Ulkopuolinen perhekerhossa

Tuntuu todella oudolta käytökseltä. Meillä on kanssa perhekerho täällä ja ihan hyvin otetaan uudetkin mukaan. Mehän on kuitenkin kaikki joskus oltu uusia siellä. Sen olen huomannut, että samanhenkiset ovat keskenään. Itse olen enemmän niiden toisten seurakunta-aktiivien seurassa (en tiedä tarkoititko seurakunnan perhekerhoa) Sitten on nuorten äitien porukka ja kaveriporukka joka viettää paljon vapaa-aikaa yhdessä. Sitten on niitä jotka käyvät toisinaan (ovat töissä useinmiten). Ihan tietoisesti ollaan joskus mietitty sitä, että heti jutellaan uusien äitien ja isien kanssa, ettei heillä tule sellainen olo, että eivät ole tervetulleita.

En nyt oikein usko, että syy on millään lailla sinun. Tilanne on vain mennyt noin. Enkä oikein osaa sanoa mikä siihen voisi auttaa. Onko alueellasi muita perhekerhoja (seurakunta, mml, kaupunki) tai pienten lasten harrasteryhmiä (uinti, taide, muskarit)? Kannattaa etsiä sellainen ryhmä, jossa itsekkin voi tuntea olonsa kotoisaksi.

Jospa ongelma menisi ohi kun tutustutte enemmän. Jos toiset ovat tuttuja ennestään, heidän on helpompi jutella jo tuttujen kanssa kuin uuden, jonka kanssa ei ole vielä yhteisiä asioita. He ovat huomanneet että leikit paljon lasten kanssa, joten he ajattelevat että haluatkin sitä tehdä - ei sen pahempaa. Voisit sanoa siihen, että et nyt jaksa leikkiä tai että on jonkun toisen vuoro.

Yritä päästä sisään porukkaan ottamalla osaa keskusteluihin ja kertomalla itsestäsi. Pelkkä kuuntelija jää helposti ulkopuoliseksi. Ehdotan että olet kuin et olisi huomannutkaan mahdollista torjuntaa ja aloitat itse lähentymisen olemalla avoin ja luottavainen. Tee aloitteita, koska toisilla ei ole sellaista tarvetta uusiin ystäviin kun jo tuntevat toisensa. Porukasta voi tulla sinulle lopulta mukava henkireikä arjen keskellä.

Jos ongelman syynä on oma varovaisuutesi lähestyä, se ei poistu vaihtamalla ryhmää, vaan sitten olet taas uutena ja vieraana toisten jo tutussa piirissä.

Kokeile toista kerhoa. Itsellä ollut sama tilanne, että parissa kerhossa riitti yksi käynti, mutta sitten löysin sellaisen, jossa oli ihan toisenlainen ilmapiiri ja löytyi heti juttuseuraa. Kannattaa myös kokeilla, olisiko ammattilaisen vetämä kerho/muskari/muu vastaava paremmin järjestetty kuin äitien itsensä organisoima, jonne helposti tulevat vain ne kahvinkeittäjäksi lupautuneelle ennestään tutut ihmiset.

Ihan normimeininki missä tahansa. Yläasteella kun vaihdoin koulua tuli hyvin testattua. Kukaan ei puhu sulle jos et itse puhu heille ja vaikka puhuisit niin välttämättä ei vastata.

Ketään ei oikeasti kiinosta just sun oleminen. Oot entistä tyhmempi jos luulet että just sussa vois olla jotain kiinnostavaa ja sun tarpeilla olis joku merkitys.

Onhan siellä perhekerhossa vetäjäkin paikalla? Meilläpäin oli aina kaksi seurakunnan "tätiä" jotka juuri leikkivät lasten kanssa, hoivasivat vauvoja jne. niin että äidit saavat hetken huilata ja rupatella. Ikävin tilanne on, jos asut seudulla jossa ei ole muita kerhoja tms. kuin tuo yksi.

Asiaan, kertoisin sinuna kerhon vetäjälle ikävistä fiiliksistäsi. Ilmeisesti ko. joukossa on yksi mielipidejohtaja, joka jostakin syystä ei sinua halua hyväksyä lähipiiriinsä. Vääränväristä huulipunaa sulla tms., jostakin syystä hän on muodostanut negatiivisen ennakkokäsityksen teistä. Jos saat puhuttua huolistasi kerhon vastuuhenkilölle, sinuna jäisin seuraavasta kerhosta pois ja toivon mukaan asiaasi on käsitelty kerhon aikana sen verran, että muut ymmärtävät sinun olevan hieman pettynyt paikan henkeen ja meininkiin. Joskun asiat jopa korjaantuvat pienellä sinnikkyydellä. Jos ei, kaiva muita mahdollisuuksia esiin, MLL:n piirit, muskari, äitilapsijumppa, kunnan avoin päiväkerho jne. Uskon että järjestyy, jos ei kysy neuvoa neuvolasta, siellä ainakin tiedetään minne mennä.

