Minulla on takanani jo avioliitto ja nyt vakava/pitkä parisuhde.
Kaikkia parisuhteitani on vaivannut yksi ja sama ongelma. Kaikki menee hyvin, kunnes toinen lähtee ulos.
Olen suunnattoman levoton ja kiukkuinen silloin, kun kumppanini on baarissa. Oloni on välillä kamala. Pelkään että sieltä baarista löytyy joku toinen nainen. Ja vaikka hän ei hyppäisikään sänkyyn kenenkään kanssa, niin pelkään että hän "lämmittää" (=flirttailee, kosketteee, suutelee, hieroo) tanssilattialla tai muualla jotain naista.
Kumppanini ei ole ollenkaan sen tyyppinen mies, että näin toimisi. Lisäksi hän on todella rakastunut minuun vieläkin. Jos sillä nyt on väliä, niin en ole mikään suohirviö, eikä meillä ole asiat huonosti muutenkaan. Jotenkin sisälläni luotan tähän mieheen täydellisesti, mutta jotain pelkään.
Mikä minussa on vikana ja mikä tähän auttaa? Haluan todellakin suoda rakkaalleni ne vapaat illat ja hauskanpidon ukkojen kesken. Millä pääsen tästä pahasta olostani?
Kaikkia parisuhteitani on vaivannut yksi ja sama ongelma. Kaikki menee hyvin, kunnes toinen lähtee ulos.
Olen suunnattoman levoton ja kiukkuinen silloin, kun kumppanini on baarissa. Oloni on välillä kamala. Pelkään että sieltä baarista löytyy joku toinen nainen. Ja vaikka hän ei hyppäisikään sänkyyn kenenkään kanssa, niin pelkään että hän "lämmittää" (=flirttailee, kosketteee, suutelee, hieroo) tanssilattialla tai muualla jotain naista.
Kumppanini ei ole ollenkaan sen tyyppinen mies, että näin toimisi. Lisäksi hän on todella rakastunut minuun vieläkin. Jos sillä nyt on väliä, niin en ole mikään suohirviö, eikä meillä ole asiat huonosti muutenkaan. Jotenkin sisälläni luotan tähän mieheen täydellisesti, mutta jotain pelkään.
Mikä minussa on vikana ja mikä tähän auttaa? Haluan todellakin suoda rakkaalleni ne vapaat illat ja hauskanpidon ukkojen kesken. Millä pääsen tästä pahasta olostani?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Jos jatkat tota kiukuttelua (mikä on lpasellista) kun kumppanis valmistautuu lähtemään, saatat vaan lietsoa uhmaa häneen, ja voi jopa tehdä jotakin. Ja ilta alkaa henellä ja ehkä hänen kavereillakin huonosti, kun hän tietää että olet suruissas kotona.
Sanot että luotat, mutta ei siltä vaikuta. Ja se toinen voi kuule löytyä vaikka mistä, ei se baari ole ainut paikka. Ja kun sulla kerta on sellasnen mies, josta tietää ettei petä, niin en ollenkaan ymmärrä miks pelkäät! Ootko epävarma itsestäs? Ja jos vielä sanot että rakastaa sua paljon, mikä on? Ja mitä pahaa muuten on siinä, että vähän vaikka flirttaileekin, kuitenkin hän tulee vierees nukkumaan, vai mitä?
Ei tohon auta muu kun että luotat häneen oikeesti. Ja lähde ite jonnekin kun mieheskin, älä jää kotiin ruikuttamaan. Sellasta se parisuhde on, pitää luottaa, koska muuten ei toimi.
Nämä mustasukkaisuus jutut ovat tosi hankalia. Itsekin olen joutunut käymään hirvittävän myllyn läpi kymmenen vuoden suhteessani. En ole mustasukkaista tyyppiä, mutta jotakin sattui joskus ja se on laukaissut hirvittävät pelot. (Ei liity pettämistä -seksiä- mies vain ihastui toiseen, mutta valitsi silti minut). Tietenkin tuollaiset vievät vuosiksi epävarmuuden teille.
