Nauratte minulle, mutta kysyn silti.
Olisin vuokrannut kesällä purjeveneen ihan vain pientä ajelua moottorilla ja satamassa yöpymistä varten. Purjehduskokemusta minulla on sen verran, että olen joskus purjeveneen kyydissä ollut.
Kyllähän se veneen laiturista olisin irti saanut, mutta miten hitossa peräköydet puomista? Sama juttu vaikeampana tietenkin kiinnittyessä.
Veneen kannen korkeus kun on jotain 1,2 m veden pinnasta. Olisiko vaimoa pitänyt jaloista roikottaa, että olisi se haan irrottanut?
Joo,tähän saan taas sellaisia vastauksia, että pysy maissa, älä ikinä lähde laiturista...
Ihan aidosti olen niin tietämätön ja utelias, että tosissani kysyn!
Olisin vuokrannut kesällä purjeveneen ihan vain pientä ajelua moottorilla ja satamassa yöpymistä varten. Purjehduskokemusta minulla on sen verran, että olen joskus purjeveneen kyydissä ollut.
Kyllähän se veneen laiturista olisin irti saanut, mutta miten hitossa peräköydet puomista? Sama juttu vaikeampana tietenkin kiinnittyessä.
Veneen kannen korkeus kun on jotain 1,2 m veden pinnasta. Olisiko vaimoa pitänyt jaloista roikottaa, että olisi se haan irrottanut?
Joo,tähän saan taas sellaisia vastauksia, että pysy maissa, älä ikinä lähde laiturista...
Ihan aidosti olen niin tietämätön ja utelias, että tosissani kysyn!
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ymmärsin, että oli vaikeuksien pelkoa. Sitä on oivaltanut, mitä tarkoitit puomilla. Oliko "puomi" perätolpat vai oliko kysymyksessä ns. aisapaikka kahden puomin välissä tai oliko yksi ponttoonin kannattama metalli- tai puuaisa/puomi?
Jälkimmäisissä tapauksissa on hyvä jättää köydet aisaan/puomiin kiinni (jos kysymys on veneen vakiopaikasta) - vaikkapa puomin tai puomia/aisaa kannattavan ponttoonin päälle. Palatessa köydet on helppo koukkia venehaalla veneeseen. Miksi köydet pitäisi irrottaa niistä laiturirakenteista, joihin on vaikea ulottua?
Yksinpurjehtija kun olen, jätän kotisataman keulaköydetkin laiturille (pitemmät keulaköydet ja poijuköysi on aina mukana veneessä).
Ihan kaikella ystävällisyydellä sanoisin että kokemuksen tason ollessa tämä, paras olisi, jos ottaisit ensimmäiselle keikalle jonkun kokeneemman mukaan. Jos tämä ei tunnu hyvältä vaihtoehdolta, niin kannattaa konsultoida edes maissa nuo lähtö- ja saapumiskuviot. Veneen vuokraajalla ainakin lienee tähän merkittävä intressi.
Yleisesti ulottuvuutta veneestä poijuun tai maihin voi lisätä poiju- tai venehaalla. Köydet saa irti samalla tavalla kuin ne on kiinnitetty :)
Kuten jo neuvottiin, kannattaa pyytää joku kokeneempi mukaan ensimmäisenä iltana. Ehkä jopa se veneen vuokraaja voisi suostua auttamaan? Ei veneily vaikeaa ole, mutta on muitakin tuollaisia sinänsä pikkujuttuja, jotka menee helpommin edes kerran ohjattuna harjoitellen.
Peräköydessä käytetään usein poijuhakaa, joka on suunnilleen metrin mittainen ja jossa on "liipaisin" toisessa päässä. Sillä pitenee käden yltämä mukavasti :)
Kaksi muuta kikkaa irtautumiseen (toimivat vain sellaisissa kohdissa, joissa kiinnityslenkkiin pääsee kiinni uimatta eli laiturissa ja aisassa oleviin lenkkeihin):
-vaihdat kiinnitysköyden tilalle ennen lähtöä apuköyden, joka vain kiertää lenkin läpi ja molemmat päät ovat veneessä (tällaista voi toki käyttää myös varsinaisena kiinnitysköytenä, mutta haittana on hankautuminen lenkkiin, ellei suojaa jollain muoviletkunpätkällä tms.)
