Pienestä kädestä vapauteen
livahtanut ilmapallo,
harmaassa horisontissa,
pienenimistään pienenee.
Nälkäinen harmaa kita, pastellipallon nielaisee,
kyynel pienellä poskella, on
valuessaan suolainen.
Pettynyt mieli,
horisontin harmaa.
Luopumisen piinaava poltto,
itkun arvoinen.
livahtanut ilmapallo,
harmaassa horisontissa,
pienenimistään pienenee.
Nälkäinen harmaa kita, pastellipallon nielaisee,
kyynel pienellä poskella, on
valuessaan suolainen.
Pettynyt mieli,
horisontin harmaa.
Luopumisen piinaava poltto,
itkun arvoinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ihanasti kuvattu. Moni meistä on kokenut tuon, mutta ymmärrän kuvainnollisesti myös.
Mukavaa alkavaa viikkoa!
Luopumisen tuska värittyy kaihoisasti runostasi. Kauas ulottumattomiin, käsien hapuillessa tyhjää..sydän vaikeroi..myrskyissä meren..tuuliajolla aivan..pelkään ja toivon..tyventä ja rauhaa.
Mukavaa alkavaa viikkoa!
Luopuminen on myös kasvua, uuteen ja osin tuntemattomaan olevaiseen. Astu rohkein mielin ulös ja tunnet kasvun ja elämän kuuman sykkeen. Harmaan takana pilkottaa jo uusi aamu, kultainen aamunkoitto ja henno sinertävä auer.
Nousemme yhdessä ilmalaivaan, annamme tuulen viedä ja kuuntelemme meren pauhua, tunteidemme vieminä. Päätyen lopulta tyveneen, ikiaikaisen auringon syleilyyn.
Mukavaa alkavaa viikkoa!