Yritän nyt jotakin kasailla auttaakseni sinua vaikka perusmeininki tässäkin on, että toinen ei voi kummosia tehdä. Itse se työ on tehtävä. Mutta näkemyksiä voin aina antaa.
Olen huomannut ihmisten hirvittävästi haukkuvan mustasukkaisuutta ja mustasukkaisia puolisoita mikä paljastaa sen, ettei tunteisiin osata oikein suhtautua. Mustasukkainen ei kaipaa halveksuntaa sillä tunne on jotakin mille et voi mitään. Aivan kuin sinua haukuttaisiin isosta perunanenästä. Mustasukkainen tarvitsee ymmärrystä, yhteystyötä sekä RAJOJA jotka hän tietää olevan ylittämättömät. Rajoja siksi, että mustasukkaisuus lisää raivoa ja väkivaltaa ja näitä tunteita voi hallita helpommin jos siellä jossakin on raja jota ei yksinkertaisesti voi ylittää, tai koko maailma rusentuu -käy juuri niinkuin pelkää -menettää toisen.
Minä en pidä yksisilmäisitä tuomitsijoista koska suurinosa heistä ei tiedä mitä mustasukkaisuus todella on. Nähdään se vain vaikeuttavana ja itsekkäänä hallinnoimisena. He eivät ole joutuneet kantamaan kaikkea sitä tuskaa ja epävarmuutta kropassaan eivätkä tajua että kyseessä on ehkä ihmisen raskain tunne kantaa. Sen lisäksi että se vaikuttaa suoraan mentaaliseen hyvinvointiin, se rasittaa myös kroppaa. Itse muistan kuinka hädän iskiessä tunsin sydämmeni alkavan rummuttavan liian nopeasti. Minua alkoi huimaamaan ja oksettamaan. Mustasukkaisuus siis vaikuttaa myös kehoon. Se sekoittaa täydellisesti jopa ihmiskehon automaation.
Aluksi niin hyödyttömältä kuin se tuntuukin, täytyy asiasta keskustella puolison kanssa. Ei silloin kuin pelottaa ja pelko työntää ulos syytöksiä vaan silloin kun touhutaan jotakin mukavaa ja nautitaan yhdessä olosta. Hymyillään ja nauretaan. Silloin on sopivaa myöntää luontevasti, että minä olen mustasukkainen sinusta ja se ongelma. Mitä sille pitäisi sinun mielestäsi tehdä? Siitä ei yksinkertaisesti voi tulla riitaa vaan pelkkä dialogi. (Tosin joku etevä voi onnistua tuossakin) Missään nimessä ei pidä syyttää että sinä aina... vaan todeta vain ne asiat mitkä saavat mustasukkaiseksi ja miksi. Ja voi kysyä, sopisiko puolisolle, että hän yrittäisi elää sen hetkisessä tilanteessa turhia provosoimatta, kunnes asiaan saadaan jotakin rakentavaa aikaiseksi.
Mutta sinä olet itsekin jo edistynyt sillä myönnät mustasukkaisuutesi. Tiedän monta jotka kieltävät olevansa vaikka tökkiivät miehiinsä raivon vallassa kyniä, rikkovat astiastoja ja mukiloivat.
Tärkeintä on hyväksyä mustasukkaisuus itsessään ja sitten aloittaa käänteinen ajattelu. Mustasukkaisen täytyy hallita mielikuvansa sillä jos päätyy siihen pisteeseen, että ruumis alkaa vastaamaan ajatuksiin tuntemuksilla, ei sitä helposti pysäytetäkään. Aina kun ajatukset alkaa liikaa lähestyä kaikkia juttuja jotka lähestyvät baarikäyttäytymistä ne on yksinkertaisesti litistettävä. Älä edes mieti miestäsi, tai jos mietit, muistele edellisyön ihanaa seksiä tai sitä mielestäsi romanttisinta hetkeä. Se vahvistaa varmuutta taas hetkeksi. Tärkeintä on siis mielen hallinta.