Takerrun tähän positiivinen kokemus leikkikentällä juttuun. Pyri uusimaan se. Leikkikenttä, pulkkamäki tms on ikäänkuin puolueeton maaperä. Tapaamisen voi sopia sinne tai mennä mukaan vaan porukkaan tai ehkä helpompi jos siellä on vaan yksi perhe. Voit leikkituokion päätteeksi sanoa että oli mukavaa ja sanoa että toivot että nähtäisiin täällä toistekin. Ehkä sopia jopa uuden puistotapaamisen. Puistossa voi vaihtaa myös yhteystietoja ehkä sekin helpompaa jos porukkaa ei ole niin paljon paikalla. Puistoon voit ottaa mukaan kahvitermarin (mielellään teräs, ettei rikkoonnu) ja muovimukeja, sokeria, maitoa tai jotain muuta evästä josta riittää tarjottavaksi mahdollisille muillekin puistoperheille.

Vastasinkin tuossa aiemmin yläasteajan kokemuksistani. Näitä vastaavia kokemuksiahan riittää joka puolella Suomessa. Jos et ole valmis antamaan kaikkeasi, alistumaan ja nöyrtymään ämmälauman langettamalle arvolle on sun ihan turha kuvitella että pääsisit piireihin. Ensin pitää nöyrtyä, sitten kun muut ovat aidosti hyväksyneet sinut, voit alkaa hivuttaa itseäsi arvoasteikossa ylöspäin jos huvittaa.

Esim. Sinua ei moikattu kun tulit kerhoon koska vaikutat liian ylpeältä itse. Et ole onnistunut 100%:sti miellyttämään. Jos sä tuosta valitat jollekin kerhon jäsenelle teet itsestäsi vieläkin naurettavamman ja ylpeän "pissipään" joka ei vaan ymmärrä että toisillakin on vaikeaa. Sun pitää vaan ymmärtää että niillä toisilla on kurja elämä vaikka näyttäisivät yleensä hyvältä ulospäin. Ovat suurella vaivalla rakentaneet kulissin kivasta elämästä. Ei siitä kuule riitä voimavaroja siihen että voitaisi aidosti olla kiinnostuneita toisista ihmisistä. Sitä paitsi ethän itsekään ole aidosti kiinostunut. Haet vaan jotain seuraa koska pakonomaisesti tarvitset seuraa itsellesi ja lapsillesi. Et käy kerhossa siksi että se olisi kivaa vaan siksi koska tarvitset seuraa selvitäksesi tästä elämästä.

Perhekerhon vetjäjien yksi työtehtävä on huolehtia ilmapiiristä! Heidän hommaansa on huolehtia, että kaikki saavat juttu- ja leikkiseuraa. Keinoja kyllä on.
Omaa toimintaa on kaikkien hyvä välillä tarkkailla, mutta elä ota itseesi toisten huonoa käytöstä. Fiksut ihmiset ovat huomaavaisia ja ottavat uudenkin henkilön mukaan keskusteluun. Tsemppiä kerhoiluun! Ja vielä, jos lapsesi on arka, niin so what? Kun saa olla sellainen kuin on, saattaa hänestä kasvaa hyvän itsetunnon omaava rohkea koululainen ja nuori.

juuri käy noissa äitikerhoissa, koska en koe kuuluvani joukkoon, enkä osaa puhua muiden mammojen kanssa mitään. Omalle pihallekin koitan mennä silloin, kun siellä eivät nämä eukot kokoonnu. Jos sattuvat samaan aikaan paikalle, ahdistun ja lopulta pakenen pois.

Kuulostaa todellakin siltä, että ovat ryhmittäytyneet jo niin hyvin, etteivät kaipaa uusia äiteja joukkoon. Mutta olisi hyvä muistaa, että ne ryhmän äidit ehkä palaavat joskus työelämään ja sitten heilläkin voi olla yksinäistä. Koskaan ei kannata jättää uusia mahdollisuuksia käyttämättä. Itse ainakin tykkään tutustua aina uusiin äiteihin, vaikka siinä vieressä olisikin jo vanha tuttu.

Kaksi äitiyslomaa takana ja perhekerhossa käynyt molempien aikana vain kerran tai kaksi. Syystä että siellä on niin valmiiksi muodostuneet piirit, joissa ollaan kiinnostuneita vaan kaikenmaailman lastenvaatteista jne, eikä niihin piireihin pääse sisälle.. Ainakaan minä..

Voi johtua siitäkin, koska olen lapseni tehnyt neljän vuoden ikäerolla ja aina käynyt töissä, kun moni perhekerhon äiti oli jopa vielä vailla koulutusta tai toisaalta ollut kotona vuosia. Kotiäidiksi minusta ei ole, olen parempi äiti kun käyn töissä. Ja rahakin rauhoittaa.. Ei minusta olisi kituuttelemaan kotihoidontuella, jos vaihtoehtona on saada kunnolla rahaa töistä. Tähän toisaalta vaikuttaa se, että miehen vuorotyön ja vapaiden ansiosta hoitopäivät jäävät lapsillä lyhyiksi ja niitä on vain 11-15kpl/kk. En jaksa olla huolissani kaikenmaailman lisäaineista ja muusta. Lapsi ei ole elämäni keskipiste, vaikkakin hyvin iso osa. Elämässä on paljon muutakin.