-pysyvästi kiinnityslenkissä olevat köydet, jotka poimitaan venehaalla kiinni laituriin tullessa.
Haukkujen sijasta haluaisin antaa myönteistä palautetta: fiksua että mietit jo nyt vaihe vaiheelta. Tässä on muutama kuukausi aikaa selvittää tärkeimmät solmut ja ehkä kerrata meriteiden sääntöjä ja merkkejä (ellet nyt sitten ole rutinoitunut moottoriveneilijä. Ehdit myös käydä kursseja talvella (ulkomailla) tai keväällä (Hkei, Tku, järvisuomi) jolloin pääset oikeasti purjehtimaan ja katsomaan sen irroittautumisen ja kiinnittymisen köysi kerrallaan. Eikä ole noloa olla ekakertalainen niinkuin minä viimeksi. En viitsi ruveta mainostelemaan mutta itse googlettelin purjehduskurssin tästä lähettyviltä. Ilta tais olla 65 euroa...selvensi huomattavasti. Menen ensi kesänä muutaman päivän kurssille. Vertaapa kurssin hintaa vuokraamon omavastuuseen...on myös ilta- ja viikonloppukursseja.
Nettiaikana porukat unohtavat kirjaston. Kirjastossa on loistavia kirjoja veneilyn perusteista ja tieto on paljon luotettavampaa kuin jossain netissä. Kirjoissa neuvotaan kädestä pitäen värikuvien avulla kaikki perusjutut, kiinnittyminen, irrottautuminen yms.
Nettipalstoilla jotkut jakavat joko huumorilla tai kiusallaan myös vääriä neuvoja. Sitten kun perustieto on hallussa luotettavista lähteistä niin voi jo kysellä netissäkin. Aloittelijan ei kannata hakea ensitietoa netistä.
Kohta on muuten taas venemessut, sieltäkin saa asiallista tietoa kyselemällä ja katselemalla.
Ihan asiallisia vastauksia sain, kiitos niistä. Toki tiedän, ettei kaikkea netistä ja keskustelupalstoilta lukemaansa ole syytä uskoa.
Kyseessä on todellakin paikka kahden ponttoonin kannattaman metalliaisan välissä.
Jos peräköydet jättää paikalleen, ne kaiketi kannattaa sitoa huolellisesti, etteivät löydy naapuriveneen potkurista?
Itse en ole purjevenettä hankkimassa. veneilykokemukseni rajoittuu sen verran pieniin moottoriveneisiin, että en ole juuri apuvälineitä tarvinnut. Verkkokalastuksessa, uistelussa ja sorsajahdissa olen venettä tarvinnut.
Veneen vuokraaja oli muuten yksityishenkilö, joka ei suostunut edes rantaan tulemaan, ennen kun vuokrarahat (500€/viikonloppu) olisivat tilillä.
Kyllä kokeneemman avusta olisi apua, enkä ujostele neuvoja pyytää. Ei vain kuulu läheiseen tuttavapiiriin.
Missäpäin olet menossa purjehtimaan? Meinaan että jos se on mun lähihuudeilla, niin voin ihan hyvin tulla sua neuvomaan ja opastamaan ekalla kerralla. Ja lupaan että siinä ei typerimpiäkään kuviteltavissa olevai kysymyksiä naureta. Jokainen aloittaa joskus jostain.
Tottakai on typeriä kysymyksiä, kuten on myös tyhmyyttä, avuttomuutta ja kaikenlaista kädettömyyttä. Mistä ihmeestä tulee sellainen käsitys, ettei muka olisi? On myös koko joukko ihmisiä, joille veneily on joko täysin mahdoton oppia tai muuten niin haastavaa, että heidän pitäisi ehdottomasti pysyä maissa.
Jos veneen kiinnitysköyden kiinnittäminen ja irroittaminen tuntuu kovin vaikealta ja siihen tarvitaan "asiantuntijoiden" opastusta, on mielestäni varsin todennäköistä, että kysyjä kuuluu juurikin tähän ryhmään.
Myös se, että tarvitaan erillinen kurssi merimerkkien oppimiseen, viittaa mielestäni ongelmiin.