Olen jutellut mustasukattomien ystävieni kanssa ja tullut tulokseen, että mustasukkaiset eivät ole koskaan oppineet täydellistä ja normaalia ajatuskäyttäymistä jos näin voidaan sanoa. Eli mustasukattomien ajatukset eivät yksinkertaisen luonnollisesti suo ajatustakaan sille pippaloivalle puolisolle. Ne eivät käänny väkisin negatiivisiin ajatuksiin. Mutta mustasukattomankin voi saada mustasukkaiseksi luomalla huonoja mielikuvia eli kyse siis on vain mielen liikkeistä. Sekin on todistettu eräs juhannus joten tiedän mistä puhun. Hukkasin leirintä-alueella mieheni ja näin mielessäni suljettuja telttojen ovia ja yhteenkietoutuneita jäseniä. Ystäväni mies oli mieheni mukana ja kun hätäisenä sopertelin luuloistani, sain ystävänikin kuuntelemaan negaatioita ja hän taisi tulla ensi kertaa mustasukkaiseksi. Ravasimme hätäisinä ympäri isoa leirintä aluetta ja minä tunsin oloni tosi huonoksi. (tuskanhiki pinnassa jne...) Pojat löytyi sitten terassilta olutkippojen kanssa ja saimme samaan syssyyn kuulla heidän yhteydenotosta vankilakundin ja poliisien kanssa. Minä siis olin nähnyt vallan päinvastaista. Eli ÄLÄ luota intuitioon. Mustasukkainen ei sitä voi tehdä.
Mitä siis tehdä mielenhallinnan parantamiseksi? Minä loin itselleni kipakan äänen. Kun epävarmuus alkaa hiipiä lähemmäs, minä tiuskahdan itselleni halveksivasti, että anna olla. Tiedät mihin tämä johtaa.
Kun pari kertaa näin teet ja onnistut, ja huomaat että sinut palkitaan sillä yksinkertaisella tapahtumalla, ettei illat pääty riitoihin ja aamulla on taas mukava kuherrella. Illan riidoista jää aamuun kalsea maku; pahentaa krapulaa. Se antaa myös sinulle itsevarmuutta ja vannon että tunnet ylpeyttä kun ensimmäinen tilanne, josta yleensä olet saanut kilarit, menee ohi kohtauksitta. Siitä on hyvä hakea sitten isompia haasteita ja huomata että tähän kuvioon liittyy myös vahva itsetunto. Älä alenna itseäsi vaan pidä itseäsi yhtä haluttavana kuin muitakin (kuitenkaan itseään korottamana) Pahin loukkaus mitä ihminen voi itselleen tehdä, on verrata itseään toisia huonommaksi. Sinä et yksinkertaisesti kykene arvioimaan itseäsi objektiivisesti joten anna sen olla. Unohda itsesi ja ole vain mitä olet. Kyseenalaistamatta.
Ja tosiaankin. Järjestä itsellesi mukavaa tekemistä miehesi menojen aikaan, lähde itse messiin, tai kavereiden luokse. Seura helpottaa oloa.
En tiedä auttaisiko tämä viimeinen neuvoni teitä, meitä se on ainakin auttanut ja se on mieheni itse keksimä. Hän käyttää sitä aina kun on mahdollisuus. Eli menojen ennenaikainen kertominen. Minä hermostun, tunnen sen säväyksen kropassani, kun kuulen miesten laivaristeilystä pari viikkoa tai kuukautta aiemmin. Saatan kiukustuakin, mutta koska risteilyyn on aikaa, rauhoitun lähes heti ja loppuajan käytän itseni vahvistamiseen ja rauhoitteluun ja kun h-hetki tulee, huomaan olevni rauhallinen ja mustasukaton. Olen tottunut ajatukseen, ajatellut sen etukäteen läpi/puhki ja kenties saanut hormoonallistakin (addrenaliini) tukea sille mitä on edessä. Ja itse risteilypäivinä, uuvitan itseni töissä ja liikunnassa jotta kun tulen kotiin, olen niin uupuneen väsynyt että nukahdan onnellina omaan sänkyyni.
Ja kuten eräs tuttuni kuittasi omaa mustasukattomuuttaan. Huolehtiminen ei auta eikä vaikuta mitenkään tapahtumiin. Asiaa voi surra sittenkin kun on sen aika.
