Onko ihminen jotenkin sankari, kun hän on yksinäinen omasta tahdostaan? Tuntuu, että he saavat täällä eniten huomiota ja kommentteja. En mitenkään ole kateellinen peukuista. :D Tuli vain mieleen.
Olen minäkin tavallaan yksinäinen omasta tahdostani. Tarkoittaako se omaa tahtoani, jos en yleensä edes halua tutustua ihmisiin ja siksi en yritä sellaista? Omasta mielestäni en ole tahdostani yksinäinen. Olisin onnellisempi, jos mulla olisi läheisiä ihmisiä ja parisuhde. Vaikea oikeasti edes kuvitella tuollaista tilannetta.
Yleensä nämä "yksinäiset omasta tahdostaan" kertovat olevansa jo elämänkokemusta omaavia ihmisiä. Onkohan se sitä, että yksinäisyyteen on jo niin totuttu, ettei haluta suuria muutoksia? Ei uskota enää ystävyyssuhteen olevan mahdollinen? En mitenkään ole kateellinen. Mullakin menee toisaalta ihan kohtuu hyvin, vaikkei mulla ole ystäviä. Uskon, että yksinäinen voi olla omasta tahdostaan, mutta onko tämä tahto yleensäkin kasvanut iän myötä, eikä se ole kuulunut luonteeseen luonnostaan? .. Tulee mieleen kysymys: "Mitä sillä sitten on väliä?" Niin.. en minä tiedä. :D Ymmärrän, että jotkut ihmiset tarvitsevat paljon omaa aikaa. Minäkin olen sellainen...
Voi olla, että olen täysin väärässä, mutta onkohan "yksinäinen omasta tahdostaan" -luonnehdinta alitajuinen vastareaktio sille, että monet täällä valittavat ykdinäisyyttään ihan epätoivon partaalla. :D
Olen minäkin tavallaan yksinäinen omasta tahdostani. Tarkoittaako se omaa tahtoani, jos en yleensä edes halua tutustua ihmisiin ja siksi en yritä sellaista? Omasta mielestäni en ole tahdostani yksinäinen. Olisin onnellisempi, jos mulla olisi läheisiä ihmisiä ja parisuhde. Vaikea oikeasti edes kuvitella tuollaista tilannetta.
Yleensä nämä "yksinäiset omasta tahdostaan" kertovat olevansa jo elämänkokemusta omaavia ihmisiä. Onkohan se sitä, että yksinäisyyteen on jo niin totuttu, ettei haluta suuria muutoksia? Ei uskota enää ystävyyssuhteen olevan mahdollinen? En mitenkään ole kateellinen. Mullakin menee toisaalta ihan kohtuu hyvin, vaikkei mulla ole ystäviä. Uskon, että yksinäinen voi olla omasta tahdostaan, mutta onko tämä tahto yleensäkin kasvanut iän myötä, eikä se ole kuulunut luonteeseen luonnostaan? .. Tulee mieleen kysymys: "Mitä sillä sitten on väliä?" Niin.. en minä tiedä. :D Ymmärrän, että jotkut ihmiset tarvitsevat paljon omaa aikaa. Minäkin olen sellainen...
Voi olla, että olen täysin väärässä, mutta onkohan "yksinäinen omasta tahdostaan" -luonnehdinta alitajuinen vastareaktio sille, että monet täällä valittavat ykdinäisyyttään ihan epätoivon partaalla. :D
Vastaukset 4
Vanhimmat
Niin.. mulla ei ole mitään tiettyjä keskusteluja, joita tässä nyt haluaisin nostaa pinnalle, enkä koe sitä yhtään tarpeelliseksi. Mulle on vain tullut tälläinen mielikuva, jonka olen ehkä osittain pääni sisällä muodostanut, joten kyse ei ole mistään todistetusta ilmiöstä vaan mielikuvasta. Voi olla, että olen täysin yksin ajatusteni kanssa. Yleensä "yksinäiset omasta tahsdostaan" vaikuttavat ihan järkeviltä ihmisiltä ja on piristävää kuulla, kun ihmisillä on kaikki kohdallaan yksinäisyydestä huolimatta. Kyseenalaistan silti.
Sanonta yksinäinen omasta tahdosta on itselleni vain sanonta jolla mm. ne joiden ystävien tai ainakin seurantarve yleisesti on hyvin alhainen. Tällä sanonnalla pyritään siihen että muut eivät alkaisi pohtimaan ja setvimään sitä miksi henkilö on paljon yksin ja ennen kaikkea alkaa järjestämään henkilölle seuraa ja sosiaalista aktiviteettia enemmän kuin henkilö kokee itselleen tarpeelliseksi ja mielyttäväksi. Tällä sanonnalla myös ilmaistaan että yksinolo ei ole ongelma tai johdu ongelmasta vaan kyseessä on ihan tavallinen henkilö joka on monestikkin yhtä onnellinen elämäänsä kuin muutkin,
On parempi olla ns. yksin, kuin muka kaksin, mutta kuitenkin yksin.
Liikaa esimerkkeja ympärillä ja lisää tulee koko ajan.
Kun ei ole ihmisiä joiden seurassa pidemmän päälle viihtyisi, niin vetäytyy syrjään ja on yksin. Yksinäisyys ei ole kivaa, mutta sitten siihen tottuu ja lopulta ei tunnu luontevaltakaan olla ihmisten seurassa: tahtoo olla yksin, ja ei tahdo, mutta on kuitenkin. Niin minä tahdon yksinäisyyden, iloisen kuplivana ja kitkeränä. Toisaalta on helppo olla yksin kun on työt täyttämässä päivää ja säännölliset tulot turvaamassa itsenäisyyden, eikä senpuoleen tarvitse murehtia ja kituuttaa tyhjän päällä. Toista oli siloin kun syrjäytyneenä ja ahdistuneena pitkäaikaistyöttömänä vain tuijotti seinää, ja mietti miksei voi vaan kuolla pois. Silloin myös ajatteli, että kun olisi työpaiika niin olisi rahaa ja voisi hankkia ystäviä ja naisen ja perheen ja onnen ja vaikka mitä, mutta nyt vqain tahdon olla yksin... ; )