Mutta Ruotsi vastusti!
"Talvisodan jälkeen vuonna 1940 Neuvostoliitto painosti Suomen sopimaan Ahvenanmaan demilitarisoinnista toisin kuin vuoden 1922 sopimuksessa. Suomelle määrättiin oikeuksien sijaan vain velvollisuuksia, joita Neuvostoliitto valvoi.
1990-luvun alussa tiettävästi harkittiin myös tästä sopimuksesta luopumista. Se olisi ilmeisesti sopinut silloisille Kremlin valtiaille, mutta hanke pysähtyi Suomen omaan varovaisuuteen ja Ruotsin penseyteen."
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1421296996387
"Talvisodan jälkeen vuonna 1940 Neuvostoliitto painosti Suomen sopimaan Ahvenanmaan demilitarisoinnista toisin kuin vuoden 1922 sopimuksessa. Suomelle määrättiin oikeuksien sijaan vain velvollisuuksia, joita Neuvostoliitto valvoi.
1990-luvun alussa tiettävästi harkittiin myös tästä sopimuksesta luopumista. Se olisi ilmeisesti sopinut silloisille Kremlin valtiaille, mutta hanke pysähtyi Suomen omaan varovaisuuteen ja Ruotsin penseyteen."
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1421296996387
Vastaukset 4
Vanhimmat
Suomen omaan varovaisuuteen = RKP
Varmaan siinä vaikutti että tuli nämä hankalat EU-neuvottelut, ja tarvittiin ystäviä ja liittolaisia, kun esim. Kreikka teki kaikkensa ettei Suomesta olisi tullut EU-jäsentä, ja tällainen toiminta olisi saattanut vaikeuttaa tätä ystävien hankintaa.
Voi olla että tämä demilitarisointi olisi saatu ainakin osittain purettua, mutta en usko että Ahvenanmaan asema muuten olisi kovin dramaattisesti muuttunut, eli itsehallintoa tuskin oltaisiin kumottu.
Joistain artikkeleista on tullut kuva, että Ruotsissa ainakin sotilaspiirit pitävät tätä Ahvenanmaan asemaa puolustuksellisesti ongelmallisena, joten tuskin siltä osin vastus olisi ollut kovinkaan kovaa, sen sijaan en usko että muun itsehallinnon isompi purkaminen olisi käynyt Ruotsille.
Pitää muistaa, että esim. Suomen suuriruhtinaskunnan itsehallinto perustui Venäjän hallitsijan omaan yksipuoliseen päätökseen, sen sijaan Ahvenanmaan itsehallinnon taustalla on useita kansainvälisesti sitovia sopimuksia.
Näistä irtautuminen on aina hyvin hankalaa, sen sijaan luultavasti niiden tulkinnan lieventäminen olisi mahdollista, eli supistettu sitä aluetta joka jää autonomian suojaan.
Oikeastaan Suomi pystyisi jo nykyään halutessaan kaventamaan autonomiaa, sillä osa näistä Ahvenanmaan erityisoikeuksista menee pitemmälle kuin sopimukset velvoittavat, ja perustuu vain Suomen omaan lainsäädäntöön.
Åålanti on kuitenkin sellainen kärpäsenpaska itämeressä, että siihen ei kannata erityisemmin paukkuja tuhlata, eli jos he jättävät meidät rauhaan niin eläkööt miten tahtovat.
Mantereen pakkoruotsin ja ruotsinkielisten eturyhmien koplauksien vastustaminen on kymmeniä kertoja tärkeämpi asia meille suomenkielisille, ja niihin tulisi keskittyä.
Ruotsille kelpasi Suomen alistaminen, mutta vain ja ainoastaan Moskovan luvalla.
Suomen eduskunta voisi aivan hyvin yksipuolisesti päättää Ahvenanmaan itsehallinnon ja erityisaseman purkamisesta. Eli käytännössä mitätöidä tuo vanha surkea "kansainvälinen" sopimus.
Paljon uudempi, suurempi ja tärkeämpi Pariisin rauhansopimus vuodelta 1947 on käytännössä mitätöity. Saksa ja Japani eivät noudata enää sen vaatimuksia, eikä mikään maa sitä niiltä vaadi.
Jos Ahvenanmaa olisi kuulunut Ruotsiin, olisivat ruotsalaiset jo aikaa sitten liittäneet maakunnan kiinteästi muuhun valtakuntaan. Mutta suomalaispäättäjät tässäkin arkailevat ja nöyristelevät tyypilliseen tapaansa!
Tietysti paljon asiaan vaikuttaa Viides Kolonnamme eli RKP:n ja surutahojen valta.