MInun mustasukkaisuuteni on hallinnassa, mutta se kohottelee aina välillä päätään. Ja tiedän sen olevan minun ristini koko elämäni. Sille ei ole parannuskeinoa, sen kanssa täytyy elää kuin pysyvän sairauden. Joka päivä on taistelua että ei menetä onneaan turhien ajatusten takia. Toivon siis sinulle onnea omassa taistossasi.
Olit nähnyt paljon vaivaa kirjoittaessasi minulle kaiken tuon. En muista koskaan lukeneeni yhtä järkevää ja harkittua tekstiä...
Tunnistan itsestäni nuo kuvailemasi oireet. Syke kiihtyy ja ahdistus valtaa mielen, kun kumppani lähtee ulos. Olen todellakin alkanut tehdä töitä itseni rauhoittelemiseksi ja asiasta on puhuttu. Tunne on nimittäin sama meillä molemmilla. Koemme molemmat löytäneemme jotain ainutkertaista ja menettämisen pelko on kummallakin valtava. Ja päinvastoin, asiasta puhuminen ei tuntunut turhalta. On jotenkin rauhoittavaa tietää, että toinen tuntee aivan samoin.
Olen onneksi huomannut, että aika on auttanut. Joka kerta miehen lähtiessä olen miettinyt tarkasti mitä pelkään. Lopulta olen todennut sen olevan juuri sitä mainitsemaasi "ennalta suremista", mitä-jos-tämä-loppuu-periaatteella. Pätkääkään itseäni kehumatta tiedän olevani sellainen nainen, että jos mieheni minut jättää, en olisi asialle mitään voinut. Mieheni ei ole aivan yhtä pitkällä. Häneltä tulee joskus viesti ravintolaan tms. että hänellä on todella paha olo jne. Sitä pahaa oloa sitten kestää pari päivää.
Asialle on siis tehty ainakin jotain. Toivoin vain kovasti, että voisin jotenkin parantua. Vaikka kuinka yritän potkia itseäni ja jumppaan tunteitani ennen miehen menoja, se pieni nipistys sisälläni harmittaa. En kiukuttele hänelle menoistaan emmekä tappele menojen jälkeenkään. Minulla on suuri tarve suoda hänelle se vapaa-aika, joka on itsellenikin joskus hyvästä. Rakastan häntä vain niin valtavan paljon, että en kestäisi sitä tuskaa menettää hänet. Siksi haluaisin olla täysin huoletta ja olla iloinen hänen puolestaan.
Kiitän sinua todella paljon viestistäsi. Toivotan sinulle onnea elämääsi =)
Sen verran lisäisin, että en kiukuttele hänelle lähtemisestä. Emme muutenkaan tappele siitä, että jompikumpi lähtee ulos.
Olen monesti miettinyt omia tunteitani, kun hän on "vapaalla" ja hullua kyllä, siinä on luottamusta. Se paha olo on jotain muuta kuin epäluottamusta. Tuntuu lähinnä siltä, kuin hän ei haluaisikaan olla kanssani tai jotain sen suuntaista. Kun oikein pysähdyn ja ajattelen, että olisiko hänellä toinen nainen, niin hymyilen itsekin ajatukselle. Lähinnä olen siis epävarma itsestäni, vaikka siihenkään ei olisi syytä.
Kiitos neuvoistasi, että kannattaa lähteä itsekin ulos. Olen kuullut sen ennenkin ja se taitaa auttaa. On helpompaa kun järjestää itselleen jotain muuta ajateltavaa.
..miullakin avioliitto takana..nyt parinvuodenpituinen Ihana Rakkausliitto ja pieni vauvakin=) Rakastamme Ja Jumaloimme toisiamme!!!Puhumme ja näyämme tunteemme toisillemme...ja Tiedän miekin ettei hän varmasti haikaile toisten perään ,,,mutt silti,,,en ymmärrä miks olen mustis:( Aihetta ei ole,,,ja silti vain olen,,miten todellakin sais ittensä "aikuiseksi"????!
