Maailman ehkä suurin valloittaja ja sotapäällikkö kuvataan pelkkänä tunteellisena, kokoajan parkuvana homona. Ja kahta taistelukohtausta lukuunottamatta koko leffa on hirveää paskanjauhantaa. Ensikertaa eläissäni rupesi haukotuttamaan kunnolla elokuvissa.
Aleksanteri
Booring
4560
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tuon alemman Aleksanteriotsikon alta mielipiteitä elokuvasta jos tahdotte tietää lisää. Minusta elokuva oli mahtava!
Kait se nyt naisen mielestä on hyvä kun jauhetaan ihmisuhdepaskaa tunti tolkulla. Aleksanteri Suuri kuitenkin muistetaan ehkä suurimpana valloittajana ja sotapäällikkönä ja tuo elokuva on loukkaus. Tehtäisiin naisille omat leffat niin ei tarvitsisi heitä miellyttää joka saatanan pätkässä. Harmi kun aina ajatellaan elokuvaa tehdessä että toivottavasti siinä on nyt kaikille jotain.
Tarina on Suuri, leffa pieni. (= kestoltaan suuri (yli-ylipitkä), mutta vauhdiltaan niukka. Varsinkin Hopkinsin piitkät Aleksanterin kehumonologit naurattivat alussa, mutta hymy hyytyi kun ne jatkuivat ja jatkuivat. Varsinaista jolkottelua. Hopkins oli monipuolinen ja karismaattinen kuin puhuva pahvilaatikko. Farrel ei ollutkaan niin huvittavan näköinen tukkapelle kuin kuvat antoivat ymmärtää, muttei nyt mikään mestarikaan. Olisi se vähän voinut siivota aksenttiaan. Stone on kyllä aikamoinen tapaus, laatu vaihtelee kuin humalaisella muurarilla.)
Toi oli ihan kuin mun suusta. Kun käytiin pe kattoo Aleksanteri, olin sen jälkeen että voi vi**u mikä pliisu fägistely leffa. Normaalileffoissa kun kaks äijää halaa, ne onnittelee, että on taistelun jälkeen hengissä ja pelasti toisten henkensä, niin Aleksanterissa ne halailee ihan muut mielessä. Tosi lässy ja vässykkä elokuva.