistolaisia arvoja edustavan presidentin koetaan vähintään jarruttavan epäoikeudenmukaiseksi ja epäsosiaaliseksi koettua kehitystä.
Ja presidentin suuren suosion salaisuus saattaa piillä lopultakin hänen ydintoimialueellaan, ulkopolitiikassa. Tarja Halonen edustaa kansalaisten silmissä tänään selkeimmin Paasikiven-Kekkosen linjan jatkuvuutta. Tuon linjan kansa kokee selkäytimellään itselleen parhaaksi. Suomalaiset eivät halua maataan jäseneksi Natoon eivätkä ole innostuneita EU:n sotilaallisen ulottuvuuden kehittymisestä, varsinkin jos se johtaa vastakkaisuuden korostumiseen Venäjän kanssa.
Suomessa käydään parhaillaan todellista vääntöä ulkopolitiikan suuresta linjasta, puolueettomuuden - jota nyt edustaa sotilaallisen liittoutumattomuuden rippeistä kiinni pitäminen - tradition ja täysimittaisen länsiliittoutumisen välillä. Kansan kollektiivinen kokemus neuvoo olemaan ehdoin tahdoin asettumasta etulinjaan. Sen tunnetuimmaksi ja uskottavimmaksi tulkiksi koetaan tasavallan presidentti.
Vanhasen kansan mielipiteeseen nojautuvan ulkopoliittisen linjauksen uskotaan olevan hänen suosionsa salaisuus.
Samoin on luultavasti myös Tarja Halosen kohdalla, niin ainakin arvelee sanomalehti Ilkka pääkirjoituksessaan tänään:
PRESIDENTIN SUOSION SALAISUUS ULKOPOLITIIKASSA
Tasavallan presidentti Tarja Halonen sai taas vakuuttavat suosioluvut, kun gallup niitä kyseli. Ensi presidentinvaaleissa, mikäli hän on ehdokkaana, häntä äänestäisi 61 prosenttia suomalaisista eli hän tulisi valituksi heti. Toisella kierroksella, jos vastaehdokas sinne selviytyisi, hän voittaisi Matti Vanhasen prosentein 73 - 27 ja Sauli Niinistön 76 - 24.
Muutokset puoli vuotta sitten tehtyyn kyselyyn olivat vähäisiä. Lähinnä Haloselle mitattiin siirtymää Sauli Niinistöltä.
Tuo ilmiö on mielenkiintoinen. Siinä, että Niinistön gloria on laskussa, ei ole ihmettelemistä jo sen vuoksi, että hän on kotimaan politiikasta ja pääosin julkisuudestakin poissa, ja on ylipäänsä hyvin vähän luultavaa, että hän edes ajattelisi ehdokkuutta. Mutta sitä voi oudoksua, että Niinistöstä luopuvat eivät olekaan vahvistamassa Vanhasen, vaan Halosen kannatusta.
Ihmisten asenteet eivät ole muuttuneet. "Porvarillisuus" ei pure. Pääoppositiopuolueen kannattajat eivät aio tukea punamultahallituksen pääministeriä, niin porvari kuin tämä onkin, vaan pitävät parempana vaihtoehtona istuvaa demaripresidenttiä, siitäkin huolimatta, että tämän muutamat linjaukset ovat olleet suorastaan haastavan vasemmistolaisia.
On syytä muistaa, että tällaisissa gallupeissa istuva presidentti on lähtökohtaisesti ylivoimaisesti paremmassa asemissa kuin mahdolliset vastaehdokkaat, joiden ehdokkuudesta ei edes tiedetä. Tietenkään Halonen ei todellisessa vaalitilanteessa saisi näin paljoa sen jälkeen kun vastaehdokkaat olisivat käyneet kunnon kampanjat ja heidän taustapuolueensa tehneet töitä. Valinta suoraan ensimmäisellä kierroksella ei olisi mitenkään selvä asia.
Mutta ei Halosen kannatusta pidä yhtään väheksyäkään. Esimerkiksi vertailu Ahtisaaren gallup-lukuihin siihen aikaan kun kautta oli jäljellä saman verran, kertoo nykyisen presidentin paljon korkeammasta aidosta kannatuksesta ja kansansuosiosta kuin edeltäjän oli.
Siihen on selityksensä. Tarja Halonen on kansan mieleinen presidentti sekä edustuksellisista että sisällöllisistä syistä.
Halonen voitti Ahon "tavallisen kansan" arvoilla ja esiintymisellä; epäilemättä hyötyä oli myös hänen naiseudessaan, kuten sitten oli Anneli Jäätteenmäelle Suomen ensimmäisissä pääministerivaaleissa. Halonen on myös osannut yhdistää presidentinviran arkipäiväistämisen sen arvokkaaseen hoitamiseen.
Luultavasti suurempi tekijä on kuitenkin hänen politiikkansa sisältö. Presidentin koetaan olevan kansan puolella, eri mieltä eliittiä vastaan. Hän on puolustanut hyvinvointivaltiota, "köyhiä" , aikana, jolloin yleinen trendi käy päinvastaiseen suuntaan. Talouselämän eliitti, jota politiikan eliitti sekä oppositiossa että hallituksessa myötäilee, korostaa terävimmän kärjen merkitystä yhteiselle menestymiselle ja on valmis siirtämään rahaa sen tarpeisiin. Vasemmistolaisia arvoja edustavan presidentin koetaan vähintään jarruttavan epäoikeudenmukaiseksi ja epäsosiaaliseksi koettua kehitystä.
Ja presidentin suuren suosion salaisuus saattaa piillä lopultakin hänen ydintoimialueellaan, ulkopolitiikassa. Tarja Halonen edustaa kansalaisten silmissä tänään selkeimmin Paasikiven-Kekkosen linjan jatkuvuutta. Tuon linjan kansa kokee selkäytimellään itselleen parhaaksi. Suomalaiset eivät halua maataan jäseneksi Natoon eivätkä ole innostuneita EU:n sotilaallisen ulottuvuuden kehittymisestä, varsinkin jos se johtaa vastakkaisuuden korostumiseen Venäjän kanssa.
Suomessa käydään parhaillaan todellista vääntöä ulkopolitiikan suuresta linjasta, puolueettomuuden - jota nyt edustaa sotilaallisen liittoutumattomuuden rippeistä kiinni pitäminen - tradition ja täysimittaisen länsiliittoutumisen välillä. Kansan kollektiivinen kokemus neuvoo olemaan ehdoin tahdoin asettumasta etulinjaan. Sen tunnetuimmaksi ja uskottavimmaksi tulkiksi koetaan tasavallan presidentti.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Suuri enemmistö kansasta tuntee presidentin aidosti välittävän. Huomattava ero esim. Niinistöön tai edelliseen vastaehdokkaaseen Ahoon.