F60.0 Epäluuloinen persoonallisuus
Persoonallisuushäiriölle ovat luonteenomaisia epäluuloisuus, ylenmääräinen herkkyys takaiskuille, kyvyttömyys antaa anteeksi loukkauksia sekä taipumus kokemusten vääristymiseen tulkitsemalla toisten neutraalit tai ystävälliset teot vihamielisiksi tai halveksiviksi. Piirteisiin kuuluvat myös toistuvat perusteettomat epäilykset puolison tai sukupuolikumppanin seksuaalisesta uskollisuudesta sekä taistelunhaluinen ja itsepintainen tietoisuus omista oikeuksista. Myös liiallinen itsekeskeisyys ja omahyväisyys ovat usein esiintyviä ominaisuuksia.
No tuossahan tuo tuli. Miksi tuosta pitäisi maksaa satoja euroja, että kuulisi saman psykologin/psykiatrin suusta...?
Psykologi ei anna sinulle tuollaisia diagnooseja. Diagnoosit ovat psykiatrin aluetta. Psykologi sen sijaan voisi auttaa sinua selvittämään ajatuksiasi ja pelkojasi. Suosittelen. Auttoi meidän parisuhteen irti turhasta mustasukkaisuudesta.
Olet täsmälleen kuin vaimoni!
On selvää että rakkaudestahan tuossa on kyse mutta pidemmän päälle tuo tuntuu jotenkin vaan aika rasittavalle. Etenkin se tenttamiinen sitten seuraavana aamuna ja se, että suunnilleen syytetään pettämisestä noin vain ilman mitään syytä.
Jos on lupautunut toiselle ja vielä erikseen asiat puhuttu ja vakuuteltu uskollisuutta monet kerrat niin mikä siinä nyt oikein on ettei "mene perille"? Haluan ihan oikeasti tietää!
Niin ja myös minä olen muutoinkin hyvin lojaali, oli sitten kyse omasta rakkaasta, työstä tai mistä vaan, joten myös sikäli tämä vaimon epäuskoisuus on aika hämmästyttävää.
Ongelmanahan on se jatkuva oma huono olo.
Siinä kuitenkin eroan vaimotasi, että minulla ei ole tapana tentata isäntää mitenkään. Ei minua seuraavana päivänä kiinnosta porukan kokoonpano sen enempää kuin ravintolatkaan. Emme tosiaankaan tappele seuraavana päivänäkään siitä, että toinen on ollut ulkona.
Pidemmän päälle se stressi ja huono olo on todellakin rasittavaa. Sitä alkaa tavallaan jo etukäteen pelkäämään, että taas tulee ravintolailta eteen.
Minulla on omalla kohdallani joskus vaikeaa luottaa niihin lupautumisiin ja vannomisiin siksi, että kuulen usein miesten olevan halukkaita pieniin kokeiluihin. Ne suuret puheet siitä, että voihan sitä hieman kokeilla vierasta tai pitää hauskaa, kun kumppani ei saa kuitenkaan tietää, syövät itseluottamusta. Sitten puhutaan vielä siitä, että KAIKKI miehet tuntevat tarvetta/halua pettää ja tekevät sen, kun tilaisuus tulee.
Usko siinä sitten sitä rakasta, vaikka kuinka haluaisi.
Ehkä tavallaan miehet ovat kaivaneet oman kuoppansa. Miehet ovat luoneet kuvan, että ovat naistenmiehiä, tunteettomia seksikoneita, joilla on tarve vain levittää siementä ja pitää hauskaa. Kuinka nainen voisi nyt yht'äkkiä kuvitella, että hänen miehensä ei olekaan sellainen..?
Ei meilläkään "TARVII" RIIDELLÄ!!! Mut kyllä tää vain rassaa hermoja,siis minun=)Esim. sitä miettii toisen "entisiä"...kaipaako toinen niitä..haaveileeko viel niitä..ajatteleeko niitä jne..niitä ajatuksii vain tulee...vaik Uskookin toiseen..ei kait niille yksinkertaisesti vaan voi mitttään?! Vaik onhan miullakin entinen..mut ajatteleevatko miehet kuiten erilailla,,osaavat ottaa asiat erilaill..?!