Tyhmyys on sitä että ei kysytä ja oteta asioista selvää. Ihan hyvin voi tuolta pohjalta
lähteä kokeilemaan veneilyä. Selvittää asioita etukäteen ja hyvällä kelillä rauhassa
kokeilee, siitä se lähtee ! Hyvä tietysti jos joku näyttäisi ensin mallisuorituksen.
Voisi vaikka osallistua yhden illan kurssille, missä keskitytään satama-ajoon.
Tyhmät ei kysele ja se näkyy heidän touhuistaan. Avaaja ei ole tyhmä, vaan utelias ja se kuvastaa viisautta.
Kokematon on viisas kun kyselee eikä häpeile.
Sitä ei kenestäkään tiedä etukäteen, tuleeko taitavaksi veneenkäsittelijäksi vai keulapotkurilla suristajaksi. Oppiiko hoitamaan rantautumiset ja lähdöt itsenäisesti vai jääkö vene rantaan jos ei ole kaveria apuna.
Kukaan ei venettä käsittele taitavasti aloittaessaan harrastusta, toiset oppii nopeasti, toiset hitaasti, jotkut ei pärjää kokemuksesta huolimattakaan ilman keulapotkuria tai kansimiehiä, ja hyvin harvat ei edes keulapotkurin ja apumiesten avulla.
Mene alkukesästä viettämään pari päivää vaikka kahvia siemaillen johonkin vilkkaaseen huvivenesatamaan, ja seuraa veneilijöiden tapoja käsitellä venettä rantautuessa ja lähdöissä. Seuraa erityisesti vastaavan tyyppisiä veneitä, millä aiot itsekin liikkua. Ota opiksi toisten mokat ja onnistumiset. Käy katsomassa kauniilla kelillä ja kovalla tuulella. Jos näet jonkun tulevan rantaan tuulisella kelillä ilman hosumista ja dramatiikkaa, mieluiten vielä yksin eikä millään avoveneellä, mene jututtamaan häntä. Sitten oletkin jo teoriassa paljon parempi veneenkäsittelijä, kuin suurin osa veneilijöistä, ja valmis käytännön harjoitteluun.
Näin se varmaan on.
Tosin todellisen osaajan tunnistaa siitä, että se käyttää hankalissa tilanteissa kaikkia apuvälineitä, jotka parantavat turvallisuutta. Jos siis näet jonkun, joka ei käytä keulapotkuria, kun se lisäsi turvallisuutta, niin kyseessä ei ole osaaja vaan riskinottaja, joka pahimmassa tapauksessa vaarantaa myös muut.
Opit myös näkemään, kuinka vaikea paikka vaatii keneltäkin kyseisen ammattitaidon korvikkeen käytön. Sen ainakin kuulee.
Jos itse käytät venettä, jossa sellainen on, opettele alusta alkaen lähtemään ja rantautumaan ilman sitä, niin sitten jos tiukka paikka tulee, saat vielä suristimella homman pelastettua.
Jos alat käyttää sitä helpoissakin rantautumiskeleissä, taitosi ei kehity, eikä ole enää ässää hihassa, jos jotain menee pieleen.
Ei sen käyttämisessä mitään hävettävää siis ole, jos ei ilmankaan onnistu.
Puhut täyttä asiaa tässä korvikkeen käytössä. Kuitenkin ihmisluonto on sellainen, että useinmiten edetään sitä helpointa polkua.
Vaatii tietynlaista kurinalaisuutta perehtyä asiaan perinpohjin ja tehdä harjoituksia, siten että aika ajoin mennään epämukavuusalueelle.
Kun jatkuvasti pyrkii yhä parempiin suorituksiin tekemällä toistoja toiston jälkeen saa lopulta varmasti myönteistä palautetta siihen uhratusta ajasta ja vaivasta.
Joskus koittaa päivä kun vene tottelee ohjaajaansa ilman että sitä pitää erityisesti kädet hiessä pakottaa tekemään ne tarpeelliset manöveerit.
Aloittajan ilmaisema utelijaisuus ja tiedonhalu ovat niitä tärkeitä osasia jotka osaltaan johtavat lopulta sille joskus " kuoppaiselle" opintielle.
Toivotan kysyjän tervetulleksi tänne ikuisten oppilaiden joukkoon, sillä täysin oppinutta veneilijää ei tunneta - ainakaan kenenkään ei pitäisi sellaiseksi julistautua:)