Nyt on pakko kyllä sanoa, että en mene ihan niin pitkälle, että mustasukkaisuuksissani jaksaisin miettiä mieheni mennyttä elämää. Enhän ole silloin edes kuulunut hänen elämäänsä. Ja olen itsekin elänyt ennen miestäni, joten siitä ajasta on lähinnä keskenkasvuista olla mustasukkainen. Jos mieheni olisi priorisoinut ne naiset ja menneisyytensä minun edelleni, niin ei tätä suhdetta edes olisi. Mieheni olisi jonkun toisen luona nyt.
Miehet tuskin ajattelevat mustasukkaisina kovinkaan eri tavalla kuin naiset. Ainakin mieheni on kertonut hyvin samansuuntaisista ajatuksista ja tunteista minun lähtiessäni ulos. Ei ole kovinkaan vierasta, että hän laittaa erittäin huonoa oloa viestivän viestin minulle ravintolaan, kun hänestä tuntuu pahalta ja hän on mustasukkainen. Hän kuvittelee minulla olevan jotain peliä toisen miehen kanssa siinä, missä minä kuvittelen hänelle toisen naisen. Joten ei ne miehet ajattele tai ota asioita kovinkaan eri tavalla..
Järkyttävä yleistys, että kaikki miehet tuntevat tarvetta/halua pettää ja toimivat niin. Vastaavan tasoinen yleistys naisista olisi, että suomineito antaa aina eteläeurooppalaiselle hurmurille. Nämä perusteettomat mielikuvat ovat kyllä vastakkaisen sukupuolen luomia...
Kaikki miehet eivät todellakaan ole tuollaisia, ja sinun miehesi voi hyvinkin olla yksi kunnollisista. Jos sinulla on syytä uskoa, ettei hän pettäisi sinua, ole onnellinen!
Huh, olisin voinut kirjoittaa itse tuon tekstin! :O
Takana pitkä avioliitto, nyt vakavassa parisuhteessa. Kun kumppani menee tyttöystäviensä kanssa ulos, en pysty rauhoittumaan ja nukkumaan ennen kuin hän palaa kotiin. Minulla ei ole todellista syytä epäillä mitään, ja luotan kumppaniini täysin, mutta silti olen levoton sellaisena iltana.
Avioliitossa oli sama juttu, vaikka exä kävi ulkona todella harvoin, toisin kuin nykyinen kumppanini. Ongelmaa on pahentanut ehkä se, että avioliittomme loppuvaiheessa exä petti minua baarista humalassa löytämänsä miehen kanssa, josta sitten tuli hänen rakastajansa muutamaksi kuukaudeksi. Ennen sitä mitään vastaavaa ei ollut tapahtunut, eikä minulla ollut ollut syytä epäillä mitään.
Kumppanini on puhelias, todella mukava, empaattinen ja sosiaalinen ihminen, jonka kanssa miehet ryhtyvät helposti juttusille. Jos olen mukana, jo se saattaa ärsyttää minua, puhumattakaan mahdollisesta tanssimisesta tai flirtistä. Huoltani on lisännyt se, että kumppanini, joka muutoin juo todella vähän, voi ottaa runsaammin baarissa, ja pelkään sitä miten se saattaa vaikuttaa estoihin.
Joskus olen harmissani siitä AJASTA, mikä menee baari-iltaan. Ajattelen, että silloin voisimme tehdä yhdessä jotain muuta (itse en koskaan ole ollut innokas baaripörrääjä). Useimmiten käymme kyllä baarissa yhdessä, joten siinä mielessä aika ei ole toisiltamme pois.
Mekin rakastamme toisiamme, ja suhteemme on tyydyttävä kaikin puolin. Minäkään en halua olla mikään v-mainen ilonpilaaja tai poliisi. Tässä viestiketjussa oli joitakin hyviä ajatuksia siitä mitä itse voi asialle tehdä. Itsekehityksen paikka vissiin, aikuiselle miehelle...